Paljon on mietittävää äitiydessä, tavoissa ja tahdissa. Kuka määrittelee ne oikeat tavat?

Joku oli jakanut somessa artikkelin, jonka Katri Sorsa oli kirjoittanut (viidakontähtönen) http://blogbook.fi/katrisorsa/lapsi-tuli-taloon-ja-seksihanat-menivat-kiinni-tappaako-lapsentahtisuus-parisuhteen-mita-se-edes-on/ jossa käsiteltiin tätä imetysasiaa jälleen kerran ja sitä lapsentahtisuutta. Jokainen äiti tekee valintansa niinkuin haluaa ja toimii niinkuin haluaa. Sain viime kirjoitukseeni mikä liittyi samaan asiaan niin paljon kommentteja, kuinka olen ensimäisen lapsen kanssa epäonnistunut imetyksessä (itse en kokenut asiaa niin) ja kuinka kaikki oli minun syytäni……..

IMG_9335

 

On hassua välillä lukea kirjoituksia, missä toiset ihmiset kuvittelevat olevansa muita parempia äitejä, koska tekevät kaiken lapsen ehdoilla. Uskon että siihen pyrkii kuitenkin jokainen äiti omalla tavallaan. Tämä vauvantahtinen imetys on hyvä juttu, mutta olen nähnyt niitäkin tapauksia, missä se ei ole mennyt ihan putkeen ja vauva vaan nukkuu tissillä ja lutkuttaa sitä ja samantien kun se siitä irroitetaan alkaa aivan järkyttävä huuto, mikä tuskin on äidillekkään kovin nautinnollista. Se taas tekee äidin toiminnasta paljon hankalampaa ja varsinkin jos perheessä on muita lapsia tai muita velvollisuuksia on kyseessä sitten vaikka kolme koiraa. Onko äiti sitten huonompi äiti jos imettää lastaan vaikka vain sen 3kk niinkuin itse tein? Mitä eroa on läheisyydellä onko lapsi sylissä/rinnalla ja  saa maitoa tuttipulosta, kun että sitä imetetään. Onko tähän läheisyyteen oikeutettu vain äiti, mitäs isä?

 

images-57Mää oon aina arvostanut sitä, että lapsella on läheiset välit molempiin vanhempiinsa ja en itse pidä siitä, että isällä ei ole samanlaisia oikeuksia lapsen kasvatukseen kun äidillä. Osa äideistä tekee itse itsestään ”korvaamattoman” ja haukkuu isää kun sää et osaa tehdä mitään se jos joku vasta kamalaa onkin.  Voin sanoa rehellisesti, että Juuso on paras isä mitä olen voinut omalle lapselleni toivoa ja arvostan häntä niin ihmisenä kuin isänä älyttömän paljon. Miksi imetyksestä tehdään niin iso numero? Onko lapselle parempi vaihtoehto syödä esim 2-vuotiaaksi tissiä ja asua vaikka vain äidin kanssa, kun että sillä on molemmat vanhemmat ja sitä imetetään 3kk? Paljon on asioita mitä itsekkin pyörittelen päässäni, mutta tuun aina siihen tulokseen, että paras kasvatus on maalaisjärki.

images-56Sekään, että mun pitäisi kasvattaa lapseni jonkun kirjan mukaan tai niin kun joku neuvolantäti neuvoo (ohjeet vaihtuu joka vuosi) , kenellä ei esimerkiksi ole omia lapsia ei kuulosta mun korviin järkevältä. Jutussa minkä linkkasin oli paljon asioita, missä oli hyviä pointteja, mutta paljon myös asioita mitä itse en tekisi kuunapäivänä. En voisi kuvitellakaan, että soittaisin anopilleni, että me nyt täälä vähän paneskellaan ja vietetään seksilomaa, niin hoidatko meidän lapsia hahahahahah, mutta niinkuin sanoin kaikki tyylillään.

Vili on näin jälkeenpäin sanottuna ollut yksi maailman helpoimmista lapsista. Meillä ei ole ollut mitään uhmaikää, ei heittäytymisiä tai lapsi kainaloon kauppareissuja, vaan kaikki on aina mennyt hyvin helposti. Vilille ei tarvitse sanoa kun kerran ja vastaus on okei. Ehkä itsellänikin on ollut hieman vääristynyt kuva, kuinka erilaisia lapset on ja oonkin saanut siihen hyvin maistiaisia muiden lapsia hoitaessani.

il_fullxfull.402120790_20vnKoskaan et voi lähteä tuomitsemaan jonkun toisen tapaa, jos et tiedä kokonaisuutta. Äidit on herkkiä ja se mikä on sinusta oikein ei välttämättä toisesta ole. Niinkuin saamani palaute epäonnistumisesta kuulosti silloin hassulta, koska itse en kokenut epäonnistuneeni millään tapaa. Ei vaan todellakaan ole mun juttu imettää vuosia. Vaikka äidinmaito on lapselle parasta ravintoa (toki myös se riippuu äidin elintavoista(tupakka, alkoholi yms)) niin meillä Vili on ollut ihan super terve. Meillä ei ole mitään allergioita. Nukkuminen on aina lapsesta asti ollut täysiä öitä ja sikeää unta niin en tiedä olisiko mitään tapahtunut toisin tai voinut mennä vielä paremmin jos rintamaitoa olisi ollut tarjolla useamman vuoden….

Myös erilaiset elämäntilanteet on huomioitava ja se että toiset on kotona useamman vuoden ei tarkoita, että kaikkien pitäisi olla. Osalla on asuntolainat yms, mitkä on hoidettava ja se tarkoittaa sitä, että mennään töihin. Itse liputan todellakin päiväkodin puolesta ja se on aivan loistava asia. Mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa ja se on ainakin meille opettanut asioita aivan eritavalla, kun että olisin opettanut ne asiat itse. Arvostan päiväkodinhenkilökunnan työtä todella paljon.

Minua myös on aina arvosteltu siitä, kun olen aloittanut työt niin aikaisin, mutta sekin on täysin oma valintani. Vauvaa ei vieläkään kuulu ja minulla on ensimäinen työpäivä 3:n viikon päästä. Hyvin todennäköisesti otan vauvan mukaan töihin, jos tilanne sen sallii ja hoidan imetykset sielä. Usein vastasyntyneet vauvan vain nukkuu, syö ja kakkii, jolloin ensimäiset kuukaudet on mahdollista tehdä hieman niitä omia juttuja, joka on mun kohdallani työ.  Toisilla on myös se kuva siitä ”rääkyvästä kakarasta joka ilaa kaiken, jota ei voi ottaa minnekkään”…….. Näitä tapauksia itse en ole oikeastaan edes tavannut

images-55Rakastan työtäni ja se tekee hyvää mun voinnillle. Silti olen lapselle läsnä kokoajan. Yrittäjän elämä on tietynlainen elämäntapa, mitä ei ymmärrä kun toinen yrittäjä, joten siitä asiasta en ala kenenkään kanssa väitteleen. Toisilla on panolomat ja toiset käy töissä 🙂 niin yksinkertaista se on hahaha.

Tänään olisi vauvan loistava päivä syntyä, koska on Ullan päivä -Umppu

primebody

19 vastausta artikkeliin “Paljon on mietittävää äitiydessä, tavoissa ja tahdissa. Kuka määrittelee ne oikeat tavat?”

  1. Hyvä kirjoitus. Jokainen kasvattakoon lapsensa miten parhaaksi näkee ja olkoon siitä ylpeä. Ei meissä ihmisissä päällepäin näy ootko ollu tississä ku iilimato kolmevuotiaaksi vai ootko saanu pulloa synnäriltä lähtien 🙂 se ei myöskään vaikuta älykkyyteen eikä rakkauden määrään 😀 toiset tykkää olla lapsensa kanssa tiiviisti yhdessä niin ettei paskalle pääse ja toiset tykkää irrottautua tuulettumaan kodin ulkopuolelle. Toiset valvoo mielellään katkonaisia öitä perhepedissä ja toiset tykkää nukkuu kullan kainalossa. Nämä on valintoja ja eivät kyllä tee parempaa eikä huonompaa äitiä. Vähän aina mietityttää imetysvouhkaus että mikä pointti joillakin on korostaa sitä ja tuoda esiin myös niitä puolia missä on joutunut ns. Uhrautumaan (tiheän imun kaudet milloin moni luovuttaa,rintatulehdukset jne). Sehän on sun päätös,ei siitä kruunua saa..jokainen äiti luopuu ja saa tilalle lapsen saatuaan. En sano että kaikki normaalit imettävät äidit on näitä marttyyreitä mutta just nää jotka oikeen vouhkaa tästä imetyksestä on usein. Jokainen tietää,kiitos neuvolan, että äidinmaito on parasmaito. Se miksi imetys loppuu lienet jokaisen oma asia. Mammat sais keksii jonku uuden jutun jolla stressata..

  2. Minä tein ensimmäisen kanssa sen virheen että imetin aina kun lapsi halusi ja roikkui tississä aina kiinni eikä huolinut tuttia koskaan. Lopputulos oli se että lapsi nukkui vieressä tissi suussa aina ja jos yritin lähteä pois hän heräsi heti ja alkoi itkeä. Seuraavien kanssa olin viisaampi. Minä aloin tehdä keikka työtä aina kun vauva oli 4-6kk ja se oli ihmisistä poikkeuksetta syntiä vaikka lapsilla oli isä hoitamassa

  3. Esikoista imetin reilu 2v lapsentahtisesti, eli lopussakin varmaan kymmenen kertaa päivässä. Silloin siinä ei ollut mitään kamalaa, se oli meidän juttu. Mutta jälkeenpäin ajatellen.. 4kk ehdin olla ilman lutkutusta ja kyllä itku silmässä kätilöiden pakottamana aloitin sen uusiksi. Onneksi toinen tykkäsikin tutista että pullosta ja hylkäsi rinnan alle 6kk ikäisenä. Esikoinen lähes 4v nukkuu yhä kainalossani ja tahtoisi aina vaan hiplata yhä tissejä. Oppi huonosti syömään ja nirsoksi. Toinen 1,5v nukkui jo varhain yöt kokonaan ja yksin, vielä omassa sängyssä ja omassa huoneessaan! Ihan ilman mitään itkuja. Varhain jo karkeakin ruoka maistui, ruokahalu on hyvä eikä nirsoile. Kumpikin on ihan yhtä rakastettuja ja kasvaneet loistavalla itsetunnolla. Esikoinen vaan ehkä enemmän ”mammanpoikamaisempi” kuin toka. Esikoinen kärsi infektioastmasta ja sairasteli koko ensimmäinen 1,5vuotta. Toinen ei ole ollut kertaakaan kipeä. Etten menisi sanomaan että on mitään oikeata polkua, kaikki tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Mutta luoja on ihana kun on saanut nukkua yönsä ja välillä käydä vaikka miehen kanssa leffassa kun pullo ja tutti maistui.

    • Niin onhan näissä asioissa aina niitä kääntöpuolia, mistä ei puhuta ja mitä luin kommenntisi niin näin jälkeenpäin toisen lapsen kohdalla moni asia oli helpompaa? 🙂

    • Juu kyllä tosiaan on ollut. Ei mennä enää niin tiukasti sen suhteen ”mitä ja miten pitäisi tehdä” eikä toisen kanssa ole ehkä enää niin varpaisillaan kuin esikoisen hoidossa. Tällä kertaa on tullut muistettua omaakin jaksamista paremmin. Saas nähdä miten loppuvuodesta kun kolmas syntyy 😀 Mutta sama asenne pidetään yhä. Toivottavasti ei menisi enää kauaa ennen kuin pääset synnyttämään! Meillä on kummatkin käynnistetty, esikoinen 42+2 syntyi ja toinen joskus viikolla 42, olisikohan ollut 41+1.

  4. Loistava kirjoitus! Itse esikoista odottavan olen kans huomannut tämän imetysasiasta meuhkoamisen ä, jota on tosi vaikea ymmärtää.. Itse ainakin uskon että jokainen tekee päätöksen juuri sen perusteella mikä sopii itselle/vauvalle parhaiten ja ei kukaan jälkeenpäin voi sanoa et ketä lastaan imetetty ketä ei! Ärsyttää muutenkin kun tuntuu että jotkut äidit oikeen haluavat nostaa omaa äitiyttään muita korkeammalle. Itse sain myös melkoisen vihamyrskyn niskaani kun pohdin netissä että olisi lapsen syntymän jälkeen mukavaa jos olisi mahdollista päästä 1-2krt/vkossa liikkumaan esim. jumpalle ilman lasta, mm. yhden kommentoijan mukaan en tule elämää lapsen lapsuutta jos harrastan liikuntaa ilman lasta ja toisen mukaan nyt laitan itseni lapsen edelle vaikka lapsi pitäisi aina olla numero 1.. Et hohhoiijaa sanon minä.. Eiköhän jokainen tee ne omat ratkaisut ja kuka on sanomaan kuka on se paras äiti ja just se että miksi lapselle ei sais antaa sitä omaa aikaa isän kanssa esim. se muutama tunti viikossa…

    • Samahan se missä äiti on jos vauva esim nukkuu!! 🙂 kaikki ei vain ymmärrä sitä. Urheilu on todella tärkeää ja jos vaikka mietitään äitejä jotka polttaa menee niiden röökaamiseen viikossa se 2h 🙂

  5. Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoisia kommentteja! Odotan esikoistani, ja mihinkään lapsentahtisuuteen en ole ajatellut ryhtyä, jos se tarkoittaa sitä että vauvan ehdoilla syödään, valvotaan ja nukutaan eka vuosi. Haluamme että isä osallistuu tasapuolisesti, toki imetän mutta ekojen kuukausien jälkeen opetellaan osittain pulloruokintaan (vai voiko siihen opetella, entä jos lapsi ei haluakaan?), enkä halua viettää kaikkia öitä kokonaan vauva kiinni tississä.

    Voiko joku tosissaan kauhistella sitä että äiti haluaa lähteä synnytyksen jälkeen liikkumaan! Hyvänen aika, onhan vauvalla yleensä isäkin… Koko perhe voi taatusti paremmin, jos äiti pitää itsestään huolta, eikä vauva ole elämän ainoa sisältö. Tulee mieleen, että tuleeko näistä perheistä ne lapset, jotka eivät ole oppineet kestämään mitään pettymyksiä, ovat aina saaneet kaiken haluamansa ja pitävät itseään maailman napana?

    • Kannattaa kyllä ihan varautua siihen, että elätte lapsentahtisesti tai ei niin kyllä se vauva ainakin sen ensimmäisen vuoden määrää, että koska syödään, nukutaan ja valvotaan.

      Toki osa nukkuu heti hyvin yöt ja syö harvakseltaan, mutta imetys ja pulloruokinta ei siihen suoranaisesti vaikuta.

    • Tpttakai siihen pitää varautua, mutta miks pitää ihmisillä olla aina sellainen asenne, että hyvästi hyvät yöunet jen. Kaikki lapset on todella erilaisia ja osa vaan on helppoja 🙂

    • Kipa on tietysti oikeassa siinä ettei tietynasteiselta lapsentahtisuudelta voi välttyä, eikä ole missään nimessä tarkoituskaan, itsehän se lapsi on haluttu 🙂 Toki vauvan tarpeet hoidetaan ihan ykkösprioriteettina. Sellainen ajatusmalli ei kuitenkaan istu meille, että vain äiti kelpaisi hoitajaksi, vain tissiruokaa voisi syödä, unikoulua ei tarpeen mukaan kokeiltaisi jne.

  6. Minulla on kolme lasta. Kaikki syntyneet vähän reilu kuukauden etuajassa ja ensimmäinen ei oppinut imemään laisinkaan. Muistan kuinka yritin kaks kuukautta sinnikkäästi imettää mut siitä ei tullut yhtään mitään. Kaikista karuinta oli kun siihen aikaan kun esikoisen synnytin pääsi vielä sukulaiset sairaalaan pientä katsomaan. Siinä yritin itkua tuhertaen imettää anopin valvovan silmän alla. Luojalle kiitos et nykyään ei pääse kuin perhe sairaalaan! Seuraavia kahta oon imettänyt sit sen 7kk, ja se oli mulle aivan hyvä. Pidempään en jaksanut kun alko niitä yöheräämisiä olla jatkuvasti. Jokainen muksu meillä on aivan yhtä tyytyväisiä ja reippaita, olin imettänyt tai en. Kyllähän se on niin et jokainen äiti päättäköön itse miten lastensa kanssa toimii. Olinhan mäkin näissä äitylipiireissä ensimmäisen kohdalla kummajainen kun en imettänyt, mut aivan sama. Jokainen sisällään tietää että mikä on itselle ja lapselle hyväksi. Ja tosiaan olihan se oikeastaan aika mukavaa sen ensimmäisen kohdalla kun poika ei ollut tissillä, niin joka sunnuntai minä sain nukkua pidempään kun mies otti vauvan mukaan ja lähti käymään kylästelemässä sukulaisilla. Minä sain rauhassa nukkua yhden aamun viikossa niin pitkään kuin huvitti. Eli ei me äidit olla korvaamattomia, aivan yhtä hyvin ne isät pärjää lasten kans. No mut nyt enempiä jaarittelematta hyviä vointeja ja tsemppiä synnytykseen. Täällä innokkaasti odotan et milloin saadaan vauvauutisia!

    • Anteeksi jos käsitin väärin, mutta kyllä ”kaikki” pääsee sairaalaan perhettä ja vauvaa katsomaan vierailuajan sisällä.

    • Monissa sairaaloissa ei pääse. Esim Tampereella on ollut välillä sääntö että vain isät ja vauvan sisarukset

  7. Mulla esikoinen syntyi kohta 13v sitten melkein kuukauden etuajassa, mun raskausmyrkytyksen vuoksi. Ehdin nähdä poikaa pari minuuttia, kun jo sitä vietiin vauhdilla Naistenklinikalta Lastenklinikan teholle. Teholla ei joutunut olemaan paria päivää pidempään, mutta valvontayksikössä oli sitten viikon ja siellä ei imetetty, vaan annettiin pullosta. Minä yritin pumpata maitoa, mutta ei vaan tullut ja poika meni luovutetulla maidolla.

    Kotiin kun päästiin, imetystä yritin aikani, mutta poika oli jo tottunut pulloon joten korvikkeella mentiin. Itse en asiasta paniikkia ottanut (oma äitini ei pystynyt imettämään meitä kolmea tytärtään oikeastaan ollenkaan ja varoitti mua asiasta jo odotusaikana), mutta se oli monelle muulle ongelma, mm. anopille. Myös ostosreissuilla näillä pienten lasten ”syöttöpaikoissa” mua tuijoteltiin, kun annoin pojalle tuttipullosta maitoa -jonka vielä muutaman kk päästä syötin aina huoneenlämpöisenä, opetin pojan siihen. Eipä tarvinnut etsiä mikroa =D. Kyllä teki joskus mieli laittaa iso lappu päälle että ”joo, on vauva ja ei, en imetä KUN EI KAIKILLA SE ONNISTU!”

    Noh, toinen lapsi syntyi 1,5v päästä (tällä krt vain kuusi päivää ennen laskettua aikaa, käynnistyksellä sekin) ja sen kanssa sentään päästiin kotiin alle kahden vrk päästä ja taas yritin imettää. Meni tuntikin per rinta ja silti lapsi tarvitsi lisämaitoa, joten eipä kauaa mennyt kun alkoi pulloshow taas =D.

    Kaksoset syntyi kuusi viikkoa etuajassa, joten ei puhettakaan imettämisestä. Maitoa sain pumpattua sentään kaksi viikkoa. Sitten pääsi toinen kaksosista kotiin ja kahden päivän päästä loppui maidon tulo kuin seinään. Toinen kaksonen pääsi kotiin ollessaan kuukauden ikäinen. Ihme kyllä, heidän pullolla ruokkimisesta ei tullut keneltäkään moiteen sanaa.

    On hienoa, jos joku pystyy imettämään lastansa pitkään, mutta kaikilla se ei onnistu vaikka haluaisikin ja vaikka ei haluaisi, se ei muille kuulu. Ja meillä oli ainakin mies onnessaan, kun pääsi heti alusta asti syöttämään lapsia -ja mä sain välillä levätä =).

    Ps. Paljon onnea koko perheelle pienestä prinsessasta! =)

  8. Moikka! Kirjoitit, että on outoa saada ohjeita neuvolasta, etenkin jos työntekijällä itsellä ei ole lapsia. Aihe on tällä hetkellä itseäni lähellä, joten oli pakko kommentoida. Työskentelen itse neuvolassa mutta minulla ei ole lapsia, vaikka niitä todella toivoisin. Kyseessä on siis tahaton lapsettomuus, hoidoista ei ole ollut apua. Missä tahansa muussakin ammatissa voi tulla tällaista ristiriitaa, kuten lastentarhanopettajan ammatissa. Lto kasvattaa lapsiasi päivittäin, mutta ei itse välttämättä ole perheellinen. Neuvola antaa suosituksia, ei ehdottomia ohjeita. 🙂 Tämä kommentti vain herättämään ajatuksia. Onneksi muiden onni ei ole minulta pois, joten oikein paljon onnea perheenlisäyksestä! 🙂

    • Kiitos <3 joo onhan se monessakin ammatissa ja työtähän vaan kaikki tekee. Toivottavasti sinullakin joskus onni osuu kohdalle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta