Joskus se vain on mahdotonta

Olen Useasti kirjoittanut palautumisesta raskauden jälkeen. Olen tässä asiassa täysin rehellinen, enkä usko ihmeisiin. Olen tärmännyt lähes päivittäin otsikoihin, missä eri julkkikset esittelevät omaa kroppaansa synnytyksen jälkeen ja kuinka he tekevät sitä tätä ja tota… Ei kannata lannistua, sillä yksi otsikko paljastikin, että lastenhoitaja asuu meillä :). Edelleen painotan, että kaikkien palautuminen on yksilöllistä ja uskon, että monissa asioissa vaikuttaa vaikka ihan se, kuinka monta jäsentä perheessä asuu tai vaikka yöheräilyjen määrä. Toki rahalla saa ihan mitä vaan, tai no korjaan rakkautta sillä ei saa. Kaikki tekee tyylillään, mutta omasta mielestäni on ihanaa olla kotona lapsen kanssa  ja kotiäiteillä versus, että mulla olisi kellon tarkka aikataulu treeneihin ja vielä jokin ruokavalio… Mulla on itselläni aina ollut suuri ongelma viedä lasta/lapsia hoitoon tai ainakaan kellekkään tuntemattomalle. Toki en tarkoita tällä päiväkotia tai koulua, jotka ovat mielestäni aivan loistavia kehityksen kannalta. Teen normaalisti paljon töitä ja siksi haluan olla kaiken mahdollisen vapaa-ajajn lasteni kanssa.

IMG_7507

 

Tältä mää näytän lähes joka päivä kun oon kotona. Vaikka on ihan kiva laittautua, mutta nautin myös näistä päivistä kun saan vain olla. Kukaan ei pakota tai painosta mua olemaan jotain muuta kuin mitä  itse haluan. Nykyään paineet on valtavat kaikilla ja osa on jopa koko odotusajan dieetillä, mikä on omasta mielestäni hullua. Lapsen tekeminen ei ole mikään 9kk projekti ja se loppuu siihen kun vauva syntyy, vaan siitä vasta kaikki alkaa. Katselen niinkin turhia hömppäsarjoja kun kaikki mahdolliset miljonääri äidit. He ovat todella hyvä vertauskuva siihen mitä kaikkea rahalla saa. Yhdelläkin mammalla oli yhtä lasta kohden 5 lastenhoitajaa. Ei ihmekkös jos mutsi veteli aamusta mahtavat vihersuperterveys smoothiet ja kävi vähän joogailemassa ja  salilla ja ystävien kanssa dinnerillä, kun kaikki tuotiin eteen kun Manulle illallinen. Kyllähän raskaudesta voi siis tosiaan palautua vaikka kuinka nopeasti, mutta ilman lasta.

Jaksan väittää että vanhemmuudesta jää paljon kokematta, jos lapsi on kokoajan jollain hoidettavana ja et ole äitinä läsnä. Osa vie lapsen aamulla tarhaan ja siitä sitten lapsiparkkiin salille, eli käytännössä yhteistä aikaa on aamu ja iltatoimet, mikä on aivan liian vähän lapselle omasta mielestäni. Rahan kanssa eläminen on helppoa ja se luo tietynlaisen perusturvan elämään, mikä luo turvallisuutta. Rahallahan saa kaikkea muuta paitsi ostettua aitoja tunteita.
IMG_7531

 

Tässä on mun vatsa n. 4kk synnytyksen jälkeen. Se ei näytä siltä miltä se näytti ennen raskautta vaan se näyttää juuri siltä miltä sen kuuluukin näyttää: synnyttäneen naisen vatsalta. Vatsan ihoa kannattaa ehdottomasti hoitaa ja pitää se rasvattuna, mikä auttaa ihon kimmoisuuden säilymisessä. Tavallaan mitä hitaammin saan vatsan pois sitä kauniimpi siitä tulee. Mun palautumiseen on kuulunut oikeastaan vain kotona oleilu ja syöminen :). Tällä viikolla olen käynyt jo kahdesti vaunulenkillä, mutta tänään herätessäni, mulla oli TAAS kuumeinen olo. Viikonlopun olen töissä, jotenka toivotaan, että tämä on ohimenevää.

IMG_7560 IMG_7561

 

Tällähetkellä luonto on kauneimmillaan ja ilma on todella raikasta ja piristävää ja edelleen jaksan hehkuttaa syksyn ihanuutta verrattuna viime vuoteen. Muistan sen tarkasti, koska olin silloin raskaana ja tuntui, ettei päivänvaloa näe ollenkaan ja silmät ummessa painettiin koko kansa monta kuukautta.

-Umppu

 

primebody

13 vastausta artikkeliin “Joskus se vain on mahdotonta”

  1. Hyvä kirjoitus ja samaa mieltä! Toki omaa hyvinvointiaan ei kannata täysin unohtaa, mutta treenata ehtii myöhemminkin.
    Itse ainakin aion nauttia täysillä ajasta lapsen kanssa ja myös illoista kun koko perhe on koolla☺

    • Heippa! Harvoin kommentoin mihinkään, mutta haluaisin nyt tuoda tähän myös toisen näkökulman. Ymmärrän että jokainen tekee asiat tyylillään ja juuri niinkuin parhaaksi näkee ja se on hienoa, mutta äiti voi olla myös ulkoisesti palautunut vaikka juuri tuon 4kk synnytyksen jälkeen. Ilman kaikkea ns. ”negatiivista” kuten tiukkoja dieettejä ja lapsen unohtamista keskittyen vain itseen. Itse sain toisen lapsen 3kk sitten ja koen ulkoiselta olomuodolta palautuneeni ns. entiseen vartalooni. En tarkoita että se olisi itseisarvo tai jokaisen haviteltava asia, mutta myös täysin mahdollista ilman sen suurempaa niuhottamista. Nautin urheilusta valtavasti ja jota ilman on vaikea olla. Onnekseni pystyin liikkumaan lähes normaalisti koko raskausajan ja sen jälkeen.
      Lapsi on ollut kuukauden ikäisestä saakka salilla mukana lapsiparkissa. Vien vauvan sinne aina unien aikaan, ensin puoli tuntia ja nyt n. tunnin. Näin saan käytettyä tuon uniajan hyvin hyödyksi. Saan rauhassa hetken keskittyä ihan vaan urheiluun ilman että se aika on keneltäkään pois. Välillä käyn kurkkimassa, että vauva nukkuu kopassaan ja kaikki on hyvin. Ja niitä vihersmoothieitakin pyöräytän aamulla 😉 koska koen sen helpoksi vaihtoehdoksi. Koitan syödä normaalia terveellistä ruokaa, mutta toisaalta voin välillä vetää karkkia ja suklaata kaksin käsin. Haluan pitää itsestä huolta, mutta rennolla otteella 🙂
      Kaiken tämän tiivistäen, on myös ihan fine olla kunnossa synnytyksen jälkeen 😉 tai olla olematta
      Have a great weekend!!

    • Tottakai voi olla ulkoisesti palautunut, enkä sillä tätä kirjoittanut vaan nimenomaan tukeakseni niitä ketkä eivät ole. On eri asia tuleeko raskaudesta 8kg painoa vai vaikka 30kg ja palautuminen menee usein sen mukaan. Ja niinkuin sanoit kaikki ei tarvitse mitään dieettejä yms saavuttaakseen saman kunnon piankin synnytyksen jälkeen ja toki siihen vaikutta myös ikä hyvinkin paljon. Myöskin se että pystyy liikkumaan raskauden aikana on todella suuri etu, sillä oon kokenut sen ja myös sen, etten voinut liikkua ollenkaan. Toki pienen vauvan kanssa on varmasti helppo käydä salilla. Itselleni toki suositeltiin salia aikaisintaan 3kk synnytyksestä joten se ei minulla olisi muutenkaan olisi ollut ajankohtaista vielä. Ja niinkuin sanoit molemmat vaihtoehdot on hyviä kunhan teet sen omasta tahdosta ja ilman paineita tai ajatellen, että mun täytyy näyttää joltain tai olla jotain muuta mitä en ole.

      Itselläni tuli ensimäisestä 30kg ja toisesta 22kg painoa ja se ei tullut syömällä ja varsinkin nyt se on todella hitaasti palavaa. Toivoisin myös että näitä äitejä ymmärrettäisiin paremmin ja kaikkien ei todellakaan tarvitse käydä salilla ja kaikilla ei siihen ole edes mahdollisuutta.

    • Kyllä, ymmärrän että jokaisella on erilaiset lähtökohdat joiden puitteissa toimitaan. 🙂 Tarkoituksena ei ollut arvostella tms. sinun tapaa(joka on sinulle varmasti juuri se oikea) vaan tuoda esille myös toisenlainen ajatus. Sulla on mahtava blogi ja paljon hyviä mielipiteitä ja tässä vain yksi ajatus mikä nousi mieleen 🙂 Ehkä sen takia kirjoitinkin kun tuntuu että myös äitejä jotka palautuu nopeammin helposti kauhistellaan ja se koetaan usein huonoksi asiaksi.
      Nyt ihanaa lauantaita!! 🙂

  2. Ihana tämä sinun blogi! Itse olen aika samassa elämän tilanteessa ja käyn aina lukasemassa sinun kirjoitukset muistutuksena, että en oikeasti ole ainoa mielipiteitteni kanssa;)

    Aurinkoisia syyspäiviä sinulle!:)

  3. Mulla on molemmista raskauksista tullut bout 17 kg, siitä jäänyt synnytyksen jälkeen n. 10 kg karistettavaa. Esikoisen kanssa yritin liian aikaisin liikkua liikaa, imetys loppuikin pian sen jälkeen (vaavi vähän alle puoli vuotta). Kilot ei kuitenkaan lähteneet ennenkuin lapsi oppi nukkumaan yöt n. vuoden ikäisenä. Nyt odotin rauhassa vauvavuoden rankemman liikunnan aloittamiseen. Toisessa raskaudessa kävin kevyesti salilla vielä viikko ennen synnytystä, mutta iikuntakielto raskaana on tuttua myös, siinä pikkasen alkaa risomaan joidenkin pyhällä äänellä lausutut ”raskaus ei ole sairaus”- kommentit. Äideille pitäisi vihdoin suoda rauha vaan olla ja rakastaa niitä lapsiaan. Nyt jos et mee salille oot laiska, jos meet niin joku voi tehdä lasun!

  4. Hei!
    Ihana kirjoitus! Olen samoilla ajatuksilla liikenteessä, vaikka joskus sadepäivinä olen vauvan (3kk) ottanut päiväunien aikaan salille nukkumaan kantokopassa.
    Miltä tuntuu olla ja palautua ilman diettejä? Ja ylipäätänsä ns. Normaalielämä? Olisi kiva saada tästä vaikka postaus! Kisaajanahan sinä tiedät millaista se diettaaminen on. 😀 Ajattelitko vielä nousta lavalle?

    • Saapi nähdä, muta nyt ei ainakaanole kisat mielessä ja luulempa ettei enään koskaan. Ei se dieettikään kiinnosta, koska terveellisillä elämäntavoilla pääsee pitkälle 🙂

  5. Kiitos ihanasta ja realistisesta blogista!

    Odotan tällä hetkellä esikoistani ja oman kaveripiirini kesken olen päivitellyt neuvolan asennetta painonnousuun. Tällä hetkellä rv20 on paino noussut lähtötasosta 3kg ja tuosta noususta kehottivat tarkkailemaan syömisiäni. Syön normaalisti, yritän käydä salilla sen mukaan mikä tuntuu hyvältä, kuitenkaan ottamatta paineita.

    Omasta mielestäni neuvola asettaa paineita tulevalle äidille aika kohtuuttomasti. Hiukan pitäisi katsoa sillä silmällä mammoja ja miettiä kenelle valituksensa suuntaavat.

    • Siis mitä ihmettä!? Itellä painoa kerty eniten just alkuraskaudessa ja puolivälissä, joskus jopa toi 3kg yhen neuvolakäynnin välissä. Ja kuitenkin yhteensä (vaan) 14kg. Nyt 2,5kk synnytyksestä ois pari kiloa jäljellä lähtöpainosta. Tuntuu että suurin osa näistä kommenteista tulee niiltä nuorilta terkkareilta, jotka ei oo ite ollu raskaana. Tunnet itse oman kehosi parhaiten. Nauti raskaudesta, se menee niin nopeesti! Kaikkea hyvää!

  6. Upeaa miten rohkeasti tuot raskaudesta ja synnytyksestä palautumisen esiin! Täähän on vähän tällanen aihe mistä ei puhuta oikeesti, mutta mistä sitten kuitenkin supistaan. Kaikki varmaan tietää ne uteliaat vilkuilut vatsan seudulle (muka salaa) synnytyksen jälkeen… Jengi ei käsitä sitä mitä kaikkea raskaus ja synnytys tuo kehoon. Eikä sitä kyllä itekkään osannu ihan kaikkeen varautua kun kukaan ei tosiaan puhu näistä asioista. Toivon että joku raottas tätä sumuverhoa vähän enemmänkin ja tekis vaikka jutun erilaisista naisista raskauden jälkeen kuvineen päivineen. Kaikki on erilaisia, mutta venynyttä nahkaa, jälkisupistuksia ja kaiken maailman eritteiden ilotulitusta (ja mitä muita ihania yllätyksiä) kukaan tuskin pääsee pakoon. Kiitos että oot omalla osuudellasi auttanu totuutta esiin! Jokainen tavallaan, kunhan palautumista ei pakota ulkoiset tekijät. Sehän tää sanoma on niputettuna. Itellä synnytyksestä 2,5kk ja yritän pysyä järkevänä palautumisen suhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta