Näin byrokratia kyykyttää vähäosaisia……….. vai onko se kuitenkin toisinpäin?

Oli iltasanomien otsikko joka pisti mut taas miettimään aamulla, että mitä helvettiä. Juttu koskee: tukien varassa elävälle työnteko on riski ja että pienikin vierhe voi viedä leivän pitkäksi aikaa. Moni tietää hyvinkin kantani työntekoon, mikä mun mielestä kuuluu olla elämäntapa, mitä jokaisen on pakko  tehdä elääkseen. Jos jokainen ymmärtäisi tässä maassa kuinka kalista valtiolle on nämä tukien varassa elävät ihmiset ja he myös ymmärtäisivät samalla että ne työssäkäyvät ihmiset tekevät heidän tukien varassa elämän mahdolliseksi pääsisimme jo ehkä askeleen pidemmälle.

IMG_3216
Paita Biancaneve B-floral koodilla UMPPU2015 saat -10% B-fit malliston tuotteista

 

Saan usein palautetta siitä kuinka en ymmärrä että työttömyyttä on paljon ja niitä työpaikkoja ei vaan ole. Mää oon asiasta hieman eri mieltä. Nyt on sellainen tilanne, että joo koulutusta vastaavaa työtä ei välttämättä ole. Ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia, että eivät ole valmiita esim muuttamaan työn perässä. Ei voida tehdä vuorotyötä jne. Odotetaan kotona jospa joku tulisi ja soittaisi ovikelloa ja tarjoaisi johtajanpaikkaa, mutta kun se ei mene niin. Olen itse jakanut facessani kokoajan vastaan tulleita vapaita työpaikkoja ja pakko sanoa, ettei niihin mitään tunkua ole ollut. Ei riitä että haet kerran kuussa yhtä paikkaa tai vuoden sisällä kahta.

 

Se että meillä kiristetään kokoajan verotusta ja työssäkäyvät ovat sinä maksumiehinä niin ainakin itse koen että voin asiasta avoimesti puhua ja kertoa oman mielipiteeni. Meillä ei ole enää kohta varaa kulutaa ja koko valtio menee pian konkurssiin. Mitä jos Suomessa ei olekkaan  kohta enää varaa maksaa niitä tukia niin mitä ihmiset sitten tekee? Hakeeko ne sossusta rahaa? Tietääkö ne mistä sossu saa ne rahat? Ei se sossukaan ole loputon kaivo. Tiedän myös sen että vika on tässä hullussa systeemissä, mutta on se vähän ihmisissäkin. Vaikka toisilla on kannattavampaa jäädä kotiin, koska tuet on niin hyvät niin kyllä pitäisi omantunnon myös hieman ravistella. Hyville tyypeille löytyy aina töitä mikä on fakta.

IMG_3212

Miksei tässä maassa ole oikeutta rikastua työnteolla? Jos haluat itsellesi tietynlaisen elintason ja olet valmis painamaan duunia sen eteen niin miksei sinulle ole sitä oikeutta? Syy on aikalailla tässä hyvinvointivaltiossa, koska tämänlaisen ihmisen pitää ensin antaa rahat niille ketkä saavat niitä tukia ja sitten mitä jää, saa omaan käyttöön.  Mun pointti tässä asiassa on että aina löytyy jotain duunia jos olet itse valmis hieman joustamaan ja tekemään asioita toisin. Olet valmis oppimaan uutta ja olet avoin. Olet valmis tekemään jotain unelmiesi eteen.

Opi arvostamaan mitä meidän valtio tarjoaa sinulle niinkuin esimerkiksi meillä on kaikilla täällä ollut mahdollisuus ilmaiseen kouluun niin pitäisikö viielä kustantaa eläminen? Ja ymmärrän toki, että on asia erikseen jos on pysyviä esteitä työntekon kuten jokin sairaus, vamma tms, mutta näitä on todella pieni prosentti.

Ehkä miksi asiasta kirjoitan ja miksi näitä vielä edelleen mietin oli eilinen päivä kun tajusin hirveässä hötäkässä, että mulla alkaa tänään virallinen äitiysloma. Juttelin sitä Vilin kanssa ja se kysyin, että äiti eiks mun tavi mennä eskariin kun sää oot lomalla? Siinä hetken keskusteltuamme Vili kysyi että Äiti meneekse niin, että vaikka yrittäjä on äitiyslomalla on sen silti oltava töissä…….. Ja tottahan se on. Kyllä mun on ”oltava” töissä vaikka toki se on täysin mun oma valinta. Vaikka maksan niitä veroja niin pirusti niin ei mulla ole oikeutta minkäänlaisiin  tukiin tai ei mua kukaan auta, vaikka kannankin oman korteni kekoon ja olen ollut työelämässä jo 16 vuotta.

IMG_3214
outfit House of Brandon

Tiedän, että kanssani on moni eri mieltä ja saakin olla, mutta nämä on omia ajatuksiani asiasta. Olen sitä mieltä, että avun tarpeessa olevia autetaan ja pitääkin auttaa, mutta tilanteet pitäisi olla tietyn ajanjakson mittaisia, eikä loputtomia. On työttömiä joita ei kiinnosta työnteko ja on työttömiä ketkä eivät saa hausta huolimatta töitä. Osa hakee pakosta töihin ettei tuet lopu ja sanoo heti haastattelussa että ei vois vähempää kiinnostaa……… Ei sen vaan niin kuuluisi olla eihän?

Toki kun jään äitiyslomalle saan ihan nomaalisti äitiyspäivärahaa niinkuin kaikki muutkin. Se määräytyy maksamani yel tulon mukaan, eika esimerkikisi saamani palkan. Äitiyspäiväraha on tarkoitettu henkilökohtaiseen elämiseeni eikä yrityksen kuluihin, jonka vuoksi teen töitä äitiyslomalla. Tässä laman kourissa on todella vaikea säästää yhtään mihinkään. En voisi kuvitellakkaan taloudellisesti jääväni kotiin äitiysloman jälkeen, koska mulla ei sihen olisi yksinkertaisesti varaa. En ole koskaan elämässäni saanut mitään tukia, vaan olen ollut vaan antajan roolissa. Nyt nautin hyvillä mielin äitiyspäivärahasta minkä olen todella jo itse moneen kertaan maksanut.

 

-Umppu

primebody

47 vastausta artikkeliin “Näin byrokratia kyykyttää vähäosaisia……….. vai onko se kuitenkin toisinpäin?”

  1. On ihan totta että aina työ ei vaan kelpaa. Luin just Aamulehdestä jutun vihannestuottajasta, jonka kasvihuoneessa suurin osa työntekijöistä on ulkomaalaisia Kiinasta, Vietnamista, Ukrainasta jne. He saavat ihan normaalin suomalaisen palkan ja työehdot, eivät ole mitään halpatyöntekijöitä. Tän kurkunkasvattajan yritys ei pyörisi ilman näitä ulkomaalaisia sillä suomalaisille ei kelpaa se työ joka on raskasta kasvihuonetyötä. On hakenut monet kerrat työntekijöitä työkkärin kautta mutta ei vaan onnistu. Ja hän kehui just sitä työmotivaatiota mikä näillä ulkolaisilla on verrattuna suomalaisiin. He arvostavat ja ovat kiitollisia työstään, tulevat joka aamu töihin ja hymyillen!

  2. Samaa mieltä, hyvät tyypit saa aina töitä, ja tällä en tarkoita niitä joilla on koulun todistuksessa korkeimmat arvosanat vaan niitä jotka käytöksellä ja olemuksella viestii olevansa oikea tyyppi hommaan. Itse olen vakituisessa päivätyössä ja en osaa edes pelätä että mitä jos joskus työpaikka menisi alta koska luotan siihen että löydän aina hommaa. Joskus käyn entisessä opinahjossa puhumassa uusille opiskelijoille omasta urasta ja kehotankin heitä olemaan mahdollisimman monessa mukana ja verkostoitumaan, suorittamaan työharjoittelut ulkomailla jne. Työnantaja arvostaa sitä jos työnhakija voi osoittaa olevansa aktiivinen ja kenties rohkea ja päättäväinen, sen kokemuksen kartuttaminen kannattaa aloittaa jo nuorena.

    • Kaikki olisivat varmasti ulkomailla työharjoitteluissa jos sellaiseen vain olisi mahdollisuus ja varaa.

  3. Kyllä joo muuten samaa mieltä ,mutta entä jos tulee tilanne jossa pitää valita terveytensä ja työn väliltä..?
    Itse olin n. viisi vuotta työpaikassa,joka oli fyysisesti sen verran kuluttavaa, että jaloissani ja selässäni oli jatkuvasti jotain vaivaa. Tuon viiden vuoden aikana kävin läpi useamman pitkän fysioterapia-jakson, olin putkeen kolme kuukautta saikulla, kävin omakustanteisesti pari kertaa erikoisfysioterapiassa. Lisäksi tuohon päälle lyhyemmät saikut, yksittäiset käynnit fysiatrilla ja ties millä spesialistilla jonka nimikettä en enää edes muista. 😀

    Muuten pidin todella paljon työpaikastani ja olisin siellä halunnut olla. Oli kuitenkin lopulta helpotus kun viime syksynä jouduin YT-neuvottelujen takia irtisanotuksi. Nyt keväällä olen etsinyt hurjasti kesätöitä, ei ole ainakaan vielä tärpännyt…:/ Olisin helposti päässyt entiseen työpaikkaani kun vain olisin ilmaissut haluni tulla, mutta valitsin olla menemättä.
    Jalka- ja selkävaivani ovat lähes hävinneet, ei oikeen tee mieli ”rikkoa” itseään uudestaan ja kenties lopullisesti työssä..

    Ja p.s. Olen nuori, 28-vuotias ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Ilmeisesti kroppani ei vain sopinut työhön jossa olin, näin lääkärinikin kerran minulle totesi..

  4. Äh, vielä jäi pari asiaa kaivelemaan 😀 Terveys vs. työ-aihe edelleen.
    Vuorotyöstä sen verran, että olen tämän kevään aikana hakenut myös vuorotyötä, sillä tosissani jotain hommaa kesäksi haluaisin. Mielelläni en sitä kuitenkaan tekisi, sillä ennen fyysisesti raskasta työpaikkaani olin pari vuotta vuorotyössä (+sitä ennen useita lyhyitä pätkiä), ja olen todennut että se ei ole henkiselle terveydelleni lainkaan hyväksi. Tarvitsen elämääni tietyn säännöllisyyden, osasyynä tähän se, että olen syömishäiriötaustainen. Oireeni ovat aina vuorotyöaikoinani ”nostaneet päätään”, ja olen muutenkin voinut henkisesti huonosti. Ja kyllä, olen elämäni aikana ”hoidattanut” myös pääkoppaani psykologien ja psykotereuttien vastaanotoilla. Tällä hetkellä voin sanoa olevani melko hyvin tasapainossa (sekä henkisesti että fyysisesti), mutta takaraivossani on pieni pelko edelleen, miten selviän jos jälleen joudun/pääsen vuorotyöhön. Yövuoroihin en missään nimessä uskaltaisi suostua!

    Henkisen hyvinvoinnin menettämisen pelossa en myöskään tällä hetkellä ole innokas työn perässä muuttamaan. Älkää ymmärtäkö väärin, en ole koko elämääni asunut kotikaupungissani, en ole ihminen joka ei uskalla tehdä mitään uutta ja ”pelottavaa”, mutta olen viimeisen vuoden aikana kokenut niin isoja elämänmuutoksia ettei muutto tällä hetkellä tulisi kyseeseen. Kun pikkuhiljaa vasta alan toipua viimeisen vuoden tapahtumista..

    Koko Pirkanmaan alueelta olen työtä yrittänyt saada, usealta eri alalta, mutta kun ei niin ei, mielestäni olen hyvä tyyppi, ns. ”normaali”, mutta kun ei niin ei, kyllä se turhauttaa ja suuresti.

    • Oon joskus miettinyt tätä työn perässä muuttamista. Missä menee raja, että ihmisellä on toisaalta velvollisuus elättää itsensä ja toisaalta oikeus luoda juuret ja perustaa koti jonnekin? Kuka uskaltaa ostaa taloa, pykätä lapsia tai mitään muuta vastaavaa, jos pätkätöiden takia pitää kerran vuodessa vaihtaa paikkakuntaa? Ja entä jos puolisoista kumpikin on pätkätöissä/etsii töitä – samalta paikkakunnalta voi olla tosi vaikeaa saada töitä. Onko silloin väärin, että muutetaan toisen työn perässä ja toinen jää työttömäksi (=etsimään töitä), mutta sitten saadaan ainakin olla samalla paikkakunnalla? Itse olen ainakin sellainen ihminen, että mielenterveys ei kestäisi jatkuvaa muuttamista. Pitääkö koko elämä tempaista raiteiltaan aina, kun työpätkä loppuu? Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että vakitöitä löytävät.

    • Olen tismalleen samaa mieltä Tainan kanssa! Itse olin syksyllä kamalassa duunissa, joka aiheutti sydämentykytyksiä ja ahdistuskohtauksia päivittäin. Työvuorot oli tosi epäsäännöllisiä, taukoja ei ollut ja pelkäsin työvuoroni aikana jatkuvasti. Oireet loppui kun sain vaihdettua muihin hommiin ja nyt olen pätkätöitä tehnyt silloin tällöin. Rahaa on vähän, vapaa-aikaa on paljon (lue: tylsää) mutta heräänpähän joka aamu hymyillen ja onnellisena. Kannatan työntekoa todellakin, mutta yksilön mielenterveyden rajoissa.

  5. Nyt on kyllä näköalatonta tekstiä, josta huokuu ymmärtämättömyys isompia kokonaisuuksia kohtaan.

    Töitä ei ihan yksinkertaisesti ole yhtä paljon kuin työtä hakevia ihmisiä. Tämä ei ole mielipideasia, tämä ei riipu asenteesta, tämä on fakta. Marraskuussa 2014 työ- ja elinkeinotoimiston listoilla oli 326 500 työtöntä työnhakijaa. Avoimia työpaikkoja samana kuuna oli 25 260. Jokaista avointa työpaikkaa kohti oli siis lähes 13 työtöntä työnhakijaa. Tämän lisäksi noista työpaikoista taistelevat myös monet sellaiset, jotka eivät tilastoissa näy työttöminä työnhakijoina, esimerkiksi opiskelijat ja osa-aikaista työtä tekevät, lisäansioita etsivät.

    Työtön maksaa työttömyydestä kovan hinnan. Työttömyys on yhteydessä heikompaan absoluuttiseen ja koettuun terveyteen, lyhyempään elinikään, matalampaan onnellisuuteen, huonompiin vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksiin. Talousjärjestelmämme kuitenkin pohjautuu siihen, että työvoimasta on ylitarjontaa, muuten palkat nousisivat liikaa ja työnantajasektori menettäisi tietyn ylivoimansa. Eikö voitaisi ajatella, että työttömät eivät ole vain vittumaisia pummeja, vaan talousjärjestelmän toimivuuden eteen rankkoja uhrauksia tehneitä henkilöitä, joista pitää pitää huolta?

    • Kiitos ettäjoo faktoista.

      Aina ammattiin valmistuminen ei myöskään mene niin kuin piti. Olen itse sairaanhoitaja ja tein pari vuotta kolmivuorotyötä. Lopputulos: Niin pahat uniongelmat, että olin jatkuvasti saikulla kun keho ei ymmärtänyt enää milloin valvotaan ja milloin nukutaan. Tältä alalta on todella vaikeaa saada päivätöitä, koska niitä on hyvin vähän ja ko. paikat ovat todella haluttuja. Hoitoalan yrittäjiä ei juurikaan ole, koska se ei kuulu alan luonteeseen. Ja jos miettii että tuon tilaston mukaan työpaikkoja ei ole noin 300 000:lle hakijalle niin pitäisikö näiden kaikkien perustaa jokin yritys? Vähän koominen on ajatus.

      Eli olen taas opiskelija, nyt yliopistossa. Vuokran jälkeen käteen jää vähän yli 100 euroa kuukaudessa ja avomiehelleni saman verran (opiskelija hänkin). Eli me kaksi elämme reilulla 200 eurolla kuussa. Minä nostan lisäksi opintolainaa eli saan huimat noin 400 euroa kuussa kun vuokra on maksettu. Sillä ei todellakaan tehdä yhtään mitään. Ei matkusteta edes Suomen sisällä, ei hankita vaatteita, ei käydä kampaajalla. Sillä syödään ja maksetaan laskut ja pelätään sitä päivää kun esimerkiksi pesukone hajoaa. Meillä ei ole varaa ostaa uutta, paitsi kesällä. Töissä on vaikeaa käydä opintojen lisäksi, koska hoitoalalla ei ole osa-aikaisia työpaikkoja tai lyhyitä sijaisuuksia taloustilanteen vuoksi. Lisäksi yliopisto-opinnot ovat oikeasti kokopäivätyötä, jos haluaa valmistua ajallaan. Kaikki opiskelutauot ollaan töissä, että pysytään talvi hengissä. Eli mitään viikon lomaakaan ei ole järkeä pitää, ennemminkin tehdä päällekkäin opintoja ja töitä, koska opintotuki loppuu jo toukokuun alussa ja palkkaa ei tietenkään makseta siitä päivästä kuin aloittaa työt.

      Sillä lailla pistää vihaksi että sinä Umppu ilmeisesti kuvittelet, että tuet ovat valtavan suuria. Ne eivät ole sitä. Juuri kukaan ei halua elää niillä ellei ole PAKKO. Itse en haluaisi mitään enempää kuin saada jo olla jonkun äiti, mutta meillä ei ole rahaa edes hankkia lasta vaikka sitä tahtoisimme. Sinulla on siihen varaa, eli tilanteesi on todella paljon parempi kuin meillä yhteiskunnan loisilla.

    • Kiitos kommentistasi. Toivon että luet sen uudelleen.Todella harmi että uniongelmat ovat vieneet sinulta työn, mutta se ei ole millään lailla minun vika ja siitä on aivan turha mulle vihoitella. Sitten kysyt pitääkö 300 000 ihmisen perustaa yritys….. Ei pidä, mutta se on myös ysi vaihtoehto työllistää itsensä ja siihen ei aina tarvitse koulutusta. Kerrot kuinka saat x määrän tukia ja ilmeisesti et huomioi että juurikin saat niitä tukia nin että voit maksaa niillä ilmeisesti asumisen ja käteen jää rahaa niin, että saat ostettua ruokaa… Saanko kysyä mutta mitä muuta sinun pitäisi saada ”ilmaiseksi”? Voin sanoa että en ole itse saanut koskaan tukia ja elänyt niin niukilla että aina ei ollut todellakaan varaa ostaa edes ruokaa ja silloin oltiin syömättä. Se mikä ero meissä on niin olen tehnyt töitä vuodesta 2002 ja säästänyt, ostanut omistusasunon myynyt, ostanutt isomman, saanut voittoa ja myynyt jälleen. Oon tehnyt töitä sen lähes 55h viikossa aika saakelin monta vuotta putkeen ja voin kertoa että mulla ei ole varaa edes ostaa autoa. Mutta joo tottakai tilanteeni on perempi ja ”kuuluu” ollakkin koska olen töissä ja tienaan omat rahani.

      Ja se että mun pointti ei jutussa suinkaan ollut opiskelijat vaan ne pers homeesa istuvat ihmiset ketä ei kiinnosta….

    • Tuohon väitteeseen että hoitoalalla ”ei ole osa-aikaisia työpaikkoja tai lyhyitä sijaisuuksia” kommenttina että oletko kuullut sairaalan rekrystä ja keikkatöistä? Jos yliopistossa opiskelet niin oletan että asut myös isommassa kaupungissa josta löytyy yliopistotasoinen sairaala tai vastaava. Melkein joka osastolle tarvitaan keikkailijoita, jotka rekryn kautta osastolle lähetetään. Vaatii vaan omaa viitseliäisyyttä lähettää työhakemus ja silloin tällöin ottaa tarjottu työvuoro osastolla x vastaan. Nm. itse myös sairaanhoitaja ja opiskeluajat enemmän tai vähemmän töitä tehneenä, viitseliäälle ihmiselle löytyy aina töitä ja etenkin hoitoalalta.

    • Työn määrä ei ole vakio. Työtä on vaikka miten paljon, kun sitä vain viitsii tehdä. Työn määrä ei ole sama asia kuin avoimet työpaikat. Sitä te vasemmistohihhulit ette vain tunnu ymmärtävän.

    • Tässä luultavasti puhuttiin palkkatyöstä. Jotta työstä voisi saada palkkaa, pitää jonkun olla halukas maksamaan siitä. Toki työtön maisteri voisi vaikka pestä liikennevaloissa odottavien autojen ikkunoita, mutta jäisi hommassa miinukselle jos ja kun kukaan ei tahtoisi hänelle siitä maksaa. Kortteja on vähän kurja askarrella tai villasukkia neuloa myytäväksi jos kukaan ei osta niitä. Suomessa ei ole perinteisesti kulutettu palveluihin, esimerkiksi pesulakulttuuria meillä ei ole käytännössä lainkaan, viiden vuoden välein viedään miehen puku pesuun ja siinäpä se, arkipyykki pestään itse.

  6. Pakko kommentoida, vaikka yleensä yritän olla provosoitumatta näistä kirjoituksista. Olen itse työtön maisteri. Valitsin opiskelupaikan hyvän työllisyystilanteen takia (joka olikin totta seitsemän vuotta sitten). Opiskeluaikana tein välillä kolmeakin työtä opintojen ohessa, palkattomia harjoitteluja kesäisin (joita varten nostin opintolainaa), olin töissä ulkomailla, muutin kesäksi eri paikkakunnalle ja jouduin maksamaan kahta vuokraa, loin suhteita sinne ja tänne, olin ainejärjestötoiminnassa mukana jne. Valmistumisen jälkeen olen saanut pari pätkätyötä, joista toisen takia muutin eri puolelle Suomea ja kumpikaan työ ei ole omalta alaltani. Omalta alaltani katosivat työpaikat hetkeä ennen kuin valmistuin, eikä mistään entisestä työpaikasta, harjoittelupaikasta tai muustakaan ole mitään hyötyä. Paikkoja yksinkertaisesti lopetetaan, yhdistetään, tehtäviä ja työntekijöitä karsitaan, äitiyslomasijaisia, kesälomasijaisia tai mitään muutakaan ei enää oteta. Tässä tilanteessa on ihan sama vaikka minulla olisi supermiehen voimat, koska työnantajilla ei ole varaa maksaa palkkaa ja palkata ketään. Suhteilla ei luoda rahaa työnantajille. Ei-oman alan töitä on todella vaikea saada, sillä jos hakijoissa on joku, jolla on tehtävään koulutus tai hän on tehnyt työtä aiemmin, totta kai hän menee edelle.

    Minua turhauttaa se, että jotkut ihmiset toistelevat mantraa ”kyllä töitä tekevälle löytyy.” Ei löydy. Tällä hetkellä työtilanne on niin heikko, että kaikille ei riitä työpaikkoja.

    • Me ajatellaan asiasta erilailla. Olen sitä mieltä että töitä saa jos tarpeeksi yrittää.

    • Mä oon kyl ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä sinne mäkkärin tai hesen luukulle, tai johonki siivousfirmaan pääsee ihan saletisti töihin!!!!! Taitaa olla ihan ihmisten halusta kiinni, että ”minähän en tuommoseen ”paskaduuniin” mene”<–On sekin parempi kun olla työttömänä!!!Piste.

    • Oletko hakenut siivoojaksi, entä mäkkäriin? Kyllä töitä löytyy. Meidän muidenko sinut pitää elättää, kun olet opiskellut huuhaatieteiden höpöhöpö-maisteriksi ja OMAN alan töitä ei löydy. Ei jessus sentään.

    • Ei pääse siivoojaksi eikä mäkkäriinkään kovinkaan helposti. Nuo paikat menevät usein opiskelijoille tai esimerkiksi maahanmuuttajille ns. Sopeuttamistyöpaikkoina. Maisterina uudella paikkakunnalla ja ilman suhteita en pääse edes kaupan kassalle, vaikka siitäkin olisi kokemusta.
      Onneksi omankin alan töitä on aika usein tarjolla, ja koen kuuluvani näihin ”hyviin tyyppeihin” ja saavani taas paikan loppukesästä. Työttömyyttä en pidä heikkoutena tai nolona asiana, koska olen nähnyt lähipiirissä niin monta työtöntä, enkä oikein kenestäkään voi sanoa, että kyse olisi laiskuudesta tai yrityksen puutteesta. Olisi aika julmaa ajatellakin, että Suomessa eläisi tällä hetkellä oli 300 000 patalaiskaa loista, kun siihen mahtuu 300 000 erilaista taustaa, syytä, tarinaa ja persoonaa.

  7. Ylipäätänsä miksi työttömyyttä pitää uolustella? Miksei me kaikki yritetä tehdä sille jotian? Itse omistan pienen yrityksen jossa työllistän 3 ihmistä lisäkseni. Vaikka taloudellisesti elämme paskaa aikaa nin sille ei voi mitään, mutta jokaisen on kannettava kortensa kekoon..

  8. Puhuit todella paljon asiaa !!! Tietenkin tämä on sun mielipide ja uskon vahvasti siihen, kun joku uskaltaa tälläistä kirjoittaa, herättää se varmasti työttömissä hyvällä tavalla ärsyynnystä.
    Yksi asia mikä tän työttömyystilanteen myötä olisi hyvä tukea on opiskelu. Sillä itse siinä tilanteessa olleena voi olla että sinulla ei tuu olemaan mahdollista päästä opiskelemaan sitä alaa mikä kiinnostaisi, koska paikkoja vähennetään ja hakijoita on kymmeniä tuhansia. Toki sekin on myös hyvin ristiriitaista että joku pääsee vaikeaan kouluun sisään, lukee ittensä tohtoriks ja on opiskellu sen 10 vuotta ja todennäkösesti ei tule työllistymään 🙁
    Olisi äärettömän tärkeää lisätä kouluihin huomattavasti enemmän sellaista henkilökohtaista opetusta, jossa saa nuori tietoo kouluista, aloista, mahdollisista töistä, kiinnostuksen kohteista ja omista vahvuuksistaan. Se voisi auttaa oikeasti tulevia sukupolvia työllistymään, sillä itse olin pitkään hukassa ammattivalinnan kanssa eikä kukaan tuntunu siinä auttavan kouluaikoina 🙂

    • Olen täysin samaa mieltä. Kouluissa pitäisi oppilaita ohjata niihin ammatteihin missä on työvoimapulaa eikä niihin missä on jo tuhansia työtömiä.

  9. Mä ymmärrän sua tavallaan hyvin, vaikka toisaalta en kuitenkaan, koska oon niin eri tilanteessa itse. Oon työtön ollut nyt helmikuun alusta. Alkuvuodesta mut irtisanottiin työpaikasta, jossa todella nautin olla ja josta lähtiessäni väänsin viikkokaupalla itkua, koska olin niin pettynyt. Syynä siis taloudellis-tuotannolliset syyt eli asia, jolle en voinut itse yhtään mitään. Se oli itselleni raskas kokemus, koska en olis uskonut koskaan että 24-vuotiaana mulle käy näin. Oon koko kevään hakenut töitä, mutta vasta nyt tällä viikolla sain ensimmäiset työhaastatteluni, ihan yhtäkkiä. Oon siinä samaa mieltä että jokaisen tulee itse olla aktiivinen, mutta kuitenkin totuus on se, että työllisyystilanne on oikeasti superhuono. Työpaikkoja toki on ja tekijöitä, mutta kun ne eivät vaan kohtaa. Yksikin paikka, josta tänään sain hylkäysviestin, otti yhden ihmisen töihin ja tätä paikkaa oli hakenut 591 ihmistä. Muita lukuja, joita on lähiaikoina sähköposteissa ollut, on mm. 260 hakijaa ja yksi paikka, 422 hakijaa ja yksi paikka jne… Kuitenkin täytyy myös ottaa huomioon se, että esimerkiksi itse merkonomina en voi tehdä vaikkapa kampaajan töitä tai mennä yhtäkkiä lähihoitajaksi ilman koulutusta. 😀 Se, että paikkoja on, ei aina mene samassa linjassa niiden tekijöiden kanssa. Hain esimerkiksi itse myös siivoushommia ja muutamaa muutakin monien kutsumaa ”paskatyötä” enkä ole kuullut niistä osasta edes sitä kieltävää vastausta, vaikka nämä ovat monen työssäkäyvän ihmisen mielestä ”paikkoja, jonne vain kävellään sisään”. Se ei pidä paikkaansa enää nykypäivänä, vaikka joskus ehkä pitikin. Multa on myös kyselty siivoojan paikkaa hakiessani että pitäisi olla puhdistusalan koulutus ja Heseen hakiessani sanottiin että ”tänne otetaan yleensä opiskelijoita”. 😀

    Siinä olen samaa mieltä että oikeasti vaivaa täytyy nykypäivänä nähdä ja se on itsestä kiinni eikä pessimistisyydellä pärjää, mutta loppupeleissä se toisten sättiminen ja arvostelu ei auta yhtään. Tietenkään ei pidä paapoakaan tai päätä silitellä, mutta musta on myös kurjaa leimata kaikki työttömät ihmiset samalla ja tuomita suoraan. Mä en tämän takia meinaa kehdata usein edes kertoa että en ole enää töissä, koska tiedän että ihmiset ajattelisivat heti että olen vaan joku laiska pummi. Ymmärrän että kun itse raataa töissä niin tuntuu varmasti pahalta että osa ei sitten nosta tikkuakaan ristin eteen, mutta on silti musta karua miten ”selviä” totuuksia niin moni työssäkäyvä ihminen viljelee, vaikka ei ole työnhaussa ollut vuosikausiin. Huomaan itse jo että työnhaku vuonna 2015 on täysin eri luokkaa kuin vuonna 2012, jolloin viimeksi hain töitä.

    Uskon kyllä itseni kohdalla että tulen saamaan töitä ja toivottavasti jo lähiviikkoina, kun vihdoin sain nuo pari haastattelua. Silti otan tämän aiheen jotenkin välillä raskaasti, koska totuus on ihan toisenlainen kuin se, että töitä saa tuosta noin vaan. Joskus aikoinaan ehkä sai, kun marssi lähikauppaan ja jatkoi siitä suurin piirtein suoraan työvuoroon, mutta tilanne on ihan oikeasti tällä hetkellä surkea. Tietenkään ei pidä vajota siihen pisteeseen että ei usko saavansa töitä, koska sitten ei ainakaan saa. 🙂

    Arvostan sun ahkeruutta ja hyvää asennetta sekä rohkeutta sanoa mielipiteet ääneen, mutta kuitenkin nuo luvut kertovat aika paljon mitä tuolla aiemminkin joku laittoi. :/

    • I feel you!! Itsekin ajattelin ensimmäisissä ”oikeissa” töissä ollessani (satuin saamaan paikan vielä ensimmäisellä hakemuksellani!), että kyllä niitä töitä tekevälle riittää ja saa. Sitä ennenkin olin saanut kovalla hakemisella joka kesäksi töitä. Tuli YT:t, joten aloin opiskelemaan toista alaa. Olen hakenut osa-aikaisia töitä, koska opintotuella ei todellakaan elä, mutta mitään ei ole herunut. Ei kiitos ja ei kiitos viestiä toisen perään. En ole ollut edes kovin kauaa ilman töitä, mutta asia käy jo itsetunnon päälle, kun en kelvannut edes siivoojaksi. Työnhakijoita on niin paljon, että työnantajilla on todellakin varaa valita ja jos ei satu olemaan juuri oikeanlaista kokemusta, niin jollain toisella sitä varmasti on.

    • En itse ole työtön, mutta voin silti samaistua sun tekstiin! Olisin todennäköisesti yhtä rikki, jos saisin potkut nykyisestä paikastani ja varmasti myös häpeäisin kertoa siitä, sillä ihmisten kommentit saattaa joskus olla puolet siitä kokonaisesta ajatuksesta, joka heillä asiasta on. Tsemppiä työnhakuun, ainakin kommentit perusteella omaat hyvät tekstintuottotaidot ja omatoimisen asenteen! Älä menetä toivoa 🙂

  10. Itse ajattelin ennen myös samalla tavalla työttömyydestä, että kyllä jokainen töitä löytää, kun vaan oikein yrittää. Mut nyt olen kyllä ruvennut ajattelemaan asiasta ihan toisin. Olen seurannut sivusta parinkin ystäväni työnhakua. Ei todellakaan ole helppoa saada töitä! Yksikin ystäväni on hakenut vuoden aikana satoja paikkoja. Laittanut paljon hakemuksia semmoisiinkin yrityksiin missä haku ei ole ollut käynnissä. On siis ollut todella aktiivinen työnhakija. Sillon tällöin hän on haastatteluun päässyt, mutta työpaikan saanti on tyssännyt joko työkokemuksen puutteeseen tai liikapätevyyteen. Nykyään tahtoo olla et jos ns. huonompipalkkaisempaa työtä hakee maisterin papereilla ei työhön oteta, koska on liikapätevä. Sitten taas jos hakee pätevyyttään vastaavaa työtä, täytyisi olla työkokemusta. Joten ei todellakaan aina pääse töihin, vaikka kuinka haluaisi. Periaatteessa olen monesta asiasta kanssasi kyllä samaa mieltä, mut kun tätäkin asiaa on nyt seurannut paljon lähempää, niin tajuaa ettei tämäkään asia ole niin mustavalkoista. Paljon on varmasti semmosiakin ihmisiä ketkä oikeesti ottaa kaiken mahdollisen avustuksen yhteiskunnalta vastaan eikä suostu töihin menemään. Mut työttömissäkin on hyvin erilaisia ihmisiä, jonka takia mielestäni ei voi yleistää, että kaikki työttömät olisivat ”pummeja”.
    Tärkeää olisikin, että jokainen miettisi mistä vaatteensa ym tavaransa ostaa. Ulkomaalaiset nettikaupat ei välttämättä ole paras vaihtoehto Suomen työllisyyden kannalta, vaikka se ehkä olisikin se halvin vaihtoehto. Itse myöskin yrittäjänä pyrin suosimaan kotimaisia tuotteita ja pienyrittäjiä.
    Toivotaan, että Suomen työllisyys lähtisi pikkuhiljaa nousuun ja että pahin aika olisi nyt takanapäin. Olen sitä mieltä, että ei koskaan pidä luovuttaa, vaan aina pitää uskoa itseensä ja kaikkeen hyvään. Ei asiat valittamalla parane vaan asioiden hyväksi täytyy silloin tehdä jotain. Tsemppiä kaikille!
    Ja ihanaa mammalomaa sinulle Umppu!

    • Omasta mielestäni ongelma on juurikin siinä, että kaikista (paria alaa lukuunottamatta) pitää tehdä maistereita. Muuallakin maailmassa kandit osaavat hommansa miksi ei meillä? Toki tämä vaatisi valtavan rakenne- ja asennemuutoksen, mutta se voisi olla kannattavaa. Lyhyemmät opintoajat ja hieman pienemmät palkat. On luonnollisesti olemassa myös aloja, joilla maisteritutkinto on tarpeen työelämässä pärjäämiseen, mutta mielestäni monella alalla myös kandit voisivat työllistyä ja maisteriksi lukisivat vain paljon nykyistä harvemmat.

  11. En tiedä oletko joskus aiheesta kirjoittanut, mutta olisi mukava kuulla sinun tiestäsi yrittäjyyteen. Rohkenen itse olla eri mieltä tästä työnsaannin helppoudesta ja siitä, että kaikki tukien varassa elävät käyttäisivät systeemiä hyväksi nauttien siitä, kun ei tarvitse tehdä mitään! Mä en ainakaan nauti, mutta en myöskään halua laittaa terveyttäni vaakalaudalle sen takia, että mun nyt on vaan pakko tehdä jotakin työnteon takia, vaikka se ei omaa tilannetta edistäisi yhtään.

    Mulla on ainakin tällä hetkellä tosi inhottava tilanne, vaikka koko ajan yritän ja olen valmis taistelemaan oman tulevaisuuteni eteen. Mulla on koulu jumahtanut osittain henkilökohtasista syistä (läheisistä huolenpitäminen, epäonnistunut ”traumat” jättänyt au pairkokemus, joka romutti monia haaveita ja vaikutti itsetuntooni pitkään ja vaikuttaa vähän edelleen), mutta myös koulun heikon yhteydenpidon ja vastailun vuoksi. Siitä huolimatta olen Suomeen paluuni jälkeen kaikki jäljellejääneet opintoni suorittanut opinnäytetyötä lukuunottamatta ja samalla tehnyt myös töitä sen mitä olen saanut ja pystynyt, kantanut vastuun asioistani ja pyrkinyt olemaan valittamatta ihan turhasta, etsinyt ja saanut pitkän yrittämisen jälkeen työpaikan, jotta pärjäisin jotenkin ja saisin opintoni loppuun. Ollut hyvä ihminen muille, koittanut uskoa itseeni ja yrittää sen mitä voin.

    Kuitenkin jäin työttömäksi joulukuun lopussa tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja jouduin tähän sosiaalimottiin. Mulle tammikuun alussa Kelassa sanottiin, etten opintotukea saa, kun ei ole tarpeeksi jäljellä opintopisteitä ja käskettiin selvittää oikeus työkkäriin ja hakea yleistä as.tukea. No työkkärissähän ne nauro mulle, ettei opiskelija mitään täällä tee ja eivät sanoneet mitään mistä kannattaa apua hakea. Kysyin, että pitääkö mun mennä sossuun…vastaus oli ”mä en siihen osaa ottaa kantaa, kun oon täällä työvoimatoimistossa ja mulle ei noi asiat kuulu, itse ehkä tekisin niin”… jonkun infon jälkeen sain sen työnhaun voimaan, jotta saan edes toimeentulotukea. No mä jätin oman asumistuki-, sekä työmarkkinatukihakemukseni (sitähän mä en saa, koska olen opiskelija, mutta piti saada se kielteinen lausunto sieltä) tammikuun 15 ja jäin odotteleen. Tottakai sain toimeentulotukea tuolta ajalta ja asumistuet olivat perinnässä. Tammikuussa en saanut ollenkaan tukia, koska sain vielä 600 euroa palkkaa, jonka lisäksi minun olisi kuulunut saada asumistukea, mikäli päätös olisi tullut ajallaan. Tässä vaiheessa talous meni jo kuralle. Koulun opettajien vastausta täytyy välillä odottelemaan kolmekin viikkoa.

    Kielteinen asumistukipäätös tuli maaliskuun puolessa välissä, jossa kehoittivat hakemaan opintotukea ja siihen kuuluvaa asumislisää. No koska mun ei tosiaan sitä kuulu saada niin piti ottaa yhteys siihen opintotukilautakuntaan ja ne teki mulle sen kieltävän päätöksen. Silti mun piti tehdä se opintotukihakemus ja saada se hylky siitä, jotta asumistuki voidaan myöntää. Vihdoin vapunaattona sain myönteisen asumistukipäätöksen 406 euroa, jonka toimitin sossuun ja noi aiemmat tuet olisi pitäneet olla siellä perinnässä (paitsi se tammikuu, jonka olisin saanut mikäli päätös olisi tullut ajoissa). No jostain syystä mun tilille oli livahtanut asumistuki ja nythän se sitten lasketaan mulle kesäkuun tuloksi kahteen kertaan (vaikka luulin, ettei sitä toukokuun tukee voida ees laskee), joten en saa kesäkuulle ollenkaan toimeentulotukea. Pelkän asumistuen vaan. EIlen sain oman sosiaaliohjaajan viikon yrittämisen jälkeen kiinni ja lupasivat lääke- ja sähkökulut hoitaa, sekä bussikortin, sekä 200 eurolla ruokakuponkeja. Mielenkiintonen kesä tulossa, etten sanois. Mullahan on siis siitä viime kuun asumistuesta sen verran jäljellä, että pystyn ensi kuun vuokran juuri ja juuri hoitamaan. Olen todella kiitollinen tästä avusta, vaikka en kai sitä ole ansainnut. Enenmpää en voi, enkä edes halua vaatia, mutta helpottaa kummasti, kun on joku varmuus jostain.

    Ja tosiaan sanoi, että niitä parin päivän työkeikkoja, joita olen välillä tehnyt, ei oikein kannata ottaa vastaan, koska hankaloittavat tota tuen saamista ja työkeikoistahan mulle ei jää käteen mitään ennen kuin tienaan yli 1100 euroa. Kehoitti keskittymään opiskeluun ja toppuutteli vielä sillä, että ehdin kyllä hakea töitä myöhemmin ja kannattaa keskittyä nyt kouluun. Sanoi myös, että jos joskus haluan käydä koululla tai kotona niin voin yrittää hakea tukea junalippuun (JEE, enää ei tarvi perheen näkemisestä kokea koko kuukauden kestävää morkkista kalliiden junalippujen takia). Olen siitä huolimatta töitä hakenut koko ajan, mutta ei paljon auta se, että olen opiskelija ja joka paikkaan on n. 150 hakijaa. Osa-aikatyö taas ei kannata, vaikka mielelläni tekisin työkeikkoja ja olen niintä tehnytkin, josta koko tienaamani palkka 200-600 on sitten vähennetty tuessa ja siinä on aina iso sotku selvitettävänä. Yritän ottaa päivä kerrallaan, mutta vaikeeta se on, jos ei aina tunne itseään ihmiseks. Kun saisikin jostain sen perusturvallisuuden tunteen niin vois hetken hengähtää. Alkaa vaan usko itseen pikkuhiljaa hiipuun ja asiaa ei helpota se, että oma terveys reistailee ja sit kun ei koe olevan oikeutettu oikein mihinkään, mutta helpottaa kummasti jo on jotain perustarpeita turvattuna…kuten ruokaa kaapissa, katto pään päällä jne… Ehjät vaatteet olis vielä ihan jees. Oma syynihän tää osaksi myös on, kun opinnot viivästyivät, mutta koululla ja helvetin huonolla tuurilla on myös sormensa pelissä!

    Se mikä kaikista eniten tässä mättää on se, että missä vaiheessa työnteosta tuli joku rangaistava teko? Miksi joutuu kärsimään siitä, jos ottaa työkeikkoja vastaan? Edelleen perustulomallille olisi käyttöä, minkä ansiosta myös pätkätöiden tekemisestä tulisi kannattavaa sekä työntekijälle, että työnantajalle. Kyllä mä ainakin tekisin työkeikkoja, jos niistä jotain käteen jäisi. Olen tehnyt nytkin, mutta ne on vaan hankaloittaneet tätä tukitilannetta entisestään. Toki teen kaikkea pientä, kuten maistatuksia tavarapalkalla ja koitan muuten olla aktiivinen.

    Miten työnteko voi olla elämäntapa, jos joutuu isoimmat päätökset elämässä tekemään siltä pohjalta, että mikään niistä ei edistä omaa eikä läheisten, saati muidenkaan ihmisten hyvinvointia, eikä elämäntapaa jollaista haluaisi elää? Toivon ainakin, ettei kenenkään unelmaelämäntapa ole yhteiskunnan elätti.

    Tottakai näitä systeemin väärinkäyttäjiä löytyy aina. Oon kyllä sitä mieltä, että systeemin hyväksikäyttö ja väärinkäyttö, kyllä nekin on sellasia ilmiöitä, että ei semmonen ihminenkään ehkä ihan täysin työkykyinen ole. Kyllä tää sen verran laihaa elämää on. Ja varmaan aika harva loppuviimeks käy jossain pimeissä töissä ja VIITTII JA JAKSAA sen lisäks jotain sossupapereita täytellä. Tai mistä minä tiän, mutta epäilen.

    Toimeentulotuen osuus kaikista sosiaalimenoista on tosiaan pieni, n.1-2%. Tottakai pitää silti katsoa kokonaiskuvaa, koska menot ovat menoja ja niille on oltava rahoitus jostain.

    Mä itse arvostan sitä, että ihminen on valmis tekemään töitä itsensä ja muiden hyvinvoinnin eteen, eikä kuvittele kaiken tapahtuvan muiden kustannuksella. Tulee erilaisia vaiheita ja silloin on hienoa, että on olemassa tämä turvaverkko, jonka varassa kenenkään ei tulisi kuitenkaan oppia elämään.

    Iso ongelma on myös toi välillinen systeemi, kun on kiire ja ei oo sellasia asiakassuhteita… ja kyllä se niin on, että ei ketään auta pelkkä raha. Enemmänkin on kyse turvallisuuden tunteesta ja siitä, että joku motivoi yrittämään. Rahahan sitä nyky-yhteiskunnassa turvallisuuden tunnetta pitkälti luo ja onhan se nyt ihan väärin hakee sossusta ”apua” ja käyttää systeemiä niin paljon hyväks kuin mahdollista on ja monesti siinä sivussa vielä tuottaa harmia ympäristölle niin ettei oo mitään effortia edes. Paljon muutosta täytyis tehdä, että tästä Suomesta saatais vähän toimivampi kokonaisuus…Mun mielestä työnteon tulis aina olla kannattavaa sekä rahallisesti, yhteiskunnallisesti, yksilötasolla ja sosiaalisella tasolla. Ehkä se tosiaan helpottas, jos työelämä olis vähän joustavampaa. En mä tiiä, mut mä ainakin toivon sitä perustulomallia, koska ihan vääränlaiset ihmisryhmät joutuu nyt elään tukien varasssa sen takia mitä tää tänhetkinen systeemi on.

    Onhan se järjestelmä turvaverkko, mutta samalla aikamoinen trampoliini. Ihmisten on tosi vaikea samaistua toisten rooliin, jos ei ole kokemusta tai tietoa siitä miten tää yhteiskunta toimii eri tilanteissa. Eikä tunnu monilla olevan haluakaan muuta kuin pysyä kartalla siitä mikä oman navan ympärillä pyörii ja kuvitella, että ei nää ongelmat mua kosketa, kunnes yhtäkkiä sairastutaan/lomautetaan/jäädään työttömiks/halutaan muuten muuttaa elämäntilannetta. Enkä mä tätä systeemiä halua haukkua, koska se on hienoa, että on tollanen mahdollisuus, että voi saada apua…mutta kyllä se niin on, ettei se oo optimaalinen tilanne se, että kenenkään olis kannattavaa jäädä elämään tuilla, saatika se, että kenenkään tarvis vatsahaava vuotaen lattialle painaa seittemänkymppiseks samassa työpaikassa sen takia, että se nyt vaan kuuluu niin, eikä se, että monet päättäjät on vielä vieraantuneempia niin eläkeläisen, työttömän, opiskelijan kuin työssäkäyvänkin elämästä. Joskus tekee tosiaan hyvää nähdä elämä muualtakin kuin sen oman puljunsa seinien sisältä. Itse vannon läsnäolon nimeen ja toivottavasti voisinkin tulevassa työssäni olla läsnä!

    Enkä mä kyllä tätäkään ymmärrä, että meet selaan työpaikkoja niin 80 % vaatii kaheksan vuoden kokemusta jostain. Tottakai kokemus on tärkeää, mutta ei se saa olla ratkaiseva tekijä…tai se, että haet jotain paikkaa niin hakijoita on yli 150, joskus jopa paljon enemmän.

    Nähdäkseni on myös yritykselle tosi hankalaa toi palkkaus, kun työntekijät on kalliita pitää ja lait on tosi tiukat ja pitkälle työntekijän puolella. Siks on tosi vaikee tarjota vakituista työtä (toki kunnallisella puolella hiukan eri) Sääliks käy yrittäjiäkin, koska ihan hirveesti saa tehä työtä selviämisen eteen ja mä ainakin itse tukisin niin paljon mieluummin pienyrittäjiä kuin jotain tollasia ketjuschaisseja…vaikka eipä sitä kyllä kaikilla ketjuillakaan hyvin mee. Mua harmittaa se, että ihmiset on niin ahneita…niin yrittäjät kuin työntekijätkin. Ei täällä enää tehä asioita sen takia, et kaikilla olis hyvä olla, vaan elämä pakottaa tekeen sellasia valintoja, että kai se on pakko olla vaan saatanan itsekäs ja kiinnittää huomio elämässä ihan ”vääränlaisten” asioiden pariin.

    Ja vaikka työnteko olis jollekin elämäntapa, niin toivon sellaisenkin ihmisen silti ymmärtävän, että tää on ehkä vähän epätervettä. Ja siis toi, että ihmiset pelkästä mukavuudenhalusta muka ole valmiita muuttamaan, ööö… perhe? ystävät? Aika monillakin on toisia ihmisiä ja ihmissuhteita vastuullaan? Lapsia, joita ei halua viedä kauas elämään kuuluvista ihmisistä ja nurkista tai muuten vaan haluaa tarjota vakaan kasvualustan muuttelematta kesken koulunkäynnin.

    Kumarrus ihmisille, jotka jaksaa jonkun toisen alaisena siivota tai jossain jatkuvasti ryöstettävien Siwojen kassalla tai jossain kumitehtaalla vailla mitään tulessa olevaa kruunua odottamatta rehkiä… On vaan tosi vaikea suhtautua ja sopeutua, kun tää maailma on niin pitkällä aikatähtäimellä mennyt ihan kieroon ja arvostetaan ihan vääriä asioita. Tilanne ei korjaannu minun elinaikanani, jos koskaan…

    Ahdistaa ihmisten yleinen välinpitämättömyys ja motivaation puute, ei niinkään työntekijöinä, vaan ihan yleisesti ihmisinä.
    Sekä itseään, että muita kohtaan.

    Jos esimerkiksi itseäsi konkurssi kohtaisi niin olisitko valmis työn perässä jonnekin muuttamaan, laittamaan lapset vuoropäiväkotiin ja muuttamaan kaiken elämässäsi?

    Plus tekstistäsi välittyy äänensävy, että ihan kuin jonkun sossupummin takia tultais suoraan tililtä ottaan ne toimeentulotuet palkasta…Monet ei ikinä mieti sitä, että mikä kaaos tulis JOS ei olisi mitään turvaverkkoja ja avustuksia.
    Luullaanko, että se on ihan sattumaa miksi Suomi on edelleen ihan suht turvallinen maa asua, vaikka pahoinvointi aika uhkaavasti onkin vuosikymmeniä kytenyt?

    Mulle jää vähän hämäräks, että pitäiskö ihmisten sitten ottaa mielestäsi joku ihan huono työ vastaan mikä ei niitä elätä tai tietentahtoen ajaa itsensä loukkuihin, joissa saa vähemmän rahaa mihin on jotain kautta oikeutettu? Ihmiset masentuu ja tulee työkyvyttömiksi siinä kohtaa, kun voimat loppuu. ”Kaikkien on pakko tehtä töitä hinnalla millä hyvänsä!” ei mun korvaan kuulosta pitkällä tähtäimellä kovinkaan toimivalta ratkaisulta. jos sulle joku tuntematon sanoo, että ei saa töitä, niin millä oikeudella voit kääntää asian niin, että saat kyllä jos haluat! Kannattas alkaa järjestään jotain seminaareja aiheesta, jos se kerta niin helppoa ja yksinkertaista on.

    Ei, mutta tottakai kaikkien tulisi pyrkiä siihen, että on mukana työelämässä ja ihanteellisessa tilanteessa pääsee tekemään vielä työtä mistä tykkää. Mikään homma ei sinänsä kai turhaa ole, vaikka monia työnkuvia vois hiukan ehkä muuttaa. Mutta se on tosiaan väärin vaatia esimerkiksi perheellistä ihmistä muuttamaan arkensa esim. toiselle paikkakunnalle tai vuorokausirytmit ihan perseelleen. Jotain vapautta kuitenkin valita. Kerran täällä eletään ja sen ei todellakaan tulisi tapahtua kenenkään hyvinvoinnin kustannuksella…ei oman, kuten ei myöskään muiden. Surullista, jos koko elämä menee murehtiessa sitä, että työnteko on nyt vaan elämäntapa. Ihan sama mitä mun ja muun muuten käy. Työnteko on arvostettavaa, mutta eihän koko elämä voi perustua työnteolle. Toivottavasti meillä ihmisilllä on täällä muukin merkitys.

  12. Sulla on hyviä pointteja ja oon samaa mieltä sun kanssa jossain määrin mutta mun mielestä et kuitenkaan näe/tiedä koko totuutta työttömyydestä. Itelläni tuttu joka jäänyt nyt työttömäksi 57 vuotiaana myyntihommista. Monta kertaa jo aiemmin saanut potkut taloudellisistä syistä. Se on todella vaikeaa enään siinä iässä saada duunia ilman minkäänlaista koulutusta ja yleensä nuoremmat saa ne duunipaikat vaikka lähettelisi niitä hakemuksia joka paikkaan. Niin aina ei ”yrittäisit enemmän, niin saat kyllä jotain töitä ” pidä paikkaansa kaikkien kohdalla.

  13. Mä en ole ikinä ennen kommentoinut yhteen blogikirjoitukseen tms. mutta nyt on pakko. Onneksi moni vastaaja on jo kertonut bloggaajalle muutamia faktoja työttömänä olosta, tukien nostamisesta, tukiviidakosta, papereiden täyttelystä jne. Oli meinaan niin mustavalkoinen kirjoitus, että karvat nousi pystyyn.

    Kirjoitit, että työttömien pitäisi muuttaa työpaikan perässä. Niin mikäs velvollisuus työttömällä on muuttaa ja työtä tekevällä oikeus perustaa elämänsä yhteen kaupunkiin? Mitäpä sanoisit sellaisesta ehdotuksesta, kun kerta olet yrittäjä ja sitä mieltä, että töitä kyllä löytyy kun vain haluaa, niin muutapa itse tekemään nykyistä työtäsi johonkin toiseen kaupunkiin? Samalla saisit palkattua muutaman työttömän pois rasittamasta vaikkapa kaiken maailman tilastoja. Mielenkiinnolla kuulisin tuohon selityksen, miksi et muuta.
    Justthinking: todella hyvä kirjoitus! Voimia!

    • Hahah. Niin että jos on kovalla työllä saanut työpaikan pk-seudulta ja vielä menestyvän yrityksen niin pitäis muuttaa pois? Ja antaa jollekin lusmulle sielä töitä. 😉 Mulla on sellanen kaveripiiri, että tiedän ihmisiä joita ei edes pk-seudulla JOSSA ON TÖITÄ!!!! Kiinnnosta ottaa töitä vastaan , koska sossulta saa rahaa….. Ihan peestä tollanen. Toisten verorahoilla eläminen. En voi hyväksyä sitä , et joku sanoo et pk- seudulla ei oo töitä. Ite oon toiselta puolelta Suomee ja oon AINA saanu töitä ilman mitään koulutusta (silloin) Helsingistä. Mutta jos ei kaikki paskaduuni kelpaa nii sitte onki eriasia! Pitäis kyllä kelvata!!! Tai koittakaapa perustaa oma yritys, kun luulette sen olevan helppoa Suomessa.. 🙂 IHAN eri asia on sit sairauden tai irtisanomisen jälkeen olevat työttömät. Voi mennä hetki, että irtisanottu saa motivaation hakea töitä, toiset toki saa sen motivaation heti kun haluaa oikeesti jotain töitä.. Ja kyllä, tiedän sen paperiviidakon.. Ite en sitä jaksais. Tuntuu et helpommalla saisin töitä jostain. Esim. sit lastenhoitoo, vanhustyötä, kesko, inex, varastot ,vuokratyöfirmat.. Kyllä jotain löytyy!! Iss, Sol,,, aina on !!! Ja jos ei oo perhettä niin kyllä luulis voivan muuttaa hetkeks muualleki ettimään töitä. Avartuis vähän maailma. Perheellisellä voi olla toki vaikeempaa , mut tiedän vastapainoksi perheitä, jotka on monen lapsen kanssa muuttaneet toiselle paikkakunnalle jos isä tai äiti sai vain töitä sieltä!!! :=)))))

  14. Vau, oon niin sanasta sanaan samaa mieltä! Mun mielestä osa työttömyydestä on kans just sitä et valikoidaan liikaa. On niin paljon vaihtoehtoja. Kans niin paljon niitä tapauksia, joissa työtön kieltäytyy töistä, jostain tietystä hommasta. Ite en kans ymmärrä et miten tilanne voi olla se, ettei työnteko enää edes kannata. Silloinhan lohkaistaan ihan oikeasta kohdasta, koska jos tukien myöntämistä/määrää rajoitetaan, niin ollen se tarkoittaa automaattisesti että työnteko on jo huomattavasti kannattavampaa kuin työttömänä olo. Kiitos kun kirjotit aiheesta oman näkökulmasi

  15. ”On työttömiä joita ei kiinnosta työnteko ja on työttömiä ketkä eivät saa hausta huolimatta töitä. Osa hakee pakosta töihin ettei tuet lopu ja sanoo heti haastattelussa että ei vois vähempää kiinnostaa……… Ei sen vaan niin kuuluisi olla eihän?”

    Ei TODELLAKAAN kuuluis olla noin!!!! Pistää niin vihaksi tollaset ihmiset jotka elää ihan vaan huvikseen muiden maksamilla verorahoilla! Ite oon 15. veestä lähtien tehny töitä koulun ohella ja tällä hetkellä oon yliopistossa ja opiskelemassa sellaseen ammattiin , jossa on töitä. Miks ihmees pitää kouluttaa niitä maistereita joka ikiselle alalle JOS EI OO TÖITÄ NIILLE? Todellakin oon suomalaisen koulutuksen kannalla yms, mut miks jotkut valopäät ei tajua et siinä ei oo yhtäää mitää järkee et joku opiskelee 10 vuotta maisteriks ja sit ei oo töitä. 😀 Jostain pitää tinkiä JOS talous halutaan kuntoon. Eli todella hyvä linjaus on opintotuen vuosien määrän vähentyminen , ihan varmasti kerkeää yliopisto-opiskelija opiskella 5 vuodessa itsensä maisteriksi kun lääkärikin pystyy 5 vuodessa (tosi tiukalla ja lukujärjestysmäisellä koulunkäynnillä ) opiskelemaan itselleen ammatin. Pitäs varmaa laittaa tuo lukujärjestysmäisyys joka ikiselle alalle niin tulis valmiitakin… Ärsyttää. 😀 Ite opiskelen farmasiaa ja oon puoliks valinnu sen alan sen takia, että tod.näk tulee olemaan töitä. Voi sitä sen verran tulevaisuuttaan miettiä vaikka ei sitä koskaan tiiä jos oon itekin työtön joskus, mut jotenki en jaksa uskoa siihen , kun voin tehdä myös niitä ns. ”Paskaduuneja” esim. Helsinki on pullollaan työpaikkoja (varastot, elintarvikepakkaamot yms), joista saa mielestäni todella hyvää palkkaa 2-4 tonnia kuussa… Esim. nyt kesko ja inex. Ja Finnaircatering. Että siinä vinkkejä työttömille. Ja hyvä vaan, että tuohon työn vastaanottamiseen puututaan! Kyllä mäki joskus olisn mielummin vaan kotona ja rahaa tulis.. Vaik ei tulis paljoo nii tulis silti. Se on väärin kuitenkin muita kohtaan.
    Ja tänne loppuun: ON todellakin olemassa ihmisiä, jotka ovat sairauden, irtisanomisen yms. jälkeen tahattomasti työttömiä. NE ON IHAN ERI ASIA!!!!!!! Voitaisko kaikki erottaa ne toisistaan!!!! Ja MYÖNTÄÄ se että täälä on sellasia joita ei pätkän vertaa kiinnosta se työn teko!!!!! KUn sossulta saa rahaa……..’

    😀 Heh oli pakko avautua ja sanoo et oooon täysin sunkaa samaa mieltä näissä jutuissa! 😉 Hyvää ”äitiyslomaa” sullle!!! 😀 Ja tsemppiä yrittämiseen! Oot työnteolla juurikin päässyt pitkälle, vaikka alussa oiski ollu hankalaa! 🙂

  16. Nyt oli sellainen kirjoitus, että pakko kommentoida. Olen NIIN samaa mieltä. Tuntuu niin väärältä, että jotkut nuoret ihmiset vain päättää jäädä vetelehtimään. Eivät kouluttaudu lainkaan ja työnteko ei vain kiinnosta. Elämä on niin helppoa kun rahaa saa tekemättä mitään. Me työssä käyvät ihmiset sitten maksamme heidän elämisensä.

  17. Täyttä asiaa ja tästä ei vain voi mitenkään provosoitua tai käsittää väärin!! Jos näin tekee saattaa olla ”laiska” työtön tms.. Täysin perusteltu kanta ja olen täysin samaa mieltä! Tsemppiä sinulle!

  18. Ihan uskomattoman törkeä yleistys tämä blogitekstisi ja kuvaa kyllä täydellistä tietämättömyyttä. Luepa Umppu huolella nuo muutamat kommentit ja yritä oikeasti myös SISÄISTÄÄ ne. Se on helppo tehdä työtä, jos sitä sattuu saamaan! Vastauksesi tuonne aiemmalle kommentoijalle (”se ero meissä on että minä olen aina tehnyt töitä” jne.) oli jotakin sellaista, että ihan kauhistuttaa tuollainen ylimielisyys. Synnypä itse esim. perheeseen, joka 90-luvun laman takia menetti kaiken ja täysin ilman omaa syytään! Siinä on HYVIN vaikea lähteä enää köyhänä kouluttautumaan uudelleen, saati muuttamaan toiselle paikkakunnalle! Toivon TODELLA, että yrität vähän astua sen kuplasi ulkopuolelle ja ymmärtää asioita.

    Tuosta yrittäjyydestä: Jos se kerran on niin helppoa, niin kerropa meille köyhillekin kuinka luodaan yritys tyhjästä ilman mitään alkupääomaa? Kun työttömänä et saa lainaa ja yrityksille myönnetyt starttirahatkin ovat niin tiukassa. Ole ystävällinen ja jaa neroutesi kanssamme, jotta me köyhät lusmutkin pääsisimme tästä tekemättömyyden ikeestä!

    • Yrittäjyydestä: Olen itse luonut yrityksen ilman pääomaa. Enkä todella ole saanut euroakaan starttirahaa. Tehnyt perkeleesti töitä saadakseni sen menestymään. Perustin yritykseni v. 2006 ja nyt on vuosi 2015 ja pikkuhiljaa aletaan olemaan voitonpuolella. Tämä on vaikea reitti, mutta niin palkitseva ja saan tehdä työtä mitä rakastan. Turha on voivotella 90-luvun lamaa sillä elämme vuotta 2015. Voin sanoa että tämä uusi lama on kamalinta koskaan ja olen ollut itse tilanteessa hyvin lähellä ettei lähtenyt kaikki alta, mutta päätin että selviydyn. Kaikki on itsestä kiinni ja omasta yritteliäisyydestä ja viitseliäisyydestä. Kaikki työttömät eivät ole lusmuja joka pitäisi nyt jo jumaliste jokaisen ymmärtää tekstistäni vaan tarkoitan VAIN niitä joita ei paskaakaan kiinnosta mennä töihin. Muutama vinkki: älä kouluttaudu alalle missä ei ole töitä. Selvitä jo etukäteen työllisyystilanne niin olet varmasti paremmassa asemassa. Tee opiskeluaina töitä ja koita saada jalka ovenväliin, sillä hyvät tyypit saavat aina töitä ja se on fakta. Mieti sellainen ala, mistä ei lopu työt ja mitä ei voida koneellistaa, kuten vaikka jokin käsityöammatti. Tee aina sivussa ekstraa ja opettele itsenäisesti erikoisosaamista, sillä siitä ei ole koskaan haittaa. Ole ihan helvetin aktiivinen työssäsi ja mainosta itseäsi kokoajan. Jos haet työpaikkaa jota hakee 500 muuta niin mieti onko siinä mitään järkeä? Kaikkien on aloitettava jostain ja se ei aina välttämättä ole mielekästä, mutta kantaa hedelmää. Jos meillä on niin kova työttömyys niin minkä takia meillä on kymmeiä tuhansia vapaita työpaikkoja? Siksi koska ne eivät kelpaa…. closed.

    • Ööö, miten 90-luvun lama vaikuttaa uudelleen kouluttautumiseen? Minä olen syntynyt perheeseen, joka menetti 90-luvun lamassa KAIKEN!! Silti vanhempani nousivat sieltä, kun ei ollut vaihtoehtoja, tekivät töitä mitä mistäkin saivat ja kouluttautuivat. Tällä hetkellä he elävät onnellisesti omistusasunnossa työssä käyvinä ihmisinä niin kuin minä ja sisaruksenikin, olemme kouluttautuneet ja työelämässä.

  19. Valmistuin ”varmalle” alallle, tein töitä koko opiskelun ajan mutta valmistuttuani jäin työttömäksi. Kesän ajan olin työtön vaikka hain agressiivisesti töitä. Lopulta syksyn tullen ”paskaduuni” nappasi ja tein siellä pari kk töitä. Hain paskaduunin ohella parempia töitä ja pääsin kuin pääsinkin omalle alalle ja nykyisessä työpaikassani olen jo päässyt etenemään. Kokemuksen puolesta on se työn saanti ihan omasta itsestään kiinni ja siinä menestyminen omasta asenteesta. Olen sitä mieltä että jokainen voi itse valita, tyytyykö tähän vai painaako kovaa duunia eteenpäin. I can and i will!

  20. Jaa, että on turha voivotella 90-lukua? Että historiamme ei mitenkään vaikuta nykyisyyteemme? Ei hyvä ihminen, millä tasolla ajattelusi on:D Anteeksi, mutta en voi muuta kuin nauraa.

    Minäpä kerron, miten se 90-luvun lama voi vaikuttaa vielä tänä päivänäkin. Vanhempani menivät tuolloin takaamaan hyvän ystävänsä yrityslainan, sillä ajat näyttivät hyviltä ja yritysidea oli toimiva. No, sitten iski lama ja konkurssi, ja maksumiehiksi joutuivat vanhempani. He maksoivat tuota velkaa pois vuosikymmeniä ja vaikutukset näkyvät edelleen! Pienellä paikkakunnalla koulutusmahdollisuudet ovat surkeat, joten toisella vanhemmallani oli suuria vaikeuksia saada töitä. Toinen onneksi työllistyi pienipalkkaiseen työhön. Paikkakunnan takia talomme arvo on nykyään olematon, joten myydäkään ei voi. Asuntolainaa on kuitenkin yhä jäljellä, joten vuokralle muuttaminen olisi typerää ja lisäisi vain kustannuksia. Kerropa siis, Umppu-nero, miten h***etissä tuollaisen tilanteen voisi ratkaista?! Ei siinä muuteta enää muualle eikä perusteta paljon yrityksiäkään, sillä ko. alueella ei olisi enää edes asiakkaita!

    Tuo asenteesi on ihan uskomattoman ylimielinen ja selvästi näkee, ettei sinulla ole mitään hajua todellisuudesta. Esimerkiksi sairaudet eivät ole omissa käsissämme tai se, että lakimuutosten takia aiemmin hyvin työllistänyt ala ei enää opintojen loputtua työllistäkään. Niin ikään emme voi ennustaa yksityisyritysten pärjäämistä, ja aika moni on riippuvainen noista työpaikoista. Miten joku VOI olla noin sokea ja ylimielinen? Se, että yritteliäisyytesi palkitsi sinut, ei todellakaan tarkoita sitä, että se toimisi kaikkien kohdalla!!!

    Kerropa vielä, kun et tuonne aiemmalle ihmettelijälle vastannut: MITEN ne 25 000 työpaikkaa saisi riittämään yli 300 000 työttömälle?!

    • Teksti koski niitä jotka ei VIITSI ja joita ei kiinnosta hakea töitä. Jos väen vängällä tuntee pistosta pumpussa niin katsetta peiliin. Nimenomaan OIKEASTI työkyvyttömät/tahattomasti paskassa jamassa olevat rajattiin tekstistä pois.

      Umppu ole velvollinen ketään neuvomaan vaan sun pitää ratkaista asias itse. Aiemmat tavat edistää työllisyyttä oli VINKKEJÄ, joilla omaa työllistymistään VOI edistää. Luetun ymmärtäminen hoi?

      T. Pohjalta ponnistanut paskaduuneja ikänsä tehnyt, joka lopulta pääsi työn pariin jota rakastaa. Vanhempien tulot ja tilanne ei siihen vaikuttaneet millään lailla. Muutin myös työn takia. Asenteeseen muutos ja tuulta päin! 🙂

    • Luetun ymmärtämistä saisit itse harjoittaa! Umppu sanoi kahteenkin otteeseen vielä täällä kommenttiosiossakin, että ”työn saaminen on ihan itsestä ja omasta asenteesta kiinni”. Vaan kun EI AINA OLE! Ja minä en puhunut tekstissäni omasta tilanteestani, vaan vanhemmistani, minkä ehkä olisit voinut ymmärtää harjoittamalla itse sitä perään kuuluttamaasi luetun ymmärtämistä.

      Minulla olisi vastaavanlaisia esimerkkejä paljonkin, mutta mitäpä teille ”oman elämän sankareille” saisi menemään kaaliin. Jos kerran KAIKKI on kiinni itsestä, niin miksi toinen siskoni on tällä hetkellä työtön ja toinen hyväpalkkaisessa vakkarityössä? Molemmat ovat käyneet samantasoisen koulun, molempien alojen työllistymisprosentti on samaa luokkaa, molemmat ovat positiivisia ja iloisia ihmisiä ja molemmat ovat aina tehneet ahkerasti töitä menestyksensä eteen. Toiselle tämä taktiikka tuotti tulosta, toiselle ei: Miten IHMEESSÄ tuossa on sitten tilanne täysin itsestä kiinni?! Aina ei vaan voi kaikilla onnistaa, ja sitä varten meillä on olemassa sosiaalijärjestelmä, jonka täytyisi jatkossakin pitää huolta niistä huonompiosaisista. Koskaan kun ei voi tietää, milloin se paska tuuri sattuu omalle kohdalle!

      Melkein toivon, että joutuisitte itse joskus vastaavaan tilanteeseen, mistä toisia kritisoitte. Saattaisi se empatia sitä kautta kasvaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta