Painetta ja sen sietämistä

Tavallaan toisaalta ihailen ihmisiä, kenellä ei ole elämästään minkäänlaisia paineita. Toisaalta tuoko se siihen minkäänlaista sisältöä? Ja toisaalta saavuttaako ne ihmiset koskaan niitä unelmiansa? En halua nostaa itseäni esille tai esittää olevani parempi ihminen, kun kukaan muukaan. Haluan haastaa itseni kaikessa mahdollisessa on kyseessä sitten koti, työ, ihmis-suhteet tai harrastus. Saan valtavaa voimaa, kun nousen ylitsepääsettömistä vaikeuksista taas pinnalle ja joudun kokemaan niitä paljonkin negatiivisia asioita elämässäni. En ole tottunut saamaan mitään helpolla koskaan.

Haluan olla aina kaikessa paras mitä teen ja en luovuta, sillä se sana ei kuulu sanavarastooni. Esimerkiksi Tammikuu on ollut juurikin sitä sietämistä ja asioiden uudelleen järjestelemistä. Omalla kohdalla mielen tyhjennys tapahtuu salilla painoja nostellessa ja se onkin hyvää tasapainottelua työn ja arjen välillä. Aamu on sitä mun aikaa, milloin millään muulla ei ole mitään merkitystä kun hyvällä treenillä. Juuri tänään sain päästellä hieman kasaantuneita höyryjä olkapää treenin avulla ja ai että maistui hyvälle.

Urheilu kaikinpuolin on hyvä pakokeino pois siitä raskaasta arjesta ja sen kääntöpuoli on antaa voimaa siihen raskaaseen arkeen. En oon edes ehtinyt ajatteleen kisoja ja mulle loistava juttu näin. Kunto menee eteenpäin vähän kuin salaa ja kohta onkin taas huhtikuu ja kisat. Koitan kannustaa ihmisiä liikkumaan ja syömään terveellisesti, mutta totuus on se, että se on lähdettävä jokaisesta itsestään. En minä enkä personal treiner tee asioita puolestasi:), eikä treinerin palkkaaminen takaa sinulle hyvää kuntoa ja terveellistä elämää, jos et sitä oikeasti itse halua.

Mun valmentajat Minna ja Kimmo on aina linjoilla ja saan apua, mutta jostain syystä en ole niitä nyt ”tarvinnut”. Kaikki on mennyt omalla painolla eteenpän, sillä tasan tiedän mitä haluan ja vain minä voin tehdä sen työn tavoitteiden saavuttamiseksi. Kunnon tsekkauksessa valmentajat näkevät ne heikkoudet ja puuttuvat niihin, mutta pyrin kokoajan siihen tilanteeseen, että niitä ei ole. Jos vatsa on löysä voin vaan tehdä lisää vatsalihaksia sen eteen, ettei se enään ole jne. Tottakai saa treenistä enemmän irti, kun on avustaja ja saa sarjat tehtyä paremmin ja toistoja enemmän, mutta treeni on lähdettävä itsestään. Olen aina ollut yksilö, enkä lauma eläin ja tottunut tekemään asioita yksin. On kyse sitten mistä tahansa on usein huipulla pärjättävä yksin. Itse koitan aina mennä eteenpäin ja olla mahdollisimman vähän riippuvainen kestään. Juuri silloin tiedän mihin pystyn yksin ja mitä voin saavuttaa. Tämä on mulle ihan erillainen kisavalmistelu tähän asti ja toivon sen tuottavan tuloksen mihinkä olen itse tyytyväinen. Välillä lähimmäisten tuki on äärimmäisen tärkeä ja olen sitä saanut juuri oikeilta ihmisiltä ja oikealla tavalla ja koitan sitä myös antaa lähimmäisilleni. Yksi positiivinen sana voi pelastaa koko päivä, mutta negatiivinen pilata vaikka koko viikon. Menkää kohti niitä unelmia mitä olette itsellenne laittaneet, ilman tekosyitä. Jokainen meistä pystyy uskomattomiin tekoihin jos on vaan kova halu taistella tässä maailmassa

<3:lla Umppu

primebody

10 vastausta artikkeliin “Painetta ja sen sietämistä”

  1. Täyttä asiaa koko teksti! Mä alotin loppuvuodesta treenaamaan tosissani ja oon huomannut juurikin sen, että ihminen tottuu vaikka mihin jos on halu päästä eteenpäin, esim. aamutreenit oli ihan mahdottomuus vielä hetki sitten, mutta nyt en tiedä parempaa tapaa aloittaa päivää kuin painojen nostelu ja itsensä ylittäminen:)ps. mun on muutaman kerran tehnyt mieli tulla kehumaan sun blogia kun oon ollut WTC:llä samaan aikaan, mutta koska oon tällainen selkärangaton niin sanon sen nyt täällä 🙂

  2. Teetkö joka kerta salilla vatsalihakset? Mitkä on sun mielestä parhaat liikkeet vatsalle/kyljille? Kiva seurata sun valmistautumista kisoihin :)Olivia

    • Teen 4 kertaa viikossa. Toisten ei tarvitse tehdä välttämättä ollenkaan 🙁 Teen joka kerta erilaisia liikkeitä ja mun oma heikko kohta on alavatsa, joten liikkeet painottuu sinne. Teen myös staattisia pitoja yms

  3. Sun blogi on aivan mielettömän hyvä ja sisältää niin suoraa tekstiä ja asiaa 🙂 Ihana lukea senkin takia, kun sulla on niin saman tyylinen luonne tietyissä asioissa kuin itsellä. Ja vieläpä sama ammatti 😉 Omien reenien lisäksi sun blogi tuo iloa ja piristystä päiviini! Kiitos 🙂

  4. Hey Umppu! Kirjoittelen tähän vielä uudemman kerran, jos jostain syystä kommenttini aikaisempaan postaukseesi meni ohi 😉 olisin toivonut protskulisäravinnesuosituksiasi (whey tms.), joista olet maininnut erilaisia blogissasi. Mikä maku hyvä/mitkä maut hyviä? Mitä kokemuksen perusteella suosittelisit? Eikös myös se vanukasjuttu ollut sun mielestä ihanaa? Aurinkoista alkuvuotta vielä uudelleen, toivottavasti aiempikin kommenttini tulee huomatuksi. Kiitos tästä <3

  5. Välillä kun mulla on kiire en aina ehdi-muista vastata, mutta siis joo budding on hyvää joka sopii hyvänä välipalana ite tykkään caramell mausta. Protsku jauheissa ehdoton ykkös maun puolesta on caspar (en o varma kirjoitetaanko c:llä vai g:llä) saa fitness tukusta. Ylipäänsä jenkki protskut on parhaita maultaan. Tehossa en niin huomaa eroja. FASTIn glutamine on tähän asti paras koska ei juuri maistu miltään ( osa on ihan hirveitä) makuna mulla on yleensä suklaa tai pähkinäsuklaa

  6. Hei Umppu, blogisi on mielenkiintoinen ja rehellisiä ajatuksiasi on kiva lukea. Nyt muutaman kuukauden ajan blogiasi seurattuani on kuitenkin pakko huomauttaa yhdestä asiasta: teksteissäsi on TODELLA paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä, jopa niin paljon että ne häiritsevät lukemista. Kirjoitteluasi olisi huomattavasti mukavampi seurata mikäli saisit vähän siistittyä tekstejäsi. Ainakin omalla kohdallani runsaat kielioppivirheet saattavat välillä viedä blogiasi lukiessani jopa enemmän huomiota kuin itse tekstisisältö.Otathan tämän rakentavana kritiikkinä, tarkoitukseni ei ole haukkua. Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi Umppu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta