Family time

Tänään on pyhitetty kokopäivä vain ja ainoastaan perheelle. Mulla kävi hyvä tuuri, kun sain aamiaisen sänkyyn ja siinä totesin, että tämän on hyvä päivä. Käytiin kyläilemässä ystäväni luona katsomassa maailman suloisinta koiravauvaa ja ai että se oli pehmoinen <3 Siitä matka jatkui Ikean kautta siskoni perheen luo. Musta on ihana olla ja tehdä ihan niitä lapsi perheen normi juttuja ja olla ajattelematta treeniä tms. Laji on opettanut mulle paljon ja laittanut asioita ja arvoja aivan uuteen järjestykseen. Kehityn ihmisenä kokoajan.

Musta on tavallaan aika suppeaa, elää vai ja ainoastaan oman lajin ympärillä ja ajatella, että se on kaikki kaikessa. Esimerkiksi oman lajini parissa ei voi kilpailla, ennään 50 vuotiaana tai no ehkä joku tekee vielä senkin. ”Amerikassa kaikki on mahdollista”. Hyvä esimerkki on esimerkikisi kuukautisten pois jääminen.  Jos ne on kauan poissa ei silloin kehosi hormoonitoiminta ole normaali ja se voi pitkälla ajalla vaikuttaa esim lapsien saantiin. Toisille asia on valitettavasti pelkkä vitsi, mutta esim mulle ei. Mitä sitten jos lopetat haluat perheen ja et voikkaan saada sitä……Loppupelissä haluan olla onnellinen perheen äiti (jota jo olen). Haluan tulevaisuudessa  lisää lapsia. Haluan myös olla menestynyt urallani. Kolmantena tulee vasta harrastus. Vaikka annan lajilleni täydet 100% ei se tarkoita sitä että elämässäni ei saisi olla mitään muuta.

Vaikka menestyisit urheilijana, niin se ei luo perusturvaa elämälle. Mitä on elämä huippu-uran jälkeen? Osasta tulee lajin valmentajia, joka ei ainakaan fitness lajeissa ”lyö leiville vaan on tehtävä muutakin työtä. Osa urheilijoista myös unohdetaan jne. Arvostan paljon enemmän niitä urheilijoita, kenellä on ura haaveita tai perhettä, koska heidän on oltava avarakatseisempia, sillä maailma ei silloin pyöri vaan oman navan ympärillä.

Lehdissä saa välillä lukea, kuika urheilija antautuu lajille 100%:sti……. eli elämässä ei siis ole mitään muuta. Mää tulisin hulluks jos mun elämä olis vaan fitnestä, koska se olis niin suppeaa. Välillä tekee niin hyvää heittäytyä esim lasten leikkeihin ja tehdä sängyllä lentokuperkeikkoja 😉 ja unohtaa hetkeksi ne kaikki vakavat asiat. Mun oma elämä on mielenkiintoista ja haastavaa ja en vaihtais sitä mihinkään mistään hinnasta. Oon onnellinen monestakin asiasta ja oon hyvä siinä mitä teen.

Eli mun sanoma oli älä vain urheile vaan tee kaikkea muutakin elämässäsi, koska se on hauskaa ja tuo vaihtelua. Oon muuten päättänyt, että en tee yhtään harrastukseen, ruokaa, dieettiin, treeniin liittyvää päivitystä faceen, koska face on niitä täynnä. Oon myös todennut, että jokaisen treenin ilmoittamisesta faceen ei tee susta yhtään parempaa ihmistä ennemminkin sua aletaan vihaan hahahaha. Mun ei enään tarvi todistella kenellekkään kunka hyvä mää oon sunnuntaina kun mulla ei oo krapulaa, koska se on mun oma valinta, jonkun muun valinta voi olla se krapula ja se on ihan fine sen kanssa 🙂 Hyvää sunnuntaita <3:lla Umps

primebody

13 vastausta artikkeliin “Family time”

  1. Been there, done that…. Olipas hyvä kirjoitus. Itse harrastan lajia, johon pitää myöskin sitoutua ja töitä on tehtävä jos haluaa olla hyvä. Liika on silti liikaa. Kaikki aika meni salilla, treenatessa tai valmentaessa.. Toimi helvetin hyvin siihen saakka, kun jalka ja selkä meni rikki. Yli vuosi kuntoutusta ja kaikkea muuta… Aluksi ei ”osannut” tehdä mitään muuta ja pähkäili mitä nyt kuuluu tehdä, kun ei ole treeneissä…. Monta vuotta sitä teki ja nyt vasta huomaa, että on niin paljon muuta, eikä halua olla enään aina siellä. Oot ihanan oloinen Umppu :)) – S

  2. Aivan ihanan positiivinen postaus! Tulin niin hyvälle tuulelle teidän perhekuvista 🙂 pelkkiä hymyhampaita! Paljon onnea kisoihin ja tsemppiä kaikkeen mitä teetkin <3

  3. Voi vitsi, sun ajatusmaailma on niin fiksu ja maanläheinen! Lueskelen useita fitness-blogeja, ja kaikista niistä erotut ihanalla asenteellasi elämään 🙂 asetat perheen elämässäsi tärkeimmälle sijalle, ja sitä arvostan todella paljon. Se, että pitää perhettä ja työntänsä (ellei fitness tuo sitten kaikkea anstiotuloa) elämässänsä ykkösenä ei estä menestykästä harrastusta, olet sen hienosti todistanut! Tsemppiä jatkoon, oot ihan paras 🙂

  4. Kuten sanoit, Amerkikassa kaikki on mahdollista :)http://toscareno.blogspot.fi/2012/10/taking-stage-part-ii-winning-it.html#.UQlRZ_IVZgUDieettitsempit!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta