Valmistautuminen

Kisoihin valmistautuminen on tavallaan jännittävää aikaa, mutta samalla hyvin raskasta. Se minkä olen nyt jättänyt pois on vaakalla ravaaminen päivittäin ja itseni tuojittaminen. Oon huomannut sen, että se oma paino ja ulkomuoto voi omasta mielestä muuttua päivän aikana miljoona kertaa. Aamulla näytät muka hyvältä ja kun siitä meet salille tunnin päästä ootkin jo hirvee punkero. Katse omaa kuntoa kohtaa sokaistuu ja se, jos joku on stressaavaa, vaan eipä ole enään. Ajattelin mennä vaakalle seuraavan kerran ehkä viikon päästä ja toivoisin, että se näyttäis 4:lla alkavan luvun. Toki lajissani paino ei ole se mikä ratkaisee vaan se on se päivän kunto.

Dieetillä kehosta palaa kaikki ylimääräinen rasva ja painon putoaminen on hidasta hommaa. Unen tarve myös vähenee mitä lähemmäs kisoja mennään. Aika moni muuttuu dieetillä aivan eri ihmiseksi, kun mitä normaalisti on ja jälkikäteen voin sanoa, että itse olin ainkin kun perseeseen ammuttu karhu. Mulla oli sellainen olo, että kaikki oli mua vastaan ja kukaan ei ymmärä mua, mutta se oli aivan luulosairautta. Saan olla oikeesti kiitollinen perheen ja ystävien tuesta minkä silloin sain. Aivotoiminta hidastuu, koska keho ei saa esim tapreeksi hiilareita toimiakseen normaalisti. Samoin muisti pätkii ja pahasti. Keho viedään aivan ääritilaan, jossa rasvat on alhaalla ja lihakset on tyhjät. Viimeisellä viikolla, kun on kisat aloitetaankin tankkaus, eli syödään hiilareita, jonka tarkoituksena on saada tyhjät lihakset ”täyttymään. Kisoihin kehosta poistetaan lähes kaikki nesteet ja se on tehtävä ohjatusti tai voi olla muuten hengen vaarallista.

Moni ihmettelee ja päivittelee fysiikkalajeja ja ehkä se vaan menee niin, että kaikki ei sitä ymmärrä ja ei tarvitsekkaan. Mikä saa mut rakastamaan lajia on se, että mun suuri työ palkitaan. Saan mennä näyttämään ihmisille sen kovan työn tuloksen, eli itseni. On juhla kun juhla niin silloi käytetään koristeita, ja tavallaan samalla tavalla minä ”koristelen itseni”. Rusketus tuo lihakse paljon paremmin esille ja siihen päälle viellä kiilto loppusilaukseksi. Laitetaanhan kakkuunkin kermavaandon päälle nomparellejä? Mun vartalo on mun työn ja treenin tulos, jonka haluan näyttää ihmisille.

Se että olen lähes aina häpeillyt vartaloani ja uimarannalla on ollut vastemielistä pukeutua bikineihin on ollut minulle suurin haaste lajin parissa. Nyt voin sanoa, että olen ylittäny esteeni ja tehnyt asialle jotain, eli ohittanut pelkoni. Lähdemme kohta lomalle ja mun ei tarvitse kertaakaan miettiä, että nyt kun kävelen niin mun takapuoli hyllyy tai että tursuan uikkareista. Oma keho vaikuttaa itsetuntoon todella voimakkaasti, vaikka kuka väittäisi mitä. On turha sanoa, että mun mies rakastaa mua juuri sellaisena, kun olen, jos et itse rakasta. Moni piiloutuu omaan kehoonsa ja käyttää sitä suojamuurina ja piiloutuu sen taakse. Jos on yksikin asia mitä et halua tehdä sen takia, että et halua kenenkään näkevän sinua, et ole silloin tyytyväinen ja asialle kannattaa silloin tehdä jotain. Syömättä oleminen alkaa polttamaan kehostasi proteiinimassaa, mutta se läski ei pala. Lopputulos voi olla ”laihaläski”. Siksi koitan aina painotta oikensyömisen merkitystä joka tarkoittaa peiniä proteiinipitoisia aterioita noin kolmen tunnin välein. Esin sipsit, karkit, leivonnaiset, pitsat yms ei sisällä mitään ravintoaineita mitä kehosi tarvitsee. Lisäksi proteinii pitoinen ruoka on täyttävää ja pitää nälän kurissa paljon pidempään, kun esimerkiksi yksi pulla.

Inbody mittauksessa, mun luitten paino oli reilu 2 kiloa ja ystäväni, joka on lähes 2metriä pitkä lukema oli reilu 4 kg, eli on turha piiloutua ”mulla on painavat luut lauseen taakse. Jos kaipaat apua ravinto ja liikkumis asioihin, niin silloin kannattaa palkata se treineri tai valmentaja. Ei ole myöskään häpee olla heikko ja osa tarvitsee sen persuksille potkijan. Fit is new skinny. Asioita on hyvä katsoa pitkällä tähtäimellä ja miettiä miltä haluan näyttää vuodenpäästä. Ihme dieetit on aivan hevonpaskaa ja se ei tuota pitkäkestoisia tuloksia. On tehtävä elämäntapa muutoksia. Näillä mennään hyvää viikonloppua
-Umppu

primebody

6 vastausta artikkeliin “Valmistautuminen”

  1. Kun sanot, että on turha sanoa että ”mulla on painavat luut” niin haluan korjata tuota, koska voin henkilökohtaisesti sanoa, että itselläni kyllä on. Olen sairastanut anoreksiaa ja vaikka ulkomuodoltani olin aivan luuta ja nahkaa, painoin silti melkein lähes ihannepainoni verran. Eli ruumiinrakenteella on loppujenlopuksi jonkin verran merkitystä…

  2. ”On turha sanoa, että mun mies rakastaa mua juuri sellaisena, kun olen, jos et itse rakasta”Toi oli niin hyvin kirjotettu! Mahtava blogi ja tsemppiä dieetille 🙂

  3. Onko niitä koskaan punnittu? Jaksan silti väittää että niissä ei voi olla kun parin kilon heitto. Sairaudessa riippuu valitettavasti onko anoreksiaa sairastanut yhden vai 10 vuotta eli kuinka huonosti on kehon tila.

    • Mulla on kanssa jotkut 2.8 kg luut ja tapani on ollut ennen tuota lukemaa, vitsillä tosin, heittää, että luut ne vaan painaa.. Lopetin lukeman kuultuani 😀 Mut joo, mittaaja oli aivan ihana aikoinaan, kovan tason urheilija: ”Kato, mäkin olen ylipainonen, etkä säkään tule koskaan luultavasti enää olemaan normaalipainonen..” Mies ei siis todellakaan ollu mikään lihava, vaan äärimmäisen timmissä kunnossa, se paino-indeksi ei vaan ota muskuloita huomioon 🙂 Voin sanoa, että toi kommentti raakuudessaan pelasti mut monelta murehtimiselta! Vaa-alla viimeks joskus keväällä, ihan hyvältä näyttää peilissä, se riittää 😉 Ihmiset murehtii ihan liikaa painosta..

  4. terveisiä ravitsemustieteilijältä, ei ole olemassa painavia luita. :)joku inan pieni heitto saattaa olla, mutta ei niin että siihen voisi vedota. Sama prosentti se tuppaa kaikilla oleen, paljon en luut painosta painaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta