KISAKUNTO ja sen vaatimukset

Moni nainen/nuori ihailee etenkin bikini-kilpailijan vartaloa. Se mitä haluan painottaa on, että esimerkiksi itse olen siinä kisakunnossa tasan yhden päivän. Kehosta on kisakunnossa viety kroppa äärimmilleen, eli rasvat on minimaaliset (ei pidemmällä juoksulla terveellistä) ja nesteet on poistettu, ulostuslääkkeet vedetty jne. Harvalla naisella näkyy tiukka 6-pack treenikaudella. Se mikä on karu todellisuus ei tämä vaan aina ole mukavaa vaikka moni niin väittää. Pitää muistaa, että kun kilpailut lähestyy oma vireystaso on lähes nollassa, aivot käy hitaalla ja energiaa ei juuri riitä mihinkään ja kaikki on vaan fitnestä. Sekö on fitneksen ihanuus? Tärkeintä on mun mielestä oma terveys, joka menee aivan ykkös sijalle koko harrastuksessa.

Otetaan esimerkkinä yllä oleva kuva, missä olen oikeasti täysin voimaton, pää jumissa, vatsavaivoissa (umme ;)) ja kaiken lisäksi kuumeessa. Kisojen jälkeen mietin pitkään mitä haluan? Haluanko tällästä elämää ja onko se yhdenpäivän kunto niin kovan työn arvoista……. Moni lajin pariin lähtenyt ei tiedä niitä negatiivisia asioita lajista, koska niistä ei puhuta vaan hehkutetaan kuinka ihanaa fitness on. Usein kisojen jälkeen mielen valtaa tyhjyys. Samoin kroppa on aivan tyhjä. Kilpailijoita ei usein valmistella tarpeeksi kisojen jälkeiseen elämään, ruokavalioon ja palautumiseen. Kroppa on tyhjä ja nesteetön, eli jokainen suupala, minkä suuhusi laitat tulee todennäköisesti suoraan takapuoleen. Samoin keho sitoo järkyttävän määrän nestettä ja saatat muistuttaa pallokalaa seuraavan kuukauden. Toisilla tulee enmmän toisilla vähemmän ja itse kuulun siihen viikko +10kg ryhmään. Katsot vanhoja kisakuvia ja mietit miten sain itseni noin hyvään kuntoon, kun peilistä tuijottaa ”lihava tyttö kuka näyttää juuri siltä, ettei ole koskaan salilla treenannutkaan. Et enään tunnista sitä normi itseäsi, kun olet katsonut sitä riutunutta kisa lookkia.

Pitää ymmärtää, että kisakuntoon pääseminen vaatii usein paljon, ja varsinkin ekoihin kisoihin valmistatuminen vie usein elämän siihen pisteeseen, että se ei ole muuta kun fitnestä. Kaikki pyörii vain kunnon, t-kävelyn, bikinien, dieetin sekä kilpailujen ympärillä. Et nää etkä kuule mitään muuta kun fitness. Opin itse valitettavasti kantapään kautta monta asiaa. Huomasin, että olin omalla fitness vouhotuksella työtänyt ymäpäriltäni tärkeitäkin ihmisiä ja samoin damagee koki perheeni ja työni. Lisäksi en ollut valmistaunut ollenkaan kisojen jälkeiseen elämään ja moni, joka on blogia pidempään lukenut muistaa ne kaikki maha yms ongelmat.

Mun unelmana lajissa ei ole koskaan ollut päästä poseeraamaan vähissä vaatteissa lehtien kanteen (niinkun moni tuleva bikini tyttö ehkä saattaa olettaa että harrastus vastaavaa julkisuutta tuo) vaan itse treenistä tuomat kiksit. Sitten on erikseen ne seiskan tähtityttökisat yms. Oon tavallaan niin onnelinen, että olen valinnut juuri tämän lajin, sillä se on tuonut itsestäni sellaisia puolia esiin, mitä en koskaan kuvitellut olevan ja suurinosa niistä on ollut negatiivisia. Nyt oon pannut todellakin arvot uusiksi ja urheilu on siinä sijalla 3. Täkeintä on perhe, sitten työ ja lopuksi fitness. Oon oppinut myös sen, että elämässä tärkeintä on voida hyvin ja olla itse tyytyväinen elämäänsä. Kaikkien ei tarvitse olla urheilijoita, sillä osa ihmisistä on muissa asioissa lahjakkaita. Mitä enemmän meitä on eri sorttisia, sitä rikkaampia olemme. Aion elää tässä hetkessä ja nyt, enkä suunnitella aikataulujani harrastukseni ympärille. Se ei silti tee musta yhtään sen vähempiarvoista bikini-kilpailijaa. Nyt voin jopa nauraa itselleni millainen olin kun aloitin koko homman. Kuvittelin, että koko maailma pyöri vain lajini ympärillä ja se oli ainut ja oikea.

love

Oon jopa ehkä vähän huolissani uusista aloittelevista kilpailijoista, joilta saan sähköpostia, jotka usein alkavat näin: Oon lukenut sun blogia ja mua kiinnostaa bikini fitness. Ajattelin mennä ottamaan silikonit voitko suositella jotain paikkaa ja onko sulla lihaksen päällä vai alla…… KÄÄK. Mielestäni en ole koskaan kehoittanut ketään mennä ottamaan tissejä tai ainakaan aloittamaan LAJIA sillä. Se mitä lehdet ja netti kertovat lajista on todellakin vaan se pinnallinen pintaraapasu ja se karu todellisuus vaietaan. Herää kysymys miksi silti harrastan vielä tätä lajia 🙂 Siksi koska haluan nähdä kuinka omaa kehoa voi muokata mieleisekseen ja kuinka ruoka vaikuttaa lihaserottuvuuteen ja ylipäänsä kehonmuotoon. Haluan myös haastaa itseni  ja ruokkia omaa kilpailuviettiä joten siksi kilpailen. Rakastan salilla treenaamista sen tuomaa hyvänolon tunnetta. En ole vielä ollut lavalla kertaakaan sellaisessa kunnossa mihin olen ollut täysin tyytyväinen, saati saavuttanut sellaisia sijoituksia, eli mulla on vielä monta juttua hampaankolossa.
 Haluan myös rohkaista ihmisiä terveelliseen elämänmuotoon ja kannustaa urheilemaan.

Kilpailu varsinkin fysiikka lajeissa on äärimilleen vietyä kehonmuokkausta. Tää on tavallaan mun juttu. Mun äiti on aina sanonut kaikissa asioissa mitä oon tehnyt, että UMPPU NYT MENI TAAS IHAN ÖVERIKS ja niin se pitää vähän aina mennäkkin mun kohdalla, että mulla pysyy mielenkiinto.

-Umppu

primebody

14 vastausta artikkeliin “KISAKUNTO ja sen vaatimukset”

  1. Luitko uusimman body lehden jutun juuri silkkareista? omasta mielestäni aika ala-arvoinen juttu, joka antaa vasta-alkavalle (harrastajalle/kilpailijalle) harhaluulon siitä että silikonit on ihan must juttu.. huoh ja juttu oli tehty vielä yhteistyössä jonkun kauneusklinikan kanssa..

    • Joo luin ja en oo ihan samaa mieltä. Musta harrastus ei saa olla se syy ja vaikka itselläni ne ”kumitissit on niin syy silloin oli se, että rintani katosi kokonaan lapsen saatua ja halusin ”naisellisuuden takaisin sillä vaatteet ei istunut ja näytin pikkupojalta

  2. Ei herranjestas mihin tää maailma on menossa!! Jos silarit on se eka juttu mitä mietitään, kun lähtään tähän lajiin niin jotain on pahasti pielessä. 🙁

  3. Tosi hyvä kirjoitus Umppu! Olen itsekin kovaa treenaava äiti. Samoja asioita olen minäkin pohtinut kuin mitä tässä kirjoituksessasi toit esille. Nuorten naisten fitness-villitys välillä hirvittää. Terveellisissä elämäntavoissa ja treenaamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta ei elämä voi pelkästään näiden juttujen ympärillä pyöriä. Minusta ollaan menossa pahasti metsään, jos silikonit ovat ensimmäisenä mielessä. Moni ei tosiaan ymmärrä sitä, mitä laji todellisuudessa vaatii. Hyvä, että kirjoitit aiheesta! Tsemppiä treeneihin ja mukavia hetkiä perheen parissa.

  4. No nyt puhut asiaa, hyvä teksti! Teksteistäs kyllä huomaa, että kehitystä on tapahtunut päänupin sisällä.

  5. Mahtavaa tekstiä! Itse olen treenannut useamman vuoden, ihan vaan omaksi ilokseni ja kroppa on kyllä hyvin kuosissa, vaikka itse sanonkin. Olisinkin kiinnostunut tietämään, koska on seuraava try out päivä? Osaatko yhtään sanoa?:)

  6. Hyvä kirjoitus. Minut pysäytti erään fitnesskilpailijaksi aikovan blogikirjoitus jossa hän kertoi silikonirintojensa laittamisesta ja parissa päivässä blogi täyttyi naisten ihailevista kommenteista. Siis tyyliin ”minäkin menen leikkaukseen kunhan lapset tehty” ja ”onpa makeet, meilläkin mies antaisi tissit lahjaksi mutten ole vielä uskaltanut veitsen alle”. TÄH! Missä mä olin kun maailma muuttui näin paljon? Ennen vanhaan silikonitissejä lahjaksi ehdottanut mies olisi saanut huutia, nyt ollaan iloisia kun ei tarvi itse tissejään maksaa. Ensimmäistä kertaa aloin tuntea itseni vanhaksi, ehkä nämä nuoremmat emännät on varttuneet Baywatchia sitteristään katsellen, joten silikonit on ihan basic-kamaa. Joskus minun nuoruudessani (ilmeisesti heti dinosaurusten olemassaolon jälkeen) pidettiin tärkeänä oppia hyväksymään itsensä hyvine ja huonoine puolineen. Tietenkin itsensä kehittäminen heikkouksien osalta oli ihan ok, mutta ihminen nähtiin, väitän, enemmän kokonaisuutena kuin tisseinä. Surullista. Uimahallissa ihailen aina vanhoja mummoja jotka istuvat lauteilla löllöineen ja röllöineen. Ei sillä että ylipainossa ja muussa epäterveellisessä elämässä olisi mitään ihailtavaa, mutta surulliseksi vetää tämäkin kulttuuri jossa ulkonäön suorittaminen tuntuu menevän kaiken edelle. Kiva että pohdit harrastustasi monelta kantilta. terv. marjo

  7. Todella hyvä kirjoitus. Se mitä kirjoitit siitä että me olemme kaikki erilaisia ja meillä on eri lahjat on just niin oikein ja hyvin sanottu. Itse en harrasta fitnestä, enkä siihen pyri koska tiedän että mulla ei ikinä riittäisi siihen pää. Mut on mielenkiintoista seurata mitä kaikkea se täydellinen, joskin vain lavalla hetkellinen, vartalo vaatii! Luen blogiasi, koska vaikutat mukavalta ja kirjoitat rehellisesti treenistä. Saan sulta myös valtavasti inspistä oman elämän terveyttämiseen liikunnalla ja oikealla ravinnolla. Eli sun kirjoituksilla on myös merkitystä ihan tällaiselle tavalliselle laihduttaja/kuntoilijalle. Kiitos päivittäisestä inspiksestä 🙂 Kaikkea hyvää sulle Umppu dieetin parissa, mä pidän sulle peukkuja!! t.Suski P.S Jos ei ole jo käytössä anna sairastaville perheenjäsenille Bion C vitamiinia, sitä jossa on histidiiniä, se selätti ainakin mun flunssan!

  8. Saat kuulostamaan fitneksen ja kisakunnon utopialta ja kärsimykseltä, vaikka todellisuudessahan esim. jenkeissä mimmit ja kundit on ’kisakireenä’ suurimman osan vuodesta, eivätkä edes kilpaile.No kai tämäkin on ihmisen oma subjektiivinen kokemus. Joillekkin normisetti, joillekkin tuskaa tai jopa mahdotonta.

    • Se myös riippuu mitä aineita käyttää…. Toki nehän ei suurinosa tee edes töitä vaan se kroppa tuo niille töitä Suomessa täys mahdottomuus. On eri asia hoitaa yritystä, perhettä ja harrastaa. Mulle ja mun keholle kisakuntoon pääseminen on todellakin saavutus

    • Blogissasi on paljon mielenkiintoa, ilman tätähän ei näitä työajallani lukisi 😉 Blogin perusteella en voi sinua arvioida kuin ulkoisesti, ja aika nätti paketti olet. Mutta yhdyn aiempaan kommenttiin, että saat (ja moni muukin saa) fitneksen kuullostamaan suurimmalti osalti pelkältä rääkiltä.. Kyllä crossfitin ansiosta ja halusta treenata se sixpäkki näkyy, vaikka ei väliä ole näkyykö vai ei. Ruokailun suhteen ei ole sääntöjä, kuin että kannatan monipuolista kotiruokaa ja herkkuja ei saa kauheesti syyä. Ei se päkki välttämättä hirveää rääkkiä tarvitse olla, ja jos rääkkinä hommaa pitää niin sit pitää ehkä miettiä mitä haluaa. Mutta vaikka sikspäkin omaan minua ei voi millään tavalla verrata sinun tai muiden fitness kilpailijoiden lähes rasvattomiin kroppiin. 🙂 Tsemppiä kaikkeen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta