Jääkö tästä hommasta mitään käteen?

Kirjoitin eilen lapselleni kirjeen, joka oli suoraan sydämestä. Tarkoitin jokaista sanaa aidosti. Ja niinkuin tekstissä mainitsin asiasta, että valehtelisin jos väittäisin nauttivani tästä ”matkasta”, jonka toivoisin jo olevan mahdollisimman pian loppu. Jos rehellisiä ollaan niin mitä nuorempana teet lapsia sitä paremmin palaudut.  Se on ihan täysin fakta. Ihon elastisuus on nuoremmilla aivan toista luokkaa kun vanhemmilla ja vaikka yhtenä hyvänä esimerkkinä tähän on laji fitness. Siksi halusin laittaa meistä kuvia missä olemme treenattuja ja hyvässä kunnossa tavallaan tuomaan sitä perspektiiviä siihen, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja tämä tekstini kertoo sen todellisuuden.(sisältää kuvia kehon ”virheistä” ja epätäydellisyydestä) Kun odotin Viliä olin 24-vuotias ja raskaudesta minulle jäi yksi raskausarpi navan kohdalle (napakorusta), mikä on leikattu myöhemmin, koska siinä roikkui esinahkaa muistuttava lipare 🙂 Leikaus meni tietenkin pilalle ja minulla on siitä olemassa ikuinen arpi napani ympärillä. Kiitos siitä Suomen välinpitämättömän plastikkakirurgin kuka ei kuunnellut toiveitani ja veloitti 1100e. Napa on rumempi kun ennen leikkausta ja näyttää ihan persreijältä. Leikkausarpi on vielä korjattu kertaalleen, mutta toisen jälkiä on vaikea peitellä.

IMG_2334

Muuten selvisin oikeastaan ilman mitään. Tietenkin vatsanahka hieman löystyi, mutta palautui kauniisti ja  hitaasti. Tietenkään se ei ole enään yhtä kimmoisa kun silloin.  Alimat vatsalihakseni repesivät, minkä vuoksi vatsani pömpöttää lähes aina. Nämä on nyt ihan pikkujuttuja ja ei häiritse mun elämää millään lailla. Tämä raskaus on erilainen. Olen aina omannut mielestäni ihan kauniit jalat. Minulla on ollut pohkeissa hyvinkin muotoa, pyöreät reidet ja ylipäänsä jalat, mitä ei ole tarvinnut paljon peitellä.

 

IMG_2328

 

Tadaa. Tältä ne näyttävät nyt. Kun teet seisomatyötä, olet yli kolmekymmentä, raskaana ja jaloissasi on sanoisinko ”pientä” nesteturvotusta ja hei: en ole syönyt noita kinttujani tohon kuntoon. Kuvassa mulla on Juuson kompressiosukat, koska omat ei mahdu lähellekään jalkaan. Juuson pohje on lähes saman paksuinen kun mun reisi. Varmaan näette kuinka ”polvi” tursuaa sukan päälle kun pehmis. Jalat on reisiä myöten aivan tukossa. Käyn hierotuttamassa niitä nyt kerta viikkoon ja pidän niitä ylhäällä aina tilaisuuden tullen. Käytän kaikkia mahdollisia voiteita mitä on olemassa ja silti kintut on kun kukkamaljakot. Toi muhkurainen iho mitä kaikki kutsuu aina selluliitiksi on tässätapauksessa nestettä, jota on mun jalat täynnä pohjetta myöden. On meinaan super seksikäs ja naisellinen olo. Luin vielä tänään, että nyt on pelkkä jakkutakki muotia niin, että jätetään kokonaan housut pois..  Ai mammamiia kun riipasisin nää mun kinttuset paljaana kaupungille niin ihmiset pelästyis hahahaha 🙂

 

IMG_1965Tässä on myös kaunis kuva näistä mun super seksikkäsitä norsun nilkoista. Tuskin kelpais edes kenelekkään varvas festissille hahahaha. Ehkä nämä kuvat nähtyänne ymmärrätte yhden syyn lisää miksei tämä odotusaika ole minulle nautinto ja miksi oikeastaan jopa inhoan koko raskautta.. Ai niin pitikö tässä hehkua?

Olen aina hehkuttanut sitä kuinka hyvä iho mulla on ja nyt kun olen katsonut itseäni peilistä huomaan ihoni revennen monestakin paikasta. Pakaroissa on molemmin puolin näkyvät raskausarvet ja samoin rinnoissa. Niistä en nyt viitsinyt laittaa kuvia 🙂 Ajattelin ettei mulle käy koskaan niin, mutta näin vaan pääsi käymään. Toki niitä voi hoitaa myöhemmin, mutta aina ne jotain jättää. Toisaalta mitä  väliä kaikella näillä on ja ketä kiinnostaa? Olen helvetin ylpeä siitä, että minulla on kohta 2 lasta ja toivottavasti vielä joskus tulevaisuudessa lisää. Kannan arpeni ylpeänä, sillä olen äiti. Kaikilla ei edes ole mahdollisuutta saada lapsia ja he ottaisivat varmasti nämä kaikki vaivani vaikka triplana jos saisivat valita.

Äiti on ihminen, mikä yleensä pystyy ihan mihin vaan. Äitejä ei ole maailmassa kuin se yksi ja ainut, mitä ei voi korvata. Uskaltakaa olla rohkeita ja ylpeitä saavutuksistanne ja älkää antako pienten kehon virheiden vaikuttaa teidän elämään. Jos joku tuntuu ylitsepääsemättömältä niin korjaa se. jos se parantaa itsetuntoasi niin sitä parempi. Kerran me täällä vain eletään <3 Muistakaa myös, että ei se täydellinen vartalokaan tee sinusta välttämättä onnellista vaikka tyytyväinen siihen saatat olla.

IMG_2327

Mää oon kuitenkin todella onnellinen <3 Sain eilen kukkia mun uskolliselta asiakkaalta ja ai että kuinka lämmitti mieltä <3 Kaikki ei elämässä täydy olla niin pinnallista ja ulkonäkökeskeistä.

-Umppu

primebody

14 vastausta artikkeliin “Jääkö tästä hommasta mitään käteen?”

  1. Ihanasti olit viime kirjoituksen omistanut syntymättömälle lapsellesi ♡. Ja ihanaa rehellisyyttä tässä kirjoituksessa,kuvien kera.

    Arvostan sitä,kuinka uskallat olla sanojesi takana ja pitää mielipiteesi täällä blogi-maailmassa => et mielistele ketään tai pyörrä sanojasi,jos joku tai muut ovat eri mieltä kanssasi.
    Vaikutat loistotyypiltä :-)!!

    Itselläni molemmat raskaudet olivat vaikeita => ekassa raskaudessa lihosin lähes 30 kg ja supistelut alkoivat rv:lla 28,lapsi syntyi rv:lla 39.
    Toinen raskaus oli henkisesti kammottava,pelko lapsen menetyksestä oli konkreettisesti läsnä.Supistelut alkoivat jo rv:lla 16 ja loppuajan olinkin vain hautomo => rv:lle 25,kun päästiin,uskallettiin jo hieman iloita,koska lapsella olisi ollut tuolloin jo edes pieni mahdollisuus selvitä.Lapsi syntyi rv:lla 36.

    Monelle oli hankala suhtautua mun negatiivisiin ajatuksiin raskaudesta eli kauhean moni ei ymmärtänyt,miten raskasta mulla oli,kun raskaus ei sujunut niin kuin oppikirjassa 😉 …

    Tsemppiä Umppu ♡!!

  2. Moi! Tottahan se on ettei ulkonäkö ole tärkeintä, mutta varmasti sitä jokainen nainen miettii. Pakko koittaa lohduttaa sua vähän, itellekin toinen raskaus muutti kehoa enemmän vaikkei ekassa tullut yhtään arpia. Tokassa tuli sitten peppuun/takareisiin ja vielä pari viikkoa ennen laskettua pamahti kaksi pitkää arpea mahaan. Voit uskoa, että olin aivan epätoivoinen mitä kropalle vielä tapahtuu kun raskaus meni vielä yli. No tällä hetkellä vuoden jälkeen mahasta hävisi arvet kokonaan, ne eivät olleet kai sitten ehtineet niin syviksi. Jalkojen arvet on niin haalentunut/ohuet että hyvin tarkkaan saa tiirata, että näkis ne. Tässä omalla kohdalla juokseminen on kiinteyttänyt jalat niin hyvin, että arvetkin on parantunut hyvin. Eli pointti oli: Olen aivan varma, että saat kroppasi sitten aikanaan niin hyvään kuntoon kuin vain itse haluat!! Nyt ei kannata tuijotella liikaa niitä arpia ja muita. 🙂

  3. Käy tekemässä navan kohdalle jonkunlainen tatuointi, joka vähän ”peittäisi” napaa & arpia… =) Äitini otti tatskan selkään, kun finneistä? jäänyt ikäviä jälkiä nuorena ?

  4. voin täysin samaistua tuohon raskaus-olemukseen. Itse lihoin jokaisen kolmen aikana abaut 30kiloa. Kahden ekan jälkeen parikymppisenä paino laski itellään tasaisesti, mut junioria odottaessa, likellä 30veetä näin ei sitten tapahtunutkaan.
    Toi sun paljasvarvas kuva; turvonneet nilkat ja painaumat sukista. On varmasti kipeät 🙁
    Hirmusti jaksamista loppusuoralle. Onneksi se lopputulos aina palkitsee <3

  5. Hei,

    tsemppiä loppuraskauteen! Onko sulla kunnon tukisukat? Ei Prismasta ostetut eikä mieheltä lainatut. 😉 Suosittelen hankkimaan omilla mitoilla ammattilaiselta tuki/hoitosukat. Urheilussa käytetyistä ja oikeista tukisukista ei voi edes puhua samana päivänä. Ja hanki ylös asti ulottuvat. En ole myyjä, vaan tyytyväinen käyttäjä ja 3 lapsen äiti.

    • Ehkä käyn hakemassa. Toki mulla on sellaiset lyhemmät ja ne teki aivan järkyttävän paineen tunteen jalkoihin ja ne oli risuttava pois jalasta… Mun jalat ei kuitenkaan ole hirveän kipeät vaikka pahalta näyttääkin 🙂

  6. Suosittelen meneen raskaushierontaan. Siinä tampereella ”sipulikirkon” vieressä oli ainakin ihana missä mä kävin, sillä oli myös oikeeati ihania vinkkejä arjen helpotukseen. Kylmät pyyhekääreet jalkoihin samalla kun pitää niitä ylhäällä, toimi ainakin mulla! tai ei se välttämättä tuevotusta laskenu mutta oloa helpotti huomattavasti. samoin ihana kylmä kuuma kylvyt ja niissä se mitä en tienny nii se pitää lopettaa siihen kylmään.. tsemppiä, kohta se on ohi!

  7. Heippa!
    Kolmas raskaus menossa ja ensimmäistä kertaa ikinä on tullut jalkaan laskimovaivoja ja muita vaivoja. Ostin apuväline kaupasta kahdet lääkinnälliset kompressiotukisukkikset (tai toiset on stay upit).Fysioterapeutti mittasi jalkani useammasta kohdasta ja mittausten perusteella hän valitsi juuri minulle sopivimmat sukkikset. Paljonhan ne maksoivat, mutten tulisi toimeen ilman niitä, koska en pystyisi seisomaan paikoillani hetkeäkään.
    Suosittelen!
    Tsemppiä elämääsi 🙂

  8. Ihanan kirjeen kirjoitit lapsellesi <3 jotenkin tulin todella hyvälle mielelle tämänpäiväisestä tekstistäsi. Se muistutti minua, entistä syömishäiriöistä, nykyisin 3 ihanan lapsen äitiä, että ulkonäkö ei todellakaan ole kaikki kaikessa ja että muillakin äideillä voi olla vaikeaa ja ongelmia raskauksissa tms. Itselläni viimeisin raskaus oli ihan täyttä tuskaa. Kiloja ei juurikaan tullut, mutta turvotukset olivat samaa luokkaa kuin sinulla ja sain pahimmat suonikohjut jalkoihini ikinä! Ennenaikaisuuden uhan vuoksi olin vuodelevossa ja kärvistelin viikolta 30 lähtien jättimahani kanssa. Nyt raskaus on vain raskas (heh) muisto, mutta viime aikoina olen kamppaillut vielä hankalampien asioiden kanssa itsekseni…imetyksen myötä olen joka raskauden jälkeen laihtunut liikaakin ja suorastaan kuihtunut, nyt painan vähemmän kuin koskaan ja mikä sairainta, olen tavallaan tyytyväinen, vaikka tiedän, ettei tämä paino ole minulle lainkaan luontainen. Raskaudet eivät siis ole tehneet hyvää psyykelleni siinä mielessä, että vanhat syömishäiriöt nostavat päätänsä 🙁 onneksi kuitenkin tiedostan asian ja tekstisi myötä (vaikkei se varsinaisesti samaa asiaa koskettanutkaan) tajusin, että minun on lopetettava painosta ja ulkonäöstä stressaminen! En halua olla äiti, jonka aika ja energia menee sellaisiin vähäpätöisiin asioihin. Vaikutat ihanalta, lapsillesi täysillä omistautuvalta äidiltä ja koska tuollainen fitnesskissa voi ottaa ulkonäkönsä suhteen rennommin lastensa vuoksi, on myös minun siihen pystyttävä 🙂 kiitokset siis avoimesta tekstistäsi! On ihanaa, ettei blogisi ole vain mansikoita, shampanjaa, täydellisiä herkkubrunsseja ja timmejä vartaloita, vaan uskallat tuoda rehellisesti myös toisen puolen elämästä esiin.

  9. arvostan kuinka rehellistä tekstiä kirjoitat. Olen seurannut useita blogeja ja jotenkin tuntuu että ihmiset kirjoittaa vain itsestään tai itsestään selviä juttuja. Omia kuviansa meikin kanssa ja ilman meikkiä. Miten tämä maailma on mennytkin tähän että kilpaillaan ulkonäöllä, vaatteilla, rahalla, kropalla ja muulla hömpällä. Nostan hattua sinulle ja rehellisyydelle. Tällaisia juttuja on kiva lukea, tietää että oman pään sisällä on kaikki kunnossa kun pohtii samanlaisia asioita 🙂 Mielestäni ihminen on kauneimmillaan kun on rehellinen ja osaa antaa itsellensä armoa. Tsemppii loppuraskauteen. Olet todella kaunis kasvoistakin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta