Sattuu niin perkeeleesti

Sunnuntai on ihana päivä, koska silloin ei ole kiire minnekkään. Koko juhannus ollaan nautittu yhteisistä aamupaloista kiirreettömästi koko perheen kanssa. Ne jos jotkin on todella sitä arjen luksusta, mitä ei korvaa mikään. Koko juhannus on mennyt ns. märehtiessä ja hautomisessa niin päätin, että nyt saa riittää. Käytiin nopsaan töissä viemässä pyykit ja sitten lähdettiin extempore liikkeelle.IMG_3737

Piipahdettiin Pyynikin näkötornilla ja tietenkin munkilla 🙂 Näkötornin munkit on kuuluisia ja paikka on aina aivan tupaten täynnä. Ilmakin oli aika mukava joten pihalla syöminen oli hyvä vaihtoehto näiden mun kuumien aaltojen vuoksi 🙂

Siitä jatkettin matkaa Tallipihalle, missä on aivan ihania pikku kojuja. On käsitöitä ja suklaapuotia, mistä voi ostaa mukavia lahjoja tai toki tavaroita ihan omaan käyttötarkoitukseen. Me oltiin rohkeita ja lähdettiin koko poppoo hevosajelulle. Ajattelinkin, että nyt kunnon laukkaa niin eiköhän ala vauva syntyyn 🙂

IMG_3742 IMG_3743

 

Ja herkuttelu ei todellakaan jäänyt siihen munkkiin vaan söimme vielä vohvelit, sillä en voinut vastustaa noin herkullisen näköistä annosta. Vaikka olen koittanut syödä raskaana suht terveellisesti ja en ole todellakaan syönyt kahden edestä niin paino vain nousee. Olo on todella tuskainen ja nyt kun tätä kirjoitan nukkuu muu porukka ja itse istuskelen sohvalla voimakkaiden kipujen kanssa. Josko tämä olisi se yö?

Pakko sanoa, että välillä on tullut jopa poru kun olen katsonut ihmisiä lenkillä. Sitä ymmärtää asiat vasta sitten kun ei ole itse sihen kykeneväinen. Te ette usko kuinka se raastaa ihmistä kuka on tottunut urheilemaan koko ikänsä, kun äkkiä et voikkaan tehdä yhtään mitään. Kun ajattelet tekeväsi sen sisulla niin lopputulos vasta kamala onkin, kun makaat vielä kamalammissa kivuissa kotona. Huonojen veriarvojen takia hengästyn jopa puhuessa ja se, että en voi liikkua yhdistettynä siihen että en voi enään edes puhua on kamalaa potensiin tuhat 🙂 🙂

IMG_3675Tässävaiheessa on aika tuskaista pitää mieli positiivisena ja ajatella vain positiivisesti….. Vauva möyrii niin paljon nyt mahassa, että melkein saisin sen jalasta kiinni 🙂 Näitä supisteluja on jatkunut niin kauan, että oikeesti rukoilen, että jotain tapahtuu 🙂

löydät mut myös instagramista @umppu

-Umppu

primebody

4 vastausta artikkeliin “Sattuu niin perkeeleesti”

  1. JOO tuolle, että vituttaa välillä joutua itsellä vaan seuraamaan sivusta kun muut liikkuu, treenaa ja on elinvoimaisia. Terveisin toinen kömpelö, puuskuttava ja kipeä tankki, jolle kävely on suurin voimanponnistus ikinä (edes maastaveto ei koskaan ollut näin vaivalloista, hehe).

    Hurjasti tsemppiä Umppu, täällä jännitetään sun puolesta 😉

  2. Moi ja tsemppiä! Tiedän niin tuon tunteen, kun ei jaksa odottaa vauvan syntymää. Syynä voi olla kivut tai vain malttamattomuus nähdä uusi perheenjäsen.
    Identtisiä tyttöjäni odottaessani oli vain toivottava, että pysyvät mahassa mahdollisimman pitkään. Kivut, vauvojen liikkeet, HB 70, heinäkuun helteet, uimakielto, seksikielto ym.ym. Onneksi synnytys käynnistyi vasta viikolla 38.
    Seuraavan lapsen kanssa raskaus oli helpompi ja myös HB pysyi parempana. Vietin aikaa rantsussa, koska taas oli helteet ja kaksi vilkasta tyttöä hoidettavana. Odotus vain venyi ja venyi, kunnes synnytys käynnistettiin ison painoarvion takia vkolla 42+4. Mulla ja vauvalla kaikki olisi ollut hyvin, eli sen puolesta raskaus olisi saanut jatkua. Onneksi kuitenkin käynnistettiin, koska imukupilla iso poika lopulta vedettiin ulos.
    Viimeisen raskauden alkaessa olin jo 40-vee ja voin sanoa, että ei ollut helppoa. Elimistö väsyi eri tavalla. Etukäteen ajattelin liikkuvani paljon, mutta paskat, kuljin pienetkin matkat bussilla, kun en pystynyt kävelemään. Paino minulla ei noussut kuin 2kg koko raskauden aikana, koska olin tiukalla radi-dietillä.
    Vaikka olosi on tukala, yritä jaksaa!! Palkinto on sen arvoinen!
    P.s. Jännityksellä odotan koska pääset tositoimiin!

    • Joo koko yön taas supisteli, mutta aamulla ne loppui taas kuin seinään 🙂 Kai tää alkaa olemaan jo toiveajattelua 🙂 Jotain sielä kuitenkin tapahtuu kun supistelee. Tää odotus ei vaan oo mua varten ja olisin mielummin töissä 🙂

  3. Juu ei ole ihmisen hommaa tämä raskaana oleminen. Ensimmäistäni odotan, vielä on pahimmat ajat edessä eli sellaiset 11 viikkoa, ja ihmettelen jo nyt miten joku viitsii tehdä tämän useamman kerran 😀
    Paino on raketoinut täälläkin vaikka olen onnekseni pystynyt päivästä riippuen liikkumaan ihan kohtuullisesti.

    Koita jaksaa! Ainakin näytät kauniilta jos se mitään lohduttaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta