Kuinka omistaunut voi olla yhdelle asialle (fitnekselle)?

Lueskelin eilen blogeja, mitä yleensä en ehdi tekemään ihan ajanpuutteen vuoksi. Törmäsin tekstiin, missä kirjoitettiin fitneksestä ja siihen omistaumisesta. Luin kirjoituksen useita kertoja ja samaistuin täysin kirjoittajaan. Ainut asia mistä olin eri mieltä oli se, että elämässä kaikki  ”pitäisi” tehdään fitneksen ehdoilla.

Tekstissä käsiteltiin asioita: voinko tehdä ja elää miten haluan olemalla kuitenkin menestynyt fitnesskilpailija. Kaikkihan me oikeastaan tiedämme tähän vastauksen… Et. On kyse mistä tahansa on siihen satsattava paljon ja varsinkin tässä lajissa on sen oltava elämäntapa 24/7. Jotkut jopa sanoo, että kaikki mitä fitness  elämässä tapahtuu on sekin laskelmoitua ja tukee omaa lajia. On kyse sitten jäätelöstä tai kakkupalasta. Se on se mihin minä en koskaan halua vaikka tätä elämäntapaa ehdottomasti noudatinkin lähes 3 vuotta. En halua että on se asia mikä hyvänsä määrää elämän kulkuni. Muutenkin koitan kokoajan päästä kiireisistä aikatauluista pois ja aloittaa nauttimisen perhe-elämästä niin en voisi kuvitella että olisin jonkin lajin takia vaikka täysin ehdoton. Mutta se on selvä, että lajin parissa menestystä haluavien on elettävä sitä fitnesselämää 24/7.

IMG_4906

Olen seurannut fitnesspäiväkirjat ohjelmaa mielenkiinnosta ja mielestäni Venlalla on siinä jotain mitä voisin ottaa omaan elämääni. Tavallaan ei ole pakko tehdä mitään ja hänen elämä vaikuttaa muutenkin positiiviselta, tasapainoiselta ja rennolta, joka on  kuitenkin urheilulla ja  terveellisillä elämäntavoilla höystettynä. Joka toinen sana ei ole treenaamaan tai protsku. On ihmeellistä, että lajin harrastajia on nyt todella paljon. Kaikki noudattaa tarkkaa ruokavaliota,  niin mitenkä vain muutama niistä menestyy? Onko se kaikki työ ollut silloin turhaa tai sen arvoista? Tehdäänkö sitä vain siksi että se on muotia? Haluatko kantaa lopuneläämääsi eväät laukussasi ja niellä pilleriä pillerin perään, vain siksi että joku käskee tehdä niin. Saati sitten kielletyt aineet…… Toki kaikessa huippu-urheilussa käytetään kiellettyjä aineita varmasti jossain määrin, mutta tässä lajissa niistä maksetaan terveydellä. Juuri kävi jälleen doping käry IFBB:n womens physique sarjassa ja kilpailija oli vasta parikymppinen. Jotenkin niin sääli, koska en usko että niin nuori tyttö vielä ajattelee elämäänsä eteenpäin. Ainut tavoite on vain kasvaa isoksi ja saada isot lihakset……… Surullista. Vaikka kaikilla ei ole haavena perheen perustaminen, mistä oli hyvä kirjoitus Monna treenaa blogissa, jonka voit luke TÄÄLTÄ  niin noilla touhuilla saatat viedä itseltäsi sen mahdollisuuden.

IMG_3987

Koskaan liikuntaa ei voi sanoa turhaksi, mutta se kun kaikki pyörii vain itsensä ympärillä ei ainakaan mulla toiminut. Jos olen rehellinen niin voin nyt sanoa, että oma aineenvaihdunta alkaa pikkuhiljaa olla sillä tasolla, millä se oli ennen lajiin tuloa.Kana/persa kombo teki todella tehtävänsä.  Voin syödä pullan jos huvittaa lihomatta ja odottaa koska vatsa turpoaa palloksi. Mun ei tarvitse vältellä ruoka-aineita vaan voin oikeastaan syödä mitä vaan ja se jos jokin on ihanaa. Mun ruoka ei ole enää protskua ja hiilaria vaan vaikka perunaa ja jauhelihaa.  En käytä niitä termejä enään, koska ne on jo nähty ja sanat jo hieman oksettaa macroista puhumattakaan..  Vaikka arvostan osaa kilpailijoista ja heidän upeaa taivalta lavalle niin itsestäni on tullut sen verran mukavuudenhaluinen että en haluaisi missään tapauksessa palata vanhaan. Kun katson vaikka alla olevaa vanhaa treenikuvaa niin naamasta näkee tyhjän katseen.

IMG_6184

 

Jos haluan olla hyvä kaikessa niin silloin tuskin voisin  edes olla menestynyt fitnesskilpailija, yrittäjä, äiti, vaimo, ystävä ja mitä kaikkea muuta. Jos näistä pitäisi nyt valita olisi se fitness viimeinen. Miks sun pitää kokoajan dieetatata tai tehdä jotain mikä ei tunnu sillä hetkellä oikealta? Jos haluat rakentaa elämäsi lajin ympärille niin se vaatii sinulta ehdottomasti jostain luopumista. Aika ei riitä kaikkeen. Tässä edellämainitussa ohjelmassa mietin usein, että kuinka paljon nämä ohjelman henkilöt tekevät töitä? Monella on varmasti talous (puolison) puolelta kunnossa, mutta jos ajattelet ihan tavallista pulliaista, kuka käy sen 9-18 töissä niin elämä yhdistettynä treeniin ei sujuisikaan noin mutkattomasti ja heistä  vain yhdellä on lapsi.

 

IMG_6917

Monet ammattilaisista tekevät työkseen valmennuksia, pitävät luentoja, järjestävät leirejä joko kotimaassa tai ympäri maailman. Jopa työ on pelkkää fitnestä. Sitä pitää todella rakastaa, että siihen pystyy. Mietin aina paljon kilpailijoita jotka valmistatuu kisaan. Alkuun päivityksiä on joka päivä ja kuinka hienoa laji on ja elän unelmaani kunnes tulokset tulevat ja ne eivät miellytä katoaa ihminen kun pieru saharaan. Oliko se sittenkään sitä elän unelmaa vai oliko unelmat ihan jossain muualla ja ei tajuttu realistisia mahdollisuuksia. Tämä laji on ainut, mikä pyörii somessa kokoajan ja jotenkin itseäni on jo kauan jopa ärsyttänyt ne jäätävä treeni jutut ja koitankin niitä ignoorata mahdollisuuksien mukaan. Vaihdetaan valmentajaa kun halutaan yksilöllistä valmennusta ja vaihdetaan sponsoreita kun pipoo…

Vaikka omistaudut lajille niin olisi hienoa nähdä niistä ihmisistä joskus jotain muuta. Lajin ihanuuden toitottaminen ja oksentaminen treeneissä todella on jonkun päivän kohokohta ja se pitää ehdottomasti valokuvata?  Halutaanko sillä jotain lisä tsemppiä vai mitä? Vaikka kokoajan tulee uusia teamejä ja valmennusryhmiä niin uskokaa tai älkää se juna meni jo. Suomessa ei pärjää enää sellaisella rantakunnolla tai toki nyt kun sarjoja on aivan liikaa niin jotkut niistä voisi poistaa kokonaan varsinkin bikinissä, koska taso on todella epätasainen. Kaikki kehittyy ja sinne ei voi mennä enään puolen vuoden treenauksella.

11430160_10153425998069525_5061247972942785077_nTässä on hyvä esimerkki siitä kuinka maailmamestareiksi ei tulla yhdessä yössä. Tässä on Minetit joukkue, missä on mukana  tyttöjä joita olen itse valmentanut silloin kun ne ovat olleet pieniä  useamman vuoden ja nyt vanhin täytti juuri 18.v. He voittivat ensimäisen maailmanmestaruuden viikonloppuna joukuevoimistelussa. Treenivuosia taustalla on monilla jo ainakin 10. Pitkäjänteinen periksiantamaton treenaaminen tuottaa tulosta. Olen niin ylpeä näistä suojateistani <3 Minettien juniorit sijoittuivat myös hienosti omassa sarjassaan hopealle.

Mun pointtini tässä jutussa on tavallan se, että sohvaperunasta on vaikea ampaista huipulle vaikka kuinka hienoa se olisikin. Jokaisella menestyjällä on oma tarina ja usein urheilu on jo aloitettu pienenä lapsena. Fysiikan luominen aikuisiällä on mahdollista, mutta haastavaa ja todellakin ne ketkä sitä on lapsesta asti tehneet omaavat pitkän etumatkan 🙂 Urheilu pitää olla elämäntapa ja siihen vain ei kuulu viinanhuuruiset viikonloput ja epäteveelliset elämäntavat.

-Umppu

 

 

primebody

8 vastausta artikkeliin “Kuinka omistaunut voi olla yhdelle asialle (fitnekselle)?”

  1. Moikka! Mun mielestä sä kirjoitat kauhean negatiiviseen sävyyn! Tämä on vain mun mielipide ja juuh tiedän ettei mun ole pakko lukea sun blogia ja aika harvoin nykyäään luenkin. Mutta pliiiiiiis! Vähän positiivisempaa asennetta! Oot kaunis ja varmasti mahtava persoona! Hyvää kesää sulle ja hymy huulille! ps. Älä valita niin paljoo! 🙂

    • Pohdinta omasta elämästä ei oo valittamista 🙂 btw. Elämä kun nyt ei aina vaan oo niitä ihania vihersmoothieita ja croisantteja. Kirjoitan asioista mitkä on tavallista arkea ja siitä selviytymistä, enkä suinkaan elele haavemaailmassa. Tämä kirjoitus kertoi siitä kuinka joku omistautuu ja toinen ei siihen pysty.

  2. Samaa mieltä sun kanssa, jos haluaa jotain niin siihen pitää panostaa ja omistautua sille. Ekana tietty pitää löytää oma itsensä ja olla varma että haluaa jotain niin paljon että sille omistautuu oli se sitten mikä tahansa. Sun kirjotus on pohtiva fitneksen näkökulmasta, mutta mun mielestä pätee kyllä ihan kaikkeen elämässä.

    Ite en oo esimerkiksi vielä löytänyt sitä omaa juttuani täysin ja enimmäkseen mulla onkin vaan tunne et vaan olen, mutta en elä. Miten ”itsensä löytäminen” voikin olla niin hankalaa? Niinpä mä oon suurimmaksi osaksi hyvä niissä asioissa joissa pitääkin olla hyvä, mutta en saa siitä mitään onnistumisen tunnetta. Varsinkin kun asiat tulee tehtyä ns. puolihuolimattomasti, en oo ite siihen tyytyväinen mutta lopputulos on erinomainen…

  3. Kommentoinpas ensimmäistä kertaa, vaikka pidemmän aikaa jo blogia lueskellut.
    Mua aina jotenkin huvittaa että lähes poikkeuksetta joka tekstiin tulee jotain kitinää siitä kuinka negatiivisesti kirjotat jne. Itse en tässäkään tekstissä näe mitään negatiivista. Ainoastaan omia mielipiteitä, joskus ehkä hieman terävöityyn tapaan ilmaistuna mutta se sallittakoon jokaiselle. Ihan fakta juttu on se että fitness lifeä tuputetaan joka tuutista ja sitä on facebook ja instagram täynnä.

    Mun mielestä on hienoa että kirjotat sun omia ajatuksia omalla tyylillä, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Kirjotat kauniisti sun lapsista ja äitiydestä (raskautta lukuunottamatta, samaistuin kyllä niihinkin ajatuksiin), ihailen sun työmoraalia ja yritteliäisyyttä (tähän aiheeseen liittyvät postaukset on ollut täyttä totta, pienyrittäjien ahdinko yms vitutukset himassa persehomeessa makaaviin laiskoihin ihmisiin jotka hyväksikäyttää tätä yhteiskunnan heille suomaa järjestelmää)…

    Kaikenkaikkiaan ihana blogi, kaikkine positiivisuuksineen että negatiivisuuksineen… rehellisiä totuuksia elämästä, hienoa että joku uskaltaa niistäkin kirjottaa ja puhua vaikka säkin tunnut saavan kuraa aika ajoin siitä niskaan täältä kommenttiboksista.

    Tulipas pitkä ja sekava kommentti, ehkä mun ajatuksenjuoksusta saa jotain selvää kuitenkin.

    Ihanaa kesää teidän perheelle, onnea tulevasta perheenjäsenestä ja kaikkea hyvää teille

    • Sun ihana kommentti pelasti mun päivän <3 oon maannut vaan ja kärsinyt kovista kivuista pitkin päivää! Juuri tätä tarvitsin <3

  4. Heippa, hyvä pointti että niiden tavoitteiden realistinen asettaminen on tärkeä juttu. Ite oon sitä mieltä, että tää fitnessbuumi on hyvä juttu ja vastapainoa suomalaisten liikalihavuudelle ja siitä johtuville sairauksille. Jokainen uusi liikunnan harrastaja petaa parempaa huomista itelleen.
    Kirjotuksessa pohdittiin ammattilaisten fitnesstouhuja ja sanottiin, että esim bikinissä on suuriakin tasoeroja. Veikkaan ettei kaikilla ole 100% mielessä se voitto. Voihan futistakin pelata kaverijengissä vähemmän tosissaan eli miksei fitneshommiakin vois vaan harrastella? Se, että harrastaa fitnessjuttuja ei mun mielestä tarkota sitä, että olis pakko pärjätä ja olla siinä parhaassa kunnossa tinkien muista jutuista. Eikö porukka vois vaan hyväksyä sitä, että fitnestä voi vaikkapa vaan ”harrastella” 😀
    Terveisin mies, aktiiviliikkuja, aina hyvässä kunnossa, muttei koskaan siinä terävimmässä.

  5. Olen kyllä samaa mieltä, että on ihailtavaa miten Venla suhtautuu elämään niin rennosti, mutta silti treenaa myös täysillä.

  6. Pakko kyl kommentoida et täällä kans ihmettelen et mitä negatiivista tässä postauksessa oli? Mun mielestä täysin rehellistä tekstiä siitä mitä vaaditaan kun omistautuu jollekin asialle täysin ja mitä menestymiseen tarvitaan! Mä saan tästä sun blogista niin paljon irti koska lukiessa tulee olo et oikeasti tarkoitat jokaista sanaa mitä tekstissä on ja perustelet omat mielipiteesi hyvin, vaikka kaikesta en samaa mieltä olisikaan niin mä en voi ymmärtää miksi pitäisi muiden mieliksi kirjoittaa tyhjänpäivästä elämä on ihanaa ja kaikki on niin ruusuista jos asiat ei ole niin! Mä en myöskään ymmärrä et jos asioista kertoo suoraan oman mielipiteensä kiertelemättä niin luullaan että ihminen on heti kauhean negatiivinen tai onneton.. Liian paljon näkee ihmisissä muiden kumartelua ja myötäilemistä ja sit selän takana heitetään lokaa niskaan! Kiitos hyvin kirjoitetusta blogista ja oikein ihanaa vauva-aikaa koko perheelle! Täällä innolla odotetaan uusia blogitekstejä myös jatkossakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta