Voihan selluliitti

Kattelin tossa aamulla rehellisesti sanottuna takapuoltani peilistä ja kirjaimellisesti kauhistuin. Mulle iski jo viime viikolla se liian kauan kadoksissa ollut urheilu hulluus. Kävin salilla pitkästä aikaa ja eilen oli pakko päästä juoksemaan. Mun ihana poikani lähti mun mukaan lenkille. En kuitenkaan ole mikään lapsi kiduttaja ja vaan Vili polki reippaana pyörällä ja teki hienoja jarrujälkiä takakumilla ja mää läähätin perässä. Mentiin usean kilometrin lenkki ja pakko kyllä sanoo, että nyt kun toi tupakka on jäänyt niin en hengästynyt yhtään niin paljon kuin olisin osannut odottaa. Viime lenkin oon tehnyt samalla viikolla kun oli Fitness Expo viime syksynä 🙂 Tämän aamun näyn nähtyäni joka ei siis ollut mikään näky vaan karu todellisuus ei tullut kysymykseenkään vaan lähteä töihin vaan painella sinne saakelin kuntosalille ja tehdä asialle jotain. 

IMG_9105

 

Tämä ilme treenin jälkeen on se mihin nyt tähtään eikä suinkaan tämä

IMG_9116

 

Haluan saada liikkumesta energiaa enkä suinkaan menettää sitä. Kun seuraan sivusta kisoihin valmistautuvia ihmisiä mietin samalla (vaikka oon ollut itse siinä samassa tilassa) suurinta osaa jotka on suurimman osan dieetistä todella väsyneitä, kiukkuisia, aivot ei toimi jne. Tavallaan koko yleisilme on riutunut…. näen kokoajan asioita eri tavalla johin pystyn hyvinkin samaistuun omien kokemuksien perusteella, mutta tavallaan ajattelen myös että onko sen elämän oltava kokoajan vain kilpailemista. 

IMG_8031 IMG_9371

 

Laitan näitä vanhoja kuvia havainnollistamaan tätä mun tekstiä ja ylin kuvista on mun mielestä terve urheilullinen ja sporttinen ja alakuva on kisa-aamuna mikä kertoo sen totuuden. En ole käynyt hetkeen puntarilla, koska tiedän että lukemaa on liikaa, mutta voin aina tehdä sille jotain. Tänään töiden jälkeen lähdettiin Emman kanssa paineleen niille surullisen kuuluisille Pispalan portaille ja ja Pyynikin portaan tuntui lasten leikiltä niihin verrattuna. Jumalauta ne rappuset vaan jatku ja jatku, mutta ajattelin sitä mun rumaa ja ryppystä ahteria ja ampeassani niitä portaita mietin vaan mielessäni sen rasvan alta kaivautuvaa sileää persikkaa. Mää tiedän, että se on sielä jossain 🙂 Sai meinaan liiti kyytiä tännä ja täähän on vasta alkua

IMG_9438

 

Muutoksia voi saada aikaan ja meillä kaikilla on siihen valmiudet, mutta käytännön toteutus vaan on hieman erilainen. Oon ollut elämäni aikana niin lihava kuin laiha ja projekteja on ollut monenlaisia. Jospa nyt olisi aika löytää se kultainen keskitie 🙂 Tässä on muutama kuva vuosien varrelta

IMG_4329

 

IMG_2242 IMG_2386 IMG_6789 IMG_0876

 

Kesä tekee kovasti tuloaan ja vaatteet vähenee ja mikä sen  ihanempaa kuin nauttia sen tuomasta lämmöstä. Salaa toivoisin, että maailma ei olisi niin pinnallinen vaan keskityttäisiin enemmän siihen sisäiseen hyvinvointiin, mikä todellakin säteilee ulospäin. Olen itse syönyt ja stressanut itseni tähän kuntoon ja päätin nyt muuttaa suuntaa. 

-Umppu

 

primebody

4 vastausta artikkeliin “Voihan selluliitti”

  1. Nimenomaan. Se suurin muutos kun lähtee itsestä ja ajatusmaailmasta. Ei se muu maailma ole pinnallinen vaan itse olet kerännyt ympärillesi juurikin ne ihmiset. Itse teet valintoja siitä minkä näet omana hyvinvointina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta