Koska mää oon huippu-urheilija………

Osa blogini lukijoista on seurannut mun juttuja ihan alkutaipaleelta vuosien takaa. Moni ehkä kuvittelee ”tuntevansa” mut vaikkei oikeasti tiedä musta mitään. Kirjoituksista mielletään jonkinlainen kuva ihmisestä ja tehdään se analyysi sen perusteella, mikä yleensä menee aina mönkään 🙂 Palaan ajassa taaksepäin vuoteen 1988. Isosiskoni Maija oli jo muutaman vuoden voimistellut ja kaikki pikkusiskothan pitävät yleensä ainakin lapsena isosiskojaan esikuvinaan ja se oli sanomattakin selvää, että mää halusin voimistella. Aloitin 5-vuotiaana voimistelun joka todella vei mun sydämen ja se on vieläkin se laji nro1. Mun ensimäinen joukkue oli Rantaperkiöniskussa ja sainkin pian nimikko joukkuuen #Umpun Joukkue.

IMG_6010Joukkuevoimistelua harrastin monta vuotta, mutta halusin enemmän. Vaikka joukkueessa on mahtavaa se yhteishenki niin mulle oli aina kova paikka jos hävittiin jonkun muun tekemän virheen vuoksi 🙂 vaikka oltiinkin lähes aina voittajia. Aloitin samaan aikaan yksilölajin rytmisenkilpavoimistelun, jota treenasin Valkeakoskellasillä lajia ei harrastettu ollenkaan Tampereella. Oli haastavaa saada sovitettua yhteensä 8 treenit viikkoon ja jossain kohtaa oli tehtävä valinta ja se oli rytminen. Jos vertaan mun treenausta silloin ja mitä se on ollut esimerkiksi nyt fitneksen ajalla niin voin sano, että olin lapsena huippu-urheilija ja treenit ja treeni määrät on todellakin verrattavissa ammatilaisiin.

IMG_1397 IMG_1401 IMG_5996 IMG_5999 IMG_6014

Voimistelin ainakin 10-vuotta ja uskon sen olleen mulle elämässäni kasvattavinta aikaa ja yksi syy siihen miksi olen yrittäjä. Treenasin päivittäin ja useasti myös 2 kertaa. Kesät vietin joko Virossa tai Bulgaariassa treenileireillä, joissa oli usein 2-3 treenit päivässä ja ne kesti usein 3 tuntia kerralla. Yksi tunti oli yleensä balettia joka oli kestoltaan lyhempi, jota tanssin voimistelun ohella kokoajan, sillä se on välttämätöntä tasapainon, staattisen voiman ja kehonhallinan takia. Mun ainut tavoite tässä lajissa oli olla paras. Annoin todellakin kaikkeni tälle lajille. Lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni, mutta hetkeäkään en sitä kadu. Ensimäinen suuri etappi oli saavutettu kun kutsu tuli nuorten maajoukkueleirille. Olin muistaakseni 12 kun lähdin ensimäisiin kansainvälisiin kilpailuihin edustamaan Suomea. Suomesta lähti mukaan 1 tuomari, jonka matkan maksoi aina kilpailija itse sekä naisten sarjaan lähti mukaan myös kilpailija. Saan olla onnellinen, että vanhempani mahdollistivat tämän mulle.

Jos vertaan fitnes vs voimistelu niin koin pienimuotoisen heräämisen viime viikolla. Silloin kuin voimistelin vaikka kyseessä oli samanlailla yksilölaji järjestettiin paljon leirejä, minne hommattiin ammattilaisia monista eri lajeista. Leiri kesti monta päivää ja siinä oli tietenkin vaan yksitavoite: saada Suomen tyttöjä vahvemmaksi. Mulla on ollut jo pienestä asti näillä leireillä ravintovalmennusta joka on kyllä silloin mennyt toisesta korvasta sisään toises ulos). Lisäksi meillä oli voimistelun ja baletin lisäksi tanssia, jonka vetäjänä oli silloin Marco Bjurström :). Leireillä oli myös mentaalivalmennusta, rentoutusta ja vaikka mitä. Ja nyt siihen havahtumiseen. Miksi Fitneksessä ei käytetä mentaalivalmennusta? Ja miksi en ole ole itse tajunnut hyödyntää vanhoja oppeja? Moni kilpailija päivittää: nälkä, väsynyt, dieettiaivot jne päivityksiä, mutta niin ei todellakaan tarvisi olla. Sanotaan, että ton ja ton pää ei kestä, mutta mitä jos sitä päätä ei olekkaan valmistettu tulevaan koitokseen?

IMG_1657

Myös sen mielen pitää olla balanssissa ja kehossa vallita rauha, jotta voit onnistua. Kun voimistelin tein mielikuvaharjoituksia päivittäin. Tein paljon erilaisia mentaaliharjoituksia, katsoin maailman huippuja videolta jotka on kulunut kelauksesta puhki. Ja te lukijat jotka olette nuorempia niin silloin elettin VHS aikaa. Jos et tiedä mikä se on niin KVG 🙂 Mulla oli 5 välinettä kilpailuissa: naru, vanne, pallo, nauha ja keilat ja halusin olla kaikissa hyvä. Saatoin illalla ennen nukkumaan menoa heitellä keiloja huoneessani silmät kiinni ja joka kerta kun se putosi tiukasti käteen hymyilin ja mielikuvissani ajattelin kilpailutilanteen kiinniottoja. Olin lapsena tietyllä tapaa ammattilainen, sillä kuuluin Suomen top-3 ikäisissäni (sijoitukset vaihteli kilpailukohtaisesti). Olen edustanut ainakin 10 eri maassa Suomea kansainvälisissäkilpailuissa ja monissa maissa on tullut kilpailtua useamman kerran. Kun jälkeenpäin mietin asiaa niin onhan toi ollut ihan mahtavaa. Koulua hoidin siinä sivussa, mutta mitä paremmin sijotuin sitä vähemmän koulu kiinnosti vaikka senkin olen suorittanut kunnialla loppuun. Meillä saattoi kevät kaudella olla joka viikonloppu kilpailuja ja siihen vielä ulkomaankisat päälle, eli elämä oli aika hektistä ja koko Suomi on kyllä ravattu läpi. Mutta mun jutun pointti oli tavallaan se, että moni fitneksessä kilpaileva saisi varmasti paljon enemmän kun kurkkaisi hieman sieltä salimaailmasta muuallekkin. Jos tuntuu, että kilpailujen lähetessä stressitasot vain nousee niin siihenkin voi saada apua. Kun keho on jatkuvassa stressitilassa saattaa se dieetti tyssätä siihen. Paino ei tipu eikä muutenkaan tapahdu mitään. nyt kun en itse tänä vuonna kilpaile on aika katsoa lajia hieman eri silmin. Olin itse kuplassa ja jos jotain olisin voinut tehdä toisin olisin keskittynyt juurikin siihen stressiin ihan eri tavalla. Itse en sitä silloin tajunnut eikä kukaan muukaan siitä mulle osannut vinkata…

IMG_6023 IMG_6034 IMG_6052

Asioiden pitää osittain tapahtua omalla painolla, eikä muiden painostuksesta. Katsoin näitä kuvia joilla haen tavallaan itselleni motivaatiota. Kuvissa on 2 reality tähteä. Mietinkin usein onko ns. julkkiksilla aivan järkyttävät paineet siitä miltä he näyttävät… no onhan niillä kun tuntuu, että tavallisislla tallaajillakin on. Elämme pinnallisessa maailmaassa tällähetkellä, mutta kuitenkin tärkeintä tässä maailmassa on rakkaus. Kyllähän varmasti kaikki haluavat varmasti näyttää hyvältä, mutta mitä se sitten ikinä vaatiikaan. Mulle on nyt tärkeintä se sisäine rauha joka varmasti säteilee myös ulospäin. Aikansa kutakin <3 Pitää thedä niitä juttuja mistä tulee itse onnelliseksi ja jotenkin tuntuu että tämä jälkimmäinen lajini ei tuo sitä onnellisuuden tunnetta puolillekkaan kilpailijoista. Se nyt vaan menee niin, että aina ei tarvi mennä massan mukana vaan usein se erilaisuus on kiehtovaa ja kiinnostavampaa.

IMG_6029 IMG_6045

Nyt on lämmin joten muistakaa juoda vettä. Nauttikaa kesästä niinkuin määkin teen. On se vaan ihanaa kun en ole dieetillä vaan teen niinkuin sydän sanoo. Porrastreenit on taas käynnissä mikä on ihanaa. Tulipas pitkä juttu, mutta mitä näistä

-Umppu

primebody

5 vastausta artikkeliin “Koska mää oon huippu-urheilija………”

  1. Huippu postaus. Kiitos. Olipa kivaa lukea voimistelu-urastasi. Oon bongannut blogistasi aiemmin voimistelukuvia, ja nyt oli kivaa kuulla koko kisamenneisyys . Wau! Upeita saavutuksia! Itekin oon entinen voimisteluja (teline) ja voimistelu on kylla urheilulaji nr 1 ja mieleton pohja mille tahansa lajille myohemmin. Varmasti sullekin, vaikket kaikkia voimistelun oppeja (kuten toi mentaalipuoli) olekaan viela hyodyntanyt fitneksessa. Tykkaan blogistasi, olet aina niin aito ja suorapuheinen!

  2. Hei Umppu! Minulla olisi muutama kyssäri liittyen kisameikkiin. Eli mitä meikkivoidetta olet käyttänyt fitness lavoilla ja kuinka tummaa sävyä sen tulisi olla? Oletko käyttänyt meikkivoiteen päällä vielä puuteria vai tuleeko puuterista lavavaloissa ”harmaa/jauhoinen” efekti naamaan?

    Olisi muuten kiva jos tekisit aiheesta vaikka ihan postausta (vai oletko kentien jo tehnytkin…? )

    Aurinkoista kesää sinulle! 🙂

    • Mulla on muutama mitä oon käyttänyt. Puuteri kannattaa laittaa, koska millä muuten kiinnitätä meikin. Puutereitakin on tummia tai vaihtoehtoisesti voi käyttää aurinkopuuteria. Oon joskus kirjoittanut siitä en vaan muista milloin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta