Kilpailu vai tavoitteellisuus

Luin tänään blogitekstin mikä oli todella pysäyttävä ja hämmentävä http://infitnessandinhell.blogspot.fi/2013/02/metabolinen-tuho.html Suosittelen kaikkien kisalaivoille tähtäävien naisten lukevan ja miettivän niitä omia juttuja ja vastauksia kysymykseen miksi? Aloin itsekin miettimään miksi juuri minun pitää aina harrastaa lajia missä pitää kilpailla. Perustelen sen aina sillä, että minulla on hirveä kilpailuvietti ja haluan olla paras ja mulla lähtee mielenkiinto jos ei ole jotain selkeää päämäärää….. Mutta onko se niin? Mistäs mää sen tiedän kun oon aina siinä uskossa että toi on juuri se oikea vastaus. En oo oikeastaan koskaan edes yrittänyt harrastaa mitään missä en kilpaile, koska oon aina vain hakeutunut sellaisiin lajeihin missä kilpaillaan.

Miksi en voi tavoitella sitä unelmavartaloa ilman kilpailua? En osaa vastata edes itse tuohon kysymykseen. Ja  miksi en voi harrastaa urheilua ja syödä terveellisesti ilman kilpailua? Hassua että tavallaan edes kysyn itseltäni tuollaisia kysymyksiä. Kirjoituksessa alkoi kyllä kiinnostamaan se oma terveys ja ruoka-asia vieläkin enemmän ja sehän tämän lajin suola onkin, että mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän tiedetään. Laji on muutanut jo omaa elämääni niin paljon terveellisempään suuntaan, jossa suurimpaan osaan tulee ruoka. Ruoka tulee varmasti olemaan koko loppuelämäni terveellistä ja ravintorikasta puhdasta ruokaa. Ehkä se  suurin syy miksi kilpailen on se adrenaliinin virtaus, jännitys ja itsensä ylittäminen sekä onnistumisen mahtavuus. Toki aina kun olen jotain saavuttanut, se ei oo enään riittänyt vaan on saavutettava enemmän. Myös ne tappiot kasvattaa jokaista.

<3

En harrasta lajia sen ”villityksen” takia vaan ehkä juuri siksi, että tämä on laji missä en voi saada kaikkea heti ja se jos joku pitää mielenkiinnon yllä. En harrasta myöskään lajia siksi että se on muotia, koska aloitin jo ennen muotivillitystä. Tampereella taisin olla ainoa, kun nyt täällä on varmaan noin 50 kilpailijaa. Oon aikuinen nainen ja oon henkisesti sinut itseni kanssa, enkä hae lajin avulla muiden hyväksyntää tai olemalla ”seksikkäämpi sanomalla harrastan bikinifitnestä. Voiko edes sanoa: että harrastan bikini fitnestä, jos ei ole koskaan lavalla edes ollut. Itse koen harrastavani salilla treenaamista ja aeroobista urheilua, jossa kilpaillaan bikineissä. En ole koskaan osallistunut minkään valtakunnan kauneus/malli kisaan tai omista ”miss veturijuna” titteliä en siis kuulu siihenkään joukkoon missä on vain pakko saada huomioo. En myöskään itke itseäni uneen, koska musta ei koskaan voinut tulla mallia tai missiä koska oon niin lyhyt  enkä ajattele että :MUTTA NYT ON MUN MAHDOLLISUUS ”bikini fitness täältä tullaan”. Laji on kovaa itse tutkiskelua, joka menee omalla kohdalla välillä naurettavuuden rajamaile. Kotona saatan kävellä eteisenpeilin ohi montakertaa ja nostaa paitaa ja miettiä oonko kehittynyt. Juuso on jo pari kertaa sanonut, että jos toi ittensä tuijottelu tunnin välein ei lopu vien ton peilin helvettiin…. hahahahaha ihan oikein. Ihan kun se kunto muuttuis tunnissa johonkin.

Semmosia ajatuksia tänään -Umppu

primebody

11 vastausta artikkeliin “Kilpailu vai tavoitteellisuus”

    • Ilmeisesti ärsyynnyt mun kaikista kirjoituksista, joten vinkkinä: älä lue 🙂 🙂 Kirjoitan tänne omia ajatuksiani eikä mun oo tarkoitus mielistellä ketään. 😉 peace&love

  1. Hei,Et maininnut mitään tuosta aineenvaihdunnan häiriöstä tms. mikä oli jutussa kuitenkin se tärkein pointti. Tai siis se fakta, että joko sinulla on se ”geneettinen lahja” tai ei ole. Ja jos sitä ei ole, kisaaminen on aika surullista katseltavaa niiden epäonnisempien osalta. Kyllä, voit saada itsesi aivan tikkiin kuntoon kisoihin, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen? Jos aineenvaihdunta pelaa, omasta mielestäni ihminen pysyy aikalailla samassa kunnossa koko ajan , myös off season (tietenkin rasvat on alempana kisoissa mutta suuria eroja ei pitäisi olla).Nallekarkit eivät mene tasan, näin se vaan on. Ne tytöt joilla tämä geneettinen lahja on, eivät joudu tekemään tällaisia uhrauksia tavoittaakseen unelmansa, vaan se tapahtuu luonnollisesti. Tottakai mitään tulosta ei synny ilman kovaa työtä, mutta ymmärrät varmasti pointin..Kannattaa ehkä pysähtyä miettimään onko sinua oikeasti luotu tähän? Nouseeko painosi helposti kun syöt jotain ”kiellettyä”? Miltä näytät off season? Aineenvaihdunnan PITÄÄ olla huippu mikäli pääkopan ja kropan haluaa pitää terveenä tällä alalla. terv. lääketieteen kandi

  2. Näistä sun teksteistä tulee vähän ristiriitainen fiilis: toisaalta painotat terveellisiä elämäntapoja, mutta esim. se sun kropan ja mahan reaktio viime dieetin jälkeen puhuu ihan eri kieltä kun sä. Ei sellainen ole tervettä. En tiedä sokeutuuko tuon lajin myötä omalle kropalle ja sille, mikä todella olis järkevää. Ei kai kaikkea voi laittaa vaan sen piikkin, että harrastaa ”kilpaurheilua”. Se sana kannattais korvata ennemmin vaikka tyhmyydellä, mikäli laji alkaa tehdä omalle keholle (ja mielelle – esim. jatkuva itsensä peilaaminen) kovasti hallaa.

  3. Pakko kommentoida; luin samaa blogia jonkin aikaa sitten.. Itse olen harrastanut Fitness- tyyppistä tavoitteellista treenaamista noin pari vuotta. Olen myös kilpailuhenkinen, harrastuksena kilpaillut ratsastuslajeissa. Tämän harrastuksen parissa luonnollisesti on siis myös kilpailuhalut herännyt. Viimeaikoina olen kuitenkin juuri kyllästynyt tähän tyyliin, että kaikkien on päästävä ”nousemaan lavalle”!! Juurikin nämä tuoreet bikinifitness nuorukaiset, huhhuh! Ja tämä em blogiteksti oli piste ii:n päälle.. Kyllä lajissa voi kilpailla itsensä kanssa ja haastaa itseään, ilman lavalle nousua. Välillä voi kiristellä kuntoa omaksi ilokseen terveellisyyden rajoissa ja välillä nauttia treenitehoista reiluilla kaloreilla. Arvostan suuresti lajissa kilpailevia ja sinun taivalta seuraan aina innolla ja mielenkiinnolla. Teet sen terveesti ja oikeista lähtökohdista. Mutta juurikin pelkään näiden puolesta, joille ”fitness elämäntapa” on juurikin tuota oikeutettua syömishäiriötä.. Ja silloinhan mennään tästä elämäntavasta niin metsään kuin vain olla ja voi!

  4. Mun reaktio viimekisojen jälkeen oli monen asian summa. Lihon todella helposti ja kisojen jälkeen söin useamman päivän kun hullu! Ahmin leipää, karkkia yms jo siitä menee kroppa sekaisin. Lopetin tupakanpolton ja pelkästään siitä (osalla menee ) kroppa joutuu lähes ”myrkytys tilaan ! Lisäksi mulla oli poskiontelotulehdus ja vatsassa toinen. Tein monta asiaa koskemattomana väärin ja todellakin virheistä oppii. Päätän kuitenkin itse omasta elämästä vaikka ”te sanoisitte mitä ja lisäksi ”anonyymina 😉 😉

  5. Moi! Kiitos blogistasi, mielenkiintosta luettavaa ja antaa motivaatiota omaan treniin.:)Menee kysymys ihan ohi aiheen mut millasissa kengissä treenaat? Oon nähny sulla kuvissa jotkut pitkävartiset onks ne jonkunnäköset painitossut vai mitä suosittelet rehtiin salitreeniin? Kiitos avusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta