Pakokeinona fitness

Oon jo pitkään miettinyt tätäfitness buumia, mikä ei näytä hellittävän ei sitten millään. Toisaalta hyvä niin, sillä liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat aina hyväksi jokaiselle. Miksi siitä on tullut niin suosittua? Varsinkin kun nämä niin bikini kuin myös uusi määnkiini, joka varmasti kasvaa yhtä suosituksi ovat tulleet uusina sarjoina ja ovat ns massan mieleen. Kaikki haluaa näyttää timmeiltä ja omistaa sopusuhtaisen lihaksikkaan vartalon. Silti jaksan väittää, että osalle harrastus on pakokeino pois siitä omasta elämästä, johon ei ole tyytyväinen ja halu ”olla jotain” vie mennessään. En voi itse rehellisesti millään tavalla ihannoida tätä pakkomielle fitness hommaa, mihin kuuluu ne ihmiset kenenkä elämässä ei ole mitään muuta. Kaikki on vaan fitnestä! Ensimmäinen vuosi meni itsellä juurikin tällä ”mun on pakko” fiiliksellä ja huomasin, että en ollut enään Umppu vaan joku ihan muu. Elin elämää parin valkoisen paperilappusen turvin ja jos niistä poikkesi oli se hirveä synti.Ajattelin, että näin kaikkien kuuluu elää, enkä hyväksynyt mitään muuta kun sen oman tyylin. Olen löytänyt tasapainon tähän hommaan ja edelleen mulla menee terveys kaiken edelle. En näe siinä mitään ihailtavaa, kun joku rahtaa hervotonta kylmälaukkua mukana, mikä on täynnä minicrippejä, joihin on päälle kirjoitettu To klo 15! En ole punninnut ruokia nyt, koska tiedän lähes grammalleen mitä mikäkin painaa, joka on ollut taas yksi helpotus ja antaa omanlaisen vapauden. Nyt mennään omaa kehoa kuunnellen eteenpäin.

 Jokaisen on opittava tuntemaan oma kehonsa ja olemaan sinut sen kanssa. Pitää oppia tuntemaan, mitä mikäkin ruoka, vitamiini yms tekee sinussa vai tekeekö mitään. Itse tiedän, että jos en nyt miettisi mitä syön koska olen ”offilla” niin paisun kun pullataikina. Sekin on jo koettu ja olo oli silloin hirveä, ahdistava ja väsynyt.  Hormoonitoiminta on mulle myös erittäin tärkeä asia. En ole valmis antamaan terveyttäni lajille. Mun kuuluisa lause onkin, jos mun pesuksiin tulee yksikin finni niin lopetan koko lajin 🙂 Niin pinnallista, mutta mun naama ei tuu koskaan oleen mun ”perse” finnit ei kuulu sinne 🙂 Pidän yhtä tärkeänä, että kehoni voi hyvin niin sisäisesti kun ulkoisesti. Tää homma on mulle kokonaisvaltaista hyvinvointi. Tällähetkellä nautin energiasta ja hyvästä sellaisesta jota saan terveellisestä ravintorikkaasta ruoasta ja ihmisistä. Vaikka sydämellä on monta suurta huolenaihetta ajattelen vaan, että se on opetus tekemään joitain asioita toisin. Eteenpäin on mentävä ja keksittävä ratkaisu niihin ongelmiin, eikä jäädä rypemään itsesäälissä.

Moni aloitteleva lajiin tullut ei välttämättä ole koskaan harrastanut mitään, tai kuulunut mihinkään seuraan/teamiin tms ja on nyt ihan fiiliksissä uudesta teamistä, ruokavaliosta, treeniohjelmasta. Kaikki on uutta ja ihmeellistä ja on jopa hienoa pussiittaa niitä ruokia, kantaa sitä kylmälaukkua ja tuntea kuuluvansa porukkaan. Usein se alku haippi kestää sen 1-2 vuotta ja oikeastaan vasta sen jälkeen tietää mitä laji todellisuudessa on. Ekat kisat antaa todellakin vain pintaraapaisun siihen kilpaurheiluun. Ja usein vasta muutaman dieetin jälkeen ja useamman kilpailun jälkeen voit vasta sanoa, mitä laji todellisuudessa vaatii ja mitä sen eteen tehdään. Tässä onkin syy miksi suurinosa kilpailee vain sen kerran.

Viikonloppuna, meillä oli oma pikku ”camp” Sorsien pariskunnan kanssa. Treenattiin Heidin kansa jalkoja ja ukot kasvatti leveetä selkää. Heidi on Teamimme (Minnan lisäksi) ainut PRO-kilpailija ja onkin ihan ensimäisiä Pro elite temin urheilijoita. Heidi on niittäny mainetta niin Suomessa, kuin ulkomaillakin. Mukavaa oli treenata ja hieman erilaista mihin on itse on tottunut. Heidi tarkasti vähän mun tekniikoita  ja liikeratoja samalla.

Muut lähti tänään vielä treenaamaan, mutta mulla on lepopäivä, koska treenejä on tällä viikolla kertynyt jo 6. Aamulla käytiin viemässä kirppikselle, jo 5 Ikean säkkiä kamaa ja ennen kun ehdin edes laittaa niitä esille niin ainakin 1 kassillinen oli jo mennyt. Radiokirppis ja pöytä 41! Käykää tonkimassa. Pöytä on 2 viikko ja tänään onkin aikaa laittaa lisää tavaraa. En koskaan vie kerralla kaikkia, sillä pöytä on kun pommin jäljiltä, vaan aina pikkuhiljaa.

Hyvää Sunnuntaita <3
-Umppu

primebody

7 vastausta artikkeliin “Pakokeinona fitness”

  1. Hei, sulla on mun lemppariblogi, olen lukenut sitä jo pidempään. Kysymykseni liittyy noihin bataatteihin; miten laitat ne? Ja vaikka sanoit, että et punnitse mitään ruokaa, niin minkä verran syöt niitä? (raakapaino? vs. dieetillä olen syönyt hiilihydraatin lähteenä perunaa n. 150 g, riisiä 30-40 g, raakapainona siis). Noi bataattiranut kyllä kiinnostaisivat. Voisivat maistua lapsillekin?Tsemppiä treeneihin ja seuraaviin kisoihin, pysyn linjoilla! 🙂

  2. toivon sulle menestystä fitneksen parissa! upea tuo sinun asenteesi lajiin! onko sinulla antaa vinkkejä kanan maustamisen suhteen?

  3. Moi!Ajattelin, että sulta vois kysyä neuvoa, kun en jotenkin kässää tätä, eli: Oon muuttamassa yksin asumaan nyt ja perheelle/porukoille kokkaamisen sijaan pitäiskin alkaa laittamaan ruokaa vain itelleni. Mulla on sellaset työvuorot, että oon töissä aina ihan aamusta myöhään iltaan sillon kun töitä on eli ruoat pitäisi tehdä jo aiemmin valmiiksi. Mietinkin siis suuremman satsin kerralla tekemistä ja osan pakastamista. Tehdäänkö pakastus siis vain niin, että esim. paistettu kana ja riisi heitetään lämpimänä minigrippiin ja pakastimeen ja jos haluan syödä kyseisen annoksen esim ke niin otan pussin tiistaina sulamaan jääkaappiin ja heitän sieltä sitten vaan sulaneen annoksen lautaselle ja mikroon?:D Ootko pakastanut vihanneksia samoihin pusseihin muun ruoan kanssa? T. BLONDI PAKASTAJA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta