Kyllästyttääkö fitness?

vuonna 2011 kun astuin tähän outoon maailmaan oli kaikki niin uuta ja ihmeelistä ja niin kiehtovaa. Treenasin ja kipailin 2,5 vuotta hirveällä innolla ja homma oli mulle kun henki ja elämä. Tämä vuosi taukoa kilpailusta ja oikeastaan kaikesta on tehnyt enemmän kuin hyvää. Päätin jo vuosi sitten, että mun on aika keskittyä enemmän yritykseeni, koska se on tulonlähteeni ja sen jutun oonkin toteuttanut 100%:sti. Halusin antaa enemmän aikaa perheelleni mikä on sekin onnistunut täydellisesti. Halusin tehdä asioista mistä todella nautin….. Vaikka silloin aikoinani toitotin kuinka siistiä kaikki on ja kunka tämä on se oikea tapa elää ja miksei ihminen sa tehdä sitä mitä rakastaa niin ei se nyt ihan niin kuitenkaan ole.

IMG_2398Seurattuani ihmisten valmistatumista kilpailuihin tulin todella toisiin aatoksin oman kilpailemisen suhteen. Vaikka näin putkeen menneitä dieettejä ja upeita onnistumisia näin myös todella henkisesti romuna olevia ihmisiä. Oli kamalaa kuulla välillä ihmisiltä hirveää kieltä, haukkumista jne ja syy on aina sama:oon vittu dieetillä….. Sehän oikeuttaakin sun olemaan täys mulkku aina sen ”puol vuotta vudesta” eikö? (tämä ei päde kaikkiin). Mua tällähetkellä toisaalta naurattaa ihmiset, jotka ihan pokkana selittää kuinka siistiä on ympäri vuoden punnita kaikki ruoat ja hokea ”tämä on mun elämäntapa”………… for real? Mää oon tehnyt itse KYLLÄ juurikin tota samaa, mutta olen myös huomannut kuinka ihmiset todella pitävät näitä tyyppejä lähes idiootteina….. Perusteluni tähän on siis se, että kun toitotetaan että enkö saa tehdä sitä mistä nautin niin ethän sinä silloin todellakaan tee sitä vaan joku ihminen on se sitten valmentaja tai joku muu päättää miten elät. Hän kirjoittaa sinulle laput miten syöt, hän päättää miten treenaat, hän sanoo miltä näytät ja lisää tai vähentää jompaa kumpaa…

IMG_1492Huomasin kuinka todellakin jäin paitsi oikeastaan kaikesta sosiaalisesta elämästä. Voin sanoo, että todella nautin siitä, että nään ystäviä ja mun on helppo osallitua esimerkiksi erilaisiin juhliin kantamatta sinne mitään helkkarin kylmälaukkua kun mun ei ole pakko. Vaikka kaikki on niitä valinta kysymyksiä niin uskon, että se ei ole kenestäkään kivaa… Kukaan ei sano mulle mihin saan osallistua ja mihin en ja koska voin matkustaa. Tiedättekö mikä vapauden tunne????? Fitness on elämäntapa joo, mutta sen omaksuminen usein kestää monen monta vuotta ja sitten kun siinä todella on sisällä niin kaikki menee automaattisesti. On hassua, että ihmiset jotka ovat vasta menossa kisamaan antaa hirveästi vinkkejä miten kuuluu syödä ja treenata ja arvostelee kilpailijoita: mää en ainakaan aio tehdä niin ja näin, ja mää aion syödä monipuolisesti mää sitä mää tätä…. Kaikilla se eka kisa ja dieetti menee todella kun junan vessa. Tosille kaikki on helpompaa, mutta harva tietää tarinaa taustalla ja on typerä nauraa tai vähätellä muiden toimintatapoja, kun itsellä ei ole mitään kokemusta. Aika usein tässäkin lajissa se vaan on niin, että nimenomaan vaikeuksien kautta voittoon….. Ammattilaiseksi ei tulla yhdellä kisalla vai oonko väärässä?

IMG_1291Mää en jaksa seurata oikeastaan kenekään blogeja, jotka postaa kuvia aina niistä samoista jutuista. #gymselfie tai #aamupuuro on jo piirtynyt mun verkkokalvolle niin, että oikein oksettaa, tai vielä tylsempää kirjoittaa oman treeniohjelmansa…….. Jokainen ateria mihin porkkanat on aseteltu eri puolelle lautasta riippuen siitä onko maanantai vai perjantai jne. Toki tykkään itse todella paljon hyvästä ruoasta ja on hieno ihailla muidenkin ruokakuvia upeista ravintoloista. Koko fitness jakaa todellakin niitä milipiteitä ja niistä on toisaalta turha taistella. Oon itse ollut niiden molempien puolella ja tiedän millaista on olla syvällä pelissä ja nähdä koko homma ulkopuolisen silmistä. Toki huippiurheilussa se homma nyt on vaan niin, että jos et anna sille kaikkeasi niin tuskin tulet koskaan sielä korkeimmalla pallilla olemaankaan. Se on vähän niinkuin kaikki tai ei mitään. Jos ajatellaan vaikka oma lajiani bikinifitnesstä niin en tiedä ketään maailman huippua kenellä sielä olisi lapsi… Syykin siihen on selvä, sillä jos aiot kilpailla olympia mitallista sinulla ei ole aikaa lapsille… monella kariutuu parisuhde lajin myötä (ja niitä on monia) johon Juuson sanoja lainatakseni: kyllä yks kunnon kisadieetti yhden eron vaatii. Mulla ei o kyllä siihen varaa, koska mulla on täydet panokset pelissä ja siks varmaan tyydyn oleen tällänen…

IMG_7563Mulle laji on ihan liian itsekeskeinen ja nykyään pintapuolisesti pelkkää pehmopornoa ja siksi ihan suosiolla jään näistä kuvioista….. Mun unelmat on ollut oma like, talo ja perhe ja nyt mulla on kaikki nistä <3 ja oikeesti oon tosi onnellinen..

-Umppu

primebody

36 vastausta artikkeliin “Kyllästyttääkö fitness?”

  1. Kyllä kyllästyttää. Täälläkin postailevista tyyliin jokainen harrastaa bikinifitnessiä ja joka ikiseltä suunnalta samanlaiset postaukset sitä mukaa. Enpä ihmettele jos sporttiset (nuoremmat) neidit katselee tätä myötä miltä kuuluisi näyttää ja miten elää ollakseen ”fit”, kun tää homma leviää käsiin. Itsellekin meinaa jo välillä tulla semmonen olo että ahaa, mä taidan olla nykymittapuulla aika plösö kun tykkään herkuteilla oikeilla herkuilla ja olen vuosia treenaillut ihan vain omaksi mielekseni just sillon kun huvittaa. 😀

  2. ”Jos ajatellaan vaikka oma lajiani bikinifitnesstä niin en tiedä ketään maailman huippua kenellä sielä olisi lapsi… ” Yeshaira Robles(yhden lapsen äiti, ifbb pro), Deborah Goodman (kuuden lapsen äiti, ifbb pro), Stephanie Mahoe (yhden lapsen äiti, ifbb pro). Tässä pari maailman huippua, ketä tuli mieleen keillä on lapsia ja ovat ammattilaisia bikinissä:) Kyllä heitäkin on.

    • Ei olekaan sehän nyt on aivan selvää, ei se ollut se pointti että heitä on vähemmän vaan se, että sanoit ettet tiedä _ketään_ maailman huippua bikinissä jolla olisi lapsia. Mutta heitä on, ja tuossa vain ne jotka itse satun tietämään:)

  3. ”monella kariutuu parisuhde lajin myötä (ja niitä on monia) johon Juuson sanoja lainatakseni: kyllä yks kunnon kisadieetti yhden eron vaatii ”

    Jos noin höyhenen varassa on suhde ja se ei kestä yhtä kunnon kisadieettiä, niin siinä vaiheessa on varmaan molempien katsottava peiliin ja kysyä että ollaanko me luotu toisillemme. 🙂 Tahi sitten suhde on muutenkin tosi vaakalaudalla. Enemmän niitä eroja varmasti tulee työuran takia kuin kisadieettien.

    Oli pakko tuoho vaan kommentoida, koska minusta tuo lausahdus on vähän juro. 🙂

    Tsemppiä jatkoon! Aijotko jatkaa enää sitten kirjoittelua vai kirjoitteletko muista aiheista kuin tästä lajista?

    • Ehkä siinä tapahtuu varsinkin naisilla se, että ne muuttuu ja ne miehet ei jaksa sitä hössötystä… Mä uskon tuntevani enemmän bikinikilpailijoita kun sä 🙂 enpä mä paljon tästä lajista oo pitkään aikaan kirjoitellut niin jatkan samaan tyyliin

  4. Jesss! Oon niin tyytyväinen tästä suorasta puheesta, joten kiitos! Toivottavasti kaikki ”pikinipimpit” lukee tän sun tekstin.

  5. Pidin taukoa tämän blogin lukemisesta, koska kyllästytti tämä ainainen jaaritus, kuinka fitness on tylsää, paskaa you name it. Ajattelin kuitenkin perheenlisäyksen tuovan jotain uutta tähänkin blogiin, joten olen välillä käynyt lukemassa, mutta samat jaarituksethan täällä jatkuu.
    Olen hölmönä kuvitellut, että ihmiset bloggaavat itseään kiinnostavista aiheista, eikä aina ja jatkuvasti siitä, mikä ei kiinnosta. Olisiko aika mennä eteenpäin? Mä taidan jatkaa matkaani eteenpäin, koska ennen niin hauskalla kirjoittajalla on jäänyt levy jumittamaan, eikä mitään uutta ole antaa. Kiitos ja näkemiin.

  6. Moi,
    Hyvä kirjoitus, jatka vain samaan malliin! Musta on kiva, että vaiktat kirjoittavan oikeasti niistä asioista, mitkä sulle on ajankohtasia tai on sun ajatuksissa muuten. Toisinaan on paljon fitnestä, toisinaan jotain muuta. Tärkeintä on, että olet aito niin kuin aina olet ollut! 🙂

    • Kyllähän mää niistäkin kirjoitan, mutta kirjoitan asioista mitkä juuri kirjoitushetkellä on mun mielessä. En tee juurikaan mitään ”toivepostaus” kirjoituksia, koska niistä ei ole aina mielenkiintoa kirjoittaa. Blogeja on paljon niin uskon että löydät myös itsellesi sopivaa luettavaa

  7. Fitness ei kyllästytä – on ollut rakas harrastus jo 15 vuotta. Tämä hype sensijaan pursuaa korvista. Noh, karavaani kulkee ja treenit kovenee…

  8. Hei!
    Olen seurannut blogiasi ihan alusta saakka. Hienoa, että tuot rohkeasti mielipiteesi julki, mutta täydellinen kelkankääntäminen ihmetyttää…
    Lämmintä joulunodotusta Sinulle ja perheellesi.

    • Hei B.Odari oon itse tyytyväinen siihen miten menestyin kilpailuissa ja mulla ei ole jäänyt mitään hampaankoloon.

  9. En ymmärrä, miten jaksat vieläkin jauhaa asiasta. Kuten siitä kohusta jo huomattiin, on ihmisiä, jotka nauttivat tästä ”ympäri vuoden ruokansa punnitsemisesta” ja osa taas ei. Se on yksilöllistä. Jos se ei sun päähän mahdu, että ihmiset on erilaisia ja pitävät eri asioista, niin sitten ei mahdu. Tää on sun mielipide ja totuus, muilla on omansa. Ei tarvitse ”välillä nauraa ihmisille”. Tätä voisi melkein jopa verrata tukan värjäämiseen (erittäin karkeasti), miksi jotkut ihmiset värjäävät tukkaansa useaan otteeseen kuussa, kun sehän ei millään lailla tee hyvää hiuksille. Jotkut tykkää vaihtaa tukkansa väriä ja pitää ittensä fressin näköisenä, jotkut taas ei pidä sitä niin tärkeänä ja pitävät terveen tukan.

    LET IT GO, PLEASE, et ole kaikkitietävä Jumala.

  10. Ihan mahtava teksti! Tuntuu että nykyään kaikki fitness-blogit vaan paasaa siitä kuinka fitness on se ainoa oikea tie onneen, ja kuinka ruoka on vaan polttoainetta ja elämä treeniä treenin jälkeen. Tää on hyvää vastapainoa sille! Elämässä on muutakin tärkeetä kuin olla huipputikissä kaiken aikaa. On tärkeetä syödä terveellisesti ja urheilla niin että jaksaa ja voi hyvin arjessa, mutta kyllähän siihen arkeen pitää muutakin mahtua kuin sitä fitnessiä ja pitää elämästä voida nauttiakin!

  11. Huhhui. Sä voisit varmaan lopettaa tän blogin pidon fitfashionissa kun ei fitness kiinnosta ja kaikki on niin plaah.
    Pitkästä aika erehdyin kurkkaamaan tänne ja samaa valivalia vaan taas.
    No eipähän tartte taas hetkeen kurkkia.

  12. ”Perusteluni tähän on siis se, että kun toitotetaan että enkö saa tehdä sitä mistä nautin niin ethän sinä silloin todellakaan tee sitä vaan joku ihminen on se sitten valmentaja tai joku muu päättää miten elät. Hän kirjoittaa sinulle laput miten syöt, hän päättää miten treenaat, hän sanoo miltä näytät ja lisää tai vähentää jompaa kumpaa…”

    Kerroppa mikä valmentajan tehtävä urheilussa on, lajista riippumatta? Eikö urheilija omasta halusta hanki valmentajan, jonka tietotaitoa hyväksikäyttäen urheilija saavuttaa asettamiansa tavoitteita?

    Perustelusi mukaan ihmisiä laitetaan väkipakolla fitness kilpailijoiksi. Kyllä taustalla on aina henkilön oma halu tehdä jotain tiettyä urheilua, tässä lajissa se nyt vaan vaatii dieettejä jne. En usko että valmentaja olisi hirveän menestynyt jos ei ko lajissa vaatisi valmennettavaltaan mainitsemiasi asioita.

    • Toki valmentajan tehtävä on juurikin auttaa sinua niihin tuloksiin, mutta pitää todellakin osata itse kuunnella sitä omaa kehoa ja pikkuhilja oppia mikä sopii kenelle, jolloin sen elämän ei tarvitse olla kokoajan sitä paperilappua… Usein kun aloitat homman niin elät nimenomaan sen lapun kanssa pari vuotta kunnes itse tajuat,,,,,,,,

  13. AAMEN!!

    Kiitos Umppu taas mahtavasta kirjoituksestasi josta olen täysin samaa mieltä! Ihanaa joulua teidän perheelle 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta