Anna mun kirjoittaa

Kaikki ei aina ymmärrä syytä miksi ihmiset kirjoittaa blogia. Osan mielestä jopa siinä ei ole mitään järkeä. Ainakin itse pidän sitä tietynlaisena päiväkirjana minne puran omia ajatuksia ja mietteitä ehkä päivällä puhumistani aiheista, jotka saattavat painaa mieltä tai siitä, kun vaikka olen onnistunut jossain asiassa ylittämään itseni ja olen ylpeä saavutuksestani. Vähän kuin tietynlainen ajatuspankki minne tyhjenneään miele päivän jälkeen. En kirjoita blogia sen vuoksi, että odottaisin siihen innoissani kommentteja ja haluaisin kamalasti keskustelua, tai haluan hirveästil ukijoita. Joskus kommentit on hyvinkin raketavia ja asiallisia, mutta joskus niin ala-arvoisia, että tekisi mieli estää koko kommentointi. Usein ne onkin niitä nimettömiä nettikiusaajia 🙂 🙂   Tiedän että varmasti herätän tunteita niin puolesta kun vastaan. Ne ketkä mut tuntee OIKEESTI läpikotaisin,  joita on vähemmän kun luulettekaan 🙂 tietää mitä tarkoitan teksteillä. Ne ketkä ei tunne ja  provosoituu jokaisesta lauseesta varmasti jo salaa mielessään inhoo mua lukee jo koko tekstin narisevalla ärsyttävällä äänensävyllä ja  kirjaimellisesti ymmärtää tekstin omalla haluamallaan tavalla.

IMG_6621

 

Niin paljon kun jotain kyrsii mun kirjoitukset niin yhtäpaljon mua kyrsii joskus  joidenkin kommentit.  Antakaa mun kirjoittaa mun päiväkirjaa rauhassa ja kirjoitakaa te omaanne. Joskus teksti osuu johonkin ja niin se vain on. Joskus ei kannata avata blogia jos viha sisällä on jo tuloillaan pihalle vaan jättää suosiolla lukematta niin elämä on huomattavasti helpompaa 🙂 Luen myös itsekkin kirjoituksia joista tunnistan joskus itseni, mutta en koskaan ajattele (jollei siihen ole yhdistetty nimeäni ja kuvaani) että toi kirjoittaa nyt musta. Saati että meen räyhäämään jollekkin tietämättä asian lopullista perää.. Mun on pakko sanoa, että jos voisin niin muuttaisin todellakin maailmaa, mutta kun se ei aina vaan oo mahdollista niin ymmärtäkää hyvät ihmiset, että mun mielipiteet on yks hiirenpaska muiden joukossa. Seison aina sanojeni takana ja mun ei niitä tarvitse muutella miellyttäkseni mahdollisimman montaa, koska sitä kutsutaan mielistelyksi. Jotkut tuntuu olevan välillä iin helkkarin herkkänahkaista porukkaa että huh huhu.  Asioista voi olla ihmiset eri mieltä ja se on ihan fine, mutta pitää myös joskus pystyä hyväksymään sen toisen mielipide ja toisen tavat, vaikkei niitä sisimmässään hyväksyisikään.

IMG_6618

Sain eilen sellaista paskaa niskaani kirjoituksesta, jota en mielestäni olisi ansainnut. On asioita mitä en hyväksy ja on asioita mitä muut ei hyväksy. Itse kunnioitan todellakin vanhoja perinteitä ja uskon niihin ja olen valmis yrittämään taistelemaan monestakin asiasta. Ihmistä voi oppia rakastamaan uudelleen ja jos tuntuu mahdottomalta on siihenkin asiaan ihan koulutettuja ihmisiä joilta kannattaa pyytää apua ennen viimeistä.   Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista ja luulis jokaisen sen ymmärtävän, että jos kirjoitan jostain asiasta niin en tarkoita sillä jokaista ihmistä maapallolla ja kirjoitankin lähes aina, että ei voi yleistää, vaikka totuus on että monessakin asiassa voi yleistää… Mää usein mietinkin sitä kuinka joku voi tuohtua nin paljon ihmisen kirjoituksesta jota ei edes tunne? Jos on oikein provosoituvaa tyyppiä niin lääkärikirja käteen ja sitä lukemalla voit todeta  että oot todellakin sairas ja kas kummaa alkaa joka paikka kutiaan. Itse mietin asioita monelta eri kantilta ja onkin hienoa saada asiallisia näkökantoja, mitkä on ehkä itsellä jäänyt pois pohtiessa.

IMG_6416

Oon myös miettinyt keneltä se on pois jos esimerkiksi vaikka minä olen onnellinen? Hah ai niin unohdin, että mullahan on ”taydellinen” avioliitto ja ”täydellinen” perhe kaverini sanoja lainatakseni. Faktahan on se että suhteessa opitaan vuosi vuodelta elämään vaikka aina se ei vättämättä ole helppoa. On kyse sitten parisuhteesta tai ystävyydestä niin niissä molemmissa on niitä ylä ja alamäkiä. Mää en ole koskaan pitänyt itseäni täydellisenä enkä tuu pitämäänkään. Tiedostan todella hyvin ne omat heikkouteni ja huonot puolet, joita koitan kokoajan kehittää, mutta toki rehellisesti sanottuna oon juurikin sitä mitä edellä sanoin: onnellinen.Omaan tietyn persoonallisuuden ja teen tiettyjä asioita mikä tekee juurikin musta mut, enkä haluakkaan olla kukaan muu, mikä on loppujen lopuks ihan hiton raskasta.  Oon tehnyt todella paljon töitä sen onnellisuuden eteen ja se ei ole kasvanut puussa, josta sen olen poiminut. Oon vuodattanut lammikon kyyneileitä, joita tulee vieläkin välillä ja raatanut kädet verillä jta myös teen välillä vieläkin. Yksi asia mikä mulla on aina ollut mielessä on että älä koskaan luovuta, koska selviät kaikesta.

IMG_1657

Ootteko koskaan miettinyt kuinka usein raha näyttelee suurta osaa meidän elmässä? Kuinka moni on valmis olemaan surkeassa parisuhteessa (esimerkkinä) vain ja ainoastaan sen takia, että esimerkiksi mies tuo leivän pöytään ja vaimolla on rajaton luotto. Töitä ei tarvitse tehdä eikä edes mietitä mistä se  raha sinne tilille tulee. Mikään ei ole koskaan ilmaista aina ne viulut joku maksaa. Tässäkään en tarkoita että kaikki jotka elävät liitossa missä on paljon rahaa olisivat onnettomia ja eläisivät siinä vain rahan takia, mutta joku pahoittaa juuri siitäkin mielensä, sillä on saattanut ostaa juuri eilen ihanan laukun miehen kortilla..  Huomaatteko kuinka asioilla on monta puolta? kaikki ymmärtää ne juurikin sillä omalla haluamallaan tavalla…. tän pikku lauseen jälkeen olen joidenkin mielestä kateellinen rikkaille ihmisille (mitä en todellakaan ole) ja toiset ovat kanssani samaa mieltä. Niin se homma vaan pyörii ja soppa on valmis…

Katkeruus on se pahin juttu mikä tuhoaa meitä sisältäpäin. Oppikaa antamaan anteeksi. Oppikaa ottamaan vastaan varsinkin silloin itse sitä annatte ja tarkoitan tällä kritiikkiä. Kun suututtaa nuku jokus yön yli ja mieti asiaa uudelleen, voiko syy ollakkin joskus sinussa. Onko sun vuoro pyytääkkin anteeksi, vaikka odotat sitä itse? Onko sulla aina oikeus loukkaantua vaikka oot saattanut loukata jotain toista vielä pahemmin? Älä syyllistä jos et ole ymmärtänyt alkuperää ja sisälukutaidossa on pahoja aukkoja..

Tähä loppuun Rikun ja Tunnan 10 käskyä

1. Usko johonkin

2. Älä luule, että jumalasi on parempi kun jonkun toisen

3. Laiskottele sopivasti

4. Kunnioita kaikkia

5. Suojele kaikkea elävää

6. Rakasta

7. Anna tarvitseville

8. puhu totta

9. Iloitse siitä mitä sinulla on

10. Tarpeeksi on riittävästi

-Umppu

Kun äiti ja isä eroaa niin miten käy lapsen……

Huomaan, että todella mietin asioita kun oma perhe on kasvamassa niin paljonkin erilaisista näkökulmista. Toki toisiin tilanteisiin on todella vaikea samaistua, koska niistä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta monia tapauksia joutuu ikävissäkin tapauksissa seuraamaan joskus jopa liiankin läheltä. Suomessa lähes puolet avioliitoista päättyy eroon, mikä on mielestäni kamalaa ja nykyään jopa ”trendi”. Ei viitsistä oikeasti tehdä kaikkea sen suhteen eteen vaan mennään siitä mistä aita on matalin meiningillä: ei tästä enään tuu mitään…Toki on parempi elää yksin kun surkeassa parisuhteessa, missä ei ole rakkautta sekin on totta. Avioliitto on lupaus ikuisesta rakkaudesta ja ainakin omalla kohdallani tarkoittaa sitä. On ihailtavaa, että omat vanhempani ovat toimineet ainakin mulle upeana esimerkkinä ja heillä yhteisiä vuosia on takana jo varmaan reippaan 40:ntä. Se asia mistä haluan kirjoittaa on asia mikä koskee nimenomaan perheitä ja niitä lapsia. Kysymys kuuluukin kuinka käy lasten kun vanhemmat eroaa? (siinä huonoimmassa näkökulmassa)

IMG_7110Toki jo vanhemmat lapset osaavat suhtautua asioihin eritavalla, mutta tarkoitankin nyt niitä todella pieniä lapsia. Meille ei anneta opetusta siitä millaista on olla vanhempi ja millaista olla hyvä vanhempi ja sitä ei voi tavallaan keneltäkään vaatiakkaan vai? Otetaan esimerkkin, että perheessä olevan 1.v lapsen vanhemmat eroavat. Yhteinen koti yleensä jää ja molemmat hankkivat omat uudet asunnot. Pahimmassa tapauksessa toinen punkkaa ties missä…. Molemmat vanhemmat haluvat nähdä tottakai omaa lastansa… Lapsi on edelleen vuoden ja hänellä on tässä vaiheessa ollut jo kome kotia… Vanhemmat sopivat, että lapsi on vuoro viikoin isällä ja äidillä…. Uskokaa tai älkää tämä on usein se kaikkein paskin sille lapselle, vaikkei moni sitä tiedä (koska hänellä ei ole ns. normaalia pysyvää kotia vaan se vaihtuu joka viikko). Harvoin kukaan näistä vanhemmista on itse kokenut tätä omassa lapsuudessaan, eikä tiedä miltä se tuntuu. En ole mikään psykologi, mutta kun aiheeseen tutustuu lähemmin on se täyttä totta. Puhun nyt ihmisistä ketkä ei välitä eikä rakasta ja keihin ei voi luottaa..Lapsi vaihdetaan päiväkodissa, kun vanhemmat eivät ole puheväleissä, mutta kumpikaan ei luovu omasta viikostaan edes lapsen vuoksi tai  ärsyttääkseen toista…. Tiesittekö, että lapsen perus turva luodaan juurikin näinä ensimäisinä elinvuosina ja jos ne menee päin persettä voi ”tuhot” kestää jopa joillain koko  loppuelämän… (pahimmissa tapauksissa) Toisille lapsille ero ei aiheuta mitään pysyvää ja he ovat ihan yhtä onnellisia kun onnelliset lapset.

IMG_6743
Onnellinen äiti <3

Molemmat vanhemmat on tässävaiheessa löytäneet uudet puolisot ja yksiö mihin ollaan muutettu eron jälkeen muuttuu liian pieneksi ja muutetaan taas uusiin asuntoihin… Tässävaiheessa lapsi on jo ehkä 3 ja hänellä on ollut 5 eri asuntoa…. Lapselle kaikista tärkeintä on vanhemman läsnäolo ja rakkaus, ei se että se toimii heittopussina ja pahimmassa tapauksessa pelinappulana riitaisassa erossa. Lapselle ei kuulu haukkua toista vanhempaa vaan parempi olla vaikka puhumatta asiasta jos se niin kyrsii… Lapsi tarvitsee huomioo ja huolenpitoa, mutta vanhemmilla ei sitä ole antaa  tällähetkellä uusien parisuhteiden myötä  ja tulevien perheenlisäysten muodossa ja taas on muutto edessä. Toki lapsi voi olla onneton ihan tavallisessakin perheessä en kiellä sitä enkä tarkoita että nämä eroperheiden lapset olisi aina jotenkin poikkeavia.

 

. Olen itse äiti ja mulle todella tuottaa tuskaa olla lapsestani erossa jopa viikonloppu… Miten joku äiti tai isä  voi olla erossa lapsestaan viikkoja ja jopa kuukausia ja sen päivän kun lapsi tulee hoitoon kuskataan se ties minne hoitoon. Se on pahempi sille lapselle kun se että se näkee isäänsä tai  äitiänsä harvoin. Miks niitä lapsia tehdään jos niistä ei pidetä huolta? . Miten joku ei ymmärrä, että ne lapset eivät ole mitenkään vajaita ja niiden ymmärrystä ei saa koskaan aliarvioida.

IMG_6711
Onnellinen äiti <3

Mää oon itse valmis antaan vaikka henkeni oman lapseni puolesta ja laitan sen kaikissa asioissa kaiken edelle. Toivoisin että jokainen vanhempi miettisi jo vauvasta asti sen lapsen etua eikä sitä omaansa. Vaikka se ero siitä lapsesta on aivan kamalaa niin jomman kumman sekin on vaan tehtävä. Antakaa sitä rakkautta ja olkaa läsnä. Lapsia ei kukaan pakota tekemään ja sitä varten on olemassa ehkäisy, jota kannattaa käyttää koska se on siihen käyttötarkoitukseen tehty. Abortti ei myöskään ole ehkäisykeino ja kun niitä on monia alla saattaa se vaikuttaa tulevaisuudessa lapsien saantiin rajustikkin. En sano ettei ole poikkeuksia, enkä väitä että kaikilla on jotain onglemia, mutta jos niitä ilmenee niin kannattaa miettiä, että syy tuskin on siinä lapsessa…

Se elämä muuttuu todella kun se lapsi tulee ja se nimenomaan tarkoittaa sitä, että ne lapsen asiat menee sun omien juttujen edelle. Tilalle tulee ainakin omalla kohdalla paljon parempia juttuja kun mitä oli ennen. Ne viinan huuruiset viikonloput muuttuu perheen kanssa mökkeilyksi tai ovat nimenomaan sitä laatuaikaa ja kaikeen tähän on valmistauduttava… Ne sun treenit ei mene lapsen edelle joka on oltava myös itsestään selvyys. Jos sulla on paska päivä sulla ei ole oikeus purkaa sitä lapseen…. ja niin edelleen…………….

 

Joskus ajtteleminen pistää vihaksi niinkuin tässä nyt kävi…

-Umppu