Sehän oli vasta eilen <3

Niin ne vuodet vaan vierii ja  meidän esikoinen on nyt aloittanut koulutaipaleen. Muistan vielä oman ensimäisen koulupäivän ja ei siitä nyt kai ihan hirveesti oo aikaa…. eihän? Vili heräs jo hyvissä ajoin ja tukka oli saatava kuntoon 🙂 Se on hyvä että lookki on kunnossa. Pakko sanoo, että kyllä mää koko kotimatkan koululta porasin kovaan ääneen, niinkuin jotain vakavampaa olis sattunut. Mun vauva ei oo enään vauva vaan reipas koululainen.

IMG_5272
Ihan ite laitoin 🙂

IMG_5265 IMG_5275

 

Näin se elämä vaan menee hurjaa vauhtia eteenpäin, ettei edes itse meinaa perässä pysyä. Kyllä ne koululaiset sielä pihalla oli niin hellyyttäviä isoine reppuineen <3 Vilin luokalla on 25 oppilasta, mikä on kyllä aika hurja määrä, mutta tuskin se on ensimäinen niin suuri luokka. Tänään tuli jo toive, että sun ei äiti oo pakko tulla seisoon sinne koulunpihalle johon vastasin hymyillen, että seison sielä ainakin koko viikon (vaikka väkisin) . Ehkä sitä pitää itsekkin alkaa sisäistämään, että ei se ole enään vauva vaan lapsi ja osaa varmasti mennä yksin kouluun.. Onhan sitä itsekkin oma lapsuus pärjätty ilman kännyköitä ja saattajia, joten miksei nytkin.

 

IMG_5277

 

Koululta painelin hirveetä kyytiä Fitfarmin toimistolle. Tulossa on syksyllä  yks juttu, missä oon pienimuotoisesti mukana. En ollut känyt toimistolla koskaan ennen ja täytyy kyllä sanoa, että on heillä upeat tilat. Saman katon alta löytyy myös hierojaa ja osteopaattia ja sielä on poseeraus-sali ja vaikka mitä. Ilmasta voi aistia mahtavan työyhteisön ja yhteishengen. Mun osuus oli nopeesti taputeltu ja ehdin vielä juuri Viliä koululle vastaan.

 

IMG_5242 IMG_5243 IMG_5245 IMG_5279 IMG_5284 IMG_5291

Kesää on odoteltu ja nyt se sitten vihdoin tuli. Viritettiin allas takapihalle ja hellehattu päähän. Vauvan kanssa pitää kuitenkin olla varovainen ette vaunut ole suoraan auringonpaisteessa. Mulla alkaa nyt vihdoin se oma-aika mitä olen odottanut. Vili on  koulussa ja Juuso aloittaa työt ja minä ehdin vauvaileen ihan rauhassa. Vaikka Vivian ei öisin heräile niin koitappa itse herätä kuukausi joka aamu klo 5.00 niin alkaa se jossain tuntumaan. Nyt voin rauhassa ottaa niitä päikkyjä ja levätä. Sunnutait on aina työpäiviä, joita odotan kovasti. Vauva on ollut mulla mukana ja hyvin on mennyt. Hän on nukkunut lähes koko työpäivän työpaikallani olevassa erillisessä huoneessa ja aina tasaisin väliajoin olen käynyt syöttämässä ja vaihdellut vaippaa. Kun asioista ei tee liian vaikeaa niin elämä on helppoa. Uskon vetovoiman lakiin ja karmaan. Toivoin sitä rauhallista ja helppoa vauvaa ja sisimmässäni tiesin sen saavani ja sainkin <3 Vauvan ehdoilla kuitenkin mennään ja Juuso on aina hälytysvalmiudessa jos jotain tulee. Mulle on kaikista helpoin tietenkin, että vauva on mun kanssa, koska ruoka on lähellä.

Meillä on ens viikolla Tays:iin aika Vivianin lonkkakotrolliin. Silloin selviää onko vaiva kadonnut vai tuleeko meille mahdollisesti valjaat. Toivotaan, että pikkuinen on kunnossa ja niitä ei tarvita. Toki on hienoa, että asioihin puututaan ja tehdään nyt voitavat, ettei niitä vammoja tai muita vastaavia tarvi sitten aikuisena hoitaa tai kärsiä.

 

IMG_5307 IMG_5316Vaikka välillä vähän väsyttääkin niin olen säännöllisesti lenkkeillyt. Ihan vain kävellen ja ilman mitään kiirettä. Koitin eilen tehdä muutaman liikkeen pakaralle, mutta totesin, että ei vielä. Liike tuntui hieman ikävältä. Kun en ole enään parikymppinen niin haluan palautua mahdollisimman hyvin ja mullahan ei ole nyt kuin aikaa. Älkää muutkaan mammat hötkyilkö, koska teidän tärkein tehtävä nyt on olla äiti <3 Vaikka ulkonäköpaineet on nykymaailmassa kovat niin koittakaa sivuuttaa ne. Vaikka itsekkin haluan karistaa raskauskilot niin teen sen ihan itseni vuoksi ja oman hyvänolon takia. En pidä siitä että makkarat tursuaa jokapaikasta 🙂 Pitää muistaa elää kuitenkin hetkessä ja nauttia siitä mitä tällähetkellä on.

Raskaus muuttaa lähes aina vartaloa ja nyt kehoni alkaa tiivistyä, niin esimerkiksi raskausarpia alkaa näkymään. Luulin, että selvisin ilman niitä, mutta en sitten kuitenkaan. En kuitenkaan pidä itseäni yhtään sen huonompana ihmisenä on mulla arpia tai ei 🙂 Se kertoo eletystä elämästä ja jos voisin valita lapsen tai arpien välillä ei multa tarvisi edes kysyä vastausta. Olen myös onnekas etten  tee esimerkiksi työtä, missä kehoni olisi työvälineeni, joten senkään suhteen ei ole väliä. Mulla on myös aivan eripari tissit ja nyt on käynyt samanlailla kuin Vilinkin kanssa, että oikeastaan vain toinen rinta tuottaa maitoa kunnolla ja varmasti se ottaa hieman enemmän damagee. Luin aiheesta myös netistä, joltain ”imetys foorumilta” 🙂 ja en ole yksin ongelmani kanssa, sillä eripari tissejä on maailmassa monta. Jos vauva kuitenkin kasvaa ja paino nousee niin ei ole väliä vaikka imettäisit vain toisella rinnalla. Siitä revin aluksi vähän stressiä.

IMG_9561

Mulla on ollut viimeiset vuodet elämässä todella iso painolasti ja rankka vaihe, mistä en ole täällä puhunut, mutta se on nyt takanapäin ja olen niin onnellinen siitä, että se on nyt ohi. Olen päätänyt että tästä eteenpäin teen todellakin nitä asioita mistä nautin ja yksi on paluu valmennukseen. Syyskuussa aloitan voimisteluvalmentajana Rantaperkiön iskussa ja se jos jokin on asia mitä odotan. Juniorivalmennus on tärkein asia joka lajissa ja haluan tehdä sen lapsille myös niin, että he nauttivat siitä. Valmennus on vastuuta, mutta myös täynnä onnistumisen iloa. Kun aiemmin valmensin voimistelijoita niin nyt voin olla todella ylpeä siitä, että ne tytöt ovat tämän vuoden joukkevoimistelun maailmanmestareita. Valmennustyöni on siis ollut tuloksellista. Ainut asia mitä mietin on oma kunnianhimoni, että kuinka sen pystyn hillitsemään, sillä olen sitä sorttia kenelle kelpaa vain paras ja haluan etä asiat tehdään niin hyvin kuin pystytään.

Muistakaa se, että jos haluatte elämäänne muutoksia niin mikään ei muutu, jos ette itse muuta jotain. Erehdyin kommentoimaan yhteen iltapäivälehden artikkeliin, mikä pyöri facessa, mikä koski uusia leikkauksia, että mitä jos kaikki keskittyisimme onnelisuuteen ja olisimme valmiita tekemään myös töitä sen eteen ja ajattelemaan hieman positiivisemmin ja miksi kaiken pitäisi olla ilmaista, niin sain aivan ”mahtavaa” palautetta ja joku jopa innostui linkkamaan kuinka olen psykopaatti 🙂 Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja ajttelusta on kyse ihan mistä tahansa <3

Snapchat-flashy-features

Ja hei määkin oon nyt snäpissä nimellä umppuk 🙂 En osaa sitä vielä käyttää, mutta opetellaan

-Umppu

primebody

5 vastausta artikkeliin “Sehän oli vasta eilen <3”

  1. Moi! Pakko kysyä kun sanoit noista valjaista, niin onko Vivianillakin ”löysät lonkat”. Mun tyttärellä (2,5 vuotta) oli löysät lonkat syntyessään (oli perätilassa viikkokausia ollut) ja niitä hoidettiin muistaakseni 2-3kuukautta tuplavaippahoidolla ja niitä ultrattiin kuukauden välein. Silloin löytyi tosi vähän mitään kokemuksia tai tietoa asiasta. Mutta ajattelin nyt kommentoida ja kertoa että meitä kohtalotovereita on olemassa mikäli teilläkin on tuo sama vaiva. Jälkikäteen se aika kun noita lonkkia hoidetaan on niin lyhyt ettei sitä aikaa meinaa edes muistaa. 🙂 (ja puhun siis tästä lievemmästä löysyydestä, varmasti vakavempiakin versioita on jotka ei hoidu parissa kuukaudessa, toivon että teilläkin on lievä muoto mikäli se on se lonkka vaiva ylipäätään)
    Tsemppiä siis teidän arkeen 🙂

  2. Heippa,

    Olen nyt kuukauden ajan ollut blogisi parissa ja ihanaa kun on vertaistukea ajatuksille. Itsekin yrittäjä-äiti 4kk ikäisen tytön kanssa. Arki on välillä yhtö järkkäilyä mutta mitä sitten jos kaikki on tyytyväisiä ja onnellisia. Ja todellakin olen samaa mieltä että miksi tässä yhteiskunnassa kaikki pitäisi olla ilmaista? Musta tässä maassa liikaa paapotaan ja opetetaan kaiken tulevan helpolla ja ilmaiseksi. Itse me oma elämämme rakennetaan ja voidaan saavuttaa melkein mitä vaan jos ollaan valmiita tekemään töitä sen eteen!:) mukavia vauvapäiviä sinne!<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta