Mammat jumppaa osa1

Monelle äidille tuntuu liikkuminen olevan täysi mahdottomuus. Otinkin yhteyttä muutamaan fitfashionin bloggaajaan ja halusin kuulla heidään tarinansa ja jakaa sen teille ja myös itse saada taas pientä motivaatio kärpästä liikkumiseen.  Tässä on Elina Nenosen oma tarina http://ellujumppaa.fitfashion.fi Tässä on linkki Elinan Omaan blogiin Ellujumppaa 🙂 Kiitos Elinalle tästä postauksesta ja tällä viikolla on myös tulossa muiden bloggajien tarinoita -Umppu

Viikko synnytyksen jälkeen
Viikko synnytyksen jälkeen

N. kk synnytyksestä
n. kk synnytyksestä

Usein kysytään kuinka (tavoitteellinen) treenaaminen/ liikunnan
harrastaminen onnistuu alle kouluikäisten lasten vanhemmilta, kun
kädet ovat täynnä töitä muutenkin. Tai kuinka puolison treenaaminen
vaikuttaa vanhempien väliseen suhteeseen. Kuinka yhdistää perhe- ja
työelämä sekä treenaaminen?

Jo ennen esikoistyttömme syntymää harrastimme mieheni kanssa
säännöllistä liikuntaa. Tuolloin en treenannut aktiivisesti
brasilialaista jujutsua, mitä mieheni on taas harrastanut vuodesta
2006 lähtien. Satunnaisten BJJ -treenien lisäksi lähellä sydäntäni oli
kuntosaliharjoittelu. Meidän molempien vielä opiskellessa
ammattikorkeakoulussa ja minun vielä työskennellessä samanaikaisesti
treenasimme silloin, kun siihen suinkin pystyimme. Aikaa ei ollut,
mutta sitä tehtiin kalenteriin, jotta olisi mahdollisuus harrastaa ja
pitää itsestään huolta - sama pätee tänä päivänä!

Lapsen syntymä pisti palapelin palat sekaisin eikä treenaaminen enää
onnistunutkaan silloin kuin itse halusi vaan nyt oli elettävä lapsen
ehdoilla. Ensimmäinen synnytykseni päättyi 36h jälkeen hätäsektioon,
minkä vuoksi synnytyksestä palautuminen vei tavanomaista enemmän
aikaa. Raskausaikana olin päättänyt, ettei minusta tule
pullataikinaksi muuttunutta äitiä vaan pidän itsestäni huolta lapsen
syntymästä huolimatta. 6 viikkoa synnytyksestä tein ensimmäisen
kuntosalitreenini. Aluksi tein 1-2 treeniä viikossa, minkä lisäksi
vaunulenkkeilin lähes päivittäin - pieni vauva oli helppo laittaa
vaunuihin ja lähteä kävelemään!

Ensimmäiset treenini kuntosalilla tein yksikseni, mutta puolisoni
silloisen kesäloman päätyttyä otin vauvan mukaan salille. Treenasin
aamuisin, jolloin kuntosalilla oli useimmiten vain muutama muu minun
lisäkseni. Esikoistyttömme katsoi minua turvakaukalostaan
nappisilmillään, kun ladoin rautaa tankoon, mutta useimmiten hän
nukkui päivän ensimmäisen päiväunet minun treenatessani sillä välin.
Jos tytöllä sattui olemaan huono päivä, en treenannut tai
vaihtoehtoisesti treenasin illalla, jolloin mieheni oli lapsenvahtina
sen aikaa. Imetin tytön ennen lähtöä, pumppasin rintapumpulla vielä
maitoa varastoon ja lähdin treenaamaan.

2 kuukautta synnytyksestä aloin käymään BJJ -treeneissä. Pari-kolme
kuukautta treenasin BJJ:a kaksi kertaa viikossa. Treenien aikana
mieheni oli tyttäremme kanssa - välillä kotona, mutta toisinaan mukana
tatamin reunalla. Tyttäremme oli alle 2 viikkoa vanha, kun oli
ensimmäistä kertaa mukanamme haistelemassa painisalin ei-niin-raikasta
ilmaa. Minun treenien päätyttyä, oli miehen vuoro tehdä omat
treeninsä. Meillä on siitä erinomainen tilanne, että meistä
vanhemmista kumpikin tietää, mitä liikunta toiselle merkitsee.
Yhteistyöllä molemmat pääsevät treenaamaan tasapuolisesti. Kun BJJ
-treenien määrä alkoi omalla kohdallani lisääntyä, otimme usein tytön
mukaan painisalille. Lapsen tuominen tatamin reunalle tuntui
luonnolliselta, koska myös treenikavereidemme lapset olivat/ ovat
treeneissä mukana. Isommat lapset leikkivät sivummalla aikuisten
painiessa kun taas perheen kaikista pienimmät tapittavat
turvakaukaloistaan.

Minun palattua takaisin työelämään sama tyyli treenaamisen suhteen on
jatkunut. Me molemmat osallistumme lapsen hoitoon tasapuolisesti,
jotta molemmille jää myös sitä vapaa-aikaa liikunnan parissa. Aikaa
meillä kaikilla on 24h vuorokaudessa, mutta itse päätämme kuinka sen
käytämme! Kuntosalillani on lapsiparkki, missä tyttäreni viihtyy
erinomaisesti ja painisalilla hän on meidän (tai tällä hetkellä vain
mieheni) mukana, mikäli minä olen iltavuorossa).

Treenaamme mieheni kanssa, koska haluamme pitää itsemme hyvässä
kunnossa. Yöheräämiset eivät tunnu niin raskailta, kun pitää itsestään
huolta liikunnan avulla, koska liikunta antaa positiivista energiaa!
Itse koen olevani parempi äiti, mitä paremmin voin - niin fyysisesti
kuin henkisestikin! Jos lapsen kanssa on ollut raskas päivä, hetken
hengähdystauko liikunnan parissa piristää eikä hautaudu negatiivisten
ajatusten alle. Lapsen syntymän myötä arki pyörii tiiviisti työn,
perhe-elämän ja treenaamisen ympärilllä, mutta se ei meitä haittaa.

Elina Nenonen

primebody

4 vastausta artikkeliin “Mammat jumppaa osa1”

  1. Ihan mahtava asenne Elina! Kiva että teilläkin mies ymmärtää ja tukee sua liikuntaharrastuksessa, nimittäin jos toinen laittaa kapuloita rattaisiin niin homma on 100 kertaa hankalampaa. Ja tässä taas todistettiin, että kyllä ne miehetkin osaa lasta hoitaa! Jos vain saavat :D!

    Terkuin, Katri

    • Kiitos kommentistasi! Juuri näin, mies on aivan yhtä hyvä hoitaja lapselle kuin nainenkin. Totta kai imetys onnistuu vain naiselta, mutta pienellä suunnittelulla sekä ennakoinnilla nainenkin pääsee harrastamaan imetyksestä huolimatta. 🙂

  2. On eri liikkua yhden kuin useamman lapsen äitinä tai onko vauva ns helppo vauva vai hiukan itkuisempi tapaus.
    Synty esikoinen ah niin ihana vauvan pallero. Nukkui hyvin ja oli kaikin puolin tyytyväinen. Äiti liikkui, kävi jumpassa ja pitkillä vaunulenkeillä. Syntyi toinen ihana vauva. Niin kovin itkuinen. Huusi vaunuissa, huusi kaikkialla muualla kuin sylissä. Pitkät vaunulenkit jäi ja istuttiin lasten kanssa puiston reunalla ja heijattiin vauvaa.
    Syntyi kolmas vauva suloinen. Ihana helppo ja niin tyytyväinen. Vanhempien lasten ollessa kerhossa käytiin pitkillä vaunulenkeillä ja iltaisin jaksoi harrastaa kun ei ollut koko päivää kannellut huutavaa vauvaa ja sai yötkin nukkua parilla heräämisellä.
    Syntyi vauva neljäs ja tempperamentiltään melkoinen. Yöt heräilin pahimmillaan 15 min välein ja parhaimmillaan tunnin välein. Ei paljon kuntoillla jaksa kun ei saa nukkua vaikka isä kuinka osallistuu lasten hoitoon. Neljäs vauva nukkui äärettömän huonosti 2 ensimmäistä vuottaan ja äiti meni silmä pussit roikkuen lasten kanssa puistoon. Oman ajan käytti nukkumiseen silloin kun sitä sai. No lapset onneksi kasvaa ja elämä asettuu uomiinsa. Neljännen vauvan täytettyä 2 löytyi myös jaksaminen omalle urheilulle.
    Mä olen aina liikkunut paljon paitsi silloin kun on ollut ikuiset vauvat vaatimassa veronsa. Useamman lapsen kohdalla oman ajan ottaminen on todella haasteellista kun siellä on myös ne lasten harrastukset.

  3. Nää on näitä juttuja joita jokaisen vauva.fi valittajakeskustelijan pitäisi lukea, vaikka tosin senkin jälkeen löytyisi tuhat ja sata tekosyytä miksi itse ei nyt just pysty ja kerkeä kun on ne lapsetkin…
    Kuten kirjoitit niin aikaa on 24h ja itse siitä päätetään. Liikutaanko vai mussutetaanko sohvalla.

    Itse aloitin liikunnan harrastamisen vasta lapsen syntymän jälkeen kun tajusin etten halua olla rapakuntoinen äiti ja oli oikea päätös. Kyllä on kiva juosta vaikkapa palloillessa lapsen kanssa, ei tartte sanoa ettei äiti nyt jaksa 🙂 Ja lapsi hölköttelee neljävuotiaana mun kanssa jo 2-3km lenkkejä pururadalla (leikkimielisesti tosin, ei mitään verenmakusuussapakotetaan juttua). Enkä ole lainkaan ollut pahoillaan liikunnan ja terveellisen ruuan ulkonäkövaikutuksistakaan, eikä vissiin tuo aviomieskään ole ollut pahoillaan kun vaimo ei ole kuin ryhävalas.

    Kiva juttusarja! 🙂

    iive http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta