Mää oon sekaisin

Mulle on tullut joku saamattomuus……. tai no ei sitä siksi voi kutsua, kun sykin paikasta toiseen ja päivään mahtuu ties mitä, mutta itseni suhteen. Tunnen oloni laiskaksi ja saamattomaksi. Kai se on tavallaan ihan oikein koska on tossa tullut läes 3 vuotta sykittyä harva se aamu lenkkiä ja punttia ja joskus jopa molempia kadesti päivässä. Välillä onkin vaikea saada itseään motivoiduksi. Vaikka kilpailen olen aivan tavallinen pulliainen. Katselen välillä omia kisakuvia ja mietin, että itto toi likka on hyvässä kunnossa, kunnes tajuan, että sehän olen minä.

IMG_9371

 

Tässä on kuva Nordic fitness expon aamulta. Persukseni on aivan olematon, kylkiluut paistavat läpi ja muutenkin kuva muistuttaa lähinnä vään ruskettuneempaa anorektikkoa 🙂 Kisa look ja olemus perustuu täysin katsojalle luotavaan illusioon. Kun katson tuota kuvaa ei mun teekkään enään mieli olla siinä kunnossa 🙂 Mulla on sali treeniä vielä todella vähän, eikä lihasmassakaan ihan huimia tässä ajassa puhtaasti rakenneta. Kun kropasta sulatetaan kaikki ylimääräinen rasva ja poistetaan nesteet lavalle on tulos juurikin tuo kuvassa. Oon vasta nyt tajunnut, että ainakin mulla itselläni on ollut ihan hirveä kiire kisalavalle kerta kerran jälkeen. Nyt haluan kehittyä. Varsinkaan mun kokoinen ihminen ei pysty kasvattamaan tai kehittämään itseään oikein mihinkään suuntaan jos lähestulkoon kokoajan dieetillä.

IMG_8031 IMG_7713

 

Näissä kuvissa oon taas mielestäni oikeasti sellaisessa kunnossa missä haluaisin olla ympäri vuoden. Voin sanoa, että nyt kun mulla on ensimäisen kerran kisojen jälkeen tila, jossa en tiedä mitä seuraavaksi niin ehkä syy onkin siinä. Me ei olla lyöty vielä lukkoon mun seuraavaa etappia ja oon varmaan taas uudessa tilanteessa. Ehkä se motivaatio suurella osalla onkin juurikin se tavoittellisuus. Jos ei ole selkeää tavoitetta niin ei tule tulostakaan. Itselle on aina niin helppo valehdella. Salilla on helpompi luovuttaa kun ei ole tavoitetta ja vähän kolottaa. Voi keksiä aina syitä herkutteluun. Näin mulla omalla kohdallani ei oo. Tavallaan annan itselleni luvan, mutta joku kumma ääni mun ”pään sisällä” sanoo kuinka huono selkäranka sulla umppu on ja miten annat noin helpolla periksi. Kaikki tietä, että mulla on (ollut) ihan hiton hyvä itsekuri ja selkäranka, mutta missä se on nyt? Jos joku löytää sen niin palauta ja äkkiä. Näissä lajeissa on yksi kuumimmista puheenaiheista kuinka joku on pullahtanut dieetin jälkeen ja pakko myöntää sorrun siihen joskus itsekkin, mutta se on ihan moraalitonta koska samalla oon ite korvapuusti huulessa 🙂 

IMG_9070

 

Tässä on kuva mikä on otettu samana päivänä. Se keho voi muuttua yhdessä vuorokaudessa aivan uskomattoman paljon ja se on ainakin mulle henkilökohtaisesti se vaikein asia tässä koko hommassa. Koittakaa siis muistaa, että vaikka painosi muuttuu et ihmisenä muutu. Muut eivät näe muutamaa kiloasi samalla tavalla kuin itse näet. Mää käyn kokoajan itseni kanssa henkistä kamppailua, koska nyt kun katson peiliin näen lihavan ihmisen, joka tuijottaa mua ja sanoo kuinka oot päästänyt itses tohon kuntoon. Tää on rajua hommaa, mutta tarpeeks rajua mulle, että pysyy mielenkiinto yllä. Kaikille voimaa ja rakkautta tähän viikkoon t. umppu

primebody

17 vastausta artikkeliin “Mää oon sekaisin”

  1. Näyttää kyllä todella hurjalta tuo ensimmäinen kuva! Huhhuh. Todella paljon paremmalta näyttää terveempi olemus. 🙂

    • niinpä ja sehän tässä sairasta onkin… Tavallaan kisakuvia ihailee, mutta kun katsoo esim tuota niin se näyttää ihan sairaalta 🙂

  2. Mitäää siis onko tuo vika kuvapari otettu molemmat samana päivänä? 😮 Mitä oot syöny välissä? Aikas hurjaa.. 🙂

    • Se on juväskyl’n karsintojen jälkeen 🙂 ja en nyt syönyt sen ihmeemmin, kuin muutaman karjalanpiirakan, jätskin ja vähän karkkia …

  3. Oon lukenu blogiasi aika lailla fitfashionin alusta asti, ja siinä alussa kirjoituksesi ärsyttivät minua jostain syystä ihan suunnattomasti 😀 Tuntui, että tuomitsit kaiken muun paitsi yltiöterveellisen elämäntavan. Ihailin kuntoasi ja elämäntapojasi mutta itse kirjoituksista ei tullut koskaan hyvä fiilis. Jossain vaiheessa, kenties ennen viimeisimpiä kisojasi, huomasin asenteeni muuttuneen täysin. En tiedä onko syy minussa vai sinun kirjoituksiesi muuttumisessa, mutta Prime Bodystä on tullut yksi lempiblogejani. Aiempi tuomitsevuus on poissa ja tilalla on terveempi asenne, joka painottaa bikini fitneksen olevan _kilpaurheilua_, ei ideaalitila. Kiitos inspiroivista ja tietoa antavista postauksista!

    • mää oon ainakin itse huomannut, että oon muuttunut. Juuri se asenne on muuttunut siitä fitness hommasta ennemminkin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin 🙂 Jokuhan joskus kommentoi kuinka luki mun blogia ennen siksi koska olin fitness bitch mutta nyr tekstit on mielekkäämpää luettavaa 🙂

    • Täytyy sanoa, että mäkin tykkään nykyisistä teksteistä enemmän. Alussakin oli ihan kivoja juttuja, mutta toiset jutut kyllä ärsytti, nyt vaikutat herttaisemmalta ja jotenkin rauhallisemmalta 😀 En viitti jokaiseen postaukseen kommentoida, että hyvin sanottu, mutta nyt on enempi sellasia olen samaa mieltä postauksia. Tsemppiä! -Sandra

    • ehkä määkin alan pikkuhiljaa kasvaa aikuiseksi <3 ei vaan uskon siihen positiiviseen energiaan ja oon nyt jättänyt ne negatiiviset ihmiset

  4. Moi Umppu!! Älä soimaa itseesi turhaa koska varmastikaan et ole lihava ja löydät sen motin vielä aivan saletisti, kunhan tavoitteet taas selkiytyy! 😀 monien kisojen jälkeen olet nyt antanut itsellesi luvan levätä ja se on tervettä! Musta olet upea juuri noin ja sähän oot tehny vaikka mitä upeaa tänä syksynä 🙂 Ihan rauhassa korvapuusti huuleen, kynttilät palamaan ja nauttimaan myös tällaisesta elämästä kun ei ole koko ajan kisaamassa! Oot huippu!! <3

    • en mää soimaakkaan, mutta omille fiiliksille ei voi mitään 🙂 Mutta esim eilen multa kysyttiin ootako vauvaa hahahahaahha 🙂

  5. Moi Umppu! Tiedän ton tunteen niiiin hyvin… Mä olen tottunut treenaamaan kovaa 5krt viikossa plus koirien kanssa pitkiä lenkkejä joka päivä (ja työt tietysti vielä siihen päälle), no nyt sitten venäytin selkäni viikko sitten salilla ja tällä hetkellä makaan olohuoneen lattialla ainoana ajatuksena se miten pääsen esim. vessaan kun mies on töissä…. Tuntuu siltä, että kaikki valuu hukkaan, kun ei voi liikkua vähääkään 🙁 Mutta kyllä tästä vielä noustaa ja säkin löydät sun motivaation! Sulla on hieno blogi ja terve ajatusmaailma, joten kyllä se siitä taas lähtee 😉

  6. Yhdyn edellisten mielipiteeseen, että vaikutat tasapainoisemmalta ja tyytyväisemmältä kuin aiemmin ja mäkin olen alkanut useammin tarkistaa mitähän se Umppu on kirjoittanut! Hyviä pohdintoja sulla! Ehkä kannattaisi myös totutella olotilaan ilman ainaisia tavoitteita ja vaan olemaan sinut itsensä kanssa. Se kasvattaa henkistä kanttia tulevia koitoksiakin varten. Tsemppiä jatkoon!

    • Mää oon kokeillu olemista ilman tavoitteita ja se vaan ei oo mun juttuu. Tylsistyn ja mielenkiinto lähtee. Luonteita on niin erilaisia. Toiset tyytyy siien mitä on, mutta mun on vaan aina kehityttyvä. Ehkä mää sit eläkkeellä rauhoitun 🙂 Ymmärrän pointin, mutta se ei vaan oo mua tai mun juttu. Mää aina ihmettelenkin ihmisiä välillä ketkä menee läpi elämänsä samaa haluamatta mitään muuta tai mennä eteenpäin. Toisaalta kadehdin heitä joskus ja mietin, kuinka helppoa elämä olisi noin, mutta en itse kuitenkaan pystyisi elämään niin 🙂

    • Mutta kehittymistähän sekin on, nimittäin henkistä kehitystä… 🙂
      Ymmärrän tavoitteet , en missään tapauksessa yritä sanoa, ettei tavoitteita elämässä saisi olla. Myös itselläni on, myös urheilun saralla, mutta henkinen kehitys auttaa myös saavuttamaan niitä muita tavoitteita. Voin kokemuksesta sanoa, että omissa nahkoissaan viihtyminen on tosi tärkeää. Sitä voi olla vaikeaa saavuttaa ulkoisten motivaattoreiden avulla. Mutta sähän olet jo selvästi henkisen kehityksen alussa. 🙂
      Mä jään ehdottomasti seurailemaan jatkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta