Törmäsin somessa artikkeliin: Suomen jättävä yrittäjä jonka voit luke TÄÄLTÄ Olen toiminut yrittäjänä kohta kymmenen vuotta ja täytyy sanoa, että asiat ovat hankaloituneet vuosi vuodelta. Aloitin toiminimellä vuonna 2006 ja oman likkeeni perustin 5 vuotta sitten. Prime hair and beauty design on kuin yksi lapsistani, jonka eteen olen valmis tekemään lähes mitä vaan. Rakastan työtäni ja se on asia mikä pitää mut hengissä niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti. Mahtavana asiana on se, että voin itse työllistää itseni ja päättää oikeastaan kaikkiin työni liittyvistä asioista. Mulla on päivittäin (jos pois suljetaan äitiysloma, millä olen nyt) mahdollisuus tavata ihania ihmisiä ja tehdä ne onneliseksi pienimuotoisesti ja joskus jopa suuresti. Monelle asiakkaalle kampaaja on paikka missä purkaa sydäntä. Kuulen päivittäin uskomattomia tarinoita niin hyvässä kuin pahassa ja se on myös yksi asia mikä tekee työstäni ainutlaatuista. Mulla on mahdollisuus valita työaikani, mikä mahdollistaa myös monta asiaa. Yrittäjyys on mulle elämäntapa, josta en luovu.
Mun on mahdollisuus omakustaisesti kouluttautua kokoajan ja oppia uusia asioita. Mainittakoon niistä esimerkkinä Toukokuussa järjestettävä ID-hairin koulutus joka vuosi. Kysymys kuuluukin: kenellä on mahdollisuus työssään makoilla viikko poolilla aivan upeiden ihmisten kanssa ja ehkä mahdollisesti vielä jääkylmä drinkki kourassa? Saada uusia ystäviä ja nauraa itsensä kipeäksi joka päivä? Olen itse vastuussa omista taidoistani ja siitä mitä haluan tarjota asiakkailleni ja se jos joku on mahtavaa.
Näitä akkoja kaipaan päivittäin <3, mutta onneksi mulla on mahdollisuus viettää heidän kanssaan kerran vuodessa ainakin viikko <3 On ihana kun joku ymmärtää sua täysin ja kokee samoja asioita työssään kuin sinä. Mulla on mahdollisuus itse valita omat yhteistyökumppanit ja tuotteet mitä käytän. Saan oikeastaan tehdä kaikki päätökset itse ja saan sitä vielä rahaa. Kuulostaako liian hyvältä?
Totuus on kuitenkin paljonkin muuta. Nyt äitiyslomalla huomaan, että teen jatkuvasti niitä hiljaisia töitä, mistä moni ei tiedä ja mistä ei saa euron euroa. Jos saisin jokaisesta tunnista palkan mitä teen olisin lähestulkoon ”miljonääri”. Kukaan muu ei pysty menemään yrittäjän saapaisiin kuin toinen yrittäjä, eikä voi tietää mitä se on jos ei ole sitä itse kokenut. On myös eroa oletko toiminimen omaava, vai miljoonabisneksen omaava yrittäjä. Se mikä mua vituttaa on asia, että asiat menevät vain hurjaa alamäkeä alaspäin. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että meidän verotus on täysin pielessä. Mun mielestä esimerkiksi arvonlisävero on aivan liian korkea, sillä tässä taloustilanteessa emme myöskään voi hinnoitella itseämme ulos. Miksi me emme voi maksaa normaalisti veroja niinkuin ”tavallinen palkansaaja”? Se että työllistämme itsemme ja usein samalla monta muuta tekee meille vain lisää kustannuksia ja sääntöjä päivittäin.
Kun muutimme liiketilaa reilu vuosi sitten, niin voi rehellisesti sanoa, että meinasin saada slaagin kun pihaan pyöräili ”tarkastaja”. Hän ei ollut varannut aikaa vaan oletti, että minulla on aikaa ottaa hänet vastaan. Liikkeemme oli ollut auki muutaman päivän ja sain heti muutamia huomautuksia: Ikkunassamme ei ollut lain mukaista hinnastoa, jota en ollut siinä hötäkässä vielä ehtinyt laittamaan, mikä kuitenkin oli to do listalla. Eihän citymarketissakaan ole ikunassa kaikkien tuotteiden hintoja… Mun myyntituotteissa ei ollut myöskään litrahintoja oli toinen moitittava asia… siis WTF? Sitten joku käy kyttäämässä, että huudanko kitarisat levällään asiakkaalle HALUATKO KUITIN? Eikö ole muuta tekemistä?
Kun olen äitislomalla määräytyy tuloni täysin maksamani yel-tulon mukaan. Voitteko kuvitella, että maksan joka kuukausi 1380e yel maksua, että saan äitiyslomallani rahaa ja ns. normi palkan, että selviän hengissä ja pystyn maksamaan kaikki oman talouteni kulut ja maksamaan lainat. Tuohon päälle tietenkin ne ennakkoverot, arvonlisäverot, vuokra, sähkö, ainehankinnat, kirjanpito, taloustarvikkeet, markkinointi, liikeen kehitys, vakuutukset, puhelin, ja tietenkin laskuja on paljon mitkä ei tule kuukausittain. Se että liikkeeni ei äitiyslomalla tuota ”tappioo” on täysin mun varassa. Minulla on liikeesäni tuolivuokralaisia, joidenka tuloilla saan toki osan kuluista hoidettua, mutta jos vaikka heitä ei olisi niin mitäs sitten?
Suomen laki mahdollistaa työnteon äitiyslomalla vain Sunnuntaisin, ettei se vaikuta äitiyspäivärahoihin. Äitiyspäivärahahan ei ole tarkoitettu yritykseni hoitoon vaan minulle ja minun perheelleni vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Teen äitiyslomalla töitä ja en todellakaan nosta palkkaa vaan pidän yritykseni hengissä. Eli päästään pointtiin: kuka maksaa kulut, jos omistaja ei saa tehdä liikkeessä töitä? Miksi ahkeruudesta rankaistaan? Se että voin työskennellä sunnuntaisin edes on plussaa, mutta nämä säännöt vois tunkea ”pöllönsilmään”.
Saan olla todella onnellinen siitä, että mulla on aivan huippu porukka duunissa, ketkä tekee mun puolesta paljon asioita ja käytännössä pyörittää mun firmaa silloin kun en ole läsnä. Tämäkin on asia mikä ei todellakaan ole itsestään selvyys ja asia mistä olen kitolinen päivittäin. Mää en myöskään tiedä mitä olisin tehnyt, jos mun lapsellani olisi vaikka ollut koliikki, sillä pahimmassa tapauksessa se olisi ollut firman tuho. Nämä asiat on vakavia ja se kuka tulee mulle sanomaan kommentin siitä, että teen töitä äitiyslomalla voi lukea ensin syyt miksi ja tuomita vasta sitten 🙂 En tekisi tätä, jos en niinsanotusti rakastaisi itseni haastamista päivittäin. Mulle riittää, että saan tehdä ihmisistä onnellisia päivittäin, sillä se on hyvin palkitsevaa. Toivoisin silti, että meitä yrittäjiä arvostettaisiin hieman enemmän ja kunnioitettaisin siitä, että yritämme tässä maassa, missä yrittäjyys on tehty lähes mahdottomaksi.
Meillä ei ole varaa ”vetää firmantiliä miinukselle” koska toiminimellä toimivilla ei ole sellaista liukumaa. Jos ei ole rahaa niin sitä ei vaan ole. Meidän yrityksen tulevaisuus voi olla kiinni vaikka vain yhdestä huonosta kuukaudesta, mikä voi horjuttaa liikeen taloutta niin, että siitä kärsitään pahimmassa tapauksessa koko vuosi, jonka itse olen kokenut. Ei ole olemassa minkäänlaista tukiverkkoa missään, eikä rahaa kasva puissa. Toki vanha viisaus on pitää firman tililllä kolmen kuukauden menot, mutta ainakin itse koen että todennäköisempää on voittaa lotossa. Lainaa myönnetään ihan super nihkeästi ja säästäminenkin tuntuu tässä tilanteessa aika mahdottomalta. Kaikki menee mitä tulee. Jos vaikka sairastut on se yrittäjälle suuri tulonmenetys ja meillähän on ne ”muutamat” omavastuupäivät jolloin emme saa rahaa yhtään mistään. Kuulenkin silloin tällöin kysymyksen: miksi olet kipeenä töissä? Ainut kuka horjuttaa mun unelmaa on säätö-suomi ja sen kovat kustannukset. Mitä enemmän teet töitä niin verotus vie isomman siivun. Siinävaiheessa kun niitä rikkaita haukutaan niin kannattaa mustaa, että niidenkin miljoonatulosta menee se n.50% valtion kassaan, millä maksamme näitä hyvinvointivaltion kuluja.
Aukioloaikojen vapauttaminen on esimerkiksi meidän alalla hyvä asia, sillä se mahdollistaa paljonkin uusia juttuja ja esimerkiksi omassa tilanteessani se on aivan loistava. Olen oppinut näinä vuosina paljon asioita mikä kannattaa ja mikä ei ja valitettavasti liian monta kantapään kautta.
Toisenlaiset äidit alkaa pian ja 23.9 tulee jakso minusta ja meidän perheestä. Kerron siinä millaista yrittäjän arki on ja millaisia velvotteita se minulle asettaa liikkeen omistajana. Itse en näe jaksoa etukäteen, joten toivon kädet ristissä, että ne itselleni tärkeät asiat on nostettu esiin tulevassa jaksossa. Lähdin ohjelmaan mukaan vain siksi että nimenomaan ihmiset ymmärtäisivät yrittäjyyttä paremmin. Olen erittäin kiitollinen miehelleni kuka on jaksanut auttaa ja tukea mun välillä hullujakin päähänpistoja ja jaksanut rakentaa ja remontoida vuodesta toiseen salonkiani. Olen myös kiitollinen asiakkaistani, sillä ilman teitä en voisi toteuttaa unelmaani. Odotan sitä päivää kun voin sanoa: kiitos valtio että saan olla tässä maassa yrittäjänä 🙂 🙂 ehkä sekin päivä joskus vielä koittaa hahahahaha
-Umppu
