Kun elämä koostuu salista, posetreeneistä, cardiosta ja keittiövaaàsta ja yhtäkkiä kaikki murtuu

Palataan ajassa taaksepäin muutamia vuosia kun olin rehellisesti käynyt salilla 3kk. Näin jälkeenpäin miettien 3kk huh huh.. No kuitenkin aloitin silloin elämäni ensimäisen dieetin ja jo kaikille tuttu lause: matka kisalavoille voi alkaa. Toki painotan sitä, että olen urheillut kilpaa koko elämäni enkä aloittanut kilpauraani bikinifitneksestä vaan takana on yli 10 vuotta balettia ja rytmistäkilpavoimistelua, sekä kilpacheerleaderingiä. Mää sain mun kropassa jo kolmessa kuukaudessa lähtökohtaan verrattuna todella suuria muutoksia aikaan ja tässä tullankin tähän mun koko blogin postauksen ytimeen.

IMG_4249 IMG_4252 IMG_4646 IMG_4647Jokainen lavalle nouseva tekee varmasti kovan duunin. Se mikä tässä hommassa vieläkin on ehkä se ongelma on juurikin se omien realiteettien näkeminen. Kun aloitin kilpailemisen oli ne ensimäiset kilpailut pitkästä aikaa sellaiset, että sali oli niin täynnä, että ihmiset ei mahtuneet sisälle. Ennen kisoissa oli kourallisia katsojia. Bikini fitness oli tullakseen. Se oli uus laji ja se kiinnosti kaikkia. Olin hommassa täysillä mukana ja kilpailin heti samana vuonna sm-kisassa ja sijoituin sijalle 4 ja olin ihan mitalissa kiinni. Se tuntui hienolta olla silloin yksi Suomen ”kärki nimiä”. Kun tuli kevät jälleen, jolloin kilpailin, mulla oli ensimäistä kertaa ihan hirveet paineet menestyä. Vaikka olen tottunut tekemään asioita paineen alla niin tää oli jotain ihan muuta. Mun silloinen toinen ……….. sanoi mulle enne kisaa, että nyt Umppu lähdetään hakeen sitä EM-paikkaa. Se on sun hoidat vaan homman. Mulla oli hirvee usko omaan tekemiseen. Olin asennoitunut siihen, että nyt perkele lähtee. Painoo on tullut ja titenkin kaikki on lihasta jne. Kun ne finaalisijoitukset sitten tuli ja mun nimee ei ollut siinä en voinut käsittää asiaa. Murruin ihan täysin. Soitin Juusolle että tuu hakeen mut nyt lähdetään. Päästiin hotellille, jossa hajosin ihan totaalisesti. Itkin ehkä 10 min join pari lasia viiniä ja se oli siinä.

IMG_6590 IMG_6599 IMG_6730 IMG_6624

Mää en todellakaan osannut käsitellä asiaa enkä voinut ymmärtää miksi en pärjännyt. Vasta nyt tajuan, että olin täysin keskeneräinen. Mun olis pitänyt saada rasvaa pois jopa useita kiloja. Pudotin silti yli 10kg lavakuntoon. Joskus siihen omaan kuntoon todella sokeutuu ja siinä vaiheessa se on juurikin se ……….. joka sanoo sulle sen totuuden. Mää kestän jos mulle sanotaan ennen kisaa, että sää oot surkeessa kunnossa, mutta en kestä sitä että se sanotaan mulle kisan jälkeen varsinkin kun ooon kysyny sitä 1000 kertaa. Huonoin sija koskaan oliko 11-13 en muista ja joo heheheh ei todellakaan tullut em-paikkaa. Se on juurikin se juttu. Kun näkee monen kilpailijan, jotka esimerkiksi kilpaili viime syksynä tai nyt keväällä: some pursuaa fitnestä, kana on ihanaa, aamulenkki jee ja silmäpussitkin on jotain niin hienoo. Tarvitaan yksi lause Fitness lavat täältä tullaan.

-Tule seuramaan matkaani bikinifitness lavoille

itse opin, että vaikka oletkin lavalla paras sinä se ei aina tarkoita, että oot voittaja. Inhoan sitä ”lavalle ei kannata mennä jos ei aio voittaa” sitten sijoitutaan sijalle 10 ja sanotaan, että ollaan tyytyväisiä……. Niin moni luulee itsestään ihan liikoja vaikka perssilmällä näkee jo kauas, että kärki on todella kaukana. Tiedän itse, että jos joskus vielä kilpailen on mulla todellakin paljon tehtävää jos haluan pärjätä. Siihen ei todellakaan riitä oman elämän paras kunto vaan mun on tehtävä useita vuosia töitä sen eteen. Mää en enään kuvittele itsestäni liikoja vaan ymmärrän mihin mulla on realistiset mahdollisuudet.

800_4051Olen luonteeltani kilpailija en ole todellakaan hyvä häviäjä. Laji kehittyy kokoajan ja kilpailijat kehittyy. Olen realistinen sen suhteen että mun vanha sija 4 sm-kisassa ei merkkaa tulevaisuudessa yhtään mitään ja se kunto millä se on saavutettu ei tällähetkellä riitä samaan sijoitukseen. se hirvee huuto kisoista, poseerauksesta, rokataan lavalla kauhee todistelu hikipisaroista voidaan viedä kun matto jakojen alta hetkessä kun finaali lista tulee nähtäväksi. Usein ne ihmiset aloittaa pitkän hijaiselon eikä niistä kuulu moneen kuukauten mitään. Usko sun tekemiseltä on viety kokonaan pois. Tässä lajissa on oltava jalat maassa, koska ikinä ei voi tietää sillä kisan ratkaisee päivän kunto sekä tuomarit. OON ITSE KOKENUT TÄMÄN  ja haluan tällä tekstillä sanoa sen, että ole realistinen. En halua lytätä kenekään unelmia vaan olevan itselle rehellinen. Vaikka se peili näyttää että sielä on bikinilavojen kuningatar se ei aina ole sitä.

IMG_3068 IMG_3056 IMG_3053Laji on kasvattanut musta todella vahvan ihmisen ja olen oppinut tuntemaan itseni paljon paremmin. Tiedän mihin pystyn kun sitä haluan, mutta olen myös oppinut tiedostamaan ne puutteet. tajusin myös jälkeenpäin, että jossain vaiheessa kehitykseni ei ollut mennyt eteenpäin vaan olin huonompi kuin enne se paino jota luulin lihakseksi olikin läskiä 🙂 Totesin myös että se hirvee huuto ei kannata vaan on helpompi tehdä koko hommaa ihan omassa rauhassa. Laji on raakaa ja  se ei vaan sovi kaikille. Tärkeintä on kuitenkin, että se sun mieli on mukana touhussa joka mulla ei silloin todellakaan ollut tasapainossa. Jos et ole ennen elämässäsi urheillut ja käyt vuoden salilla, pudotat painoa paljon tulos voi miellyttää omaa silmää, mutta usein se on laiha läski efekti mikäkoituu monen kohtaloksi. Sitten on niitä jotka on jo luotu syntymästään lajiin ja duunia ei tarvitse tehdä yhtään niin paljon ja pokaalikaappi pursuaa. Maltti on valttia. Kehitys tuottaa tulosta. Jos takan on 10 vuotta baarielämää ja pikaruokaa voi jo melkein sanoa, että ne näkyy ihossa niin paljon, että tavoittelet mahdotonta. Totuudentorvi Koskinen on puhunut

IMG_9438

Mun kahden vuoden kehitys

-Umppu

primebody

12 vastausta artikkeliin “Kun elämä koostuu salista, posetreeneistä, cardiosta ja keittiövaaàsta ja yhtäkkiä kaikki murtuu”

  1. Kiitos hyvästä tekstistä! Olen jo alkuvuodesta asti pudottanut painoa ja oma tavoite on ollut, että näyttöisin omasta mielestäni hyvältä. Kunnioitan ja pidän ”teikäläisten” vartaloita kauniina, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että ihan noin kaunista musta ei saa tekemälläkään. Tunnen parikin lajia harrastavaa henkilöä ja ihmettelen kun aina jaksavat hehkuttaa.. Välillä alkoi jo kummitelemaan ajatus että ehkä minäkin, mutta jos vaan keskityn samaan itseni terveelliseen kuntoon.

  2. Tykkään lukea blogiasi, koska siitä huokuu realismi ja elämänhalua. Et kaunistele asioita vaan kerrot miten ne on ja luen sitä mielummin ku kaiken maailman fifistelyä 🙂

  3. Kiitos Umppu! Totuudentorvia todellakin tarvitaan. Kiitos, kun jaat omia kokemuksiasi. Niistä on varmasti hyötyä monelle. Ainakin itse aion ottaa neuvoista opikseni niin paljon kun vain mahdollista!
    Kirjoitus oli oikein puhutteleva! Kiitos!

  4. Varmaan jotain asiaakin tekstiin sisältyi, mutta se oli todella vaikealukuista.. Missä esimerkiksi välimerkit?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta