Mammat Jumppaa osa 2.

Mammat jumppaa osa 2. Tämän tekstin kirjoittaja on Katri Viirret, jonka kanssa olemme olleet lavalla molemmat ensimäistä kertaa.  2 vuotta sitten Fitness Classicissa milloin meitä oli koko bikinissä vain 9 osallistujaa ja kaikki kilpailtiin samassa sarjassa pituuteen tai ikään katsomatta. Nyt voi jo kilpailijalistasta huomata kuinka laji on ollut siitä saakka aivan valtavassa kasvussa. Kiitos Katrille tästä postauksesta ja tässä hänen tarinansa. Katrin blogia voit seurata myös täältä fityoutoo.fitfashion.fi

minäben

 

Ennen lasta ei osannut edes kuvitella, miten elämä muuttuu äidiksi tullessa! Mä en edes muista miltä tuntuu, kun ei ole ketään huollettavana! On täysin eri asia olla vaikka parisuhteessakin ja lapseton, kun että on lapsi(monilla toki useampi). Jonkun toisen tarpeet menee AINA sun omien tarpeiden edelle ja sen mukaan niitä aikatauluja on lähdettävä rakentamaan. Mulle ei ole kuitenkaan koskaan tullut mieleenkään, että vähentäisin, saatikka lopettaisin urheilun lapsen saannin jälkeen! Jos on tahtoa niin löytyy keinot – näin mä olen ajatellut äitiyden ykköspäivästä lähtien. Kysymys on siitä, mitä asioita haluaa ja mitä arvostaa. Kaikille sen listan yläpäässä ei ole treenaus, mutta se pitää mut kunnossa fyysisesti ja etenkin henkisesti!

Mä oon itse ollut joskus 80-kiloinen ja aivan rapakunnossa. Ihailin treenattuja naisia ja aloitin joka maanantai uuden dieetin. Mulle käänteentekevä kohta oli se, kun lopetin selittelyyn ja tekosyyt. Olin suoraansanottuna helvetin kyllästynyt, että aina jostain tursus ja yritin epätoivoisesti mahtua normaalikoisiin vaatteisiin. Söin omasta mielestäni kuitenkin aika terveellisesti ja sit pyysin Tunturin Katarinalta apua ruokavalion kanssa, tästä on jo viitisen vuotta. Selvisi, että söin aika päin pyllyä ja aterioihin tuli jotain järkeä. Sain muiden kateudesta ja ”taivastelusta” voimaa! Työyhteisössä saa helposti sekopään leiman kun alkaa syödä lounaaksi salaattia. Ikävä kyllä näin on monessa työpaikassa.

Kyllä mullekin sanottiin että sit kun saat lapsen niin ei sitä noin vaan lähdetä treenaamaan. Mä olin kaksi viikkoa synnytyksestä ekan kerran treenaamassa, koska olin palautunut synnytyksestä hyvin. Kunto oli toki huonontunut ja karmee löllö keskivartalossa mutta mulla oli kova usko että pääsen kuntoon! Toisin kuin yleensä ihmiset, en odottanut tuloksia kahdessa viikossa. Meni n.10kk ja mä saavutin toivomani tulokset. Olen arjessa energinen, enkä vain makaa sohvalla. En myöskään ole sairas juuri ikinä.

 

Kolme tärkeintä vinkkiäni äitiyden ja treenin yhdistämiseen tulee tässä:

  1. Hanki salijäsenyys läheltä! Tämä pätee ei pelkästään äiteihin vaan ihan kaikkiin! Ei auta mitään, jos säästää hinnassa parikymppiä kuussa, jos matkan takia ei jaksa lähteä treenaamaan. Kannattaa myös hyödyntää salin mahdollista lapsiparkkia. Se on onnen omiaan leikki-ikäisille lapsille ja paikalla on täysi-ikäiset, koulutetut aikuiset.

  2. Jaa vastuu puolison kanssa jos sellainen on! Imetyksen toki ymmärrän, mutta usein meillä äideillä on tapana ”omia” lapsi itselleen. Meillä mies on hoitanut lasta aina (imetin 9kk asti) ja heillä on lapsen kanssa nykyään jo aivan omat jutut ja kuviot :). Lapsi on nauttinut suunnattomasti myös isänsä kanssa olemisesta ja minä olen nauttinut niistä omista hetkistä.

  3. Osta kotiin kahvakuula ja/tai levytanko (pumppitanko). Sen jälkeen teetä ohjelma kotijumppaan ammattilaiselta tai kopioi vaikka urheilulehden sivuilta! No niin, nyt hävisi sitten ne loputkin syyt treenata! Kotona pystyy tekemään AIVAN yhtä hyvän treenin kuin salillakin.  


Energistä päivää toivottaen
 
Katri Viirret
 
primebody

2 vastausta artikkeliin “Mammat Jumppaa osa 2.”

  1. Hyvää tsemppiä äideille, että treenata voi vaikka on äiti. Elämä ei todellakaan lopua vaikka on lapsi tai lapsia, joskus naurattaa tuollaiset ajatukset. Olisi kiva kuulla, jos näissä kisaajissa olisi yksinhuoltajia ja heidän kokemuksia. Parisuhteessa (toimivassa sellaisessa) oleville äitiys-treenaus kombinaatio on asteen helpompi. Itse olen yh ja kuten kellä tahansa äidillä, lapsi menee kaiken edelle. Kun sairastetaan tms. niin silloin se oma rakonen omalle jutulle joko siirtyy tai sitten pitää luovia ratkaisut asiaan, muttei stressiksi saakka. Nyt kun omat lapset ovat jo vähän isompia, oma-aika kasvaa ja aikaa on aina vain enemmän omaan juttuun. On varmaan myös äitejä jotka jaksaa vetää arkirumban ja treenata vielä kisoihinkin. Tsemppiä kaikille treenaaville äidelle, Super!

  2. Loistava teksti myös Katrilta! Tuntuu hyvältä, kun meitä liikkuvia mammoja on enemmän koko ajan. 🙂 Nuo 3 vinkkiä ovat muuten erinomaiset!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta