Kun äiti ja isä eroaa niin miten käy lapsen……

Huomaan, että todella mietin asioita kun oma perhe on kasvamassa niin paljonkin erilaisista näkökulmista. Toki toisiin tilanteisiin on todella vaikea samaistua, koska niistä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta monia tapauksia joutuu ikävissäkin tapauksissa seuraamaan joskus jopa liiankin läheltä. Suomessa lähes puolet avioliitoista päättyy eroon, mikä on mielestäni kamalaa ja nykyään jopa ”trendi”. Ei viitsistä oikeasti tehdä kaikkea sen suhteen eteen vaan mennään siitä mistä aita on matalin meiningillä: ei tästä enään tuu mitään…Toki on parempi elää yksin kun surkeassa parisuhteessa, missä ei ole rakkautta sekin on totta. Avioliitto on lupaus ikuisesta rakkaudesta ja ainakin omalla kohdallani tarkoittaa sitä. On ihailtavaa, että omat vanhempani ovat toimineet ainakin mulle upeana esimerkkinä ja heillä yhteisiä vuosia on takana jo varmaan reippaan 40:ntä. Se asia mistä haluan kirjoittaa on asia mikä koskee nimenomaan perheitä ja niitä lapsia. Kysymys kuuluukin kuinka käy lasten kun vanhemmat eroaa? (siinä huonoimmassa näkökulmassa)

IMG_7110Toki jo vanhemmat lapset osaavat suhtautua asioihin eritavalla, mutta tarkoitankin nyt niitä todella pieniä lapsia. Meille ei anneta opetusta siitä millaista on olla vanhempi ja millaista olla hyvä vanhempi ja sitä ei voi tavallaan keneltäkään vaatiakkaan vai? Otetaan esimerkkin, että perheessä olevan 1.v lapsen vanhemmat eroavat. Yhteinen koti yleensä jää ja molemmat hankkivat omat uudet asunnot. Pahimmassa tapauksessa toinen punkkaa ties missä…. Molemmat vanhemmat haluvat nähdä tottakai omaa lastansa… Lapsi on edelleen vuoden ja hänellä on tässä vaiheessa ollut jo kome kotia… Vanhemmat sopivat, että lapsi on vuoro viikoin isällä ja äidillä…. Uskokaa tai älkää tämä on usein se kaikkein paskin sille lapselle, vaikkei moni sitä tiedä (koska hänellä ei ole ns. normaalia pysyvää kotia vaan se vaihtuu joka viikko). Harvoin kukaan näistä vanhemmista on itse kokenut tätä omassa lapsuudessaan, eikä tiedä miltä se tuntuu. En ole mikään psykologi, mutta kun aiheeseen tutustuu lähemmin on se täyttä totta. Puhun nyt ihmisistä ketkä ei välitä eikä rakasta ja keihin ei voi luottaa..Lapsi vaihdetaan päiväkodissa, kun vanhemmat eivät ole puheväleissä, mutta kumpikaan ei luovu omasta viikostaan edes lapsen vuoksi tai  ärsyttääkseen toista…. Tiesittekö, että lapsen perus turva luodaan juurikin näinä ensimäisinä elinvuosina ja jos ne menee päin persettä voi ”tuhot” kestää jopa joillain koko  loppuelämän… (pahimmissa tapauksissa) Toisille lapsille ero ei aiheuta mitään pysyvää ja he ovat ihan yhtä onnellisia kun onnelliset lapset.

IMG_6743
Onnellinen äiti <3

Molemmat vanhemmat on tässävaiheessa löytäneet uudet puolisot ja yksiö mihin ollaan muutettu eron jälkeen muuttuu liian pieneksi ja muutetaan taas uusiin asuntoihin… Tässävaiheessa lapsi on jo ehkä 3 ja hänellä on ollut 5 eri asuntoa…. Lapselle kaikista tärkeintä on vanhemman läsnäolo ja rakkaus, ei se että se toimii heittopussina ja pahimmassa tapauksessa pelinappulana riitaisassa erossa. Lapselle ei kuulu haukkua toista vanhempaa vaan parempi olla vaikka puhumatta asiasta jos se niin kyrsii… Lapsi tarvitsee huomioo ja huolenpitoa, mutta vanhemmilla ei sitä ole antaa  tällähetkellä uusien parisuhteiden myötä  ja tulevien perheenlisäysten muodossa ja taas on muutto edessä. Toki lapsi voi olla onneton ihan tavallisessakin perheessä en kiellä sitä enkä tarkoita että nämä eroperheiden lapset olisi aina jotenkin poikkeavia.

 

. Olen itse äiti ja mulle todella tuottaa tuskaa olla lapsestani erossa jopa viikonloppu… Miten joku äiti tai isä  voi olla erossa lapsestaan viikkoja ja jopa kuukausia ja sen päivän kun lapsi tulee hoitoon kuskataan se ties minne hoitoon. Se on pahempi sille lapselle kun se että se näkee isäänsä tai  äitiänsä harvoin. Miks niitä lapsia tehdään jos niistä ei pidetä huolta? . Miten joku ei ymmärrä, että ne lapset eivät ole mitenkään vajaita ja niiden ymmärrystä ei saa koskaan aliarvioida.

IMG_6711
Onnellinen äiti <3

Mää oon itse valmis antaan vaikka henkeni oman lapseni puolesta ja laitan sen kaikissa asioissa kaiken edelle. Toivoisin että jokainen vanhempi miettisi jo vauvasta asti sen lapsen etua eikä sitä omaansa. Vaikka se ero siitä lapsesta on aivan kamalaa niin jomman kumman sekin on vaan tehtävä. Antakaa sitä rakkautta ja olkaa läsnä. Lapsia ei kukaan pakota tekemään ja sitä varten on olemassa ehkäisy, jota kannattaa käyttää koska se on siihen käyttötarkoitukseen tehty. Abortti ei myöskään ole ehkäisykeino ja kun niitä on monia alla saattaa se vaikuttaa tulevaisuudessa lapsien saantiin rajustikkin. En sano ettei ole poikkeuksia, enkä väitä että kaikilla on jotain onglemia, mutta jos niitä ilmenee niin kannattaa miettiä, että syy tuskin on siinä lapsessa…

Se elämä muuttuu todella kun se lapsi tulee ja se nimenomaan tarkoittaa sitä, että ne lapsen asiat menee sun omien juttujen edelle. Tilalle tulee ainakin omalla kohdalla paljon parempia juttuja kun mitä oli ennen. Ne viinan huuruiset viikonloput muuttuu perheen kanssa mökkeilyksi tai ovat nimenomaan sitä laatuaikaa ja kaikeen tähän on valmistauduttava… Ne sun treenit ei mene lapsen edelle joka on oltava myös itsestään selvyys. Jos sulla on paska päivä sulla ei ole oikeus purkaa sitä lapseen…. ja niin edelleen…………….

 

Joskus ajtteleminen pistää vihaksi niinkuin tässä nyt kävi…

-Umppu

primebody

31 vastausta artikkeliin “Kun äiti ja isä eroaa niin miten käy lapsen……”

  1. Hyvä kirjoitus Umppu, jälleen kerran. Olen itse eroperheestä, lapsi jota äiti piti aviomiestä tärkeämpänä. Ilman äidin päätöstä erota olisin todennäköisesti kasvanut sijaisperheessä jota on vaikea kuvitella 30 vuotta myöhemminkään koska välit äidin kanssa on edelleen hyvin läheiset.

    Olen itsekin eronnut, nuoremman lapsista ollessa 2v. Muutama viikko ehdittiin kokeilla että lapset olivat viikko/viikko periaatteella kunnes todettiin ettei se lasten näkökulmasta toimi. Jotta koti ja päiväkoti pysyivät samana, he jäivät isälleen ja olivat luonani vain joka toinen viikonloppu sekä loma-ajat/välillä arkipäivinä. Tuntuu olevan edelleen tabu, että äiti on etävanhempi. Se on raastavaa. Säilytimme erosta huolimatta puheyhteyden ja tulemme toimeen nykyäänkin vuosia myöhemmin. Lasten etua kun kaikki ajattelisivat eivätkä ikinä loskaan käyttäisi lapsia riidan välineenä niin maailma olisi paljon parempi paikka.

    Ihanaa odotusaikaa teidän perheelle!

  2. No jopas on eroperheissä rankat kuviot :D:D
    Jos sinun tuttavapiiristäsi löytyy tällainen esimerkkitapaus(olettaen että se oli tosielämästä, eikä sinun oma tuulesta temmattu mielikuvasi erotilanteesta) se ei ole mikään tavanomainen kuvio, vaan pikemminkin kypsymättömien ”aikuisten” huonosti hoidettua vanhemmuutta. Saanen huomauttaa, että vaikka yli puolet avioliitoista päättyy eroon ja päiväkodeissa ja kouluissa on eroperheen lapsia varmaan jo enemmän kun ydinperheessä kasvavia lapsia, niitä häiriintyneitä ja ”keskittymishäiriöisiä” löytyy molemmista ryhmistä yhtä paljon. Ydinperheetkin muuttaa, ryyppää, vie lasta jatkuvasti hoitoon tai muuten vaurioittaa lapsen psyykeä. Pelkkä ydinperheen olemassaolo ei tee ketään autuaaksi eikä takaa onnellista lapsuutta. Hippunen avarakatseisuutta ei tekisi sinullekaan yhtään pahaa 😉

    • Tottakai niitä löytyy enkä väitä että yhdessäolevat vanhemmat ovat kaikissa liitoissa yhtään sen parempia kun eronneissa. En oo puhunut ryyppäämisestä tässä jutussa sanallakaan… Sitä on Suomessa ihan liikaa …… Ydinperheen olemassaolo ei todellakaan takaa kenellekkään onnellista lapsuutta, mutta kyse olikin nyt ero perheistä… Samanlaisen tekstin vois kirjoittaa kun äiti ryyppää tai äiti käyttää aineita otsikolla…

    • Kyllä ero vaikuttaa psyykeeseen, vielä enemmän lastenkotiin joutuminen 1-vuotiaana ja sijaisperheeseen vaihtaminen 2-vuotiaana. Puhun henkilökohtaisesta kokemuksesta. Vanhempani eivät kyenneet hoitamaan minua kuin vuoden sairastumistensa takia, joten jouduin lastenkodin kautta sijaisperheeseen. Myös biologiset vanhempani erosivat heti minut menetettyään (onneksi). Kaikki tapahtui juuri tässä kriittisessä iässä, ja arpia on koitettu korjata nyt jo 9 vuotta, 3 vuotta siitä terapiassa, jonka pian saan päätökseen. Sairastuin siis kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön 17-vuotiaana lapsuuden traumojen, ja teini-iän hyväksikäytön takia (syyllinen ei perheestä). Pointti on se, että käsittelemättömät asiat, kuten lapsuuden rankat kokemukset voivat viedä mielenterveyden, niinkuin suomen mielenterveysongelmaisten tilastoista näkee. Ero vanhemmista, sijaisvanhempienkin ero, ja kodin vieminen vauvaiässä johti siihen, että menettämisen ja yksinjäämisen pelko on elämässäni suurin. Tosin sen ymmärrettyäni on ollut helpompaa. Eli aivan oikein Umppu, miettikää ennen kuin teette lapsia, ja niiden tulevaisuutta etukäteen. Hyvä kirjoitus. Tietty tapaukseni on rankemmasta päästä, mutta opettavainen. Ydinperhe ei takaa onnellisuutta, mutta sellainen toisi turvaa ja ainakin lapsi kerkeäisi todella tiedostamaan kuka on isä ja kuka äiti. Onnellisuus lähtee itsestä, tasapainoisuus lapsuudesta.

    • Hyvä pointti. Toki aika järkyttävän tarina sulla taustalla ja jos vain voisin jotenkin auttaa sua ja tehdä sun olon paremmaksi niin tekisin. Hyvä saada näkökantaa myös niiltä ketkä ovat tästä ”vaurioituneet”. Toivon sulle kaikkea hyvää elämässä <3

  3. Itsekin olen eroperheestä ja voin sanoa että onneksi vanhempani siihen ratkaisuun päätyivät. Itse päätimme veljen kanssa kenen luona asutaan kun oltiin 9-11v. Tuo vuoroviikkosysteemi on harvinainen ja yleisempää on että toisen luona on pysyvä koti ja toisen luona vieraillaan. Koti ei ole asunto vaan paikka missä on perhe. Muuttoja voi kertyä kelle vaan esim. töiden takia eikä koti sillä mihinkään katoa. Oli se sitten yhden tai kahden vanhemman. Jos lapsi on ainoa syy jatkaa yhdessä, ollaan huonolla pohjalla. Lapsi ei saa sellaisessa kodissa oikeaa mallia rakkaudesta ja toisen kunnioittamisesta, hellyydestä jne. Tuloksena on kylmä ihminen jolla on karu käsitys avioliitosta. Eroa ei siksi kannata paheksua, se on monesti paras mahdollinen ratkaisu myös lapselle kun tulos on riidaton koti ja uuden onnellisen elämän alku myös lapselle.

  4. Mun suvussa on perhe, jossa lapsi on vaan muutaman päivä kerrallaan kunkin vanhemman luona. Keskiviikon ja viikonloput toisella, muut arkipäivät toisella. Huh huh…

  5. Todella hyvä kirjoitus. Mun mielestä erotaan AIVAN liian helposti myös. Joskus on varmaan aiheellista lähteä pois kotoa (VÄKIVALTA ) , mutta muuten jos on luvannut ja TAHTONUT rakastaa , niin silloin myös sitä pitää tehä. Ja se on tahtomista loppupeleissä aika paljon… Ei mitään ruusuilla tanssimista aina. Jos eroaa, niin olisi kyllä todella tärkeä lapsille, että he eivät joutuisi yhtään enempää kärsimään asiasta. Joutuvat jokatapauksessa, mutta vielä pompottelu, käräjät (tapellaan lapsista….) yms. on ihan tuskallista lapselle.

    • Kyllä nimeomaan. Moni taas ymmärsi tekstin väärin, mutta onneksi jotkun on ymmärtänyt pointin.

  6. Todella hyvä kirjoitus taas! Muutamaa eroperhettä seuranneena, en voi muuta kuin yhtyä mielipiteeseesi. Se vaan on valitettavan yleistä, että lapsi jää heittopussiksi erossa.
    Väkivaltainen parisuhde on aivan eri asia, kuin se, ettei vaan jakseta yrittää! Se on kumma, kun kahdesta järkevästä ihmisestä tulee eron myötä todella itsekkäitä, riidanhaluisia ym.
    Olen itse eroperheestä, taustalla väkivaltaa, joten näkökulmaa asioihin löytyy. Meidän perheessä ero oli ainoa oikea ratkaisu ja nyt minulla on hyvät välit kumpaankin vanhempaani.
    Itselläni on neljä lasta ja avioliittoni on ihan normaali. Rakkautta ja riitoja, mutta yhteinen huumorintaju ja rakkaus toisiamme ja lapsiamme kohtaan yhdistää. Vaikeita aikojakin toki on, mutta aina niistä on selvitty ja vielä vahvempina, kun ei olla haluttu luovuttaa! Ihanaa vuodenvaihdetta perheellesi!
    T:Kirsi

  7. Tosi mahtava pinkkejen lasien läpi nähty maailma sinulla. Hienoa mut älä unohda tätä kirjoitustasi jos jonain päivänä norsunluutornisi kaatuu.

  8. Hyvä kirjoitus!
    Munkin mielestäni aivan liian usein erotaan juuri lapsen ollessa pieni. Itse olen jäänyt vanhempien erotilanteessa isälleni ollessani 3v. Olemme myös mieheni kanssa eronneet kerran jo ihan asumuseroon saakka mutta palanneet sitten kuitenkin muutaman kuukauden päästä yhteen.Lapsia meillä on 7 ja vaikka välillä on vaikeaa niin ei sitä tule eroa enää ajatelleeksi. Ystävien erokuvioita seuranneena ihmetyttää että ensin ollaan suhteessa,nopea ero ja kohta jo uusi puoliso rinnalla. Vanhat haavat kulkee uudessakin suhteessa mukana ja eronnut ihminen ihan sekaisin kaikesta. Muutetaan yhteen,lapsilla uusi ”vanhempi” jne. Taas muutetaan jne.kuten jo kirjoituksessakin totesit. Itse nämä asiat lapsena kokenut sekä osittain myös omassa liitossani…Jos aikuinen on noista asioista rikki niin mitenkä ne lapset sitten…?!?

  9. mä kyl niin ymmärrän sun pointin! ja sen miten surullista että aina vaan erotaan. mihin se rakkaus katoaa miksi ei yritetä. ehkä se muuttaa muotoaan mut tuskin katoaa. jos on joskus rakastanut jotain niin paljon että perheenkin perustaa… Väkivalta yms on sitten asia erikseen

  10. Hyvä teksti. Nimenomaan liian monella ei vain ole kanttia taistella suhteen vuoksi. Itsellä lapsi ja 7v avioliittoa koettuna, ja välillä tulee huonoja aikoja, se on fakta. Muttei koskaan mitään mistä ei olisi yli menty ja siten kasvettu lisää yhteen vaikeuksien vahvistamana. Tuntuu että moni lyö hanskat tiskiin kun on kuukausi haastavaa.. siinä pitäis miettiä minkä puolesta näkee vaivaa. Kumppani ja perhe on arvokas omaisuus jota ei voi rahassa mitata.

    Avoin viestintä on kullan arvoista! Tietysti jokaisella on oma tilanne ja taustat jotka vakuttaa, mutta uskon että moni perhe voisi selättää ongelmansa kun vanhemmat keskustelisivat asiat halki ja olisivat johdonmukaisia kasvatuksessa, toinen toistaan tukien.

    Ja tiedän kokemuksesta ettei ole helppoa, mutta on sen arvoista.

  11. Jos suhteessa on todellisia ongelmia l. laiminlyöntiä tai esim. Väkivaltaa on syytäkin erota. Olen täysin samaa mieltä, että eroaminen on nykyisin melko helppoa jos ei vaan enää ”tunnu siltä” tai kipinä on poissa. Oma kokemukseni nuorena 15 vuoden parisuhteesta (3 lasta) on,että hell yeah ajoittain ärsyttää ja on tehnyt mieli erota- eikä todellakaan kipinät lentele ( ei ehkä ihan realististakaan), mutta vaikeuksien kautta me ollaan perheenä ja pariskuntana vahvistuttua, ja opittu itsestä sekä toisesta uutta. Uskon että olisin nää kipuilut käynyt uusissa suhteissa takuulls, mikäli olisin eronnut kun tuntui siltä. Korostan edelleen ettei kenenkään tarvitse elää epäterveessä suhteessa, mutta terveessäkin tulee pitkällä aikavälillä takulla kupruja-joista kyllä pystyy selviämään 🙂

  12. Hyvä kirjoitus. Minä olen tosi läheltä nähnyt ,kuinka lapsen isä alkaa kylmästi,kiristämään / pelottelemaan lapsen äitiä, eron jälkeen.Ja käyttää lasta siinä.
    Eikä lopuksi halua olla lapsensa kanssa, missään tekemisissä. Sekä kieltää vielä mummoa ( äitiään ) tapaamasta lapsenlastaan.
    Lapsen,joka on viaton ja syytön eroon 🙁
    Lapsi puhuu vieläkin lähes kolmen vuoden jälkeen,että onkaan isällä mua ikävä ,kun isästä ei kuulu mitään.
    Monet itkut olen minäkin asian takia itkenyt

  13. Anteeksi mulla meni vähän ohi miksi koit tärkeänä jakaa tämän mielipiteesi asiasta?!
    Mulla oli yhtä ”naivi” näkemys eroista ennen kun itse koin sen!
    Jos ajattelet itse tilanteen jossa eroisit niin että miehesi loukkaisi sinua pahimmalla mahdollisella tavalla. Lapsesi jäisi väkisin kutsumaksi ”heittopussissksi” entiedä kuika pitkäksi aikaa mutta mutta varmasti ns. Normaali käyttäytyinen sinulta olisi mahdotonta toista kohtaan! Lastenvalvoja suosittelee jossain tilainteissa viikko-viikko systemiä ja joissaim ei! Vähän kun jonkun mielestä lapsen kuuluu nukahtaa yksinja toisen mielestä ei! Ei ole olemassa yhtä oikea asiaa, tässä tapauksessa sinä puollat toista.
    Itse olen myös samalla linjalla että lapselle täytyy osoittaa koti ja toisen luona ”vieraillaan”. Meillä isä luopu oikeudesta olla lapsen kanssa arkea, mutta miten toimit itse tilanteessa joss miehesi loukkaa sinua syvästi, eroatte ja molemmat haluavat lapset? Luopuisitko muitta mutkitta jos et oletan että siitä syntyisi riita ja niin lapsesi olisi ”heittopussi”. Tarkoitan sillä sitä että tilannetta ei voi nähdä ennen kun on kokenut.
    Jotenkin näen mitä yrität ajaa takaa, mutta en kuitenkaan.

    Itse olen ylpeä siitä kuinka olemme hoitanut eron. Olemme ysyäviä ja näämme edelleen ydinperheenä. Ex miehi voi tulla meille lapsen kanssa vaikken olisi itse kotona ja vietämme synttärit ja joulut yhdessä. Lapsemme kannalta siis paljon parempi kun vaihtoehtoisesti se aikaisempi riitelevä koti vaikka hänellä on nyy kaksi kotia.

    Kirjoitin tämän samalla periaateella kun sinä oman näkemyksen! Haastankin sinut kirjoittamaan jutun hivin hoidetusta erotilanteesta 🙂

    • Lue toi mun uusin postaus niin varmaan selviää sunkin kysymyksiin monta vastausta. Mun mielipide on se että lapsen ei kuulu kärsiä koskaan vanhempien riidoista eikä joutua heittopusseiks vaikka he keskenään kuinka toisiaan loukkausivat. Se on vanhemmilta naurettavaa käytöstä ja heidän kuuluisi aina laitta lapsi etusijalle piste.

  14. Omat vanhempani ovat eronneet mun ollessa 9-vuotias. silloin ei ollut edes tuota vuoroviikkosysteemiä ainakaan siinä määrin kuin nykyään. en voi vaan ymmärtää sitä. Tiedän lapsia, jotka eivät osaa kertoa missä heidän kotinsa on, on vain äidin koti ja isän koti… Itse olin enemmän isäni kanssa, koska jäin isäni luo asumaan, äitiä tapasin vähintään joka toinen viikonloppu, todellisuudessa enemmänkin, koska äidin luo oli lyhyt matka mennä kylään, niin kylään oman äidin luo lapsena…. Vaikka vanhempani erosivat suht siististi ja yhdessä vietettiin esim. joulut niin niinhän siinä käy, välit toisen vanhemman kanssa jäävät vain etäisemmiksi ja se vaikuttaa vielä näin aikuisiässäkin…. Vaikkakin on parempi että vanhemmat eroavat kuin että lapsi kasvaa perheessä jossa vanhemmilla on huonot välit, niin….

    No, nyt syntyi tällaisia ajatuksia…

  15. Oho! Olipa provo teksti! Kirjoitettuna 1 lapsen äidiltä ja ”vierestä seuranneena”. Tuplasti enemmän lapsia ja hiukkasen kauemmin niitä kasvattaneena (8- ja 9-vuotiaat) ja hiukkasen enemmän ikää keränneenä en voi kun ihmetellä.

    Mun lapset on eläneet yli 5 vuotta vko/vko järjestelmällä ja koko sen ajan käyneet samaa päiväkotia ja koulua. Ja kaikki sun kuvailemat ilmiöt jääneet kokematta/toteutumatta. Joulujuhlassa oli 8-vuotiaan mielestä KOKO perhe, kun siellä oli äiti, äidin mies, iskä, iskän avovaimo ja veikka. Onhan se toki ihan hirveetä kun lapsella on paljon rakastavia aikuisia elämässään….

    Tää sun kirjoitus oli kyllä niin mielipidepitoinen, perustuttava minkäänlaiseen OMAKOHTAISEEN faktaa. Jos sulla oli tässä joku pointti, niin se kyllä hukku aika hyvin tohon fiktion ja mielipiteiden sekamelskaan.

    • Tämähän ei siis koskenut sinun perhettä. Kyse oli siitä kun lapsista ei välitetä ja niille ei anneta aikaa eikä huomioo ja niitä käytetään heittopusseina. Teillä onkin upeasti tupla määrä rakkautta lapsille, mutta tarkoitin niitä ketkä eivät saa sitä ollenkaan. Ja jos teillä on kaikki nuo jäänyt kokematta niin silloinhan teillä on asiat paremmin kuin hyvin. En suinkaan puhu siitä että tämä koskee kaikkia ero perheitä jos luet tekstin uudelleen…..

  16. Mä taas näen asian päinvastoin monessa kohdassa. Näen pareja, joiden olisi pitänyt erota jo kymmeniä vuosia sitten. Millasta se elämä on kun on ”yritetty” ja oltu yhdessä ”lasten tähden” kun sitä katkeroituu tai pahimmillaan viisikymppisenä molemmat elävät omaa elämäänsä eikä mitään yhteistä ole. Onko se kiva ollut elää lapsuutensa semmoisessa ympäristössä missä vanhemmat eivät kunnioita toisiaan ja jokapäiväinen keskustelu on yhtä kinastelua tai mykkäkoulua?

    Mielummin eroaa nuorena ja ehkä löytää hyvän uusioperheen (eihän siinä mitään vikana ole, on näitä sisarpuolia itselläkin) ja ehkä hyvän elämän kun sinnittelee parisuhteessa joka on pielessä ja katkeroituu vaan toiselle.

    Tottakai erossa lapset on pääasia ja heidän etunsa on tärkein. Sitä varten sosiaalityöntekijät siihen otetaan mukaan. Ja ihan se on vanhempien kypsyysasteesta kiinni, miten ero hoidetaan. Valitettavasti.

  17. Kielioppiin panostaminen oikeesti helpottaisi lukemista. Ymmärrän kirjoittamisen tunneryöpyssä, mutta jäitä kypärään ja hetken päästä rauhottuneena tarkistus ennen lähettämistä. Itse asia menee ohi, kun joutuu koko ajan palata taaksepäin ymmärtääkseen. Se on ikävää kun asia olis jopa useasti hyvää.

    • Olen vastannut tähän samaiseen kommenttin ehkä jo kohta 100 kertaa 🙂 En ole hyvä äidinkielessä ja omaan ilmeisemmin jonkin sortin lukihäiriön. Luen tekstin useaan kertaan ja tarkastan, mutta en nää aina virheitä 🙂 Sun vaihtoehto on siis elää asian kanssa tai jättää lukematta 🙂 Tiedotsan tämän asian itse 🙂 🙂 🙂

  18. Ottakoot Raision kaupungin ”viranomaiset” vastuunsa valehdellessaan tomioistuimessa lapsen olosuhteet, toiveet ja lausunnot perättömin ”viranomais”selvityksin, lausumin mitä oikeasti on tapahtunut; lapset ja ”viranomaiset” selvitystyössä oikeasti lausuneet, ”viranomais”sairaudes sa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta