Kuinka vahva minä oikeasti olen

Miksi meidän tarvitsee aina ajtella, että elämän pitäisi olla jotenkin ihmeellistä? Mää mietin itsekseni paljonkin asioita ja teen paljon ajatustyötä asioiden ja ratkaisujen löytämiseksi. Oon monta kertaa miettinyt niitä asioita mitkä mut todellakin tekee onnelliseksi ja ne usein on hyvinkin pieniä juttuja. Olen koittanut opetella aina miettimään iltaisin asioita mitkä tuntui sinä päivänä hyvältä ja mennä hyvillä mielin nukumaan. Olo tuntuu pitkästä aikaa hyvin vapautuneelta ja onnelliselta ja syys siihen on minä. Tarkoitan sillä sitä, että oon lähiaikoina tehnyt itse paljonkin muutoksia asioihin mitkä on tuonut mulle sitä onnea.

IMG_6621

Joskus mielessäni tietyllä tapaa harmittelen ihmisiä ketkä on aina saanut kaiken helpolla ja mietin tietävätkö he todellisuudesta mitään. Mietin päättäjiä, jotka tekevät päätöksiä kansan puolesta, joilla ei ehkä ole ihan samanlaista lähtökohtaa kun suurimmalla osalla kansasta.  Mut on lapsesta asti opetettu tekemään töitä ja olen aina voinut olla ylpeä saavutuksistani. Mietin samaa käänteisesti ja ihmisiä ketkä eivät ole koskaan tehneet mitään saavuttaakseen tieynlaisen elämän. Viime vuosi oli alallamme aivan kamala ja se oli ainakin itselleni taudellisesti helvetin vuosi. Olen tottunut tekemään paljon töitä ja siitä seurauksena olen saanut paljon palkkaa. Pystyin ostamaan mitä halusin ja tekemään oikeastaan mitä halusin. Kun asiat tahtomattani heittivät häränpyllyä olin ahdingossa. Silloin vasta heräsin todellisuuteen ja tajusin sen tärkeimmän. Ne onnellisuuden asiat on ilmaisia. Mun ei tarvitse yrittää olla yhtään mitään muuta, kuin mitä olen. Joillekkin onnelissuus on merkkilaukkuja, kenkiä,  shampanjaa ja ferrareita hmm…. Joo se saattaa tuoda jollekkin hetkellistä hyvänolon tunnetta, mutta ei onnelisuutta. Onnellisuus tarkoittaa asioita mitkä on jatkuvia sun elämässä ja joita arvostat jokaikinen päivä. Jos oot allapäin ne laukut ei tuu sun luo ja halaa sua ja sano, että kyllä me tästä selvitään. Eikä se Ferrari tuu pyyhkiin kyyneleitä sun kasvoilta kun tarvitset lohdutusta ja shamppanjasta tulee vain huono olo 🙂

IMG_6618

Mää oon luopunut itse oikeastaan kaikista niistä merkkilaukuistani, koska ne ei tehnyt mua onneliseksi. Mulla ei oo autoa, koska en tarvitse ja ette tiedäkkään kuinka vapauttavaa on näin yli kolmekymppisenä hurautella PINKILLÄ mopolla kärpäsiä hampaanvälissä, tukka hulmuten, auringon paistaessa pitkin katuja. On ihana tulla kotiin ja saada suukko mieheltä ja mullalta tuksuva päivän riekkunut poika syliin, joka sanoo, että äiti mulla oli sua niin ikävä ja mojauttaa kunnon suukon. Ei se rikkaus vaan elämänrikkaus <3.

IMG_6639

Mut teki tänään onnelliseksi asiakkaalta saatu kimppu kukkasia, mikä oli kiitos hyvästä palvelusta. Ei se pinnallisuus vaan syvällisyys. Ei se rikkaus vaan rakkaus 🙂

IMG_6630

Meidän rappustreenit on edelleen käynnissä. Eilen olin mun vakkari Emman sijaan toisen Emman kanssa. Liikkuminen ulkona on vapauttavaa ja ihanaa. Mun jalat on jo hetken olleet ongelma ja niitä on hitanut urheilun lisäksi Hoitola Preventio http://www.preventio.fi LPG hoidolla ja Maiju Aalto wolffilla hieronnalla. Hiljaa hyvä tulee. Kun kilpailin pitkään niin edelleen teen aisian suhteen paljon töitä oman mieleni kanssa. Teen paljon havaintoja ja se minkä olen tässä taas todennut on se rankka kisa ja treeniputki ja paluu ns. tavalliseen elämään on todellakin tehnyt paljon haittaa monessakin asiassa. Laitan tän mun super ihanan kuvan muistuttamaan taas kaikkia siitä mitä se on se todellinen kisakunto.

IMG_9371

Kun tästä lähdet palaamaan siihen normaaliin painoon olisi se hyvä tehdä ns. käänteisessä järjestyksessä ja lisätä hiljalleen niitä hiilareita siihen ruokavalioon. Siinä ei kaikki onnistu, koska usein mieli ottaa vallan ja syöminen on loputonta. Kabum joka ikinen pulla siirtyy suoraan sun hanuriin ja jymähtää siihen ikuisiksi ajoiksi. Vaikka mustelen lämmöllä kilpailuja ja ihailen välillä sitä mitä sain aikaan ei se kuitenkaan tehnyt mua onnelliseksi näin jälkikäteen ajateltuna.  Tunsin olon usein väsyneeksi, voimattomaksi, kiukkuiseksi. Kilpailujen lähestyessä, mua ei todellakaan aamulla hymyilyttänyt kun lähdin 4-5 aikaan  lenkille. En saanut nukuttua kunnolla, palelin ja aivot ei ollut mukana oikein missään. Vaikka mun aineenvaihdunta toimii ihan normaalisti niin keho ei vieläkään ja siitä on kohta vuosi aikaa.  Tiedostin jo etukäteen, että palautuminen vie aikaa, mutta en tiennyt, että näin kauan. Vaikka voin hyvin niin olo on silti esimerkiksi jumahtuneen rasvan suhteen välillä toivoton. Tälläistä tilannetta ei ole olut koskaan ennen. Tiedostan myös että en ole enään 16.v, mutta tuskin muutamassa vuodessa keho vanhenee niin paljon, että ainut syy siihen olisi vain ikä. Monet kilpailijat pullahtavat kisojen jälkeen lähes tunnistamattomiksi ja sitä tattaraa kertyy kehoon tuplasti mitä on koskaan ollut. Ja pahimmassa tapauksessa se on siinä koko loppuelämän. Edelleenkin todella metin, että mikä se siinä on mikä vielä pitää mua tässä hommassa kiinni? Joku viisaampi vois sen mulle kertoa 🙂

IMG_4245

Kukaan ei ohjaa mua nyt mihinkään suuntaan mihin en halua itse mennä ja se jos mikä on hienoa. Kukaan ei sano mitä mun pitää syödä tai milloin pitää juosta. Hallitsen täysin itse tätä palettia pitkästä aikaa. Edelliseen tekstiin viitaten aina ei tarvitse olla massaa vaan pitää löytää se oma polku mitä pitkin kulkea.  Do what you love _Love what you do -Umppu

primebody

7 vastausta artikkeliin “Kuinka vahva minä oikeasti olen”

  1. Vastaan tohon edellisen postauksen aiheeseen! Mutta puhuit taas niin asiaa tuossa postauksessa!! Lisäksi itse olen miettinyt sitä, että tällaisia herustuskuvia ottaa esim. yksi naimisissa oleva pikkujulkkis, joista valitettavasti on usein maininta lööppilehdissä. Niin mitä tän pikkujulkun mies mahtaa miettiä, ku oma vaimo esittelee itseään paljastavasti koko kansalle?? Musta ainakin ois paljo kivempaa lähetellä tuollaisia kuvia ihan omalle miehelle eikä koko kansan nähtäväksi. Tulee mieleen kysymys, että noinko hyvin teillä pyyhkii, ku naikkonen hakee huomiota muualta joka toinen päivä.

    • Niin se tässä tavallaan oli just se pointti 🙂 Ehkä se kertoo jotain huonosta itsetunnosta tai epävarmuudesta.

  2. Vau… Ensinnäki suuuri kiitos tästä tekstistä. Hassua miten oikeestaan ihan joka kerta kun pohdin jotain asiaa, syvällisempiä tai pinnallisempia juttuja, niin satun lukemaan juuri omaan tilanteisiini sopivia esim. blogikirjoituksia. Ja tää kirjotus oli just niin ajankohtanen kun voi. Oon harmitellu samaa eli et miten jotkut saa asiat vaan niin helpolla. Kaikki on niin ”täydellistä” ja on varaa ostaa ja tehä mitä tahtoo. Itestäni voin sanoo että mulla ei oo ajokorttia (haluaisin mutta ei varaa), ulkomaanmatkoja, autoa, omistusasuntoa, venettä, kesämökkiä, ei edes telkkaria (koska en oo kokenu tarvitsevani/ei oo tullu hankittua) eikä monia monia muita asioita mitä normitulosilla/rikkailla. Mut tää kirjotus herätti miettiin etttä mitä sitte? Ei se onni tosiaan tulis edes noista asioista. (Vaikkakin sinne ulkomaille kyllä haluan koska uudet kulttuurit ja nähtävyydet yms rikastuttaa!) Paljon arvokkaampaa onnea on esimerkiksi: juurikin tuo läheisten rakkaus, eläimet, luonto, suht hyvä terveys, keho ja mieli joka pystyy paljoon, nuoruus, unelmat, ystävät, ihanat muistot, hyvät pienet hetket jollon nauraa mahansa pohjasta tai ylittää itsensä jne jne. Kiitos sulle <3 jotenkaa ei ollenkaa pahitteeks muistaa nää real faktat :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta