Vaikka yrität kaikkesi ja et vaan onnistu

 

 

Mää oon miettinyt pääni puhki mitä oon tehnyt väärin. Luulin jo, että kaikki oli hyvin, mutta ei sittenkään. Joskus asiat ottaa koville, koska musta ei saa luovuttajaa tekemälläkään. Kyseessä on siis jälleen kerran surullisen kuuluisa imetys.. voin sanoa, että oon tehnyt kaikkeni ja yrittänyt kaikkeni ja käyttänyt kaikki mahdolliset neuvot ja vippaskonstit mitä on vain olemassa, mutta ei.

IMG_6442

Kun aloin odottamaan Viviania niin olin päättänyt, että imetän niin pitkään (puhun nyt kuukausista en vuosista 😉 ) kun mahdollista. Säästyin tällä kertaa rintatulehdukselta, koska osasin suojata itseni kunnolla ja pidin vauvaa rinnalla niin paljon aluksi kuin mahdollista. Toki meillä on valjashoito 4 viikkoa ja vauvaa on hieman vaikeampi pitää silloin sylissä ja saada sille hyvä asento, koska jalkoja ei saisi kamalasti väännellä…. jolloin rinnalla olo oli vain silloin kun imetin. Sain teiltä lukijoilta paljon tukea (kiitos siitä) ja neuvoja ja vertaistukea asiaan liittyen. Otin neuvosta vaarin ja uudet konstit käyttöön. Join alkoholitonta kaljaa litratolkulla, join imetysteetä, pidin vauvaa ”kengurupussissa” ja kaikki alkoi sujumaan taas hyvin hetkellisesti… Jostain syystä maidontuotanto vain hidastu kokoajan.

Kaikkihan sen tietää kuinka stressaavaa vauvan itku on ja mukaan tuli vielä ihanat rintaraivarit, eikä se rintakaan enään maistunut. Kokeilin ottaa rintakumin taas käyttöön, mutta ei sekään auttanut. Jos olen rehellinen niin istuin kuulosuojaimet päässä sohvalla itkien, imettäen  ja mietin, että tässäkö tää nyt oli. Ei sen näin pitänyt mennä….. En ollut suunnitellut asiaa näin…

Pahinta tässä tilanteessa on kuulla kommenttia, että kyllä sun kannattaa imettää… Voin niille ihmiselle kertoa, että tervetuloa meille päiväksi seuraamaan showta. Se tunne mikä itsellä on on suuri pettymys ja epäonnistuminen niin turha siinä on enää kääntää veistä haavassa.. Kaikkien keho toimii eri tavalla ja jokaisen vauva on yksilö.

Mun mielestä pahinta kaikessa on äidin syyllistäminen, mistä päästäänkin taas jälleen ”hyvään” artikkeliin roskaruokaa syöviin äiteihin voit lukea jutun TÄÄLTÄ

brasilia_kokis
Kuvat kopioitu linkitestystä artikkelista

brasilia_donitsi2-1 brasilia_hamppari-777x437

 

Ymmärrän asian pointin ja varmaan kaikki tietää, että roskaruoka ei ole koskaan terveellistä…. Mutta mitä näillä kuvilla ajetaan takaa… taas kerran: olet huono äiti… Safkatutkan sivuilla oli aiemmin artikkelia, missä haukuttiin kaikki korvikkeet ja nyt vuorostaan haukutaan äidit jotka syö roskaruokaa… Hmm…. Ilman korviketa moni vauva olisi menettäny henkensä…. ja eikö se niin ollut, että äidinmaito on se paras vaihtoehto on se sitten mikä tilanne tahansa. En puolustele roskaruokaa sitten millään tavalla, mutta mun mielestä näissä paistaa kaikissa sama sanoma läpi jälleen: olet huono äiti….. ehkä tässäkin asiassa jos olet huolissasi jostain äidistä joka syö vain roskaruokaa, olisi ehkä paras lähestymiskeino mennä kylään ja viedä iso satsi makaroonilaatikkoa, koska juurikin se mielestäsi ”huono äiti” saattaa olla niin helvetin väsynyt ettei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä ruokaa ja olisi todella otettu tekemästäsi eleestä.. Ei kukaan halua vahingoittaa lastaan tietoisesti…. Parasta näissä on vielä ne kommentoijat jotka ovat harvinaisen usein miehiä, kenellä ei ole hevon heltin tietoa koko asiasta tai naiset kenellä ei ole lapsia. Se olisi sama kun alkaisin itse kommentoimaan miesten eturauhasvaivoista 🙂

 

IMG_6431

Kukaan ei tiedä tilannetta toisen kotona, eikä kukaan ole toista arvostelemaan äitinä ja kyllä olen syyllistynyt siihen itsekkin, joka harmitta ja kaduttaa jälkikäteen. Jos joku päättää alusta asti olla imettämättä lastansa on se juurikin hänen päätös, tai jos joku imettää lastansa pitkään on sekin hänen päätös. Itsekkin olisin imettänyt pidempään, mutta se ei ollut mun päätös ja oon siitä todella surullinen. Musta oli ihana kun Juuso sano mulle eilen kun käperryin sen kainaloon ja aloin itkeen, että teet just niinkuin sulta itsestä tuntuu, mutta älä stressaa, koska se ei tee susta yhtään huonompaa äitiä <3

Itse olen syönyt terveellisesti lähes koko odotusajan ja imetysajan ja oikein keskittynyt siihen mitä laitan suuhuni. Vielä en ole uskaltanut alkaa treenaamaan millään lailla ja keho alkaa palautumaan pikkuhiljaa. Tässä on muutamia kuvia jälleen, joista haluan ehdottomasti kiittää Biancanevestä saatua Esbelt korsettia jonka voit tilata itsellesi TÄÄLTÄ Vatsa on lähtenyt hyvin kutistumaan huomioiden, että todellakaan en ole ollut millään valtakunnan dieetillä, enkä missään tapauksessa laihduttanut

IMG_6420
2,5kk muodonmuutos

 

Lisäksi olen saanut loistavaa palvelua Beuaty Putiikista Tampereelta Emilia Tomperilta Kavitaatiohoidon muodossa ja kiinteytyshoidon muodossa. Selluliitti on saanut kyytiä ja olen tuloksiin erittäin tyytyväinen. Reisistä on lähtenyt useita senttejä ja kuvittelin, ettei ne koskaan palaa entiselleen. Kuvista näkee selkeästi, kuinka koko reisi on pienentynyt ympäryysmitalta selkeästi. Iho on aivan eri näköinen ja tuntuinen hoidetusta kohdasta. Sinulla on blogini lukijanan mahdollisuus saada -20% kavitaatiohoidosta koodilla UMPPU ja aikoja pääset varaamaan TÄÄLTÄ Voit myös lukea aiemman postaukseni liittyen aiheeseen TÄÄLTÄ

IMG_6444

Loppuun vielä teille alennuskoodeja ELLOKSELLE 

Tarjous: 40% alennusta tilauksen kalleimmasta tuotteesta. kertakäyttöinen
Koodi: 325728
Voimassa: 27.9 asti

Tarjous: Kaikki Ellos Kids -valikoiman tuotteet -25%. Kertakäyttöinen
Koodi: 325412
Voimassa: 27.9 asti

Tarjous: 30% alennus Ellos Collection -takista
Koodi: 325411
Voimassa: 27.9 asti

Muistakaa katsoa tänään Toisenlaiset äidit Livillä klo 21.00 <3

-Umppu

primebody

43 vastausta artikkeliin “Vaikka yrität kaikkesi ja et vaan onnistu”

  1. Hei, pakko tulla kommentoimaan taas kerran kun imetyksestä puhe. En tiedä kuinka paljon olet jo ohjeita saanut ja mitä keinoja olet käyttänyt. Onko sinulta jo kysytty nämä samat asiat… Miksi luulet ettei maitosi riitä? Oletko harkinnut hakevasi neuvoja paikkakuntasi imetystuki ryn tapaamisista? Kaikella kunnioituksella. Se kuinka kauan imetät, ei tee sinusta hyvää tai huonoa äitiä! Imetyspettymys voi kuitenkin olla äidille iso arpi ja siksi toivon että saat apua pulmiisi tai voit jatkaa siten, että olet sinut asian kanssa 🙂 t: äiti pohjosesta

  2. Olethan tietoinen tiheän imun kausista? Ne tulevat noin 3 vko, 6vko, 3 kk ja 6 kk ikäisinä. Siis suurinpiirtein, vauvahan ei tunne kalenteria. Tiheän imun kauden merkkejä on juurikin itkuisuus ja vauva olisi koko ajan rinnalla ja muuten huutaa kuin syötävä. Silloin vauva tilailee lisää maitoa kasvupyrähdykseen, ei kuitenkaan tarkoita että maito loppumassa. Tiheän imun kausi voi kestää 1 pv-viikkoja. Maidon tuotantokin alkaa tasaantua n 6vko -> jolloin rinnat ei tunnu niin täysiltä mutta ei tarkoita että maito loppumassa. Maitoa ei välttämättä enää suihkua niin helposti jolloin siihen tottunut vauva voi reagoida itkemällä kun täytyykin tehdä enemmän töitä. Ja jos Vivian kasvaa ja painoa tulee niin maitoa tulee riittävästi.

    Jos vauva imee rinnalla niin maito ei lopu yhtäkkiä. Maidon tuotannon loppumiseen menee yli kuukausi, eli kun imetys loppuu. Meillä oli myös rintaraivoamista tuossa parin kuukauden ikäisenä. Siihen auttoi kun en tarjonnut rintaa varmuuden vuoksi vaan oikeasti silloin kun oli nälkäinen ja pidin poikaa paljon kantorepussa jossa on myös hyvä imettää. Ja myös se että imetin poikaa kun se nukkui ja välillä mies rauhoitteli pojan ja sitten työnsi rinnalle. Voit myös kokeilla muita imetysasentoja tai yllättäviä paikkoja. Esim pimeä vessa ja vesihana päälle toimi meillä.

    Haluaisin sanoa, että älä luovuta vielä, tilanne varmasti helpottaa. Mutta jos asia stressaa ja itketyttää niin ilman muuta teet niin kuin parhaaksi näet. Olet kuitenkin saanut tähän asti imettää ja jokainen pisara on ollut vauvallesi arvokasta ja Vivian on hyötynyt paljon tästä imetyksestä. Ei se korvike vauvaa pilaa, ja onhan se teille parempi ettei äiti stressaa. Tsemppiä!

    • Koko teksti asiaa 👍
      Meillä rintaraivarit meni ohi muutamassa päivässä, toimivin keino oli imettää unista vauvaa – siis nukahtava tai juuri heräilevä tyyppi menee lankaan ennen kuin muistaa alkaa raivota 😉 Tai jopa kesken unien vaan tarjoamaan evästä suuhun.

  3. En ymmärrä miksi jotkut kokevat asiakseen arvostella korvikkeen syöttämistä. Minusta on tärkeintä, että arjessa jaksaa. Viimeksi imetin kaksosia yötä päivää puoli vuotta, kaikki itki. Nyt 3 vuotta myöhemmin en muista vauva-ajasta muuta kuin kauhean väsymyksen. Minulla on tällä hetkellä pieni vauva 3kk, jota imetin 2kk. Vauva oli ripulilla koko sen ajan ja päätin etten ala pelleilemään oman ruokavalion kanssa vaan siirryn suoraan korvikkeelle. Meillä ei enää huudeta päiviä ja öitä, kaikki jaksaa paremmin. Pointtini on, että älä koe asiasta syyllisyyttä ja tee niinkuin teille on parhaaksi. Eläkööt muut sitä omaa elämäänsä miten haluavat ja leppoisampaa syksyä teille :).

  4. Ihan kuin meillä. Kiitos taas rohkean avoimesta kirjoituksesta. Täälä neiti 4kk jota imetin 10 viikkoa vaikka olin ajatellut myös imettää pidempään. Rintaraivarit ja rintakumin kanssa imetys ei vaan tuottanut tulosta.

  5. Hyvä että sait kuitenkin imetettyä ylipäätään, sekin on parempi kuin ei lainkaan. 🙂 Itse sain paljon apua ja tukea Imetyksen tuki ry:stä. Mutta tärkeintä on oma jaksamisesi ja että vauva syö, oli se sitten rintamaitoa tai korviketta. Paljon voimia sulle! Olet hieno äiti kun annat lapsille rakkautta ja aikaa, rintaruokinta on kuitenkin ”ekstraa”.

  6. Olen myös itse kokenut ympäristön paineet ja ihmettelyt, kun ei imetys sujunut. Esikoisen aikana jopa hävetti ottaa pullo esille vauvauinnissa, kun muut tyrkkäsivät tissin suuhun. Jokainen tekee kuitenkin niinkuin on parhaaksi itselle ja omalle lapselle. Kenelläkään ei ole mun mielestä oikeutta sanoa, mikä on oikein ja väärin. Se tekee niin hallaa varsinkin vasta tulleille äideille, jotka ovat muutenkin epävarmassa tilanteessa kaiken ollessa uutta. Olet Umppu kuitenkin tärkein omalle lapsellesi ja toimit niin että omalla lapsellasi ja sinulla on hyvä olla 🙂

  7. On kyllä todella raskasta olla nainen, sillä itse ja ympäristö luo paineita asioista, kuten imetyksestä. Olet huono äiti jos et imetä. Entä jos et vaan voi! Tai olet ällöttävä, jos julkisella paikalla imetät, mene vessaan! :/

    Itse olen 28 vuotias, odotan ensimmäistäni ja imetyksestä en aio ottaa paineita. Onnistuu jos onnistuu. Äitini ei pystynyt imettämään kuin kuukauden, maito vain loppui. Olen elänyt ainakin tähän mennessä terveellisen elämän, vaikka korvikkeita minulle syötettiin ja korvikkeet on ollut varmasti silloin jotain aivan muuta kuin nykyisin! Samoin siskollani kävi, maitoa ei vain tullut vaan kalkkeutui rintoihin, joten hän aloitti myös tyttärelleen korvikkeet, VASTEN tahtoaan. Tyttö on nykyisin teini-ikäinen, terve hänkin. Ymmärrän täysin, että vetää mielen matalaksi jos itse olet halunnut mahdollisimman pitkään imettää, mutta kroppa sanoo toisin. Mutta muiden höpinöille saat sanoa piutpaut ja teet niinkuin itse parhaaksi näet! <3

  8. Hyvä teksti, reippaasti vaan kohti korvikehyllyä!! Mulla 5 lasta joista yhtä oon onnistunu imettään 10kk ja muita 1-3kk, kun se maidontulo vaan LOPPU. Imetys onnistui neljännen lapsen kohdalla ja hassun että juuri tää neljäs oli ainoo joka syntyi sektiolla. Joskus se vaan ei luonnaa eikä se haittaa! Tsemppiä!

  9. Kokemuksieni (omien ja lähipiirin imetystä seuranneena) perusteella sekä imetystukineuvojaa kuunnelleena antaisin sellaisen vinkin että jos todella todella haluaa että pitkä imetys onnistuu niin ei kannata kaivaa tuttipulloja esiin ennen kuin lapsi on 3kk tai jopa 5kk ikäinen. Toki hätätilanteet pitää hoitaa niin että vauva saa ruokaa mutta nekin mielummin esim. hörpyttämällä kuin pullosta. Kokemuksien perusteella sanoisin että aina jos ottaa myös tuttipullon säännölliseen käyttöön heti alkumetreiltä alkaen, ottaa myös riskin että vauva ei halua/malta enää rintaa syödä. Pullosta ruoka tulee niin paljon helpommin että miksi nähdä enää vaivaa imeä. Ja jatkuva kierre sitten sekoittaa myös maidontuotantoa.
    Kaikkiin elämäntilanteisiin ei kaikki tyylit sovi, enkä halua arvostella niitä, mutta itselleni olen tehnyt selväksi että jos haluan todella varmistaa että imetys onnistuu, en vaan voi olla vauvan luota pois ensimmäisiin kuulausiin ruokailuväliä pidempään. Yksittäiset kerrat pullosta syötettynä silloin tällöin eivät todennäköisesti imetystä pilaa, mutta jo muutama peräkkäinen syöttö niin että ruoka tulee helpolla ilman imemistä, varmasti vaikuttaa vauvan imuhaluihin. Tilanne voi olla toki mahdollista palauttaa mutta vaati paljon sitoutumista ja kärsivällisyyttä, ja käytännössä tarvii sitten elää pitkäkin tovi pelkän imetyksen ehdoilla. Olen empiirisen tutkimukseni perusteella näkemyksessäni aika ehdoton, mutta olen todennut että ne jotka ovat pystyneet imettää lähelle vuoden ikää tai yli, eivät ole missään vaiheessa pitäneet tuttipulloa imetyksen vaihtoehtona (muuta kuin yksittäisiä satunnaisia kertoja).

    • Mun vauva joutui tehohoitoon heti syntymän jälkeen ja sain hänet rinnalle ja ensi kerran kokeilla imetystä kun hän oli 3 viikkoa vanha. Siihen asti hän oli saanut ruoan nenämahaletkulla ja pullosta (luovutettua äidinmaitoa). Hän oli kuukauden kun päästiin kotiin sairaalasta, eikä imetys ollut vielä onnistunut. Kotona jatkettiin imetyksen harjoittelua, pullosta sai pääasiassa maidon kun mun maidontulo ei ollut riittävää. Mitä ei jaksanut itse syödä, annettiin nenämahaletkuun. Pikkuhiljaa alkoi imetys sujua ja 2,5 kk iästä on menty pelkällä imetyksellä. Lapsi on nyt 8kk ja imetän edelleen. Että ei kannata olla niin ehdoton ja teilata äitejä jotka pullosta antaa maitoa. Vauva ja äiti on kumpikin yksilöitä ja aina se imetys ei vaan onnistu vaikka kuinka haluaisi.

      Toivottavasti et Umppu ota tätä tekstiä mitenkään retosteluna miten meillä on onnistuttu, halusin antaa vaan kommentin jättäjälle esimerki, ettei se pullo sitä imetystä noin vaan pilaa. Tää aihe on todella tunteita herättävä, en ennen omaa kokemusta tajunnutkaan kuinka kamalaa se on kun ei pysty omaa lastaan imettämään vaikka tahtoa olisi. Hurjasti tsemppiä jatkoon ja ole onnellinen niistä kerroista kun olet lastasi pystynyt imettämään. Eihän ne syöttöhetket ja läheisyys mihinkään katoa vaikka pullo siihen rinnan tilalle ilmestyykin. 🙂 Muistan itsekin vielä kuinka ihanaa oli ensimmäisen kerran omaa lasta syöttää, ei haitannut siinä hetkessä yhtään vaikka maidon annoinkin pullosta, pääasia oli että sai sen oman rakkaan pitää sylissä. <3

    • Haluaisin painottaa viestiäni siitä, että pullon kanssa ottaa vähintäänkin riskin siitä että imetys häiriintyy. Toki imetys voi epäonnistua kaikesta huolimatta, tai imetys voi onnistua heikommista lähtökohdista huolimatta, kuten tapauksessasi. Tai joku saa hyvin yhdistettyä imetyksen ja pulloruokinnan. Olen vain nähnyt niin monta tapausta jossa äidit esim. eivät eri syistä halua imettää kodin ulkopuolella, tai omaa aikaa tarvitaan tuntikaupalla/vuorokauden ympäri lapsen ollessa vasta alle 2kk ikäinen. Näissä siis ei ole mitään pahaa eikä väärää, kukin priorisoikoon asiat miten parhaaksi kokee, mutta en aina ymmärrä että sitten imetyksen epäonnistuessa ja vain pullon kelvatessa vauvalle ollaan niin pettyneitä ja masennuksissa. Itselläni ainakin hälytyskellot alkoivat soida jo siinä kohtaa kun puhutaan samaan aikaan töihinpaluusta viikko synnytyksen jälkeen ja toisaalta taas toiveesta imettää.

    • No kaikki ymmärtää asiat niin kuin haluaa ymmärtää… Vaikka itse menin töihin niin imetin sielä vauvaa kokoajan enkä suinkaan antanut pullosta maitoa 🙂

  10. Harmi, että et pysty imettämään niin pitkään kuin olisit toivonut. Saako udella, että aiotko imettää osittain siinä korvikkeen lisänä vai siirryttekö kokonaan suoraan korvikkeeseen? Täältä saat vertaistukea, sillä mäkään en ole pystynyt imettämään niin kauan kuin olisin halunnut ja jouduin siirtämään pääpainon korvikkeelle ja sittenpä se imetys hiljalleen hiipuikin, kun päivässä oli enää kertaa kahta tarjolla vähäistä maitoa. Ja luopuminen oli niin tuskallista ja tuntui, että kaikki arvostelivat pulloruokintaa (todellisuudessa osa arvostelikin ja usein sitten aika ehdottomalla tavalla, mutta ei kuitenkaan kaikki). Nyt sanon silläkin uhalla, että tästä suuttuu yksi jos toinenkin imetyksenpuolestapuhuja, että sillä korvikkeen antamisella oli ainakin meillä selkeä, positiivinen vaikutus yöuniin. Kauhea, kun tässäkin tulee hirveä pakko puolustella sitä, että olisin halunnut imettää ja arvostan sitä, mutta haluan kannustaa myös siihen, että äidit huolehtisivat omasta hyvinvoinnistaan (jotta voivat huolehtia vauvasta!). Ja jos se hyvinvointi alkaa olla mallia kaikki itkee, eikä kukaan voi hyvin pitkään aikaan, täytyy pystyä tekemään ratkaisuja.

    • esimerkiks tänään ei ole huolinut tissiä lainkaan ja pumppamalla ei sieltätuu kun muutama kymmenen milliä. Toki yrittänyt tänäänkin ottaa rinnalle n.20 kertaa, mutta se huudon ja raivon määrä on jotain aivan käsittämätöntä 🙁

    • Imetysneuvojan vastaus toteamukseen ”pumppaamalla ei tuu kun muutama kymmenen milliä” on että sehän on hyvä määrä! Pumppaamalla on maitoa vaikea saada tulemaan, vauvan imu on paljon tehokkaampaa eli vauva saisi kyllä rinnasta syödessään todennäköisesti tuplamäärän maitoa.

  11. Oli pakko tulla hehkuttamaan kun näin millaiset vaunut teillä on! Ihanaa löytää joku muukin jolla Cosattot, oon tuntenut itseni jotenkin väärin valinneeksi kun ei ole emmaljungia tai brioa.

    Ja tuo ruoka liittyen äitiin ja imettämiseen. Mun mielestä tärkeintä on syödä. Ehkä itse sain hyvän opetuksen kun en loppu raskaudesta saanut syötyä mitään elämässä olleen kovan shokin takia. Kun ruokana on 34 rv viikosta lähtien puolikas mandariino ja 0,5l vettä päivässä, oppi että ihan sama mitä syöt kuhan syöt. Toki itsensä kannalta olisi parempi syödä ns. Järkevää ruokaa niin ne kilotkin häviäis tai niitä ei tulis ollenkaan.
    Mut itsekkin taas kun opin syömään oon syönyt fitfarmilta häädietin ajalta saamani ruokavalion mukaan ja silti syön usein väärinkin.
    Meidän pikku kirppu ei tiedä söinkö kukkaalia ja kanaa vai hampparin. En siis itse viitsi syyllistää itseäni äitinä (mutta kun paino ei liity niin toki siitä..)

  12. Ihana jakso oli teistä tänään! 🙂 Ihana perhe ja hieman ehkä repesin kun Vili kysyi että miten synnytys meni 😀 ”noin niinku omasta mielestäsi…” Hihiii.. Niin ja kiitos vielä blogista joka ei ole ”sitä samaa massaa” 🙂 -Anu

  13. Tovin jo blogiasi olen seurannut ja en voisi enempää samaa mieltä kanssasi asioista olla. Toki fitness tms kilpailusta ei ole henk.koht.kokemuksia, muutakuin uteliaisuus. Ihanan realistinen asenne sinulla kaikkeen!

    Mukava jakso oli teidän osaltanne livillä tänään, todella herttainen perhe olette. Itselläni 3 lasta, esikoisen ja keskimmäisen välillä myös 6 ikävuotta ja tosiaan, se kolmaskin lapsi, eli kuopus, sitten vielä ”saapui” vuodenvaihteessa joukon jatkoksi, joten ehkä teillä vielä isä myös taipuu 😉 (täällä taipui kylläkin äiti).

  14. Heippa Umppu! Katsoin teidän jakson tänään ja voi että miten iloiseksi tulin. Olette upea perhe ja teidän lapset ovat kertakaikkiaan hurmaavia! Toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä vauva-arkeen <3

  15. Hei!

    Minä (kuten varmaan tänään moni muukin) katsoin teidän jakson Toisenlaisia äitejä ja oli pakko tulla jättämään kommentti, kun aiemmin päivällä luin tämän tekstisi. Sinä olet juuri paras äiti omalle lapsellesi ja teet niin kuin teille on parasta ja varmasti tämän tiedätkin, mutta halusin sen silti sanoa ääneen. Teidän perheestä oikein huokuu sellainen onnellisuus ja välittäminen, enkä voinut olla itkemättä kun kaunis pieni tyttönne vihdoin näki päivänvalon. Vissiin hormonit itelläkin hyrrää tai tiedä mikä lie, mutta onnen kyyneliä itkin täällä tuota teidän jaksoa katsoessanne! 🙂 Lapsia itselläni ei vielä ole, mutta asia on ehkä ajankohtainen piakoin ja täytyy kyllä sanoa, että tuollaista tasapainoista ja rakastavaa perhe-elämää niin kuin teillä itsekin tavoittelen!

    Voimia ja jaksamista vauva-arkeenne ja kaikkea hyvää teille! Olen seurannut blogiasi jo sieltä fitness-innostuksen alkuajoilta ja aioin seurailla jatkossakin. Aina en voi väittää olleeni kaikista asioista samaa mieltä kuin sinä, mutta sehän on vaan elämää, että me aikuiset osataan olla rakentavasti eri mieltä asioista. 🙂 Toivottavasti jatkat näiden rehellisten ja aitojen tekstien kirjoittamista jatkossakin! Juuri se, mikä sinussa vuosi toisensa jälkeen jaksaa viehättää, on aitous. <3

  16. Mäkin nyt vielä kirjoitan vaikka en tiedä ootko nääkin vinkit jo kuullut ja ihan itse teet päätöksen mihin vedät rajan. 🙂
    Tosiaan nuo tiheän imun kaudet on tosi juttu, siinä noin 6 vkon ja 3kk paikkeilla. Silloin vauva voi olla tosi ärtynyt yms.
    Rintaraivarit on vähän eri, mutta nekin on hurjan yleisiä. Moni kokeilee siinä kohtaa, jos jaksaa, kaikenlaista hämäystä – kaikki keinot on sallittuja. Ihokontakti rauhoittaa rintaraivarivauvaakin, voi kokeilla ”huijata” tutilla ja vaihtaa rinnalle, antaa ensin pullosta pikku hömpsyt ja sitten kun pahin nälkäkiukku on taitettu niin rinnalle. Jotkut onnistuu imettämään esim pimeässä vessassa vesihana päällä tai suihkussa juoksevan veden alla (suhina rauhoittaa). Uni-imetykset kannattaa myös hyödyntää, nukkuvakin vauva voi alkaa imeä tai juuri herännyt.
    Tää kaikki kuulostaa tietysti sivusta ihan hullulta mutta jokainen asian kanssa painiva äiti tietää että sitä voi olla valmis kokeilemaan hullujakin keinoja <3

    Rintaraivarit menee yleensä ohi, joskus ne voi johtua myös hampaista, äidin kuukautiskierrosta tai vauva voi olla tulossa kipeäksi. Kannattaa myös kokeilla pystympää imetysasentoa (jotkut imettää kantoliinassa tai repussakin).
    Jos ne taas johtuu pulloruokinnasta niin tahdistettu pulloruokinta kannattaa ottaa käyttöön jos ei jo oo. (Voi googlettaa :)) Siinä pyritään siihen ettei maito tulisi ihan liian helposti.

    Sulla voi olla nyt sekin vaihe et maidontulo on tasaantunut(?) kun alussa monella maitoa tulvii mutta jossain vaiheessa maidontuotanto alkaa vastaamaan sitä menekkiä paljonko vauva on imenyt ja ylituotanto hiipuu. Rinnat voi tuntua löysemmiltä ja vauvaakin voi ärsyttää jos ennen maito on tullut helposti ja nyt täytyisi tehdä vähän enemmän töitä sen eteen. Siitä voi kertoa sekin et aiemmin on ollut helppo pumpata "ylimääräisiä" ja nyt ei. Pumppaustuloshan ei ikinä kerro siitä paljonko vauva saa rinnasta, se kertoo paljonko pumppu saa 🙂 Harvalla on sellaista läheistä suhdetta pumpun, kuin vauvan kanssa, joten vauva on paras heruttelija <3 😀

    Maidon hiipuminen on pitkällinen, viikkojen prosessi ja se EI lopu päivässä tai parissa. Etenkin kun sulla oli täysimetykselläkin vauva pitkään, maidontuotanto on siis hyvin käynnistynyt.

    Oli vaan pakko kommentoida, mut loppuun vielä että todellakin itse olet ainoa oikea henkilö tekemään päätöksiä ja arvioimaan jaksamistasi. Musta on hienoa että oot imettänyt ja olin ihan ällikällä lyöty kun luin et oot pystynyt yhdistään sen töissä käynnin ja täysimetyksen. Wau.
    Imetys ei tosiaan oo mikään äitiyden mittari ja kuvistakin näkee et teillä lapset saa paljon läheisyyttä ja rakkautta.
    Tsemppiä näiden asioiden kanssa!

  17. Meillä ei imetys onnistunut ja jopa tuttipullosta kieltäytyi syömästä, syyksi paljastui (silent) refluksi ja suolioireinen maitoallergia. Etenkin tuo refluksi voi olla todella kivulias ja alidiagnosoitu ja aliarvioitu tauti.

    Imetä tai anna korviketta, kunhan lapsi nukkuu, kasvaa ja on tyytyväinen <3

  18. Saat olla ylpeä että olet imettänyt näinkin kauan! Minusta olet tehnyt jo hienon työn 🙂
    Imetys voi olla ihan kamalan vaikeaa, ihme että ihmiskunta on silti kasvanut näin isoksi… Omani syntyi sektiolla ja maito nousi vasta 5. päivänä, vauva sai siihen asti korviketta, eikä sitten oppinut enää kunnolla rinnalle. Sai kauheita raivareita ihan riippumatta milloin ja miten imetin. Yöllä joskus onnistui kumin kanssa, muun aikaa pumppasin, ja maitoa herui ihan surkean vähän, alle 1dl päivässä. Kahden viikon kohdalla loppui kokonaan. Kovasti asiaa surin ja stressasin, ja harmittaa edelleen.

  19. Mä niin koen sun murheen. Mulle oli todella vaikeaa, kun maidon tulo loppui. Mulla on sokea lapsi. Ekana vuonna oltiin paljon sairaalassa ja tehtiin kokeita ja tuntui ettei mikään mene niinkuin pitäisi. Paitsi imetys. Sen sain onnistumaan sairaalassa juoksemisesta ja kaikesta huolimatta 7 kk. Kunnes tuli uusia ongelmia ja ilmeisesti mun stressitasot ja huoli lapsesta nousi niin suureksi, että maitoa ei vaan enää tullut. Samaan aikaan oli tosi tärkeetä, että lapsi saa tarpeeksi ravintoa, että jaksaa itse kaiken sen rumban ympärillään. Mä itkin varmaan viikon sitä, että nyt se ainut asia mikä on mennyt niinku pitäis ni ei enää menekään. Se oli todella vaikeeta. Näin jälkikäteen ymmärrän, että tein ihan oikean valinnan mun mielenterveyden ja jaksamisen kannalta. Sain nukuttua enemmän kun mies pystyi hoitamaan syöttämisen pullolla ja mulla oli yksi stressaamisen aihe vähemmän. On mielestäni väärin tuomita imetyksessä ”epäonnistunutta” äitiä tai edes äitiä joka valitsee olla kokonaan imettämättä. On hyvä, että kaikilla on tiedossa imettämisestä tulevat hyödyt mutta myös se, että toisinaan tilanne todella on se, että maitoa ei jostain itsestäriippumattomista syistä tule ja silloin on hyvä olla itselleen armollinen. Tsemppiä Umppu! 🙂

  20. Oot Umppu tehnyt teidän tilanteessa ainoan oikean ratkaisun, kun kuuntelet äidinvaistoas ja oman lapsen vointia. Hyvä saavutus jo on kun tähän asti sait imetettyä kuopuksen, saat olla ylpeä siitä 😊

    Imetys on hieno asia ja hyvä että joillakin äideillä ja lapsilla homma onnistuu, mutta en ymmärrä, miksi siitä on tehty niin pyhä asia. Jos joku äiti päättääkin lopettaa imettämisen ongelmien kerääntyessä, kokeiltuaan kaikkea ja antaen asiaan oman täyden panoksen niin häntä ollaan kyseenalaistamassa että et kyllä varmaan oo tehny aivan kaikkeas ja ootko kokeillu sitä ja tätä. Huom: oman panoksen antamisessakin on äitikohtaisia eroja, kun ollaan erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.

    Umppuhan kertoo kirjoituksessaan tehneensä ja kokeilleensa kaikkea, enkä uskokaan että on heti lyönyt hanskoja tiskiin imetyksen suhteen. Joku täällä kommentoi että rintamaito ei lopu vuorokaudessa (tai muutamassa, miten sen nyt ilmaisikaan) vaan sen loppuminen kestää viikkoja; kuvittelitko että Umppu yhtenä aamuna heräsi huomaten että rintamaito ei kyllä nyt enää riitä?! Tai että Umppu olisi tehnyt päätöksensä kun yhtenä päivänä on ollut rintaraivareita.. Kyllähän tuo Umpun tuska kertoo sen, että imetyksen kanssa on painittu jo hyvän aikaa.

    Itse lukeudun siihen äitiryhmään (mihin ilmeisesti Umppukin) joille oman lapsen jatkuva itku ja parku on sydäntä raastavaa ja äitinä teen kaiken, jotta pienen suru ja itku loppuu. Oman äitini viisaat (ja ehkä hieman kärkkäät) sanat lapsen vanhemmalle sopii hyvin sanoa tässä kohtaa: saat hakata omaa päätä seinään mutta älä hakkaa seinään lapses päätä siinä samalla. Tarkoitan tällä sitä, että jos imetys ei kertakaikkiaan onnistu, rintamaidon tulo loppuu / rintamaito ei enää riitä lapselle ja sitten loppuu, tai jos lapsi tulee rintamaidosta kipeäksi kuten omalla kohdallani molemmat lapseni tuli (aatella, ei se äidin tississä lapselle ”räätälöity” maito olekaan jokaisen kohdalla parasta ravintoa, mun tisseissä taitaa olla valmistusvirhe😏) , niin miksi pitäisi silti vaan pässinlailla jatkaa imettämistä ja huudattaa omaa lastaan etsien samalla kenties viikkotolkulla keinoja, kuinka saa imetyksen toimimaan…😒 Imetyksen onnistuminen ei ymmärtääkseni ole aina siitä kiinni mitä äiti tekee tai jättää tekemättä, siihen liittyy myös se imetettävä lapsi. Syitä on monia, ja jokainen meistä on yksilö. Pitää ottaa myös huomioon kokonaiskuva, että Umpulla on toinenkin lapsi, ja aviomies (joka varmasti auttaa siinä missä voi) ja vielä yrityskin. Ei silloin voi (vaikka haluaisi) antautua 100% vain ja ainoastaan imetystouhuille etenkään kun ei se ota onnistuakseen. Eikä ole edes tarvetta koska lapsi kasvaa oikein hienosti korvikkeellakin, pelin saa viheltää poikki siinä kohtaa kun omat voimat ei riitä. Älkää hyvät ihmiset luoko Umpulle tästä asiasta kovaa painetta kyseenalaistamalla ja jakamalla vinkkejänne mitä ei Umppu kirjoituksessaan edes pyytänyt. Umppu jo kertoo kokeilleensa kaikkea ja olihan hän jo aiemmissa kirjoituksissaan vinkkejä teiltä saanut.

    Tärkeintähän on, että lapsi saa ravintoa, kasvaa ja kehittyy, on onnellinen ja iloinen. Silloin äitikin, ja koko perhe voi hyvin. Suvaitkaa äitien ja perheiden erilaisuus, ei se lapsen hyvinvointi ole imetyksestä kiinni vaan jostain ihan muista asioista.

    T. Blogin lukija Vaasasta.

    Ja ei, en tunne henkilökohtaisesti Umppua, mutta tässä kohtaa koen vahvasti että Umppu tarvii enemmän tukea ja rohkaisua toimia niinkuin äidinvaisto sanoo, eikä niitä neuvoja miten imetyksen vois *EHKÄ* vielä hyvällä säkällä saada onnistumaan jos vain jaksaa vielä monta viikkoa/kuukautta yrittää… 😵 ja Umppu (eikä kukaan muukaan äiti vastaavassa tilanteessa) ei varsinkaan ansaitse syyllistämistä että ei vaan oo yritetty riittävästi 😡 onneksi kommenteissa ei kai varsinaisesti olekaan ketään mistään syytetty.

    Hyvää mieltä meille jokaiselle. Umpulle hurjan paljon tsemppiä, oot upea nainen ja äiti.

    • Kun nyt minun kommenttiini viittasit niin kyllä, tiedän että osa äideistä luulee että maito voi vaan loppua päivässä ja olen nähnyt tätä kysyttävän usein.
      Imetys on kyllä todella hankala aihe kun ikinä ei tiedä mitä olisi oikein ja sallittua vastata. Jos äiti suree imetyksen päättymistä niin tuntuu luonnolliselta yrittää tarjota apua mutta toisaalta taas ei saisi koska sekin voi loukata ja olla painostavaa. Itse toivon vaan että jokainen löytää oman polkunsa tässä monenlaisten näkemysten ja kokemusten ja mielipiteiden viidakossa. <3 Kuten itse aiemmassa kommentissani totesin, äiti on ainoa joka oman imetyksensä suhteen voi tehdä päätöksiä ja arvioida tilannetta. 🙂

    • Olin aikeissa kommentoida, mutta olit kirjoittanut juuri sen mitä ajattelen.
      Imetyspettymyksen kokeneena voin sanoa, että pahimmalta tuntui ne hyvää tarkoittavat, mutta kyseenalaistavat kommentit siitä, olenko kaikkeni tehnyt imetyksen eteen. Kyllä olin ja niin on varmasti Umppukin.
      Valtavasti tsemppiä Umpulle täältä myös <3

  21. Hei!
    Tässä satunnaisen seuraajasi kokemus kahden lapseni imetyksistä :). Ensimmäisen kanssa kaikki sujui ongelmitta, imetin 10 kk. Elin kiireetöntä ja huoletonta aikaa. Toisen kanssa koin sitten niitä rintaraivareita ja oli ajanjakso, jolloin maidontulo todella väheni (vauva oli n. 2-3 kk). Huomasin, että vauva yritti aina imeä muutaman kerran ja sitten alkaa huutaa! Voi sitä huutoa!
    Elämäntilanteeni oli erilainen kuin ensimmäisen kanssa. Huomasin, että olin uuvuttanut itseni monella asialla. Olin stressaantunut ja erittäin väsynyt. Hoidin monia velvollisuuksia ja vaadin itseltäni liikaa. Maalaisjärkeni sanoi, että maidontulon hiipuminen johtuisi siitä. Esikoisen kanssa maailmaani mahtui vain Hän ja hänen isänsä. Pystyin rauhottamaan elämäntilannettani ja loppujenlopuksi imetin toista lastani vuoden.
    En kuitenkaan olisi kokenut itseäni mitenkään epäonnistuneeksi vaikka en olisi pystynyt imettämään niin kuin olisin toivonut 🙂

    Mukavaa syksyä Umppu!

  22. Tsemppiä sinne. Itse imetin kolmekuukautta ja viimeiset ajat ihan kypsä koko penteleen touhuun. Siirryttiin laakista korvikkeeseen ja elämä helpotti kaikilla heti. Ensimmäistä en imettänyt ollenkaan. Hyvin voi molemmat eikä traumoja ole jäänyt…muuta kun siitä etten alottanu pulloa aikasemmin ja säästänyt itseäni. Voimia sinne.

  23. Voin rehellisesti myöntää, että en edes yrittänyt kaikkia vippaskonsteja toisen lapseni kanssa, kun imetys oli alusta asti haastavaa. Painokontrolleissa ravaamisen jälkeen yksi erittäin ihana alan ammattilainen näki mun ilmeestä, etten enää jaksa ja sanoi ”Anna vaan korviketta, kyllä ne lapset silläkin kasvaa ja kehittyy!” Huokaisin helpotuksesta ja siitä lähtien on menty korvikkeilla ja vauvan paino on normaalikäyrillä.

    Esikoista imetin yli vuoden ja hän on koko ajan kasvanut miinuskäyrillä ja koin olevani tosi epäonnistunut äiti. Lisämaitoa juotin teelusikalla, kun ei tuttipulloa huolinut. Päätin, että en enää aio kestää sellaista murehtimista ja panikointia vauvan painon suhteen. Ja voin kertoa, että olen onnellinen ja paras äiti lapsilleni, vaikken nuorempaa imettänytkään, kuin kuukauden verran.

  24. Kaikki on varmaan jo sanottu liittyen tähän aiheeseen, mutta haluan vaan kertoa omat kokemukset imettämisestä jotta huomaisit ettet ole yksin täällä surullisen kuuluisan ”imetyspropagandan” keskellä. Ja kyllä, kutsun ”imetyspropagandan” puolesta puhujiksi juuri heitä jotka eivät suostu näkemään että elämässä on myös muitakin asioita kun imetys ja siihen liittyvien suositusten noudattaminen.

    Minulta löytyy itseltäni kaksi tyttöä ja heillä on ikäeroa tasan 1v11kk. Esikoista odottaessa en stressannut imetyksen onnistumisesta (kuten en mistään muustakaan tulevasta) vaan päätin että imetän jos onnistuu ja en imetä jos ei onnistu. Sen kuitenkin päätin että imetyksen onnistuessa imetän max puolivuotta, koska sitä vanhemman lapsen imettäminen tuntuu itselle jotenkin tosi kummalliselta enkä tätä osaa sen suuremmin perustella. No imetys onnistui alusta saakka tosi hyvin mutta koska maito nousi vasta neljäntenä päivänä synnytyksestä, oli korvike mukana kuvioissa laitokselta lähtien. Täysimetin esikoista viitisen kuukautta ja lopetin imetyksen samalla siihen. Kuopusta täysimetin samat viisi kuukautta ja siihen kohtaan lopetin koko imetyksen. Imetykset loppuivat molemmien kohdalla siihen kun vauvaa alkoi kiinnostaa maailma syömistä enemmän ja imetys oli kauheaa tappelua ennen kuin vauva rauhoittui rinnalle. En jaksanut väkisin vääntää enkä todellakaan kokeillut kaikkia kikkakolmosia.

    Miksi en sitten jatkanut imetystä vaikkei täysimetys enää ollut vaihtoehto ? Koska en ole eläissäni törmännyt mihinkään niin ahdistavaan asiaan kun imetys. Kuopuksen synnyttyä tajusin sen että imetys oli ahdistanut jo esikoisen aikana mutta en osannut silloin tulkita omia tuntemuksia paremmin ja kuopuksen kohdalla ahdistus lävähti päin näköä oikein asenteella. Eikä oloa yhtään helpottanut se että kuopus oppi syömään pullosta vasta lähempänä viiden kuukauden ikää, joten olin liimautuneena vauvaan lähes koko ajan tai sitten vauva huuti nälkäänsä kotona kun saatoin olla kaupassa. Nyt voin onneksi sanoa että ei ikinä tarvitse enää ahdistua imetyksen takia, koska minun kohdalla lapsiluku on täynnä.

    Harvoin jaksan imetyksestä käydä keskustelemaan, mutta nyt halusin kertoa että on täällä ruudun toisella puolella myös sellaisia jotka ovat lopettaneet imetyksen paljon helpommallakin kun sinä lopetit. En yleensäkään mene suositus jne mukaan, mutta olen kyllä täysin sitä mieltä että äidin tuntemusten mukaan imetetään sanoi suositukset mitä tahansa. <3

  25. Tsemppiä! Ei tee susta milläänlailla huonoa äitiä, vaikka et imettäisikään. Itse en imettänyt, koska maitoa ei vain tullut riittävästi vaikka mitä teki ja siihen kipeät tulehduset päälle. Annoin periksi. Silti on 6v terve ja reipas poika, ilman mitään allergioita, ym. Noi pelottelut on raukkoja varten. Kukin tehköön mikä on lapselleen parasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta