Fit-Fat-Wtf

Mun on nyt vaan pakko päästää ajatuksia ulos mun pienestä päästäni ja kertoa ylipäänsä fitneksestä Umpun silmin. Mää juttelin tänään mun äidin kanssa pitkään tästä lajista, josta ei juuri olla aiemmin puhuttu. Äiti kysyi multa mikä on nyt seuraava siirto fitneksessä ja sanoinkin, että en vielä tiedä. Puhuttiin pitkään ja äiti todella kuunteli mun ajatuksia ja lopuksi sanoi, että mää oon niin ylpee susta, kun puhut noin järkeviä 🙂 Mutta siis asiaan ja siihen niin paljon puhuttuun fitnekseen. Mää oon nähnyt niin läheltä niin monta tapausta kun kaikki on mennyt kirjaimellisesti päin perssiitä. Moni ihannoi nyt lihaksikasta vartaloa, joka onkin nyt muodissa. Mutta haluan kertoa oman kokemukseni ja sen mitä itse olen tehnyt esim sen suhteen että näytän siltä miltä näytin. Osalla toki tie on helpompi ja muutenkin jos linja on menossa sm-kilpailujen suuntaan niin lavalle vaan kaikki. Oon urheillut pienestä asti niinkun moni jo tietää ja treenannut monta tuntia päivässä lapsesta saakka. Mulla on ollut hyvä pohja lajille, niin kehittymiseen kuin palautumiseen ja rasitukselle altistumiseen. Ooon koko tän fitness ajan selvinnyt ilman vammoja. Lukuunottamatta kyljen revähdystä jonka sain viime talvena, kun tein Vilille pulkkamäkee 🙂

IMG_1397 IMG_1400 IMG_1401

 

Tässä on muutama kuva jumppa-ajoilta. Olen 11 vuotiaasta asti kierrellyt edustamassa suomea arvokilpailuissa jopa kolmessa eri lajissa. Se miten aiemmat lajit eroavat nykyiseen on täysin ruoan ympärillä treenaaminen. Mää oon elänyt välissä myös ne baari vuodet ja hillunut baareissa syömällä roskaruokaa. Lapsen jälkeen elämä muuttui ja halusinkin muutosta. Toinen vaihtoehto olisi ollut olla tekemättä yhtään mitään. Aloitin lenkkeilyllä ja halusin painoa alas. Huomasin olevani vain laiha ja halusin jotain haastetta. Aloitin tavoitteellisen treenamisen ensimäisiin bikini fitness kilpailuihin syyskuussa 2011. Tuloksia alkoi näkyä nopesti ja mun kroppa oli vastaanottavainen. Lihasmuisti ja taustalla ollut monen vuoden treeni antoi todella hyvän pohjan tälle lajille. En ehtinyt treenaamaan kun 4kk ennenkuin mun ensimäinen kisadieetti alkoi. Se meni kevyesti, koska paino oli valmiiksi alhainen ja rasvat oli poltettu pois jo ennen tätä. Sainkin tankkailla loppuvaiheessa lähes joka viikonloppu ja todellisuudessa en tiennyt lajista vielä yhtään mitään. Mulla ei ollut siinä vaiheessa elämässä kun yksi pääasia FITNESS. Toitotin sitä kaikille ja mielestäni ei ollut muuta tapaa elää kuin tämä. Tottakai se aiheutti ristiriitoja niin kotona, kaveripiirissä ja omien sisarusten ja vanhempieni kanssa. Kaikki mut tuntee ja tietää, että mulla menee aina kaikki ihan överiks. Ekat kisat Fitness classic 2012 6 sija

IMG_4251 IMG_4252 IMG_4645 IMG_4646

 

Jatkoin treeniä ja tähtäimenä oli Fitness expo sm-kilpailut. Valmistatumisessa oli ongelmia ja olinkin kilpailuissa kipeänä ja todella masentunut, koska olin ollut välillä liiankin ehdoton tietyissä asioissa kotona ja vaadin, että kaikki toteutetaan mun ehdoilla, mikä ei todellakaan ollut reilua ja oikeutettua. Fitness expo sm kilpailut 4-sija

IMG_3487 IMG_3673 IMG_4329 IMG_4760

 

Expon jälkeen iski tyhjyys ja mun oli oikeasti mietittävä tarkkaan mitä haluan. Oli aika laittaa asiat aivaan uuteen järjestykseen ja lopettaa itsekkyys ja itsekeskeisyys. Meillä muuttui teamissä paljonkin asiat ja huomasin, että se vaikutti muhun negatiivisesti. En vaan tykännyt siitä, että meidän pieneen teamiin alkoi vaan tulemaan kokoajan lisää porukkaa ja yhtä-äkkiä olisi pitänyt olla kun suuri perhe ihmisten kanssa, joita en ollut koskaan edes tavannut. Takki oli kisojen jälkeen todella tyhjä ja halusin aikaa miettiä. Käänsin asiat ympäri ja asettelin ne uusiksi perhe-työ ja lopuksi fitness. Jos olisin ollut fiksu olisin jättänyt kevään kisat väliin kokonan ja keskittynyt muihin juttuihin. Päästin itseni aivan liian pulskaan kuntoon ja tiputettavaa oli aivan liikaa. Samoin niskassa painoi odotukset mun menestyksestä. 

IMG_6713 IMG_6717 IMG_6718 IMG_6725

 

Ehkä jälkeenpäin ottaa päähän se, että kun itse sokaistuu omaan kuntoon niin toivoo muiden olevan rehellisiä sen suhteen. En edes muista olinko ehkä sijalla 11 vai 13…. Hitto olin pettynyt. Olin jossain ihme sumussa ja mulle sanottiin niin mona kertaa, että umppu sää niin voitat….. sää niin lähdet em-kisoihin….. joo in my ass… Kukaan ei silti tiedä kuinka paljon mää tein töitä päästäkseni tohon kuntoon. Treenasin 5 kertaa viikossa salilla. Juoksin joka saakelin aamu ja ilta lenkkiä, mutta tiputettavaa oli liian paljon ja jäin pehmeeksi, löysäksi ja olin muutenkin ihan paska. Ruokavaliokin oli näin jälkeenpäin sanottuna ihan pielessä. Kun kisa oli ohi ja finalistiti sanottu mun oli pakko päästä pois. Monta päivää mietin, että mitä teen ja juttelin ja mietin. Sitten päätin, että määhän meen vielä sinne lavalle ja parhaimmassa kunnossa, kuin koskaan. Halusin pois fitness ympyröistä ja vaihdoin salia. Aloin tekemään monipuolisempaa treeniä, monipuolisempaa aeroobista ja syömään monipuolisemmin. Päätin että haluan voittaa itseni. Kisojen jälkeen paino ei juuri noussut ja päätinkin, että pidän sen nyt alhaalla. Mulla oli ihan älytön voima sisälläni ja halusin onnistua.

IMG_9089 IMG_9090 IMG_9096 IMG_9098

 

Vuorossa oli sm-karsinta mihin olin valmistaunut. En ollut miettinyt yhtään sen pidemmälle, kuin että haluan olla kunnossa. Pääsin finaaliin ja sm paikka oli varmistettu sijalla 6. Kun katsoin kuvista niin näin ihan selvästi, että kehossa oli vielä rasvaa. Osasin olla realistinen oman kuntoni suhteen ensimäistä kertaa. Tiesin että paperillla mikä oli mun kädessä en saa haluamaani tulosta sm kisaan ja kilautin kaverille. Siitä lähtikin käyntiin kirjaimellisesti helvetillinen kaksi viikkoa. Voin sanoa, että olin aivan kuollut, ihan loppu ja tässä hommassa ei ollut terveellisyyden kanssa mitään tekemistä.  Kotona tuijottelin lähinnä seinää ja katsoin kuinka peilikuva alkoi muistttaa pikkupoikaa. Mun ympärillä oli ihmisiä jotka kannusti mua, usko muhun ja auttoin mua ihan vilpittömästi. Voin sano, että tein ihmeitä. Treenasin 4 kertaa päivässä ja elin kirjaimellisesti munan valkuaisilla ja lihalla. Olo oli välillä hirveä, mutta kunto eteni aivan silmissä. Tesin pystyväni tähän niin henkisesti kuin fyysisesti. Halusin rikkoa rajani ja tehdä jotain mitä en ollut enne tehnyt.

IMG_9390 IMG_9413 IMG_9410 IMG_9411

 

Sain tiputettua useita kiloja sm-kilpailuun ja olin itseeni niin pirun tyytyväinen. Mulle tulikin moni sanoon, että mitä hittoo sulle on tapahtunut ja silloin mua jo hymyilytti. Mun fiilis oli katossa koko kisa viikonlopun. Jos olisin mennyt mun paperin mukaan tätä ei olisi tapahtunut. Oli tehtävä mitä on tehtävissä. Kaikki on mahdollista kun uskot itse itseesi ja tiedät mitä teet. Moni kisaan lähtevä ei todella tiedä mitä moni joutuu kunnon eteen tekemään ja sitä, että ainakin omalla kohdalla pysyminen tuossa kunnossa on täysin mahdotonta. Edelleen laitan terveyden lajin edelle ja en vaan voi ymmärtää kaikkia ihmsiä lajin sisällä. NFE avasi mun silmiä monessakin eri näkökulmassa. Moni kisaa ja kisaa on se sitten oma tai valmentajan tahto. Kroppa on jo aivan lopussa ja on tauon paikka, mutta ei kun uutta matoo koukkuun. Kuka on vastuussa sitten niistä tuhoista mitä omalle keholle aiheutetaan joko omatoimisesti tai liiallisen kunnianhimon takia? Kuka on valmis asettamaan lajin tevreyden edelle? Ehkä juuri ne nuoret kenellä ei vielä ole niitä lapsia ja ne ei osaa ajatella elämää 10v päästä.Mennään mitallinkiilto silmissä sumussa eteenpäin. Mitä jos alat käyttämään jotain ei niin laillista vain siksi, että pääsisit parempaan kuntoon, mikä ei myöskään takaa menestystäsi? Onko se sen arvoista? Voin sano rehellisesti, että kukaan ei muista niitä mun pokaaleja sm, em yms mitaleja mun kaapissa kuin minä. Se menestys hiipuu yhtä nopeasti kun se syttyy. mikä on lajin hinta? se että kupsahdat 35 vuotiaana hauikset pumpissa? 

IMG_9577 IMG_9597 IMG_9603

 

Kyllä sitä voi jotain saavuttaa myös menemällä järjellä eteenpäin. Nää on taas mun omia ajatuksia lajista ja kertomus omasta näkökulmasta. Kehonrakennus on tavallaan sairaus, mikä on verrattavissa anoreksiaan. Toisessa halutaan laihtua keinolla millä hyvänsä ja toisessa kasvaa keinolla millä hyvänsä. Mää koitan puskee tätä mun terveellistä elämäntäpa-asennetta enkä lähetä leikkiin hengelläni. Vaikka panostankin tähän lajiin 100% on mulla muutakin elämää ja se ei tee musta yhtään sen huonompaa kilpailijaa? Arvosta kaikkia äitejä, ketkä astuu lavalle, sillä heillä on avarampi sydän ja huomioivat muitakin asioita kuin vain itsensä. Tätä lajia voi myös harrastaa ja aina ei tarvitse kilpailla. 

IMG_9492 IMG_9493

 

Sitten vähän kevyempään asiaan . Ruohonjuuresta saa sipsin himoon hyviä vaihtoehtoja, jotka on tehty kaalista. Toiset oli hieman makeampia ja toiset suolaisempia 🙂 suosittelen.

IMG_9655 IMG_9656 IMG_9660

 

Kokeilin myös eilen Purition proteiinia smoothiessa. Joukkoon laitoin rahkaa, banaanin ja mehukeittoo mikä on makeutettu stevialla. Maku oli erittäin hyvää ja hauskinta oli huomata koostumus ero perus proteiineihin 🙂 Natural on vaan natural 🙂

-Umppu

primebody

21 vastausta artikkeliin “Fit-Fat-Wtf”

  1. Hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan, mut kysyn ny näistä sipseistä: Paljon niissä on hiilareita? Ärsyttää kun ruohonjuuren nettisivuilla ei lue ravintoarvoja tuotteissa..

    Nii ja kysymys mihi et aikasemmin koskaa vastannu, eli paljon sulla oli hiilarit ku olit ketoosissa?

    • Musta tuntuu että sana hiilari on sulle kirosana 🙂 No ei munissa ja lihassa ihan hirveesti hiilaria oo 🙂 Mää en sillä halua kertoa kuinka paljon mulla on mitäkin, koska ne on täysin mun keholle/kulutukselle tehty. En halua antaa mitään kuvaa, että näin kuuluisi syödä tai tehdä tai että joku olettaa voivansa noudatta ruokavalioo, mikä on mulle tehty. En ole mikään ammattilainen näissä asioissa ja kyseessä on kisadieettin loppu rutistus

    • Hahaha joo ei oo kirosana 😀 tällä hetkellä vaan ketoosia tavoittelen, alle 20g hiilaria koitan pitää. Mietin vaan että onko kisadieetillä esim vieläkin alhaisemmat hiilarit jopa alle 10g? Tiedän kyllä että kisadieetti on kisadieetti eikä tosiaan varmaan terveellisin ruokavalio 🙂

  2. Mä oon aika varma että P.e.t (ainakin jokunen) halus käyttää sun kampaamoa hyväksi ja siksikin Minna halus vähän pitää sua vielä petssä! Karua mutta..

    • En mää niin usko. Mää itse pyydän tyttöjä usein erilaisiin kamppanjoihin mukaan, koska ne on mukavaa porukkaa ja niillä on hyvät hiukset 🙂 Kaikki on edelleen enemmän kun tervetulleita asiakkaaks ja mulla ei o mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. NO DRAMA

  3. Vaikka en itse kisaa, tykkäsin aina lukee sun blogia kirjoitustyylin takia. Pakko kuitenkin nyt sanoa, että vaikutat niin katkeralta ettet sijoittunut, että tuntuu ettet jaksa muusta puhua kun siitä kuinka teit kaikkea ja pälä pälä itsestäsi vaan ERI tavalla kuin ennen. Etkö antaisi jo olla tai keskustelisi aiheesta blogin ulkopuolella. Tiedän, voin lopettaa lukemisen jos ei kiinnosta – mutta harmittaa!

    • Mää voin rehellisesti sanoa että tää oli eka kisa mihin olin tyytyväinen kuntooni. Haluan havainnollistaa tekstillä lavoille haluaville, että se vaatii myös paljon. Ja edelleen mun blogi mun ajatukset, mun fiilikset

  4. Heiii ootpa kaunis!!! Käytätkö irtoripsiä arkisin/ripsienpidennyksiä? 🙂 Onnea sijoituksestasi, ja ihanaa kun oot niin aikuinen ajatusmaailmaltasi! Tsemppiä kaikkeen tulevaan 🙂

  5. Hei! Onnea sijoituksesta ja tärkeintä on olla ylpeä ja tyytyväinen omaan tulokseensa!
    Itse olen liikunta-alalla ja sen takia tiedän normaalisti paljon treenaamisesta sekä fitneksestä. Omasta mielestäni olisi erittäin tärkeää,että fitnestä seuraavat henkilöt sekä itse kisaajat ymmärtäisivät, että kuka vaan ei voi lajissa alkaa kisaamaan ja olettaa, että siinä menestyy. Alkaa olemaan jopa turhauttavaa lukea joka päivä netissä kuinka ”fitness on niiiin vaarallista”.
    En usko, että moni ajattelee, että tämä laji on kilpaurheilulaji niin kuin muutkin urheilulajit ja sinun täytyy olla luontaisestilahjakas siinä, jotta menestyt. Ei kenestäkään tule pikajuoksijaakaan vain siksi, että tykkää juoksemisesta. Tässä lajissa kropan tulisi olla tarpeeksi vastaanottavainen treenille, ylimääräisen rasvan offilla pitäisi ”kerääntyä” kehoon tasaisesti eikä vain esim. mahaan tai takapuoleen, pitäisi olla oikeian mallinen kroppa sekä helposti muokattavissa kroppa, kehon pitäisi kestää ns, rääkkiä, pääkopan tulee kestää sekä erittäin tärkeää on, että on sitä urheilutaustaa pienestä asti niin kuin mainitsit ja terveelliset elämäntavat muutenkin. Sekä paljon muuta.
    Mielestäni on aivan turha ihmetellä ja kirjotella, että on tullut sairauksia, hormonitoiminta mennyt sekasin tms. kun joka henkilö, joka ei ole ikinä urheillut eikä nähnytkään vihannesta, päättää alkaa fitness urheilijaksi. Sehän on aivan mahtavaa, että ihmiset haluaa muuttaa elämäänsä terveellisempään suuntaan, mutta tavoitteet pitää olla realistiset,jotta seuraukset eivät ole katastrofaaliset. Seuraukset olisivat samat, jos joku ”ei ikinä urheilija” aloittaisi kisaamaan missä tahansa urheilulajissa.
    Kommenttini ei nyt liittynyt tekstiisi, mutta koska olet kirjoittaunut myös aiheesta useasti, halusin kommentoida asiaa.
    Ihanaa syksyn jatkoa sinulle!

    • Tää kysymys siitä kenestä on urheilijaksi, on mun lempiaihe, johon näköjään Hesarikin on tartunut:
      http://www.hs.fi/terveys/Geenitesti+kertoo+miksi+kunto+ei+nouse/a1378909607428

      Munkin mielestä on hassua, että jotkut elämänmuutosta kaipaavat naiset meinaavat sitten alkaa omalla päätöksellään urheilijoiksi. Ymmärrän, et halutaan raskauskiloista eroon, mut en sitä että yhtäkkiä yli kolmekymppisenä keksitään että heti pitää saada tiukka keho ja urheilijastatus. Jos näillä tyypeillä olisi urheilijageenit, ne tuskin olisi paisunnu norsun mittoihin alkujaankaan… Tai ainakin ne olis aloittaneet kuntoilun/urheilun viimeistään teini-iässä. Koska kyllä se veri vetää treenaamaan jo nuorena, harvasta tulee mitään huippu-urheilijaa enää aikuisiällä. Lisäksi, kunto viittaa yleensä vähän muihin juttuihin kun hyvännäköiseen kehoon. Hyvä kunto on aerobista (eli hapenottokykyä, Cooper yli 3000m) tai lihaskuntoa… Jonka sivutuotteena saadaan hyvännäköinen kroppa. Se hyvännäköisyys rakentuu vuosien kuluessa kun aineenvaihdunta kehittyy huippuunsa. Hyvän hapenottokyvyn omaava ihminen on levossakin rasvanpolttokone! Uusurheilijat fitnessherännäiset ei tätä tunnu ymmärtävän: Laihdutellaan kauniin ja kireän kropan toivossa aineenvaihdunta rikki ja ihmetellään kuinka vaarallinen laji on… Newsflash: Ahkerat harrastajat on käyneet salilla ja aamulenkeillä vuosikymmeniä ennen kuin jotkut keksi nimetä sen fitnessurheiluksi!

    • Hahaa toi oli hyvä ”ahkerat harrastajat on käyneet salillsa ja aamulenkeillä vuosikymmeniä ennen kuin jotkut keksi nimetä sen fitnessurheiluksi

  6. Hei! Aivan mahtava kirjotus! Oon uusi lukijasi ja oli hienoa saada kokea pala historiastasi. Viisaita ajatuksia, jotka osin koettu kantapään kautta. Arvostan saavutuksiasi mielettömän paljon, erityisesti, koska olet äiti 🙂 Tsemppiä tulevaan, mihin se sitten johtaakaan 🙂

  7. Loistava teksti! Repesin nauramaan tuolle ”kuosahdat 35-vuotiaana hauikset pumpissa” 😀 Hyvää tekstiä kerrassaan. Ei sillä. että terveydellä leikkimiselle haluaisin nauraa, mutta oli niin kuvaavasti sanottu.

  8. Loistava teksti! Repesin nauramaan tuolle ”kupsahdat 35-vuotiaana hauikset pumpissa” 😀 Hyvää tekstiä kerrassaan. Ei sillä. että terveydellä leikkimiselle haluaisin nauraa, mutta oli niin kuvaavasti sanottu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta