Näkyykö fitnessbuumille loppua? Vai onko uudet madot jo koukussa?

Tänän on loppunut ilmoittautuminen keväät fitness karkeloihin Fitness Classic 2015 kilpailuihin. Joissain sarjoissa kilpailijoita on aivan uskomaton määrä, etenkin bodyfitness ja bikini sarjoissa. Mukana on paljon uusia kilpailijoita ja osa ihan yllätysnimikin eri liitoista. Suomessa taso nousee kokoajan ja jos vertaa tilannetta siihen kun itse aloitin niin sillä kunnolla esimerkikisi ei olisi enään mitään saumaa menestyä, jos sitä kilpailuista lähtee tavoittelemaan. Ilmeisesti buumi vain jatkuu tai kilpailijat ovat rauhoittuneet belfiedensä kanssa 🙂 Aina löytyy niitä uusia innostuneita ja joukkoon mahtuu valitettavasti myös niitä ”helppoja” uhreja jolta imetään vain rahat pois. Ole siis tarkkana mihin remmiin lähden mukaan.

 

IMG_9194
Ensimäiset kilpailuni Fitness Classic 2012

Eilen mietittiin fitneksen saloja ja sitä kuinka usein salilla jopa ne tuhdimmat ja ”hunokuntoisimman” näköiset ovat juurikin niitä kilpailijoita. Tarviiko varsinkin naiskilpailijat hirveän bulkkauksen kilpailujen välissä kehittyäkseen. Ainakaan bikinissä ei tarvitse. Mulle itselle on tultu useaan otteeseen sanomaan, että bikinissä ei tarvitse ottaa kilpailiuen jälkeen kun max 5kg painoa, mikä varmaan olisi se hyvinkin optimaalinen, mutta kun kaikki ei vain ole samasta puusta veistettyjä ja elämäntilateet ja muut asiat vaikuttavat paljonkin näihin asioihin.

Uskon todellakin, että tässäkin lajissa opitaan moni asia  nimenomaan kilpailemalla ja jos mietin vaikka omia juttujani vuosien takaa,  kun hehkutin hirveeseen ääneen kuinka haluan ammattilaiseksi ja kuinka ruoka on minulle vain polttoaine ja kuinka siistiä kaikki on. Elämäntilanteet muuttuu ja ajatukset myös. Jos multa kysyttäisiin nyt niin mun unelma ei ole ammattilaisuus todellakaan. Moni ajattelee, että se on jotain upeaa ja mahtavaa, mitä se varmaan osittain onkin, mutta se tarkoittaa tässä lajissa sitä, että töitä on paiskittava perkuleesti , vuodessa on kilpailtava paljon ja jos vielä haluat saada siitä itsellesi ”palkkaa” niinkuin ammattilaisuus antaa oletta on sinun myös voitettava kilpailuja. Palkintoraha summat eivät ole edes useissa kilpailuissa suuria ja saat sillä ehkä kuitattua säkällä matkasi kilpailuihin.  Jos esimerkkinä lähdet jenkkeihin kilpailemaan matka on usein muutamia tuhansia ja niiden maksuun tarvitset joko omaa pussia tai hyviä sponsoreita, jotka matkat sinulle maksavat. Suomessa kilpailijat eivät ole tunnettuja jos verrataan vaikka jääkiekkoilioihin (esim Teemu Selänne) ja heidän näkyvyydellä ei ole niin suurta rahallista markkina-arvoa, että he saisivat raha sponsoreita pilvin pimein. Tässä taloustilanteessa ne ovat vielä kiven alla. Harva fitness ammattilainen pystyy tarjoamaan millekkään firmalle niin suuren hyödyn, että heitä olisi tavallaan kannattava sponsoroida rahallisesti.

Moni ammattilainen elättää itsensä todellakin työllä lajin parissa  ja pitää seminaareja ja treenileirejä ympäri maailmaa, eli reissaamista tiedossa olisi  paljonkin. Jos vuosi ei ole sinun saatat kilpailla täysin ilman palkintoja ja voittoja mihin olet saattanut kotimaassa tottua, voi sekin käydä henkisesti rankaksi.  Jos ajattelen itse itseäni tähän tilanteeseen niin se olisi täysi mahdottomuus.

IMG_2340

 

Kun olin viikonlopun yksin kotona tajusin tullessani tyhjään kotiin kuinka tyhjä olo mulle tuli. Oon tottunut, että Vili juoksee syliin halaamaan ja Juuso tulle vastaan eteiseen ja nyt kotona ei ollut ketään. Jos vertaan urheilun onnistumisen ja menestymisen iloa kilpailuista perheen tuomaan jatkuvaan onneen niin multa ei tarvitse kahteen kertaan kysyä kumpi on tärkeämpi.  Urheilu on koukuttavaa ja itselle se on päivittäin itsensä ylittämistä, mutta usein se on myös hyvin epävarmaa. Ainakin itse tarvitsen myös niitä tukipilareita elämääni, mitä saan taas muista asioista kutn perheestä.

IMG_4094 IMG_4130 IMG_6690 IMG_6772 IMG_6773

 

Kun mietin sitä ruoka-asiaa niin se ei todellakaan ole mulle enään mikään plttoaine ja naurattaakin kuinka typerä kommentti se suustani on joskus ollut. Miksi luopuisin ”koko elämäkseni” yhdestä nautinnollisimmasta asiasta vain siksi että näytän EHKÄ hyvältä. Mietinkin juuri sitä, että usein ne omaa sporttista ihannetta edustavat urheilijat ovatkin niitä lähes tavallisia kaduntallaajia, jotka syövät ympäri vuoden terveellisesti bulkkaamatta ja punnitsematta ruokiaan ja näyttävät super hyviltä. On kaikista tärkeintä tiedostaa itse mitä syö ja mitä se ruoka pitää sisällään. Jonkun mielestä on hienoa olla koko elämä ruokavaliolla, mutta onko siitäkään loppupeleissä hyötyä jos suu napsaa päivittäin siihen päälle jotain ylimääräisiä herkkuja?.  Mikä sen ruokavalion merkitys silloin on?  Itse olen päättänyt mennä tässä ruoka asiassakin ihan itseäni kuunnellen. . Haluan voida hyvin ja tasapainoisesti. Aion todella nauttia siitä ruoasta mitä syön ja se ei suinkaan tarkoita, että sen pitäisi olla rasvaista tai epäterveellistä.

 

IMG_3300 IMG_4178 IMG_4558

 

Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja kaikilla on todellakin täysin eri lähtökohdat kilpailemiseen. Jos vielä kilpailen niin teen monta asiaa täysin erilailla verrattuna entisiin. Tiedän mitä en missään tapauksessa tee ja mitkä jutut on hyviä. Kilpailuihin on turha lähteä jos tietää jo dieettiä aloittaessa jonkun paikan mikä ei toimi optimaalisesti. Kituutus dieettiä en tule enään koskaan tekemään, sillä niistä on jo ihan tarpeeksi kokemusta, enkä 10 viikon ketooseja, enkä niitä useiden tuntien aeroobisia päivässä. Joskus mietin, että kuinka tyhmä silloinkin olin kun tietoisesti kidutan itseäni kun hommat todellakin voisi tehdä paremmin. Jos asiat on hyvin niin kilpailuihin valmistatuminen on mukavaa, palkitsevaa ja jopa nautinnollista, mutta itselläni se ei aina ole ollut niin. Ne kenellä on takana epäonnistunut kisa preppi niin ehkä tietää mistä puhun.

 

IMG_6731
bodylehti

IMG_8155

Tällähetkellä jos minulta kysytään niin olen todellakin hyvinvointi liikkuja enkä fitnesskilpailija. Ikinä ei voi sanoa ei koskaan, mutta nyt on viimevuosi keskitytty työntekoon ja tämä vuosi on pyhitetty perheelle. Meille on tulossa isoja juttuja, kun Vili aloittaa koulun ja vauva syntyy. Mukavaa sunnuntaita kaikille <3

-Umppu

primebody

3 vastausta artikkeliin “Näkyykö fitnessbuumille loppua? Vai onko uudet madot jo koukussa?”

  1. Heippa! Tykkäsin analyyttisesta pohdinnastasi! En ole fitnesskilpailija, mutta voin eläytyä hyvin kirjoittamiisi asioihin. Tykkäsin objektiivisista näkökulmistasi :). Ja se on totta, aina välillä tutustun naisiin, jotka syövät aina terveellisesti (ei kituuttaen) ja treenaavat ”voidakseen hyvin”, ja he näyttävät todella hyviltä :). En ole puolesta enkä vastaan fitnessjuttuja, itse en tosin hommaan ryhtyisi 🙂

  2. Moi!

    Mä en oo aiemmin kommentoinut mutta nyt täytyi!

    Varsinkin tuo polttoainekommentti osui ja upposi!

    Mähän olin itse menossa myös kIsaamaan mutta lopulta muut asiat vei voiton.

    Mä ensinnäkin vihaan punnitsemista. Toiseksi mä vaan yksinkertaisesti rakastan syödä joskus jäätelöä tai käydä vaikka perheen kanssa pizzalla. Mä tykkään popsia muutaman nakin joskus jääkaapista, jne.

    Mitä tulee mun kuntoon niin omasta mielestä oon hyvässä kunnossa. Mulla on lihasmassaa n. 30kg ja olen kuitenkin lyhyt. Painan 63kg ja treenaan. Mun keho muokkaantuu koko ajan parempaan fysiikkaan vaikka syön ”miten sattuu”.

    En tarkoita että mun ruokavalio koostuu siis pizzasta. Mun ruokavalio koostuu tavallisesta ruoasta. Syön järkevästi 70-90% ajasta ja muutoin en niin hyvin. Tämä toki riippuu mikä on hyvin kenestäkin. Mun proteiinin saanti pyörii siellä 100g yläpuolella automaattisesti. En mieti sitä mutta niistä liha-annoksista, maitolaseista, jne. tulee täyteen reippaat määrät. En syö edes maitorahka enään. Kuitenkin oon paremmassa kunnossa kun koskaan aikaisemmin. Mä luulen et tähän vaikuttaa stressikin. Sitä ei enää ole. Ennen menin treenaan vaikka väsytti ja söin superterveellisrsri kun piti. Nyt nukun pitkään ja jätän treenit välistä jos huvittaa. Mikäli isompi nälkä yllättää niin syön sen nukaan. Siis lyhyesti kuuntelen kehoa. En toimi pakosta vaan fiiliksen mukaan. Toki tämä ei toimi kaikille heti. Mulle liikkumisesta ja järkevästi syömisestä on tullut automaattista.

    Mä kuitenkin arvostan kisaajia mutta musta ei vaan ollut siihen. Mulle sopii tämä. Mä pon vaimo, äiti ja yrittäjä. Ne vie voiton.

    Mun mielestä tosi hyvä et kirjoitat näistä. Koen tosi vahvaa samaistumista sun muuntuneen ajatusmaailman kanssa.

    Koska silloin kun kirjoitit joskus 2013 niin oli mun tekstit samaa ylifanaattista liikunta- ja ravintokliseetä johon uskoin itsekin. Toki jos en olisi sitä vaihetta elänyt niin en usko että olisin oppinut siitä tähän minullekaan sopivaan malliin.

    Ja mä luulen että moni lähtee sieltä pohjilta ensin siihen fanaattisuuteen jonka jälkeen vasta löytää sen oman kultaisen keskitien.

    Pääasia että löytää vaan joskus 🙂

    Hyvää tekstiä Umppu!

    -Terhi-

    • Kiva kuulla etten ole ainoa 🙂 Juurikin sen syömisenkin pitää tapahtua omalla painolla, eikä väkipakolla. Se ei vaan oo mun elämää, että kannan ne riisikipot mukana päivästä toiseen ja en oikeastaan nauti edes siitä mitä syön. Se on jonkun määräämä ateria mulle jota ei aina edes huvita syödä, aina se ei maistu ja joskus jää nälkä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta