Kuinka hyvin sinä voit? Oletko mielestäsi köyhä?

Paljon on tapetilla hyvinvointi koko suomessa ja itseäni kiinnostaa ihan tolkuttoman paljon mitä se kenellekkin on. Hyvinvoivat eivät ymmärrä Anun ja Tuomaksen arkea oli kirjoitus Hesarissa, mitä jäin oikein pohtimaan ja kun se jaettiin facessa niin minun oli kommentoitava asiaa, sillä tuntuu, että toisilla on hyvin vääristynyt kuva siitä mikä on hyvinvointi ja mitä on köyhyys. Onko siis kaikki töissäkäyvät rikkaita ja hyvinvoivia?

Lainauksia tekstistä:

Mitä on köyhyys? ”Kysymys on tärkeä juuri nyt. Hallitus tekee leikkauksia julkisiin menoihin. Yhteiskunnallisen keskustelun, poliittisten päätösten ja myös arkielämämme kannalta on olennaista ymmärtää, miten suuri on etäisyys valtaväestön ja sivuun joutuneiden välillä.”

”Pitkäaikainen työttömyys voi johtaa siihen, että alkaa suhtautua happamasti työhön: ei kiinnosta, huono palkka, ihan hyödytön koulutus. . . Jos saa työtä, alkavat velkojen perinnät. Laskuja kolahtelee postiluukusta. 100–150 euron laskun perintäkulut voivat olla tonnin, Saari sanoo.”

”Pitkäaikainen työttömyys voi johtaa siihen, että alkaa suhtautua happamasti työhön: ei kiinnosta, huono palkka, ihan hyödytön koulutus. . . Jos saa työtä, alkavat velkojen perinnät. Laskuja kolahtelee postiluukusta. 100–150 euron laskun perintäkulut voivat olla tonnin, Saari sanoo.”

”Peteri inhoaa toimeentulotuen hakemista. Se on työlästä, aina vaaditaan liitteenliitteenliitteitä ja lisäselvityksiä. Sitten tulee kielteinen päätös. Taas pitää toimittaa lisää papereita. Vammaispalvelulain hän osaa jo ulkoa.”

11202854_10153363952579450_3239818388263362248_nTämä on asia mille todellakin pitää tehdä jotain ja pian. Kun olen useaan otteeseen kirjoittanut työttömyydestä niin tietyllä tapaa kirjoituksen perhe on aika lähellä sitä mistä olen puhunut. Ei kiinnosta, ei viitsitä, valitetaan ja odotetaan ihmettä taivaalta.

Mun mielestä pitäisi mennä ajassa taaksepäin ihan sinne lapsuuteen. Meillä on kaikilla samat lähtökohdat: päiväkodissa, koulussa ja yläasteella ja se on siinä vaiheessa jokaisen oma asia mitenkä koulunsa hoitaa. Et voi laittaa omaa kiinnostuksen puutetta vanhempien piikkiin vaan se on täysin sinusta ja sinun motivaatiosta kiinni.  Varmasti meillä on jokaisella tuttuja joita ei koulu kiinnostanut, lintsattiin ja nipinnapin päästiin luokalta. He tekivät osittain valintansa jo silloin ja heitä kiinnosti ”helppo elämä”. Aina se syy ei ole muissa, vaan joskun se löytyy jopa lian läheltä.

Jutussa särähti korvaan kuinka työläistä on hakea toimeentulotukea…………. Pitäisikö se raha vaan sirtää tilille ja kun laitat tekstarin, että raha on loppu niin sitä siirretään lisää.? Mää tiedän monestakin työttömyyteen liittyvästä asiasta paljonkin ja näen sitä päivittäin ja sanonpahan vaa, että työttömiä on todella erilaisia.

Tämä on todella vakava ongelma, mitä pitäisi alkaa viemään eteenpäin, mutta missä on heidän motivaatio? Mietin aina, että mitä kaikkea sitä pitäisi saada, kun on työtön (sellainen jota vaan ei huvita). Pitäisikö sielä tilillä olla aina rahaa ostaa se uus televisio niinkuin jutussa ja pitäisikö sielä olla rahaa ulkomaanmatkaan. Koska ymmärretään, että ei niillä työssäkäyvilläkään ole sitä rahaa yhtään sen enempää? Raha riittää juurikin siihen asuntoon, ruokaan, vaatteisiin ja osalla autoon.

IMG_3128Ainakin itse autan kaikella mahdollisella tavalla niitä heikompia mitenkä vain voin ja saan siitä todella hyvän mielen, tekemättä siitä mitään sen suurempaa numeroa, mutta sitten tämänlaiset jutut aina jotenkin pistää mietityttämään asiaa toiselta kantilta…. kun tuntuu, että mikään ei riitä ja mihinkään ei olla tyytyväisiä,

Mikä olisi keino, millä saisimme motivoitua tätä kansaa ja luotua meille kaikille tasaisemman maan elää, kuitenkin niin että jokainen kantaa sen oman kortensa kekoon ja syy olla tekemättä mitään ei käy: mua ei huvita? ?

Enkä halua yleistää tällä tekstillä kaikkia vaan viittan kirjoitukseen. En myöskään tarkoita tällä niitä kenellä on perheessä jokin spesiaali tilanne vaan nimenomaan ihmisiä ketä ei huvita. Kaikilla ei ole asennevamma mikä on hienoa ja uskon, että he tulevatkin pääsemään eteenpäin ja ainakin itse tuen ja rohkaisen heitä niin paljon kun vain suinkin pystyn.

Kohta vaan on se tilanne, että meillä on rahat aivan totaalisen loppu ja tukia ei van kohta enään myönnetä.

-Umppu

primebody

70 vastausta artikkeliin “Kuinka hyvin sinä voit? Oletko mielestäsi köyhä?”

  1. Kieltämättä, hirvittää mihin tää homma johtaa, kun kaikkea todellakin leikataan, ja osa ihmisistä on näitä ”ei viitsi”-tyyppejä. Hyvä kirjoitus!

  2. Hei Umppu ja kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    Olen kanssasi suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Ainut missä hieman ajatuksemme poikkeavat ovat tuo, että kaikilla on sama tilanne päiväkodissa ja koulussa. Valitettavan paljon on eroja koulujen välillä ja siellä pärjäämiseen vaikuttaa myös ne henkilökohtaiset asiat. Esimerkiksi kiusatulla laskee koulumotivaatio kiusaamisen takia ja hyvin helposti kärsii siitä myös opiskelu. Tai jos perheessä on päihde tai mielenterveysongelmia, kuormittavat ne myös lasta, mistä saattaa johtua koulussa pärjäämättömyys. Toki on niitäkin kuin haluaa kapinoida ja päästä helpolla. Toiset heistä ryhdistäytyvät vanhempina ja heistä tulee myös ihan kelpo kansalaisia mutta tietenkin aina mahtuu joukkoon myös näitä ihan lusmuja.

    Minua huolettaakin se, että hallitus aikoo leikata juuri kouluilta ja päiväkodeilta joissa tarvittaisiin nimenomaan lisää apua ja tukea jos vaikka kotona menee huonosti tai joutuu kiusatuksi. Siellä ne meidän tulevaisuuden veronmaksajat kuitenkin jo saavat ne ensimmäiset kokemukset yhteisöstä, yhteistyöstä ja yhdessä toimimisesta. Ja siellä joudutaan ensimmäisen kerran tekemään töitä. Mun yksi ehdotus onkin kehoittaa valtiota panostamaan juuri lapsiin ja nuoriin tämän takia.

    Toinen sitten mistä tuossa artikkelissa puhuttiin oli se että alkaa tulla näitä velkoja maksettavaksi kun palkka alkaa juosta. Monella ei ole halua tehdä työtä kun se menee suoraa velkojille vaikka näin ne velat tulisivatkin kuitattua. Olisikin siis hyvä, että olisi mahdollista suunnitella jokin velkaohjelma niin että siitä hyötyy niin velkoja kuin maksajakin. Että työn teko olisi edelleen kannattavampaa ja siitä jäisi hieman enemmän kuin tuet käteen vaikka siitä maksetaankin pois niitä velkoja. Kuulostaa kyllä omiinkin korviin aika utopistiselta mutta jos joku siihen keksisi ratkaisun niin se voisi tuoda jotain apua ongelmaan. Tiedän että helppohan se on ehdotella ympäripyöreitä ilman kunnollista suunnitelmaa. En kadehdi päättäjien työtä.

    Hyvä että otat esille yhteiskunnallisia asioita jotka merkitsevät sinulle selvästi paljon. Kuka niihin tarttuu jos emme itse. 🙂 Mukavaa loppukesää ja pikaista synnytystä. 🙂

    • Heippa. Pikavippien maksuun jotka ovat jo ulos otossa on mahdollista sopia henkilökohtainen velanmaksu ohjelma. Itselläni ei kokemusta mutta veljeni joutunut kaverilleen näitä selvittämään ja tätä kautta sai ne maksettua ja pois sieltä ulos otosta ja silti jäi vielä elämiseen rahat ainakin ne välttämättömimmät. Eli siihenkin annetaan mahdollisuus.

    • Toki on eroja koulujen välissä yms, mutta ei sekään ole mielestäni se syy. Toki kiusaaminen yms vaikuttaa ja vanhempien ongelmat, muta niistä pitäisi puhua paljon avoimemmin ja tehdä se selväksi, että esimerkiksi vanhempien alkoholismi ei ole lapsen syy, mitä moni nuori ei todellakaan ymmärrä.
      Nimenomaan lapsiin ja nuoriin kuuluisikin panostaa, koska ne on oikeastaan meidän ainut toivo enään.

      Niin onhan velat aina velat ja nekin on kuitenkin aina itse hankittuja. Velkajärjestelyitä on olemassa ja varmasti asiat on järjesteltävissä, mutta onko siihen halua ja mielenkiintoa onkin sitten toinen asia. Kyllä ne on joskus maksettava kuitenkin ja mitä aiemmin aloittaa sitä nopeammin ne on maksettu.

      Nää on vaikeita asioita mutta hyvin merkittäviä ja ajankohtaisia 🙂
      Lähden tästä kohta nauvolaan ja toivottavasti olen pian kahtena hahaah 🙂

    • Ei se aina riitä, että toitotetaan sille lapselle ettei nämä ole sinun syytä. Emotionaalinen trauma saattaa olla niin iso, että vaikka sitä järjellä perusteltaisiin miten paljon tahansa, tunne on ja pysyy, jolloin se kyllä vaikuttaa paljon enemmän kuin ”fakta”. Esim juuri koulukiusaaminenkin (tai työpaikkakiusaaminen) jättää kiusattuun ikuisen jäljen, joka vaikuttaa elämään kyllä ihan hautaan asti.

      Velkakaan ei ole aina oma syy. Joskus on voinut hyvässä tilanteessaan tehdä ratkaisuja, jotka silloin näyttivät ihan mahdollisilta ja hyviltä, mutta esim. yt:iden seurauksena työttömäksi jouduttua ilman omaa syytä, homma on muuttunut niin vaikeaksi, että on hyvin vaikeaa nähdä siihen ratkaisua. Ja kun velkaa on paljon, näköalattomuus lisääntyy, ja silloin voi olla hyvin vaikea/mahdoton ymmärtää velkajärjestelyäkään ratkaisuna. Ihmismieli kun ei aina toimi jokaisella samoin tavoin, ja yllättävät asiat voivat vaikuttaa yllättävästi. Ei toisen mieli välttämättä aina toimi niin kuin sitä muut haluaisi.

    • Hyviä pointteja. Ja joo tosiaan velka ei ole aina ”oma syy” mutta jotenkin jutussa viitattiin mielestäni niihin kenellä se nimenomaan on. Ollaan esim otettu jotain luottoja ja jätetty vain maksamatta ja ne on kasvanut kamalan suurta korkoa yms ja sitten ei vaan haluat maksaa. Mutta juurikin näihin asioihin pitäisi panostaa jo silloin lapsena ja koulussa pitäisi opettaa ihan arjen selviytymistä, lapsien kasvatusta yms, sillä moni on teillä tietämättömillä. Ja kiusaaminen on todella paha asia ja jättää pahoja jälkiä ja siihenkin pitäisi puuttua ennenkuin on oliian myöhäsitä ja siitä myös pitäisi puhua jo koulussa kuinka vakavaa se on yms

  3. Todella hyvä kirjoitus. Itse myös ihmettelin tuossa alkuperäisessä tekstissä näitä television hankintoja ja loma matkoja. Ei sitä monella muullakaan ole varaa ostaa 700e televisiota tuosta noin vaan tilistä. Tai joka vuosi välttämättä käydä loma matkalla. Ja he jutun mukaan ovat käyneet Ylläksellä ja jos jonkin moisella matkalla. Hyvä kysymys mitä on hyvin vointi jos nuokaan ei riitä. Miksi sille lapselle pitää maksaa vuokraa miksi ei muuta opiskelija soluun jossa pystyisi asumaan omalla tuellaan. Ja miksi itse asutaan 900e vuokra asunnossa. Kahdestaan varmasti löytyisi halvempaan asuntoja Tampereen seudulla. Ei monilla työssä käyvilläkään ole varaa noin kalliiseen asuntoon. Sinun tekstejä on niin mukava lukea kun mietit asioita monelta kantilta.

    • No niimpä….. Me asumme itse omistusasunnossa joka on ollut ihan oma päätös ja kulut on vain hieman enemmän kuin heidän vuokra. En itse maksaisi koskaan noin suurta vuokraa varsinkaan jos en olisi töissä ja jos juurikin se lapsi kenen vuokraa he maksavat asuu vielä samassa kaupungissa niin miksi ei vanhempansa luona kun heillä oli sitä ylimääräsitä tilaa?

      Tampereella on todellakin edullisempia asuntoja, jos muuttaa hieman kauemmaksi keskustasta.

      Ja noista vipeistä… ne pitäisi lailla kieltää kokonaan

    • Eivät he ostaneetkaan televisiota tilistä, vaan säästämällä, kuka tietää kuinka pitkään on pitänyt säästää, ja tuskin on ihan uusinta teknologiaa se televisio. Ja lomamatkoihin olivat saaneet tuke, eihän heillä muuten olisikaan niihin ollut varaa!
      Ja jos luitte jutun tarkkaan, huomasitte, että lapsi oli muuttanut Tampereelle jo syksyllä, äiti vasta tammikuussa. Eli siksi pitänyt olla oma asunto opiskeluja varten siellä. Eikä niitä opiskelijasolujakaan jokaiselle opiskelijalle riitä. Ja se asumistuki perustuu myös siihen vuokran suuruuteen, joten solua varten saisi vähemmän tukeakin, jolloin ei välttämättä tuki siltikään riitäisi kattamaan koko vuokraa.
      Ja mielestäni Umppu ei mieti asiaa monelta kantilta kuin vain omasta näkökulmastaan, eikä yritä oikeasti ymmärtää tätä toista näkökulmaa, jota artikkeli juurikin yrittää avata.

    • Jos itse aion ostaa television niin totta helvetissä mun pitää siihen säästää ja samoin lomamatkoihin, mutta toki teen perseruvella myös töitä, että mulla on niihin mahdollisuus ja välillä täysin ympäripyöreetä päivää. Ja joo oli muuttanut eriaikaa, mutta miksei hän sitten muuttanut vanhempansa luo kun he olivat samassa kaupungissa?

      Miksi pitää aina ajatella miten saa eniten tukia ja miksi ei voi ajatella miten voisin vaikka ansaita rahaa, että voisin maksaa omia kuluja? Musta tuntuu, että esimrkiksi sinun kommentti ei arvosta työntekoa vaan nimenomaan sitä, että miten saa eniten tukia ja mistä.

    • Todellakin arvostan työntekoa. En vaan puutu siihen nyt, kun se ei ollut artikkelin pointti. Itse en ole tuilla lusmunnut, enkä usko että kovin moni ihan oikeasti on tukien varassa vain huvikseen.
      Opiskelijan päätyö kuitenkin on se opiskelu, ja jos siihen haluaa tosissaan panostaa, niin oma rauha on tarpeenkin. Ja työ koulun ohella syö pakostikin sitä opiskelutulosta jo sitä kautta, että syö aikaa ja energiaa opiskelulta. Mitäpä jos äitinsä asuukin ihan eri puolella Tamperetta kuin missä koulu sijaitsee, ja poika asuu lähellä kouluaan. Aina se kouluun matkustaminenkin on pois opiskeluun (vapaa-ajalla) käytettävästä ajasta. Artikkelista kun ei käy selville, missäpäin kukakin asuu, Tampere on käsitteenä laaja, itse miellän Nokiankin samaan.
      Tuskin hekään ovat katsoneet parhainta mahdollista vuokrakämppää, vaan ottaneet sen mikä on ollut saatavilla. Ja ehkäpä on ajateltu niin, että asuminen näin on pojalle paras, sitäkö ei tukien varassa elävä saisi ajatella että näin mahdollistaa pojalle parhaan mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen?
      Jotenkin vaan tuntuu että yritän kuitenkin heitä syyllistää, vaikka itse näen, että äiti on ehdottomasti yrittänyt kaikkensa lapsiensa eteen. Nämä lapset tuskin tulevatkaan tulevaisuudessa olemaan mitään ”tukipummeja”.

      Mutta, palaan illalla vielä asiaan, nyt työt kutsuu.

    • Juliet, olisi tottakai hienoa jos opiskelija voisi keskittyä vain opiskeluun, mutta ei työssäkäyvienkään vanhempien lapset usein näin tee. Itse olen tehnyt töitä koko opiskeluaikani, ei ole vanhemmat maksaneet vuokriani tai muitakaan menojani ja näin sen kuuluukin mielestäni mennä. Lisäksi aika moni käy kauempaa koulussa, julkinen liikenne on opiskelijalle halpa ja ei vaan voi asua koulun lähellä jos tähän ei ole varaa. Ei valtiollakaan ole varaa tähän. Ja jos joku aamu ei ole varaa mennä siihen bussiin niin sitten mennään pyörällä. Näin se vaan menee muidenkin opiskelijoiden elämässä.

      Kaikkien tulisi nyt tajuta, että meillä ei mene valtiona hyvin. Valitettavasti osasta jo ansaituista etuuksista olla suomenkansalainen on pakko luopua ja verrata etuuksiamme yleiseen tasoon maailmalla. Eihän se tietenkään kivaa ole, mutta eipä taida olla kivaa kreikassakaan kun talouskriisi on todellinen. Kun meillä meni kansana hyvin, loimme hiukan liian hyvän valtion elää. Nyt kukaan ei haluaisi luopua mistään. Mutta kuitenkin tulisi muistaa, että Suomessa on jokaisella mahdollisuus tietynlaiseen elintasoon jolla kuitenkin selviää. Monessa maassa näin todellakaan ole. Mielestäni tästä tuleekin Suomen pitää kiinni, mutta ihmisten tulisi käydä vakavasti pohtia sitä mikä on oikeasti välttämätöntä ja mikä ei.

    • Juuri näin. Loistavia pointteja ja juurikin siitä, että jos haluaa tietyn elintason on sen eteen tehtävä töitä. Ainakin itse olen tehnyt koko opiskeluajan töitä kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ja todellakin matkustaminen on opiskelijalle puoli ilmasita ja samoin pyöräily 🙂

  4. Mä olen sun aiemmista aiheeseen liittyvistä postauksista voinut poimia edes jonkun pointin mistä oon voinut olla samaa mieltä, mut nyt kyllä ylitty kommentointikynnys totaalisesti.
    Sähän luet tota artikkelia todella valikoiden, ja poimit sieltä vähän jopa pois kontekstistaan niitä kohtia, jotka sattuu sun ajatusmaailmaan sopimaan. Tuntuu kun oisit lukenut ihan eri artikkelia kuin minä.
    Et ilmesesti ole koskaan joutunut hakemaan toimeentulotukea tai muuten paljoakaan asioimaan kelan/työkkärin kanssa?
    Kuten jutussa tutkijakin totesi, se tukiviidakko ja byrokratian määrä itsessään rampauttaa. Palaan tähän myöhemmin, koska tällähetkellä olen vielä liian ärtynyt avaaamaan selkeäsanaisesti niitä pointteja, mitä itse tuolta artikkelista näen tärkeänä. Ja kun kuitenkin varmaan haluat siihen puuttua, niin ei, itse en ole hakenut yhteiskunnalta muita tukia kuin opintotukea kattamaan pakollisten kirjojen ja tarvikkeiden hankintaa opiskelujen aikana.

    • En ole koskaan hakenut tukia, koska minulla ei ole ollut niihin oikeutta, koska vanhemmillani oli ”liian” hyvät tulot………. ja tietenkin oletetaan että he elättävät minut 🙂 Olen tehnyt töitä ihan lapsesta asti ja elättänyt itseni, jolloin en ole tarvinnut tukia ja ajattelen asiasta niin, että niitä ei haeta kun äärimmäisessä hädässä, mutta sitä ennen tehdään itse asiat niin pitkälle kun voidaan ja hoidetaan ne rahat työnteolla.

      Mää ymmärän että tukien hakeminen ei ole varmastikkaan mielekästä hommaa, mutta pitäisikö sen olla? Jos muutaman kaavakkeen täyttö oikeuttaa sinut nelinumeroisiin tukiin? Moni häpeää asiaa, mutta valitettavan moni kailottaa kuinka ei vaan viitsi tehdä mitään……. ja kotona on niin helppoo

      Ihan mielelläni kuulen pointtisi jos asia avautuisi mulle erilaisesta näkökulmasta

    • Minäkin haluaisin nähdä sellaisen ihmisen joka istuu 7,5h/pv 21 pv/kk hakemuksia täytellen. Ja EI se TIRTENKÄÄN ole tarkoituskaan, mutta jos se itse lapun täyttäminen on jollekin työlästä niin peiliin soisi katsovan.

      MUTTA, olisiko kyse tuossa rampauttavassa pointissa siitä liite-ruljanssista, käsittääkseni kelan ja sossun liitepyynnöt liikkuu etanapostilla ja voi olla että toimitettuasi jonkun liitteen, joku toinen ennalta mainitsematon puuttuu vielä, mikä taas lykkää tukipäätöksiä joka luo todellista epävarmuutta arkeen.
      Spekulointia tämä kyllä vaan oli, tukijärjestelmä on aika vieras.

      Mutta tuo nyt on jo ihan täyttä pSkaa että jokainen saa työtä jos haluaa, haloo. Missähän kaupungissa moiset itsensä ylentäjät jotka näin ajattelevat asuvatkaan?

      Blogi ihan kiva, onnea ja iloa vauvan kanssa 🙂

      Nimim. työssäkäyvä Vantaalta

    • Niin en tiedä mikä tossa lappuruljanssissa se ongelma on, koska en ole niitä itsekkään täytellyt. Edelleen silti mielestäni niin moni asia on kiinni asenteesta. On kyse sitten lappujen täyttelystä tai työpaikasta.

  5. Olen Umppu sun kanssa täysin samaa mieltä, tosiaan luin artikkelin jokin aikaa sitten ja tosiaan nousi esiin että yrittikö hesari saada nyt uutiskynnyksen vain ylitettyä näillä ”köyhillä”. En arvostele kyseistä perhettä koska koskaan ei voi tietää oikeaa kokonaistilannetta mutta ylipäätään se, että ei mietitä taloudellisesti järkeviä ratkaisuja esim. asumisen suhteen on omituista. Itse olen tehnyt töitä yläasteikäisestä lähtien ensin jakaen mainoksia, sitten mäkkärin kassalla. Nyt olen hyvässä vakituisessa koulutustani vastaavassa työssä minkä luulen olevan erityisesti sen ansiota että olen tehnyt töitä koko ikäni ja näyttänyt että en nyrpistele nokkaani millekään työlle. Yhtään työtä en ole saanut ns. suhteilla tms nuorenakaan. Pyrin aina lähipiirini nuorillekin toitottaa työkokemuksen tärkeyttä on se sitten vaikka siivousta mihin monet ei ryhdy, siitä on tulevaisuuden työnhaussa varmasti apua. Sairaudet ja ohimenevät elämäntilanteen vaikeudet ovat erikseen, mutta toivoisin että aina olisi kannattavampaa mennä töihin kuin olla kotona.

  6. Loistava kirjoitus! Ymmärrettävää on, että työttömyys lannistaa, jos sen ANTAA lannistaa. Aina kun kaatuu, niin pitää vaan jaksaa nousta ylös, eikä jäädä tielle makaamaan. Ja noiden tukien kanssa, onhan niissä paljon paperityötä, mutta ei nyt mahdottomasti. Eli enemmänkin saamattomuutta luulen olevan.
    http://matildaselin.blogspot.fi/?m=1

  7. Itsellä särähti myös tässä korvaan se, että asuvat kahdestaan 900e vuokra-asunnossa ja poika asuu erillisessä asunnossa? Mitä järkeä? Eikö tossa tilanteessa poika voisi muuttaa heille. Tosiaan Tampereella ja lähikunnissa bussit kulkee oikein hyvin ja fillarilla pääsee.

    Itse muutin omaan asuntoon 18-vuotiaana ja opiskelin silloin vielä ammattitutkintoa. Kävin koulussa 8-16:00 ja tämän jälkeen oli töitä 3-4 kertaa viikossa esimerkiksi 16:30-23:30. Sain silloin opintotukea ja asumislisää yhteensä noin. 400e, tienasin töistä noin 600e. Ja tuolla rahalla sitä sitten elettiin. En ole saanut vanhemmilta rahaa. Vuokra oli 350 euroa mikä on halpa täällä missä asun. Ei ollut varaa bussiin niin kuljin pyörällä ja kävelten. Eikä tuo tilanne mielestäni ollut mitenkään katastrofaalinen. Ihan hyvin tuolla rahalla silloin tuli toimeen kun jätti kaiken turhan pois.

    Opintojen jälkeen hain niin kauan töitä, että sain kokopäiväisen duunin ja tässä sitä ollaan työelämässä edelleen. Ja mitään työpaikkoja yms. en ole saanut suhteiden kautta. Niin en ymmärrä miksei muilla ole samanlaista mahdollisuutta?
    Ymmärrän kyllä, että ihmiset voivat sairastella yms. Mutta olen myös ikäväkseni törmännyt usein työttömiin, jotka ovat tilanteessan vain ja ainoastaan nirsouttaan tai laiskuuttaan. Ovat oikein kertoneet, että on tarjottu töitä esimerkiksi pikaruokaloista mutta ei kelpaa. Hmph.. Ja lisäksi tämä ihmistyyppi kyllä aina jaksaa valittaa miten vaikeaa on asioida Kelassa ja sossussa yms. Kaikki pitäisi saada suoraan naaman eteen, ilman että täytyy nähdä mitään vaivaa. Ja joo, varmasti Suomessa byrokratia on mennyt liiallisuuksiin. Nyt mut varmaan kivitetään, mutta jos olet työttömänä niin sulla jää se 8 tuntia päivässä täyttää niitä lappuja ja kuljetella niitä oikeille tahoille. Mutta joo, se siitä 😀 Hauskaa kesää kaikille!

    • Mulla on ollut ihan sama, mutta en tosiaan silloin saanut mitään tukia ja vuokra maksettiin puoliksi poikaystävän kanssa. kuussa itelle jäi aivan max 300e millä ostettiin kaikki ja maksettiin kaikki

      ja city sun loppukevennykseen 🙂

  8. Hei Umppu! On kiva lukea sun ajatuksia työstä, kun ajatellaan asioista samalla tavalla.

    Surullisella tavalla minuakin huvittaa että mikä siinä on niin vaikeaa, ettei töitä saa. Jos tekee töiden saamiseen eteen jotain niin tekevälle kyllä löytyy. Esimerkkeinä minä itse ja mieheni. Itse menin työharjoitteluun päiväkotiin ja päätin että hoidan homman täysillä. Kun sain ohjaajalta hyvää palautetta, kävin kysymässä töitä. Ensin sain vastaukseksi ehkä, mutta lopulta sain pitkän työsopimuksen kun pomoni oli puhunut ohjaajani kanssa. Mieheni oli myös hetken työttömänä mutta soitteli koko ajan vapaiden paikkojen perään ja lopulta sanottiin että saat sopimuksen. Ei kukaan tule antamaan sinulle rahaa tai töitä eikä niitä tipu nenän eteen niinvaan. Täytyy osata olla aktiivinen.

    Yhteiskunta pyrkii antamaan kaikille lapsille yhdenvertaisen koulutien, mutta sekään ei aina onnistu. Vaikeista asioista pitäisi puhua avoimemmin ja luoda lapsille sellainen ilmapiiri että vaikeista kotiasioista voisi puhua, jolloin kaikki vaikeudet eivät kasaantuisi vaan lapsen niskaan. Näin lapsi voisi keskittyä kouluun eikä esimerkiksi vahempiensa huolehtimiseen.

    Jokaisen pitäisi kantaa kortensa kekoon tän yhteiskunnan ylläpitämiseksi…

  9. Moi Umppu. Olen seurannut sun blogia jo pitkään ja ajattelin nyt kommentoida kun kerrankin on aikaa.Olen itsekin kampaajayrittäjä ja kisannut 5 kertaa, joten samoja yhtymäkohtia löytyy. Joskaan minulla ei omia lapsia(sisarrusten lapset vain). Minusta olet todella aidon ja välittömän oloinen ihminen,ja uskon että asiakassuhteesi muodostuvat ammattitaidon lisäksi myös pitkälti ainutlaatuiseen persoonaasi. Ihmettelen suuresti kommentoija jotka valittavat jopa kirjoitusvirheistä. Miten voikaan ihmisiä ärsyttää moiset asiat! Minusta tekstisi on todella hyviä ja perusteltuja. Se, mikä jokaisen täytyisi muistaa on se että jokainen näkee asiat omina totuuksina. Sinun totuutesi ei ole oikea tai väärä, se on sinun henkilökohtainen mielipiteesi, jonka uskallat kertoa.Monestakaan ei ole kirjoittamaan menestyvää blogia. Onnea perheellesi vauvasta ja menestystä kaikessa mitä teet.On ilo seurata sinua. Kiitos.

  10. Monesta sun kirjoituksesta oon ollut sun kanssa samoilla linjoilla, mutta nyt on pakko sanoa että oon tästä asiasta hyvin eri mieltä.
    Oot sivuuttanut kokonaan yhteiskunnan rakenteiden vaikutukset, joita tossa artikkelissa avattiin aika laajasti, eikä ne oo kirjottajan mielipiteitä vaan lukemattomissa tutkimuksissa todistettuja juttuja. Itse opiskelen valtiotieteitä, joten yhteiskunnan rakenteiden merkitys ihmisen sosiaaliseen asemaan on sitäkin kautta tuttu, mut mun mielestä tossa artikkelissa avattiin sitä mun mielestä aika hyvin nimenomaan niin, että ne on ymmärrettäviä asioita taustatiedoista riippumatta.

    Siinä oot enemmän kun oikeessa, että pitää mennä ajassa taaksepäin, aina lapsuuteen asti. Siinä oot enemmän kun väärässä, että meillä kaikilla olisi samanlaiset lähtökohdat. Vaikka Suomessa yritetään turvata päiväkodin ja koulutusjärjestelmän kautta mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat, ei niillä kuitata kokonaan esimerkiksi perhetaustan vaikutusta. Perhetausta on nimenomaan se asia, mikä ”suodattaa” yksilön toimintaa suuntaan tai toiseen. Kuvitellaan esimerkiksi, että murrosikäisistä 30 % on motivaatio-ongelmia koulunkäyntiä kohtaan yläasteella. Ei ihmisen aivot (varsinkaan pojilla, sekin on tutkittu juttu, että poikien aivot kehittyvät keskimäärin tyttöjä hitaammin) oo siinä vaiheessa kehittyneet vielä niin pitkälle, että teini-ikäinen osaisi suhteuttaa senhetkistä toimintaansa tulevaisuuteensa ja siihen, mihin kaikkeen se oikeasti voi vaikuttaa. Jos taustalla on kuitenkin hyvä, tukeva ja koulutusta arvostava perhe, ei nuorta päästetä putoamaan kovin helposti, vaan nuorta tuetaan ja asetetaan senikäisen nuoren tarvitsemat rajat. Jos taas perhettä ei pahemmin kiinnosta (eikä perheen tarvitse olla edes mikään ongelmaperhe, vaan esimerkiksi pienituloinen duunariperhe, joka ei pidä koulutusta kovin oleellisena), vastuu asioiden järjestämisestä jää nuorelle, ja se on aika paljon vaadittu senikäiseltä. Tähän on nyt turha vetää mitään kommentteja siitä, kuinka Suomessakin 70-luvulla lapset painoivat pitkää päivää ja kantoivat loputtomasti vastuuta, koska ihmisten toiminta määräytyy aina myös ympäröivän kulttuurin perusteella, eikä se ole ihmisten vika. Kun jostain syystä niitä ongelmia alkaa kasaantua, eikä taustalla olekaan tukiverkkoa, ei ole ihme, jos ihminen pikkuhiljaa lamaantuu. Juuri siksi yhteiskunnan on oltava se taustaverkko, jotta tasa-arvoiset lähtökohdat voitaisiin turvata. Tää oli vaan yks esimerkki tapaus, mut samalla logiikalla rakenteet vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Koulutetut ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet vanhemmat esimerkiksi puhuvat kotona enemmän erilaisista asioista, jolloin lapsetkin oppivat pikkuhiljaa pohtimaan asioita eri näkökulmista ja argumentoimaan uskottavasti, ja muun muassa nämä ovat taitoa, joita koulussa pärjäämiseen tarvitaan.

    Totta kai myös on tapauksia, jolloin huonommista lähtökohdista kyetään ”nousemaan” ja luomaan taustaansa parempi tulevaisuus, tai hyväosaisesta perheestä tuleva ajautuu esimerkiksi päihderiippuvaiseksi ja näin syrjäytyy. Ihmisillä on kuitenkin erilaisten taustojen lisäksi myös erilaiset sosiaaliset ja kognitiiviset kyvyt, mikä ei todellakaan ole yksilön oma vika, mutta vaikuttaa paljon siihen, kuinka hän saa järjestettyä asiansa. Jos siihen päälle sattuu lisäksi vaikka mielenterveyden ongelmia, esimerkiksi masennusta (joka on sairaus), ei ole mikään ihme, jos loputon byrokratiaviidakko lannistaa. Sekään ei ole laiskuutta. Pitäisikö yhteiskunnan sit hylätä tämmöset tapaukset, koska ”pitää sitä nyt jaksaa nähdä vähän vaivaa, ei sitä rahaa voi tilille noin vaan siirtää”? Mun mielestä hyvinvointivaltion on nimenomaan tarkotus pitää kaikista, varsinkin niistä heikoimmista huolta. Yksi syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa (http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/04/18/nuori-putoaa-putkesta-lasku-12-miljoonaa/20115003/139), eli siinä ne rahat vasta meneekin, kun ei ihmisiä tueta siinä vaiheessa, kun heidät voitaisiin vielä palauttaa valtavirtaan.

    Facebookissa tuli vastaan joku aika sitten kuva, joka oli aika pysäyttävä. En muista sitä tekstiä englanniks sanatarkasti, mut se meni suurinpiirtein näin: ”Pelaat Monopolia, sinulla on omistuksessasi toinen halvimmista kaduista, ja kaikki muut ruudut ovat muiden pelaajien omistuksessa. Totta kai häviät välittömästi. Sen täytyy johtua siitä, että olet laiska.” Totta kai esimerkki on kärjistetty, mut on siinä aika paljon perääkin.

    Ugh, olen puhunut.

    • asioista saa olla erimieltä ja en ole koskaan väittänyt ettäm mun sana on laki, mutta olen todella nähnyt lähipiirissäni kuinka paskoista oloista voi myös ponnistaa ja pitkälle jos vain itse haluaa. Pitäisikö vain aina hyväksyä että kaikkien esim. alkoholistien lapset ovat oikeutettuja syrjäytymään ja se sallitaan niiltä? Mää ymmärrän että heikompia autetaan., mutta moni ei ymmärrä että ne ei halua apua vastaan, koska niillä ei ole mitään tavoteita ja usein ei mennä yli sen oman mukavuusasteen.

      Vaikka ollaan kuinka hyvinvointi valtio niin on se nyt jumalauta kumma, että ei voida yhtä lapuua täyttää kun sekin jo lamauttaa… jos asiat on niin huonosti niin kuinka suuri todennäköisyys on saada tästä ihmisestä vielä työkalua?

    • Oliskin yks lappu mikä pitäis täyttää, mutta se nyt ei ollut varsinaisesti se pointti. En epäile yhtään etteikö moni sun tuttu ois ponnistanu ihan hirveistä olosuhteista vaikka mihin, varmasti suurin osa pärjää ihan hyvin perhetaustasta riippumatta. Pointti oli se, että mitä sit jos ongelmia ilmenee? Olen myös työskennellyt sekä yläasteella että amiksissa, ja olen nähnyt paljon (pieni vähemmistö, mutta kuitenkin lukumäärällisesti paljon) nuoria, joilla ei esimerkiksi ole sosiaalisia taitoja lainkaan, heidän kanssaan keskustellessa toinen ei välttämättä reagoi mihinkään vartin keskustelun aikana, eikä se todellakaan ole ylimielisyyttä eikä laiskuutta. Jos sellaisella nuorella on taustalla tukeva perhe, hän luultavasti silti pääsee elämässään eteenpäin. Jos taas ei, hänellä ei välttämättä ole kykyjä lähteä ratkaisemaan tilannetta. Jos tällaisessa tilanteessa oleva nuori sattuu siihen päälle vaikka sairastumaan vielä masennukseen, jolloin voimavarat ovat kenellä vain aika koetuksella, ei ole kauhean fiksua, että ne viimeisetkin voimat viedään siihen, että ”että onhan silloin aikaa täytellä kaavakkeita”.

      En vaan käsitä miten köyhyys ja laiskuus voidaan liittää toisiinsa vielä nykypäivänä. Varmasti on niitäkin, jotka käyttävät tukia väärin eivätkä halua poistua mukavuusalueeltaan, mut siitä oon sataprosenttisen varma, että köyhiestä ja tukien varassa elävistä suurin osa ei kuulu tähän ryhmään.

    • Jos luit ton artikkelin, niin siinä puhuttiin myös siitä, että ihminen kestää tietyn määrän iskuja elämässään, ja kun raja tulee vastaan, ulkopuolisesta pienikin asia voi olla se oikeesti lamaannuttava asia. Toikaan ei oo mikään kirjottajan keksimä juttu vaan noita asioita ihan oikeesti tutkitaankin. Sen takia se on niin kumma, että kun kaikki muu on jo kaatunu päälle, niin se ratkaseva, totaalisesti lamauttava asia voi olla se, ettei byrokratiaviidakosta selviä, aina puuttuu joku mystinen liite ja esimerkiks masentuneella ei välttämättä yksinkertasesti oo voimia käyttää kymmeniä tunteja viikossa näiden asioiden selvittämiseen. Se ei oo laiskuutta. Samaa mieltä ei tarvi olla, mut toivoisin, että ees yrittäisit ymmärtää tän asian toista puolta.

    • Yhteiskunnan rakenteiden vaikutukset on täällä Suomessa kyllä aika hyvät. Itse olen elänyt teiniajan perheessä, missä viinalla ja väkivallalla on ollut vaikutusta. Sekään, että luonteeni ei ole maailman paras, koska olen taipuvainen masennukseen ole ollut mikään syy. Kyllä kaikilla nyt vain on suurinpiirtein samat lähtökohdat. Itse muutin kotoa pois mahdollisimman aikasin ja rahoitin opiskeluni itse koska rahallisesti en saanut hirveästi tukea koulukirjoihin yms. Ammatillinenhan koulutus on täällä Suomessa melko ilmaista. Ajokorttia en saanut, vaan pyöräilin 5 km bussipysäkille ja siitä kaupunkiin ja siitä kävelin 3 km kouluun. Iltaisin kävin töissä. Olisin halunnut jatkaa korkeakouluun, en toisaalta halunnut elää tuilla. Päädyin työelämään. Edelleen yhteiskunnan rakenteet eivät vaikuttaneet. Sain masennukseen terapiaa, mihin yhteiskunta antoi apunsa. Pysyin työelämässä monta vuotta, nyt lähdössä opiskelemaan omasta tahdosta. Nyt pohdittavana enää millä rahoitan opiskelua? työllä, rahastolla, tuilla, lainalla millä? vaihtoehtoja löytyy!!! Olen valmis niihin kaikkiin! Alalleni ei ollut helppoa päästä opiskelemaan, oliko aikaa lukea pääsykokeisiin? Ei ollut! Kotihoidossa oleva pieni lapsi ja työssäkäyminen jättivät lukemismahdollisuudet arkiöihin. Nukuinko hyvin? En! Nyt pääsin sisälle kouluun ja oliko minulla samat lähtökohdat kuin esim kotona asuvalla lukiosta valmistuneella nuorella, joka nukkui yöt ja luki päivät? Vaikuttiko yhteiskunnan rakenne tähän? Ei! Minä pääsin, koska minä tein ison työn! Minulla ei ole helppo luonne, ei helppo teini-ikä. Kyse on omasta asenteesta!! Asenne on väärä jos asiat laitetaan yhteiskunnan piikkiin! Ja tätä ehkä umppukin tarkoitti. Ainut missä yhteiskunta on ehkä mokannut on juuri tälläisten ajatusten kanssa, jossa pitäisi paapoa jokaista ongelmaista.

  11. Olen tästä täysin eri mieltä kanssasi. Sossu/terveysalaa opiskelleena ja sillä työskennelleenä voin ihan ensiksi kertoa että kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset lähtökohdat. Kouluissa on eroja. Sen lisäksi meillä on valitettavasti paljon lapsia joiden energia menee esimerkiksi päihtyneen vanhemman väkivallan välttelyyn tai jopa ruoanhankintaan kun vanhempi ei välitä lasta ruokkia. Ei tällaisia lapsia oikein saada opiskelemaan sillä että voi voi, ei se sinun vikasi ole. Ajatus on harvinaisen typerä.

    Artikkeli, minkä kopsasit taas kuvaa kohtuullisen hyvin sairaseläkeläisen arkea. En tiedä menikö sinulta vähän ohi joku juttu artikkelissa, mutta mainittu Peteri on siis jutun mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä. Työkyvyttömyyseläkkeelle eli sairaseläkkeelle ei pääse asennevamman tai jonkun ohimenevän pikkujutun takia. Sairaseläkkeelle pääseminen on vaikeaa (kuten pitäisikin) ja sillä oleva on siis sellainen, että hänen terveydentilansa on niin heikko että työnteko ei onnistu lainkaan tai onnistuu vain rajatusti. On aika epäreilua haukkua eläkeläistä ihmiseksi jolla on huono asenne.

    Mitä taas tulee velkoihin niin osa velkaantuu siksi, että ostelee ns. luksusasioita joita ei tarvitse. Osa taas voi velkaantua pieleenmenneen yritystoiminnan tai ylimääräisen osapuolen toiminnan takia. Tiedän tapauksia joissa esim. puoliso on tehnyt toisen velat jotka sitten joutuu maksamaan pois. Tähän on kyllä saatavilla apua, ja olisikin syytä tiedottaa ylivelkaantuneita enemmän erilaisista maksuohjelmista.

    Köyhyyteen pysyvästi päätyvät ihmiset ovat usein moniongelmaisia ja nämä ongelmat eivät ratkea sillä että tukia pienennetään tai että ihminen ottaa itseään niskasta kiinni. Esimerkiksi mielenterveysongelma tai päihdeongelma (joka on sairaus) ei parane sillä että sanotaan että kyllä se siitä. Köyhästä voi tulla ihan hyvin kunnon veroja maksava kansalainen, mutta aika usein hän tarvitsee apua ongelmiinsa ennen kun näin käy. Aika harva nyt oikeasti haluaa elää sellaista elämää missä asumismenojen jälkeen tilille jää joka kuukausi alle 500 euroa ja siitä pitää maksaa aivan kaikki, lääkkeet, vaatteet, ruoka, kaikki laskut jne.

    Oma luokkansa on sitten pienipalkkaiset. Meillä alkaa olla taloustilanteen takia yhä enemmän ihmisiä joiden työsuhde on osa-aikainen tai muuten niin huonosti palkattu että palkasta saattaa jäädä käteen satasia. On ihan selvää että tällä ei makseta vuokraa ja laskuja, bussikorttia ja ruokaa. Nämäkin ihmiset joutuvat siis siihen samaan köyhyysbyrokratiaan vaikka tekevät jotain.

    Ja joo, en tosiaan ole mikään tuillaeläjä. Olen ollut jatkuvasti työsuhteessa alaikäisestä saakka. Jopa opiskellessani. Olen vain umpikyllästynyt lukemaan näitä ”köyhät kyykkyyn” kirjoituksia ihmisiltä joilta puuttuu selvästi kyky ymmärtää syy-seuraussuhteita sekä myös köyhyyden negatiivista vaiktuusta yhteiskuntaan mm. madaltuneen ostovoiman ja lisääntyvän rikollisuuden kautta. Ja joo, tunnen itsekin muutaman ihmisen joita ei vaan huvita työnteko. Kaikista köyhistä näitä on kuitenkin murto-osa. Tällä hetkellä meillä taitaa olla vailla palkkatyötä tai opiskelupaikkaa joku 400 000 ihmistä. Kyllä se jo kertoo siitä että töitä ei kaikille riitä ja se on aika huonompi homma. Kaikki nämä 400 000 ihmistä kun eivät esim. voi myydä erilaisia palveluita tai perustaa ravintolaa, koska ostovoimaa ei ole niin kauan kun vienti ei vedä. Tämä on melko perusjuttu taloudessa.

    • Kun kirjoitan asioista niin toivoisin, että jokainen ymmärtäisi, että en niillä tarkoita aina niitä ihmisiä kenellä ei ole ne normaalit olot. Ihan kun jokaisen työttömän äiti tai isä OLISI aina alkoholisti tai väkivaltainen hakkaaja….. ja sillä sitten perustellaan, että meillä ei ole samanlaiset lähtökohdat.

      Tiedän paljon perheitä millä todellakaan ei jää rahaa kun muutamia satasia kuussa vaikka käydään töissä. kuvitteletko että töissäkäyvät kylpee rahoissaan?

      Tämä ei ollut köyhät kyykkyyn kirjoitus vaan oma mielipiteeni, koska alan oleen lopen kyllästynyt tähän paapomiseen ja siihen, että ih,isiltä ei saisi vaatia mitään.

    • Miksi sitten otat esimerkiksi pariskunnan joista toinen on työkyvyttömyyseläkkeellä? Artikkelin, joka keskittyy juuri tämän ihmisen asiaan? Jos siis et tarkoita myös ihmisiä joilla on huonommat lähtökohdat? Tässä lainaamassasi artikkelissahan kerrotaan pariskunnasta jossa toinen on pätkätöissä (kolmannes työvoimasta nykyään on ja pätkien välillä nostetaan tukia) ja toinen on eläkkeellä. Pätkätyöläisellä on ehkä joitain mahdollisuuksia parantaa tilannettaan itse. Työkyvyttömyyseläkeläisellä harvemmin on.

      Työssäkäyvät köyhät ovat oma lukunsa ja heistä tuossa mainitsinkin. Ne ihmiset tekevät jotain ja joutuvat ehkä kuitenkin turvautumaan tukiin kun raha ei silti riitä. Se on harmillista. Toki pitää huomioida että aika monella työssäkäyvällä on aika isot velat tai vastaavat, ja palkka menee sitten niihin. Sosiaalituilla elävillä nuo velat ovat olleet ulosotossa jo vuosia eikä omaisuutta ole.

      Minusta olisi muuten ihan hauska tietää mikä sinusta on paapomista? Onko paapomista jos tehdas lopetetaan ja joku nostaa ansiosidonnaista kunnes löytää töitä? Entä jos töitä ei vaan yksinkertaisesti löydy? Pitääkö siitä rangaista? Eikö rangaistus ole jo siinä, että tippuu niille minimituille, menettää luottotiedot ja todennäköisesti elämänlaatu muutenkin heikkenee aika tolkuttomasti?

      Kirjoituksesi ei perustu mihinkään objektiiviseen tutkimukseen tai tietoon köyhyydestä, sen syistä, seurauksista ja vaikutuksista yhteiskuntaan. Se on kovin kapea-alainen näkemys eikä vastaa todellisuutta.

      Ja joo, olen itsekin sitä mieltä että ensisijaisen toimeentulon tulisi kaikilla olla palkkatyö ja että työttömän ensisijainen tehtävä on etsiä töitä ja parantaa asemaansa työmarkkinoilla mahdollisuuksien mukaan. Kouluttautua ja niin edelleen. En kuitenkaan jaksa uskoa että tässä viimeisen 10 vuoden aikana moni pitkänkin työuran tehnyt on vaan yhtäkkiä päättänyt että alankin sossupummiksi koska se on kivaa. Se on jokseenkin epärealistinen ajatus. Kyllä tässä työttömyydessä tällä hetkellä kyse on vaikeasta taloustilanteesta, josta uutisissakin koko ajan jauhetaan.

      Haluaisin että keskustelussa eroteltaisiin selkeämmin työttömyys ja köyhyys. Työtön ei välttämättä ole köyhä eikä köyhä ole välttämättä työtön. Köyhyys itsessään on tila, jonne ajaudutaan yleensä erilaisten ongelmien kautta. Työttömyys taas voi olla hyvinkin hetkellistä eikä vaikuta toimeentuloon juuri millään tapaa. Pitkäaikaistyöttömyys on toinen lukunsa, mutta siinä vaiheessa kun turvaudutaan toimeentulotukeen eikä enää nostella ansiosidonnaisia ollaan varmasti usein käyty läpi jo aika vaikea tie. Ei sinne ihan muutamassa viikossa töiden loputtua päästä. Jos köyhyydelle halutaan tehdä jotain, pitäisi oikeasti puuttua siihen miksi yhä useampi syrjäytyy työelämästä pysyvästi. On olemassa tutkimustietoa siitä, millaisilla ihmisillä on kohonnut riski ja tähän voitaisiin puuttua jo koulussa jos kiinnostusta olisi.

    • Yksi syy oli masennus. Työkyvyttömyyseläkkeelle on aika vaikea päästä ja jos ne laput saa, puhutaan kyllä yleensä ihmisistä joiden sairastaminen on sillä tasolla että siitä parantuminen ei yleensä onnistu. Ennen päätöstä kyllä käydään läpi kaikki nykylääketieteen tuntemat hoidot ja sellaista tehdään pitkään. Päätöstä edeltää usein kuntoutusmahdollisuuksien kartoitus, määräaikainen eläkepäätös, sairaslomat, Kelan sairasloma… Mielenterveyspotilaista puhuttaessa lääkkeet, päiväsairaalat, terapiat ja jopa osasto on voinut tulla tutuksi. Eivätkä nämäkään yksistään riitä.

      Ongelma on, että kortistossa etenkin pitkäaikaistyöttömien puolella on paljon ihmisiä joiden ei kuuluisi olla työttömänä vaan kuntoutuksessa tai eläkkeellä. Siinä vaiheessa kun alkaa mennä alamäkeä saa olla aika yksin jos ei ole rahaa tai varakkaita vanhempia. Ja monella ei ole. Apua ei saa tai apu on hyvin pintapuolista, satunnainen kohtaaminen sairaanhoitajan kanssa.

      Meillä tehdään tällä hetkellä politiikkaa joka takaa sen että osa syntyvistä lapsista syntyy syrjäytymään. Osa syntyi jo 90-luvulla. Se on asia mille pitää tehdä jotain, mutta mihin todelka tarvitaan yhteiskunnan apua.

    • ja tämä on ihan vain mun mielipide ja en ole väittänyt olevani mikään tutkija missään asiassa 🙂 🙂 🙂

    • Loppuuko Umpulta jo argumentit kesken? Huomaat varmaan että olet puhunut itsesi pussiin. Asiat eivät todellakaan ole niin yksinkertaisia kuin väität, ja niistä löytyy yleensä aina se toinenkin puoli, mikä on tullut esille hyvin täällä kommenttiboksissa. Ymmärrän miksi ajattelet noin kapeakatseisesti, koska olethan suurimman osan työhistoriastasi tehnyt työtä kampaajana, eikä silloin sinulta tietenkään voi oletta samanlaista tietämystä asioista kuin niiltä jotka ovat yhteiskunnan asioista enemmän perillä tämän asian osalta. Ne ihmiset, ketkä tekevät työtä juuri näiden tukien varojen kanssa elävien ihmisten kanssa, ovat nähneet paljon muutakin kuin vain sinun kuvailemasi laiskat ihmiset ketkä eivät vain viitsi tehdä töitä. Mutta tällaisista asioista ei kannattaisi julkisesti kirjoitella silloin kun ei ole perehtynyt aiheeseen, eikä osaa ajatella juurikaan sitä kolikon kääntöpuolta.

    • On turha keskustella jos kumpikaan ei ymmärrä toista. Kirjoitan tänne tasan oman näkemykseni ja mielipiteeni enkö ole mikään totuudentorvi. En ala vänkään ihmisten kanssa jotka ei ymmärrä mun pointtia 🙂

  12. Juu ymmärrän kyllä että pointtisi on se, että kaikkien täytyy tehdä töitä, myös sairaiden masentuneiden, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä, jotta kantavat oman kortensa tämän yhteiskunnan kekoon. Mutta tiesitkö, että mielestäni sinulta puuttuu kokonaan inhimillisyys. Et voi vaatia muita samoihin suorituksiin mihin itse kykenet. Todella hienoa että sinulla on jo pitkä työura takana ja menestyvä yritys. Kaikilla ei ole kutienkaan samat lähtökohdat elämässä, niinkuin tekstissä väität. Se millaisessa perheessä ja ympäristössä elää, vaikuttaa paljon siihen miten elämä tulee menemään (huom ei tietenkään aina niinkuin itsekin totesit). Eihän päiväkoti- ikäinen, eikä yläaste ikäinenkään voi vielä tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä niin, että osaisi ajatella niiden vaikutusta pitkän ajan päähän? Sitä en käsitä miten luulet että lapsi voisi itse vastata tällaisista asioista. Sen vuoksi on turha väittää että kaikilla olisi samat lähtökohdat elämässään, kun ei ole.

    • valoja päälle. Ihan kun olisin joku täysin sydämmetön paska ja vielä tyhmä mitä en ole… en tarkoita sairaita koita jo ymmärtää. Asia mun osalta loppuun käsitelty

  13. Mutta tässä artikkelissa puhuttiin nimen omaan sairaasta ihmisestä, masennus nimittäin on sairaus. Kommentissa sanot että et tarkoita sairaita, mutta postauksessasi puhut kuitenkin heistä.. kieltämättä aika ristiriitaista 😀

  14. Itsekin ajattelin aikaisemmin että sosiaalitoimen asiakkaat ovat vain laiskoja ja tyhmiä. Kunnes oma elämä heittelehti ja huomasin kuuluvani juuri tähän ryhmään jota aikaisemmin halveksin. Jäin yllättäen pienen lapsen yksinhuoltajaksi, huomasin olevani todella todella yksin, väsymystä stressiä vastuuta paineita, ja tietysti suru ja häpeä suhteen päättymisen vuoksi. Vaikka olen siis kylläkin työssäkäyvä, tuloni on tippunut reilusti. Ei pysty enään tehdä niin paljon töitä kuin ennen, iltalisät/viikonloppulisät on harvinaista herkkua, ja tietysti ne sairaslomat. Huvittavaa että on muutamista kympeistä kiinni haenko toimeentulotukea palkkani päälle. Lapsella on kyllä kaikki mitä hän tarvitsee, mutta äidin ”hyvinvointi” on toistaiseksi unohdettu. Tätäkin blogia varmasti lukevat ihmiset jotka tämän fitness buumin myötä ihmettelevät ”miksi ei ihmiset pidä huolta itsestään?” Kaikilla ei siihen yksinkertaisesti ole varaa/mahdollisuutta/tukiverkostoa/aikaa. Eikä siihen välttämättä tarvita suuria asioita jotta väsähtää ja putoaa kelkasta, takaisin kiipeäminen saattaa olla yllättävän vaikeaa. Kun pettymys elämään ottaa vallan, on helpommin sanottu kuin tehty löytää kipinä muuttaa asioita. No joo, meillä on täällä kuitenkin kaikki hyvin, mutta tää nyt oli vaan esimerkki siitä että köyhiäkin on erilaisia. Ja sitä ei ikinä tiedä kenen elämä romahtaa hetkessä, eikä sitä myöskään tiedä kuka siitä nousee entiselleen ja kuka ei… Oman elämäni perusteella ymmärrän nykyään paremmin molemmat puolet ☺ ja todella todella TODELLA toivon että me kaksi, äiti ja maailman rakkain poika, pärjätään kaikesta huolimatta!

    • Kiitos kommentista. Onhan se totta, että kun jää yksin lapsen kanssa niin perheen tulot väistämättäkin tippuu. Toki silloin on mahdollisuus miettiä asumista yms uudelleen. Itsestään huolta pitäminen ei kuitenkaan ole freddyt jalassa salilla keikarointia vaan kuntoilla voi ihan kotona ja lenkeillä voi ilmaiseksi ulkona. Kaikkeen ei aina tarvitse rahaa.

      Olen itse elänyt opiskeluaikana kuukaudessa muutaman sadan euron tuloilla mistä maksettiin kaikki laskut ja ostettiin ruoat. Se oli oma valintani silloin kun halusin pois kotoa. Kyllä sitä ihminen pärjää pienellä jos on onnellinen eikä asetu sellaiseen asemaan, että nyt olen köyhä ja mun elämä on ihan paskaa. Mulla oli ainakin silloin parhaita vuosia, vaikka rahaa ei ollut. Paljon on kaikki siitä omasta aseenteesta kiinni.

      Vomita sulle arjen pyörittämiseen <3 Koskaan ei kannata luovuttaa <3

  15. Yhteiskuntatieteen opiskelijana purskautin iltateet näytölle kun tämän luin. Lähdetään noista samoista lähtökohdista liikkeelle – se ei ole missään määrin totta, ihmisillä ei todellakaan ole samat lähtökohdat elämässä. Kuvitteluleikin kautta: samana päivänä TAYSissa syntyy samana päivänä kaksi vauvaa: toinen 30-vuotiaalle avioparille pitkän harkinnan jälkeen ja toinen narkkariäidille, isästä ei ole mitään tietoa. Narkkariäidin lapsi viedään suoraan synnytyssalista huumevieroitukseen vastasyntyneiden valvontaosastolle. Pariskunta kantaa lapsen uudenkiiltävässä turvakaukalossa lattiasta kattoon puunattuun kotiin, jossa pienokainen lasketaan luomulampaantaljalla verhottuun perintökehtoon. Narkkariäidin lapsi oppii ekojen elinvuosiensa aikana tuntemaan ensikodin, perhekuntoutuskeskuksen, lastenkodin, kriisiperheen, sijaisperheen ja lastensuojelutoimiston. Pariskunnan samanikäinen tuntee musiikkileikkikoulun, vauvauintipaikan, perheen suvun saaristomökin, yksityisen lastenlääkäriaseman jonne lapsi viedään matalalla kynnyksellä ja kalliin kielikylpypäiväkodin.

    Narkkariäidin lapsen matikankirja katoaa jo ekaluokan ekoina viikkoina. Kouluun tuo lapsi ilmestyy epäsäännöllisesti, eikä äiti ota asiaa kuuleviin korviinsa. Opettaja tekee lastensuojeluilmoituksen ja lapsi huostaanotetaan, mutta sijoitus puretaan parin kuukauden päästä, kun äiti on jonkun arvion mukaan ”osoittanut ryhdistäytymistä”. Pariskunnan lapsi ei harkitsekaan sitä, että hän EI ottaisi saksaa valinnaiskieleksi jo kolmannelta luokalta. Isä tarkistaa matematiikan läksyt joka ainoa ilta ja äiti pyytää tuttua luokanopettajaopiskelijaa auttamaan, kun äidinkielen arvioinniksi uhkaa tulla pelkkä ”hyvä”. Kun äiti ja isä peittelevät lapsensa iltasadun jälkeen muumilakanoiden alle ja paijaavat hiuksia siihen asti että lapsi nukahtaa, on narkkariäidin muksu samaan aikaan omassa huoneessaan korvat käsien peittona ja yrittää laulella itselleen tyynnyttelevästi, jottei kuulisi olohuoneesta kuuluvaa juhlimisen rymyä.

    Ihmisillä ei ole elämässään samanlaiset lähtökohdat. Se ei ole tuon tarinan ”pariskunnan” syytä, eikä heidän ole mitään syytä heikentää omaan lapseensa kohdistamaa huomion ja hoivan tasoa. Silti on todella paksua ja ymmärtämätöntä, suorastaan valheellista puhetta väittää, että kaikki olisivat saaneet samat eväät. Älykkyys periytyy, sosioekonominen asema periytyy, rikollisuus periytyy. Esimerkiksi raskaudenaikainen päihteidenkäyttö ihan suoraan vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin elämässä, jos se aiheuttaa fetaalialkoholisyndrooman ja täten laskee älykkyyttä merkittävästi.

    • Kun luin ensimäisen lauseen niin sanon heti, että jos nyt jätetään tästä keskustelusta ne narkkarit, alkoholistit ja pahoinpitelijät pois. Ihan kun ne olisi väeststä 50% wtf?

      Tajusin kommenttisi pointin, mutta se nyt oli aika ääripäiden ääripää. En tiedä onko kyse paljonkin asuinalueesta, mutta ainakaan itse en tapaa juuri missään näitä narkkareiden lapsia ja kirjoitat asiasta kun se olisi ihannormaalia ja todella yleistä. Toki tekstin kuvitelma henkilöillä on erilaiset lähtökohdat ja siihen liittyen kirjoitinkin, että asioihin pitäisi keksttyä jo päiväkodissa ja koulussa.

      Kasvatus kouluaineena olisi mielestäni ihan loistava. Siinä kerrottaisiin mitenkä mikäkin vaikuttaa ihmiseen. Esimerkikisi kiusaaminen, huumeet, väkivalta yms kun sitä nyt imeisemmin on jokapaikassa. Jos asioista ei puhuta niin ei niihin tulekkaan muutosta.

      On hauska kuinka osa on kanssani samaa mieltä ja osa taas kääntää sanani aivan päin helvettiä ja ei ymmärretä sitä jutun pointtia ollenkaan, tai siis ei haluta ymmärtää.

      En kirjoita blogia väitelläkseni asioista vaan puran sinne omia ajatuksia. Juuri nimenomaan niitä omia ajatuksiani en kenenkään muun enkä välttämättä totuuksia vaan OMIA ja miltä musta tuntuu.

  16. Onpa tyypillistä, että Umppu vetäytyy keskustelusta, kun puhuu ensin itse itsensä pussiin ja jää alakynteen. 😀 Ei pahalla, mutta eräs fiksuuden määritelmä on olla avoin uudelle tiedolle ja sen pohjalta muuttaa mahdollisesti mielipidettään. Sinun mielipiteesihän ei toki ole koskaan väärä…

    Mitä tulee tuohon työkyvyttömyyseläkkeeseen: Tunnut luulevan, että masennus on joku pikkusairaus, josta paranee helposti. Minäpä kerron esimerkin: Omalla isälläni on pahoja kipuja aiheuttava nivelreuma, alkava keuhkoahtaumatauti ja pitkittynyt psykoottinen masennus, jonka vuoksi hän on jopa yrittänyt hävittää itsensä. Mitään hoitokeinoa tuohon masennukseen ei ole, kaikki mahdollinen on jo kokeiltu sähköhoitoa lukuunottamatta, sillä siihen isäni ei ole tarpeeksi hyväkuntoinen. Silti hänellä kesti VUOSIA päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, joten siitä voit päätellä, kuinka ”heppoisin perustein” ko. eläke ihmiselle myönnetään. Minusta on TODELLA törkeää kritisoida esim. jutun henkilöä, jonka masennuksen vakavuudesta sinulla ei ole mitään käsitystä!

    Voisit edes joskus yrittää astua ulos sieltä kuplastasi ja ymmärtää, että elämää on muunkinlaista, kuin mitä ympärilläsi näet. No, elämällä on kyllä tapana opettaa vaikka sitten kantapään kautta… Kannattaa toivoa, ettet itse ajaudu tuollaiseen tilanteeseen ja joudu maksamaan karmavelkoja sitä kautta.

    • Moro Elsi <3 Kyse on nyt siitä, että mun pointin ymmärsi osa ja osa ei todellakaan. Mun pointti oli se, että meidän olisi tehtävä asioille jo päiväkodista lähtien jotain ja saada tilanne korjattua, jos se on enään korjattavissa.

      Mun pointtiin ei liity nyt millään lailla sun isän nivelreuma, vaikka kamala asia se onkin. Se on taas täys poikkeus. Juttu oli esimerkkinä ja piste.

      Sun on ehkä vaikea mua tuntematta tietää mun elämästä juri mitään ja sen huomaa kommentistasi. En todellakaan elä missän "kuplassa" ja musta on kamala toi sun viimeinen lause, että oikein "toivot" toisille pahaa.

      Mukavaa ja rauhallista kesää <3 peace

  17. Hei,
    Kun olet sitä mieltä, että köyhiä pitäisi kyykyttää vielä enemmän ja masentunut sairaseläkeläinenkin siitä helposti kuntoutuisi (huomaa, ettet ole kovin korkealle koulutettu, kun et sen vertaa ymmärrä, etteivät eläkepaperit irtoa ihan vaan sillä, että mainitsee ohimennen terveyskeskuksessa, että masentaa nyt niin, en taida enää jaksaa tehdä töitä), haluaisin kommenttisi tähän omaa alaasi liippaavaan seikkaan ahkerasti lainaamassasi lähteessä (HS 28.6.2015: Hyvinvoivat eivät ymmärrä Anun ja Tuomaksen arkea; Anna-Stina Nykänen)

    ”Peteri on löytänyt Tampereelta kampaajan, joka veloittaa leikkauksesta 25 euroa. Yli 30 euron kampaajakäynti on hänestä jo törkeän kallis.”

    Kelpaisiko Peteri sinulle asiakkaana, vaikka hänen toimeentulonsa onkin yhteiskunnan rahoittamaa? Kysytkö kaikilta asiakkailtasi, miten he ovat sinulle maksamansa palkkiot tienanneet?Ettei vaan olisi yhtään tuilla eläjää? Lapsilisää saavaa kotiäitiä? Opintotukea nostavaa fitnesstyttöä? Starttirahaa nauttivaa yrittäjää? Puoluetukea nauttivaa poliittista broileria? Eikö sinun pitäisi kieltäytyä palvelemasta näitä verenimijöitä, jotka sinunkin tuottoasi nakertavat ja verovarojasi syövät? Itsehän et käytä mitään verorahoin ylläpidettävää infraa jne. Entä jos kaikki vähävaraiset alkaisivat säästää juuri siitä hiustenleikkuusta? Tai vaikka kaikki ne 400.000 työtöntä, jotka loisivat kotona. Jospa he kaikki päättäisivät, että hitto, Fiskars on keksinyt sakset ja väriä saa marketista. Jos ei töitä tee, ei pidä odottaa mitään luksusta. Etkös juuri näin opeta? Ja kampaamopalvelut jos joku on sitä luksusta. Siitä on hyvä tinkiä ihan ensimmäisenä, vaikkei olisikaan köyhä. Olet vielä nuori tytsy, mutta kas, kun kenkää saavat nyt korkeasti koulutetut, keski-ikäiset naiset ja miehet. Kun he lopettavat edustamasi ammatin harjoittaman palvelun käytön ja halveksit muutenkin kaikkia ”tukia nostavia” ja ”vaan masentuneita”. Toivottavasti tulevaisuutesi on sittenkin yhtä valoisa ja voit jatkaa muiden dissaamista. Kerman kerma sitten toivottavasti pitää sinutkin pystyssä, pysyt terveenä ja työkykyisenä.

    • Sää ootkin viettänyt näköjään koko yön täällä kommentoimassa 🙂 🙂 Suositelen nukkumista ja asioiden miettimistä yön yli.

      Sinulle tiedoksi että kampaamojen hinnat on lähestulkoon niiden kuluista kiinni ja sijainnista valitettavasti. En viitsi lähteä tähän enään millään lailla mukaan, koska sun jutuissa ei ole enään päätä eikä häntää ja menee jo niin lapsen tasolle sun irvailu

    • Joo, meillä on ilmeisesti kaksi saman nimimerkin omaavaa kirjoittajaa täällä. 😀

      Tulin tsekkaamaan koneelle oletko kommentoinut mitään minun juttuuni, ja ilmeisesti joku oli sitten kirjoittanut tekstin samalla nimimerkillä.

      Kaipaisin kuitenkin edelleen selitystä sille, miksi otat esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevan juttuun jossa kerrotaan kuinka kaikki on asenteesta kiinni jos tarkoitus ei ole niinsanotusti lyödä lyötyä?

      En itsekään todellakaan kannata sitä, että joku elelee tukien varassa kun duunit ei huvita ja kuten eilen jo kirjoitin, tiedän pari tällaista tapausta ihan kaveripiiristä. Ei ole mitään sairauksia, vaikeaa lapsuutta tai vastaavaa mutta työelämä ei nappaa. Sinun esimerkkinä käyttämässäsi artikkelissa kuitenkin nimenomaan puhutaan ns. moniongelmaisesta ihmisestä, joka ei sairautensa vuoksi edes voi mennä töihin. Ja kyllä, juuri näillä ihmisillä köyhyysloukku on taattu. Miksi? Siksi, että se elintason nostaminen ei ole itsestä kiinni. Jos yksinkertaisesti ei kokopäivätyöhön pysty ja työkyvyttömyyseläkeläinen ei pysty niin miten ihmeessä sitä omaa elintasoaan voisi nostaa ”asennetta muuttamalla”? Työkyvyttömyyseläke on harvoin eläkkeensaajalle mikään nautinto. Eivätköhän hekin olisi mielellään työelämässä mukana jos voisivat ja ennen kaikkea terveitä.

      Tuosta 900e vuokrasta muuten sen verran että normaali työtön ei tuollaiseen kämppään tukia saa vaikka olisi puoliso ja kaksi lasta. Sen sijaan eläkkeensaajan asumistuet määritellään toisin, ja tästä pääsee sitten siivellä nauttimaan myös mahdollinen puoliso ja lapset. Käytännössä eläkeläinen saa valita aika vapaasti missä ja miten asuu ja tuki maksetaan. Tähän on tulossa kuitenkin nyt muutos, kun eläkkeensaajat tippuvat yleisen asumistuen piiriin. En osaa sanoa onko tämä hyvä ratkaisu vai ei. Pääasiassa varmaan kyllä. Nimittäin kyllä minustakin 900e asunto kahdelle on aika paljon. Oman perheen asumismenot ovat merkittävästi edullisemmat vaikka taloudessamme on kaksi työssäkäyvää aikuista ja asumme melko arvostetulla alueella samassa kaupungissa kun Hesarin artikkelin pariskunta. Tosin en sitten tiedä olisiko tuo joku sosiaalitoimen järjestämä asunto.

    • Näitä juttuja ei kirjoiteta päivittäin ja siksi juuri tämä juttu oli ”the juttu” koska törmäsin siihen jo aiemmin facessa ja keskustelin siitä siellä. Koitin kirjoittaa asiasta niin, että se ymmärrettäisiin hieman eritavalla kun osa jotka sen luki…. heistä oli VAIN toinen työkyvyttömyyseläkkeellä ja myös se oli hyvä esimerkki että kun tämä ”leima” lyödään otsaan niin siitäkö ei koskaan millään valtakunnan mahdollisuudella mahdollisuus parantua? Vaikka onnistumisprosentti olisi 20 niin aina kannattaa yrittää. Se mikä mua risoo on se, että tilanne on joo kamala ja kukaan siihen tuskin omasta tahdosta haluaa, mutta ei se siitä valittamalla parane. Tulee ankee loppuelämä jos vaan vajoaa synkkyyteen ja valittaa päivä toisensa jälkeen.

      Tekstissä kuitenkin tuotiin esille televisiot, läppärit yms että kuitenin kotoa löytyy viihdykkeitä mitä ei edes kaikilla lapsiperheillä ole varaa ostaa, vaikka käydään töissä. Ja sunto oli kyllä ihan tolkuttoman kallis, sillä tolla hinnalla saa Tampereen keskustasta kalleimmilta alueilta asunnon.

      mutta joo rauha 🙂

    • Joo, niinkun sanoin niin ihan työni puolesta alkaa vaan pänniä kun jatkuvasti ihmiset tahallaan tai tahattomasti antavat ymmärtää sitä kuinka kaikilla on mahdollisuuksia vaikka mihin ja kaikki on itsestä kiinni. Useimmilla näin onkin.

      Kun sitten kuitenkin puhutaan niistä oikeasti syrjäytyneistä ihmisistä niin silloin yleensä puhutaan aika moniongelmaisesta sakista ja asiat eivät korjaannu ihan yksinkertaisesti parantamalla asennetta. Tästä tuossa lainaamassasi artikkelissakin yritettiin keskustella.

      Ja ei, ei kukaan ole sanomassa esimerkiksi masentuneelle ettei koskaan voi parantua tai ettei itse voi muuttaa elämäänsä paremmaksi. Kyllähän kaiken avun ja hoidon tarkoitus on juuri se, että se kuuluisa elämänlaatu paranisi.

  18. Yhteiskunnassa on aina niitä henkilöitä, joita työssäkäynti ei kiinnosta, tai heillä ei ole kykyjä normaaliin toimintaan elämän eri alueilla. Tähän saattaa olla hyvin monimuotoiset syyt, joita me ”kunnon kansalaiset”, ja normaalin toimintaan kykenevät emme aina ymmärrä. Ongelmaan voi etsiä syitä yhteiskunnan rakenteista, yhteiskunnan työmarkkinoista, henkilön terveystilanteesta ym., mutta aina ei ”syyllistä” ole helppo osoittaa työhön kykenemättömän yksilön osalta.

    On hyvin kyseenalaista ja raadollista lähteä julkisesti morkkaamaan yksilöä, tai ryhmää esim. työttömät, toimeentulonsaajat, koska emme tunne asioiden taustoja. Olemme kaikki tämän yhteiskunnan jäseniä, ja jokainen meistä on oikeutettu ihmisarvoon. On surullista, jos ihminen nähdään vain kulueränä, merkitsemättömänä ja mitättömänä, ja toisten halveksunnan ja kyseenalaistamisen kohteena.

    Suomalainen yhteiskunta, eli me, pystymme kantamaan vastuun myös niistä kansalaisista, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita kun me muut. Kun toisella menee huonosti, me nostamme ja kannustamme, emme osoittele ja polje maahan ja alista. Asummehan pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, ja toivottavasti tämä hyvinointi sisältää muutakin kuin vain talouden ja rahan kautta ajattelemista.

    • Juuri näin. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Noin ei pitäisi koskaan ajatella, mutta ihmiset eivät ymmärtäneet sitä mun tekstistä lainkaan. Mää ajattelen asiaa myös niin, että ne muut jotka eivät ole työttömiä ei aina tarkoita sitä, että niillä on kaikki hyvin. Se oletus, että van ne vähempiosaiset saavat olla elämässä hakoteillä pitäisi muuttua. Täällä on aika monella nyt todella tiukkaa ja se pitää myös huomioida.

      Se mikä on hälyyttävää on työttömyystilastojen nousu ja määrä kuinka paljon sielä on ihmisiä. Sille on tehtävä jotain ja nopeasti, mutta syyt on ihan muualla kun työpaikoissa, sillä palkkakustannukset työnantajalle on niin kovat että siihen ei ole mahdollisuutta vaikka tarvetta olisikin.

  19. Koska olet toistuvasti tuonut ilmi sitä, että kannatat työttömien työllistämistä etuutta vastaan, haluaisin kysyä myös seuraavaa:

    Edustat itse sellaista ammattia, johon on lyhyt ammatillinen koulutus. Olisiko mielestäsi hyvä asia, että työttömät laitetattaisiin tekemään oman ammattisi töitä työttömyysetuutta vastaan? Esim. tarjoamaan hiusten leikkuuta lähes ilmaiseksi tai jopa ilmaiseksi työttömyysturvaa vastaan? Tai koulutetut, työttömt kampaajat velvoitettaisiin eräänlaisiin kunnallisiin kampaamoihin töihin värjäämään ja leikkaamaan hiuksia heidän työttömyysturvaansa vastaan? Koska työ tapahtuisi työttömyysetuutta vastaan, se maksaisi ostajalle niiden työllistämisen kustannusten verran, eli tilavuokran ja aineet. Kai pakotettu asiakas sentään saisi itse valita ja ostaa ne aineet ihan markkinahintaan?

    Tai ne lukuisat kosmetologit ja muut kauneudenhuoltoalalle kouluttautuneet työttömät, jotka ovat osa siitä ”laiskasta” 400.000 ihmisen massasta. Pitäisikö heidän tehdä ilmaiseksi sitä työtä, mistä sinä saat toimeentulosi? Ja eikö näiden työvelvoitettujen kampaamoiden tarjonta yhtään söisi omaa businestäsi? Kampaajat aina itkevät sivukuluja ja veroja: ”nyt siis verojen kanssa tää hinta on tää 130 €”. Orjatyöläinenhän voisi tehdä saman homman ihan vaan ainekustannuksilla, koska hän nyt kuitenkin on vaan siis elätti.

    Kun kaikki pystyvät alettaisiin pakkotyöllistämään kampaamoalalle, saattaisi olla mahdollista, että jopa sinun yrityksesi häviäisi tässä. Mutta hei, kaikki vaan töihin. Parturi-kampaaja ei perinteisesti ole se haastavin ammatti oppia. Sankoin joukoin harjoittelemaan 9 €/päivä palkkiolla.

    • Tää nyt ei liittynyt tähän juttuun millään lailla. Ihmiset jotka eivät työskentele meidän alalla on jääneet sieltä pois 90%:sti omasta tahdostaan. He eivät pitäneet työstä eikä haluneet tehdä sitä ja sitten on aineille allergisoituneet erikseen. Tiedän koska olen ollut alalla 90-luvulta asti. Osa on ehkä joo laiskoja, mutta suurinosa on opiskellut itselleen uuden ammatin. Toki heistä käyttää varmasti n.30% kampaaja taitojaan hyödykseen ja leikkaa ja värjää tuttujen hiuksia kotona verovapaasti, mikä on alallamme myös yksi aika yleinen ongelma.

      Mää uskon, että vaikka nämä ihmiset pakkotyöllistettäisiin niin se ei vaikuttaisi mun liiketoimintaan millään lailla, koska kyse on kuitenkin ammattitaidosta ja palvelusta. Jos sua ei edelleenkään paskaakaan kiinnosta niin ei ne asiakkaat sulle uudelleen tuu.

      Sun kommentti ei liittynyt tekstiin joten vastaukseni on tässä 🙂 Hyvää kesää

  20. Jälleen kerran sanottava että tää sun blogi on ainut blogi mitä oikeastaan enää aktiivisesti seuraan. Sulla on ihan ihan oikeaa asiaa ja monipuolisesti. Äitinä tykkään seurata raskausjuttuja, salipirkkona tykkään urheiluun liittyvistä päivityksistä, määrätietoisena, kunnianhimoisena ja haasteita pelkäämättömänä ihmisenä tykkään näistä painavista teksteistä liittyen työttömyyteen, laiskuuteen, saamattomuuteen, ainaiseen kitinään jne. Olen sun kanssa samalla aaltopituudella monessa asiassa ja mulla on samat arvot elämässä.
    Ärsyttää sun puolesta että niin moni kommentoija on taas ihan tahallaan ymmärtänyt tekstin väärin. Ei tarvi aina kaivaa kaikesta niitä poikkeuksien poikkeuksia, kyllä normaalin järjen omaava ihminen löytää tästä sen punaisen langan ja sen pointin.

    • Sehän siinä onkin kun halutaan väkisin provosoitua ja kaivetaan nimenomaan ne kaikki poikkeukset esille ja aina ne alkoholistit ja perheväkivalta niinkuin se olisi sääntö kaikissa perheissä missä on työttömyyttä.. Huhu huh..Kiitos ihanasta kommentista <3 Onneks edes joku ymmärtää

  21. …edelliseen kommenttiin pitää jo vielä lisätä se että vaikka nuoruuden koulumenestys olisi kuinka huonoa, sekään ei riitä selitykseksi sille ettei aikuisena saa töitä ja voikin lyödä hanskat tiskiin. Olin itse parikymppiseksi asti ihan luuseri, älynlahjat varmasti löytyi mutta motivaatio oli täysi nolla, oli kivempaa juhlia kavereiden kanssa ja kiusata esim. amiksessa opettajia. Parikymppisenä tajusin että jos haluan luoda itselleni mieluisan elämän, on otettava vastuuta itsestään.
    Olen aina ollut kova haaveilemaan ja huomannut että se haaveet voi jopa toteutua kun lähtee pala palalta niitä toteuttamaan. Joku pitkäaikaistyötön voi ihan hyvin vaikka haaveilla että haluaa astronautiksi ja minusta se ei ole mitenkään hölmö unelma. Haluaisin paasata ihmisille että uskaltakaa haaveilla, ei kannata aina tyssätä niitä haaveita siihen että kun ei ole rahaa ja on nää lapset ja on se huono koulumenestys jne jne. Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä toteuttamaan niitä haaveita. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja uskallusta joskus hypätä tuntemattomaan mutta vaikea on saada jotain poikkeuksellisen hienoa aikaan jos ei ole valmis menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ottamaan riskejä.
    Olen itse ihan suht hyväpalkkaisessa toimistotyössä ja kohta kymmenen vuotta tätä työtä tehneenä olen alkanut miettiä että haluan joskus vielä tehdä töitä itselleni ja toteuttaa erästä intohimoani, nyt lähdenkin työn ohella opiskelemaan ja alan pienin askelein kulkea kohti unelmaani, onhan se joo haastavaa kun tuleva koulutus maksaa melkein kymppitonnin ja on 3 lasta ja mies ja talolainat ja on päivätyö ja on treenit ja on sitä ja tätä mutta en mieti niitä ollenkaan esteinä, laitoin ilmoittautumisen kouluun ja menen ja teen sen mitä haluan, kyllä se muu elämä menee sitten siinä sivussa 🙂
    Sori pitkä sepostus mutta tää on mulle niin tärkeä aihe, saa ihan vihaiseksi se ihmisten tyytymättömyys, eläkää unelmaanne!

  22. ”Kun tarpeeks kauan potkit samaan kohtaan, niin se murtuu”. Tämä sattui silmiin yhdestä blogista ja sopii minusta hyvin tähän.

  23. Moikka,

    Pakko oli kommentoida tekstiä kun luin ns. vastapuolen kommentteja. En ole itse alaa opiskellut, niinkuin en lukion jälkeen mitään muutakaan. Luetunymmärtiseni on kuitenkin sillä tasolla, että onnistuin helposti löytämään tekstistäsi punaisen langan vaikka itsekin löysin epäkohtia kirjoituksestasi.

    Ihmettelen suurimmaksi osaksi sitä, että sinua syytettiin kapeakatseisuudesta mutta itse vänkäävät oman mielipiteensä ja tutkimustulosten perään useampaan otteeseen. Ihan selvästi oli luettavissa ettei tekstissäsi haukuttu sellaisia ihmisiä jotka oikeasti ovat tuen tarpeessa.

    Olen siis kanssasi samaa mieltä asioista. Olin itse täysin hunningolla siihen asti kun sain ensimmäisen lapseni 24-vuotiaana ja sen jälkeen äärimmäisen kovalla työnteolla ja ihan pelkällä maalaisjärjellä olen puskenut itseni työelämässä siihen pisteeseen, että olen lyönyt laudalta jopa koulutettuja ihmisiä. Ahkeruus kannattaa aina ja näiden asioiden painottamiseen pitäisi paneutua vaikka jo päiväkodista alkaen, sillä kaikilla ei ole samoja lähtökohtia 😉

    Onnea loppuodotukseen, tunnen tuskasi. Molemmat lapseni menivät kesäkuukausina lähes kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Kyllä hän sieltä vielä saapuu <3

  24. Ei jumalauta näitä kommentteja. Hahah! Osa vaan väkisin haluaa ymmärtää väärin, väkisin poimii aiheita mistä voi marmattaa. Musta tuntuu, että ne jotka eniten pahoittaa mielensä, on juuri niitä jotka itse elelee/läheinen tärkeä ihminen elelee tukien varassa. Mistä muuten niin voimakas agre ja puolustus? Ja mikäli tästä nyt nousee tänne kommenttiboksiin paskamyrsky niin jätän jo alkuunsa asian tähän, sillä kaikkea ylimääräistä negatiivista on hyvä välttää 😉 Mutta niinkun sanoin, jotkut ymmärtää sut ihan tahallaan väärin. Onneksi oot kuitenkin rohkea suorasanainen itsesi, jossa sua jopa ihailen! Ihanaa kesää sulle ja perheellesi, joka täydentyy toivottavasti ihan kohta! Tsemppiä <3 (Ainakin viimestään kun saat tytön syliin, niin unohtaa tämmöset agret ja negailut ja tajuaa taas että millään muulla ei oo mitään väliä <3 perhe on 1!)

  25. Hei, hyvä kirkoitus. Tässä maassa varmaan jokainen tuntee tällä hetkellä niitä työttömiä kellä olisi kaikki maailman motivaatio saada töitä omalta alalta ja korkeakoulutuskin löytyisi, mutta töitä ei vain ole. Mutta mielenkiinnolla seuraan näitä ”en viitsi mennä töihin kun siitä saa VAIN MUUTAMAN SATASEN enemmän kuussa”, en YMMÄRRÄ miten kukaan voi näillä perusteilla oikeuttaa sen perseensä liimaamisen sohvan pohjalle. Kaikesta valitetaan ja kaikkea pitäisi saada, muttei sen eteen viitsitä itse tehdä mitään. Kommentit on luokkaa ’paska sossu’ ja ’paska kela’. Jos nimenomaan henkilöllä ei ole koulut aikanaan kiinnostanut niin millaista palkkaa silloin voi odottaa, halojaaa? Järkyttävä tämä taloustilanne vaan vielä järkyttävämpää on joidenkin ihmisten asennevamma.

  26. Samaa mieltä. Kaikilla ei ehkä ole samat lähtökohdat, mutta samat MAHDOLLISUUDET on, Suomessa kun ollaan. Se on itsestä kiinni hyödyntääkö niitä, ESIM. lähteekö opiskelemaan peruskoulun jälkeen saadakseen työn, jonka korvaukseen on niin tyytyväinen, ettei tarvitse valittaa olevansa köyhä.

    Ja lisäksi haluan painottaa erityisesti sitä, että jokainen on itse vastuussa VARAUTUMAAN elämän käänteisiin. Jos ESIM. käy niin ikävästi, että ero tulee (jää yllättäen pienen lapsen yksinhuoltajaksi TMS.) niin on säästänyt ”vararahastoa” (tilillä on ESIM. 6 kk tai 12 kk palkka tai niin suuri kuin ITSE katsoo tarpeelliseksi), jotta on varautunut yllättäviin menoihin ja vähintäänkin pärjää ja kestää elintason heikentymisen.

    Suomalaisilla on sellainen ongelma, että palkka = elintaso (palkka on yhtä kuin elintaso), eli kaikki mitä tulee menee. Sen sijaan elintaso tulisi asettaa vastaamaan vain tiettyä prosentuaalista osuutta tuloista (ESIM. 80 %), jolloin loput (20 %) menee säästöön ja parhaassa tapauksessa sijoituksiin (varallisuuden kasvattamiseen). Tulevaan tulee varautua, eikä olettaa, että muut ihmiset maksavat viulut, jos joutuu elämänmuutoksen kouriin. Itse säästän palkastani osan, joten pidän elintasoni tietoisesti heikompana, kuin mitä se voisi olla. Näin kuitenkin tiedän pärjääväni ITSE, jos tulee yllätyksiä. Toiset taas tuhlaavat koko palkkansa ja odottavat muiden maksavan, kun tulee erinäisiä ”ongelmia”. Onhan se todella epäreilua meitä kohtaan, jotka varaudumme tulevaan elämällä vapaaehtoisesti ”köyhemmin” tällä hetkellä.

    Lopuksi haluan muistuttaa, ettei tosiaan palkkatyö ole ainoa ansaintakeino, eikä edes yrittäjyys vaikka loistava onkin. Omistajuus sen sijaan on mitä mainioin keino ansaita, vaikka koulutuslaitoksemme jostain syystä opettaakin vain ”raskaan työn raatamisesta” ja muiden keinojen tiedostaminen jää jokaisen omalle vastuulle. Tottakai omistajuudessakin vaaditaan ensiksi tulonlähde, jotta päästään alkuun, mutta sen jälkeen raha tekee työtä puolestasi 🙂

    Vielä viimeiseksi korostan, että vammaiset, sairaat jne. ovat ryhmä erikseen, jota tuleekin tukea yhteiskunnallisin varoin. Mutta jos menetät työn, päädyt yh:ksi TMS. et ole sairas ja silloin sinun olisi pitänyt varautua paremmin. Suurin (=kallein) ongelma ovat ne ei-sairaat, jotka eivät ole varautuneet sekä ne järjestelmämme passivoittaneet, jotka tienaavat saman tuilla kuin työllä. Sitä paitsi uskon, että monet ”sairaat” (ei vammaiset tai vakavasti sairaat) kummasti paranisivat ja alkaisivat ottaa vastuuta itsestään, jos tukien jakaminen loppuisi. Näin ollen syyttävä sormi osoittaa vahvasti myös ”valtion luomaa hyvinvointikoneistoa”, joka liialla paapomisellaan on saanut meidät unohtamaan yksilön vastuun.

  27. Toisinaan olen kyllä niin hämmentynyt ihmisten ajatuksista. En aina pysty ymmärtämään miten joku voikin olla jotakin mieltä vaikka kuinka yritän. En esimerkiksi ymmärrä lainkaan, että joku voi todella olla sitä mieltä että valtiomme tehtävä on taata asunto jossa on sauna, uudet huonekalut, lomamatka tai televisio. Minusta valtion tehtävä on taata, että jokaisella täällä asuvalla on rahaa välttämättömyyksiin. Ei valtion tehtävä ole taata samaa elintasoa kuin töissäkäydessä. Varsinkaan kun emme ole mikään öljyvaltio. Elämme jatkuvasti velaksi jo nykyisellä tasollakin. Ja minä olen muuten itse perheestä jossa toinen vanhemmista on joutunut vuosiksi työttömäksi, toinen oli erittäin pienipalkkaisessa työssä. Kovasti tsemppiä Umppu, ei käy kateeksi kun ihmiset selvästi vain haluavat ymmärtää pointtisi väärin!

  28. Itse olen ns paskoista lähtökohdista (viinaa, eroja ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa). Yläasteella vielä elin ihan pellolla, koulu meni huonosti ja ainoa asia mikä kiinnosti oli ryyppääminen. Yläasteen jälkeen päätin, että minun elämä muuttuu nyt. Samoin päätti isosisko. Opiskelimme korkeakoulututkinnot, itse tein koko opiskeluajan töitä siivoojana ja pesulatyöntekijänä. Vanhemmilta ei rahaa tullut senttiäkään. Valmistumisen jälkeen irtisanouduin siivousfirmasta ja menin todella surkealla kelan työllistämistuella töihin (halusin koulutustani vastaavaa työkokemusta ja koska suhteita ei ollut niin tämä oli ainoa keino). Lopulta sain koulutusta vastaavaa työtä (kiitos työkokemuksen jonka sain kelan työllistämistuen kautta). Isosiskoni on myös ollut koko ajan töissä. Mutta mitä teki pikkuveljeni: peruskoulun jälkeen aloitti monta kertaa koulun, joka kerta lopetti parin kk päästä kesken. Ei ole päivääkään tehnyt töitä (28 v), miksi vaivautua kun kaljarahat saa sossusta tekemättä mitään?? Täysin umpilaiska sossupummi jota me töissä käyvät elätetään. Hiki tulee jo tukilomakkeiden täytöstä. Ulosotossa on monta kymmentä tuhatta, koska miksi sitä turhaa laskuja maksamaan.. Lähtökohdat meillä kaikilla oli samat. Ei heru empatioita tuollaisille sitten pätkääkään. Eri asia sairaat ihmiset.

    Kaikenmaailman kirjaviisaat täällä jaksaakin kommentoida ja vetää herneitä nenään sinun mielipiteistä 😀 saat olla otettu kun mielipiteelläsi on noin suuri merkitys monelle! Käsittääkseni sun blogia ei ole pakko lukea.

    Olen kanssasi samaa mieltä, tosi hyvä kirjoitus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta