Muutostarinat

Varman jokainen liikunnasta innostunut ja terveellistä ruokavaliota noudattava kohtaa lähipiirissä jonkun sohvaperuna ystävän. Useinhan homma menee niin, että he ovat niitä arvostelijoita, joiden tuttuja lauseita on: sää et voi nauttia sun elämästä, en ymmärrä tota sun touhua jne. Mikä on elämästä nauttimista? Omalla kohdalla se on ainakin kokonaisvaltaista hyvinvointia aamusta aamuun, energisyyttä, luovuuta, periksiantamattomuutta, onnellisuutta, iloisuutta, välittämistä, rakastamista ja intohimoa elämään. Ehkä sohvaperunan elämästä nauttimista on herkuttelu (jota tapahtuu kokoajan) jolloin ruokavalio koostuu vain herkuista, väsymys, energiattomuus, inho liikuntaan, väsymys, huono unenlaatu ja ehkä jopa itseinho. Usein taustalla on joku suuri muutos elämässä ja kynnys aloittaa elämä uudesta näkökulmasta, jolloin lihominen alkaa. 

IMG_1973Tekosyitä on monia ja ne on jo niin nähty: mulla ei o aikaa, en haluu lihaksia, mulla on isot luut jne. Kyse ei ole siitä, vaan omasta halusta voida paremmin. Ehkä sieläkin pohjalla on se tuttu ja turvallinen kateus? Miksi laihoja ihmisiä arvostellaan ja miksi se on suotaava? Useasti kuulee lauseen ootpas sää laiha, mutta tuskin koskaan ootpas sää lihava. lihavaksi haukkuminen on loukkavaa, mutta miksi ja onko se ylipäänsä haukkumista vaan rehellinen toteamus? Ylipaino on vakava asia ja se ei ole koskaan terveydelle hyväksi. En painota, että ihmisten täytyy olla fitnessilmiöitä, sillä siinäkin mennään terveellisyyden ulkopuolelle monessakin eriasiassa (jota vastaan itse taistelen kokoajan). Ylipainoiselle ihmisille on sanottava asioista hyvin varovaisesti, ettei hän loukkaannu. Itsellänikin on paljon ystäviä, joista olen ihan aidosti huolissani, mutta en ole vielä keksinyt tapaa ilmaista asiaa, niin etten olisi sillä niitä loukannut. Usein vastaan tulee ”kimpuun hyökkäys” ja kommentit siitä miltä minä näytän, eli ollaan taas lähtöpisteessä. Miksi sen asian on oltava niin? hä? hä? hä?

IMG_1974

 

Varmasti jokainen sen tiedostaa, mutta ei silti halua uskoa tai miettiä seurauksia. Se on mun mielestä todella itsekästä. Samoin jos sinulla on lapsia opetat niille saman ruokamaailman ja epäterveellisyyden. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, kun stressi on äärimillään, ruokailu ja ruoka-ajat ovat epäsäännöllisiä, unenlaatu on huonoa mitä siitä seuraa, sillä omaa liikettä laittaessa olin niin lähellä loppuun palamista. Olen oppinut itsestäni sen, että osaan jo tunnistaa kun menee liian lujaa vaikka vaikeaa se on ollutkin ja osaan sanoa välillä ei mikä on myös vaatinut vuosien harjoittelun. Välillä on vaan pysähdyttävä ja sulkea kaikki pelit ja vehkeet annettava aikaa itselle ja omille ajatuksille.Omalla kohdalla se on usein loma ja Suomesta poistuminen, sillä silloin olen oikeasti lomalla 🙂 Vain niin pystyt menemään eteenpäin ja saamaan tuloksia mitä itse haluat. Elämää on osattava elää yös itselleen.

IMG_2782Tässä on kuva kun olin 16 (ehkä) vuotias ja tasitelin syömisen kanssa. Pituus oli sama kuin nyt, mutta paino oli alle 40kg Sillon harrastin rytmistäkilpavoimistelua ja treenasin vähintään 3h päivässä. Nyt en rehellisesti sanottuna haluaisi koskaan näyttää tolta. Silloin ihannoin laihuutta ja mitä laihempi sen parempi. Oma ihanteeni on todellakin muuttunut ja nyt olen tyytyväinen siihen milä näytän.

259993_240162915994890_2590648_n

En tiedä kuka kuvassa on, mutta se havainnollistaa hyvin, että kaikki on mahdollista. Jos alkuun pääseminen on vaikeaa niin palkkaa siihen joku alan ammattilainen avuksesi. Jos tää olisi helppoa, niin personal treinereitä tai elämäntapamuutos valmentajia ei olisi olemassakaan. Älä häpeä mennä salille, sielä sielä on ihan tavallisia ihmisä. Mun uus suokkari on Fressillä mummeli, jolla on kultaiset balleriina jalassa ja kullitettu kävelykeppi 🙂 Mää nään niin itseni siinä kymmenien vuosien päästä 🙂 Usko itseesi, ylitä itsesi, nauti liikkumisesta ja sen tuomasta energiasta, voi hyvin ja säteile positiivista energiaa 🙂 On aika käänää sivua ja aloittaa matka kohti uutta hyvinvoivaa minää. Ainakin itselläni on sairastelut vähentynyt n. 90%, en palele kokoajan, nukun hyvin, syön hyvin, olen energinen, jaksan paremmin, olen iloisempi ja ja ja listaa voisin jatkaa loputtomiin.

IMG_2818

 

Tänään treenailin olkapäät ja huomenna on taas vuorossa rääkki treeni ja pyynikin portaat.             -Umppu

 

 

primebody

8 vastausta artikkeliin “Muutostarinat”

  1. Itse olin ennen juurikin tämä sohvaperuna.
    Pussillinen juustonaksuja iltapalaksi kun lapset olivat menneet nukkumaan, Karkkia lapsilta salaa, KOKO AJAN!! Eineksiä… ja se väsymys, hyi kauhea!!

    En tiedä mitä tapahtui silloin puolitoista vuotta sitten, mutta se napsahdus päässäni oli todella kova! Se kaikki lähti sitten siitä. Ensin tarkkailin ruokiani, koko ruokavalioni meni täysin uusiksi. Vaikka olen aina tehnyt ruuan päivisin niin sitäkin söin aina hevosen annoksen. Kerran päivässä iso annos: ähky. Iltaan asti ähkyssä ja sitten herkkuja.
    Lapset ovat aina saaneet kunnon ruokaa, terveellistä ja monipuolista. Itse en vain itsestäni piitannut.
    Limsat vaihtui veteen, salaatit tuli kuvioon. Rahkat ja raejuustot.
    Kaikki höttö ja sokeri jäi.
    Sen jälkeen aloin liikkumaan; ensin reipasta kävelyä ja sitten pikkuhiljaa juoksua. Jota en ollut koskaan ennen harrastanut.
    Laihduin viimevuonna 25kiloa.
    Tämän vuoden olenkin sitten ollut punttien kimpussa ja vaikka en olekaan kolmen lapsen ja lihomisen jäljiltä vielä mikään kireä, niin voin sanoa että 31vuotiaana olen elämäni kunnossa. Tälläiseltä en ole koskaan ennen näyttäny. Enää ei väsytä. Yöt on rauhallisia ja syväunisia. Ja tuntuu että elämä oikeasti hymyilee 🙂

    Asia teksti! Löysin sieltä vanhan minäni!

    • Aivan mahtavaa ja juuri tuollaiset tarinat inspiroivat muita. Jatka samaan malliin ! Ja juurikin se että kaikkien ei tarvitse olla niin fitness vaan voida hyvin omassa kropassa <3

  2. Noi kaikki tekosyyt on niin tutun kuulloisia! Ei oo aikaa, rahaa, enkä halua olla ” miehekäs lihaskimppu”. Einekset vaihtui kotiruokaan, sohva kuntosaliin ja elämänlaatu parani kohisten. Rasva% tippunut vuodessa n 20%, rappuset on helpompi kulkea, kengän nauhat helpompi sitoa, kauppakassit helpompi kantaa ja elämä on muutenkin kivempaa 🙂 vielä on pitkä matka tavoitteeseen, mutta eteen päin mennään ku mummo lumessa… (Repesin totaalisesti tolle ”kullitetulle” kepille. Kyllä olen lapsellinen:) )

  3. Miten sen liikunnan saa ylläpidettyä?? Esim. innostun muutamaksi kuukaudeksi lenkkeilystä ja sitten se aina jotenkin jää, paluu vanhaan on niin helppoa. Minulla on hyvä lihaskunto, mutta hapenottokykyni on huono eli huono kunto. Mutta miten saisin ylläpidettyä alkuinnostusta liikuntaan, niin jotta siitä tulisi elämäntapa?? Haluaisin voida paremmin, olla virkeämpi ja kuntoni kasvavan.

  4. Onko sulla suositella hyvää PT:tä Nokian tai Tampereen alueelta?
    Onhan tietty Fitfarm mut se on niin kallis, varmasti edes hiukan edullisempia löytyisi mutta silti asiansa osaavia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta