kun stressi painaa niskanpäälle

Siinä vaiheessa kun oikeasti mietit, että kuinka selviän tästä kaikesta on tilanne jo aika huolestuttava. Miksi meillä on niin hirveät paineet tässä elämässä? Meidän työkuorma lähes jokaisessa ammatissa koostuu liian monista asioista. Elämä on kellojen ja kalentereiden kyttäämistä ja aikataulut on tehty usein ainakin lapsiperheissä minutilleen. Työtilanteissa on jatkuvia häiriötekijöitä joihin emme voi itse vaikutta, vaikka ne häiritsevät ja vaikeuttavat omaa työntekoa. Jotain saattaa stressata yksitoikkoinen työ ja toista taas liian rauhaton jatkuva muutoksien tila. Lähes joka toinen kärsii stressistä on se sitten tiedostettua tai alitajuista.

IMG_6761

 

Miksei meidän elämä voi olla vaan laiffii??? Tuskin meidän kehoa on rakennettu geneettisesti niin, että jaksamme näitä kasvavia vaatimuksia. Kun olemme stressaantuneita niin se vaikuttaa kehossamme fyysiseen ja psyykkiseen suorituskykyymme, energiantuotanto laskee, väsymme ja uuvumme nopeammin ja keskittymiskyky herpaantuu. Mää ainakin tunnistan itseni noista kaikista oireista ja tiedostankin olevani yli stressaantunut. Stressillä on suuret vaikutukset kaikkeen ja se vaikuttaa myös meidän psyykkeeseen.Huomaan ainakin itselläni, että se ilmenee uupumuksena ja tuntuu, että tiskikoneen täyttö jonain päivänä on aivan ylivoimaista. Töissä jaksan hyvin, mutta kun pääsen kotiin niin lösähdän. Onko kellään muulla samoja fiiliksiä? Vaikka oon aina halunnut menestyä niin oon miettinyt sitäkin asiaa uudelleen jos se tarkoittaa sitä, että lepään 40-vuotiaana burnoutissa pitkässäniemessä niin sitä en todellakaan halua. Burnout on tila, jossa koko elimistömme on joutunut souluista elimiin aina henkiselle tasolle kokonaisvaltaiseen kärsimyystilaan. 

IMG_7561

 

Liikunta vähentää stressiä, mutta mitä jos siihen ei ole enään energiaa?? Pitää myös osata rentoutua, mutta mitä jos siihenkään ei ole aikaa? Jos multa kysytään haluaisin tehdä osittain töitä kotona. Vaikka mun unelma on aina ollut oma liike niin tässä maailman tilanteessa sen tuoma stressi on jo kohta siinä äärirajoilla. En halua havahtua siihen, että oon kohta 40-v enkä muista viimeisestä 10:stä vuodesta mitään tai haluakuulla lapseni suusta miks äiti sää oot aina töissä. Haluan elää nautinnollista elämää ja nykyinen elämäntilanteeni ei siihen mahdollista. On siis luovuttava jostain, mutta mistä. Edelleen elän toivossa, että isot herrat mahdollistaisi etenkin meidän pienyrittäjien tehdä sitä me rakastetaan ja niin että emme käy töissä vain maksaaksemme laskuja. Kokoajan keksitään kaikkia uusia kuluja mikä on surullista ja ahdistavaa. Stressi pystyy tuhoamaan ihmiset hyvinkin nopeasti niin ulkoa kuin sisältäkin. Koitankin itse nyt keskittyä elämiseen ja alan etsimään sitä omaa sisäistä rauhaa <3 Kun asiat on balanssissa niin moni asia helpottuu. En halua olla kokoajan ihan pihalla vaan todellakin tehdä niitä asioita mistä nautin ilman stressiä 🙂

-Umppu <3

primebody

7 vastausta artikkeliin “kun stressi painaa niskanpäälle”

  1. Se on kyllä. Välillä tuntuu, että on niiiiiin loppu ja kaipaa vaan sellasta päivää, et sais siirtyy sängystä sohvalle ja illalla takas sohvalta sänkyyn. Eikä tarttis ajatella yhtään mitään tai tehdä yhtään mitään. Niitä päiviä vaan ei tahtonu tuossa oikein olla.

    Lapsiperheistä en tiedä..siellä varmaan hankalampi järjestääkään moista, mutta ite oon huomannu, että omat kiireet ja (en osaa kyllä stressata kovin suuresti tietosesti ainakaan) nk. stressi on tosi paljo ite aiheutettua, oon hiton näppärä täyttämään kalenterin kaikella ”pakollisella”, että jos sitä vapaata ei järkkää ite väkisin niin ei sitä tule hengähdettyä…ennenkä huomaa, että kaikki päivät on vaan itkusta suorittamista aamusta iltaan.

    Tottahan se on, että työt ei tästä maailmasta tekemällä lopu ja isojen herrojen päätöksillä ei ainakaan rikastumaan pienyrittäjät pääse ja koko ajan pitää vaan painaa enemmän ja enemmän hommaa ja siltikään ei juuri ylimäärästä jää käteen niin , että pystyis nauttimaan joskus kättensä jäljistä.

    Itellä oli onneks nyt mahdollisuus vähentää työntekoa reippaasti ja muuttaa elämän suuntaa kunnolla. Mutta tämän mahdollisti ainoastaan se, että oon yksin enkä vastuussa kenestäkään muusta. Siitä puolesta onnellisessa asemassa.
    Mutta totta puhut, että jos sulla on sielä fiilis, että tarviit jotai hengähdystaukoa tmv niin sellanen kannattaa ehdottomasti järjestää tavalla taikka toisella ja tinkiä sitten jostain, jos se sitä vaatii. Koska se lepotauko tulee..vapaaehtosesti tai sitte jonku sairastumisen muodossa ja jälkimmäinen ei oo enää yhtään hyvä juttu.

  2. Moikka!
    Sinulla näytti olevan suht paljon Biancaneve-postauksia, joten oletko kokeillut http://www.biancaneve.fi/product/1310/b-fast–takki-musta -takkia? Jos olet mitä kokoa itse käytät siitä? Tai osaatko muuten vaan sanoa Biancaneve takkien/hupparien koosta onko ne millaisia? Itse mietin XS-S kokojen välillä enkä oikeen osaa päättää kumman tilaisi, kuitenkin kyseessä venyvä materiaali, mutta silti…! ;D

  3. Kiitos!! Kiitos että jaoit tämän! Etten olekkaan yksin, ajatusteni, riittämättömyyden tunteeni ja hetkittäisen eptoivon kanssa. Miten aika riittää? Kuinka olen hyvä äiti, yrittäjä, vaimo ja kaikkea yhtäaikaa! Kuinka paljon töitä on sopivasti jotta en näännytä itseäni, mutta rahat riittäisi yrityksen kulujen jälkeen vielä itsellekki palkaksi! Jatkuva huolehtiminen asioista ja rahasta..että kaikki varmasti hoituu! Omalla vastuulla… Niin vapaata mutta niin sitovaa! Koko elämä!

  4. Hei!

    Sinulla on kun voimistelu taustaa, niin olisi kiva lukea jos olisi aikaa sulla tehdä joku kehonhallinta postaus. Nyt fitness on in, mutta kovasti tuntuu ihmisiä kiinnostavan kuitenkin kokonaisvaltainen hyvinvointi ja toiminnallinen keho.
    Olisiko jotn sellaisia helppoja voimistelu liikkeitä joita voisi aikuinen vähän kankeampikin oppia, sillasta käsilläseisontaan tms.

    Mielipidekirjoitukset on kyllä hyviä myös sulta, ehdottomasti parhaita blogeja sulla 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta