Relaa…

Huh on tää mun elämä vaan niin sotkuista, että oon välillä itekkin ihan pihalla, mitä tapahtuu. Eilen oltiin Teami kaverini Alonan kanssa treenaamassa poseerausta. Olikin oikein hyödyllinen tunti ja muokattiin vähän molempien T-kävelyä. On se vaan karu kattoo videolta kun valkoine valas heiluttelee takapuoltaan ja yrittää näyttää nätiltä. Onneks mulla on viä aikaa valmistautua kisoihin rutkasti.

Osa fitness kilpailijoista on hyvässä kunnossa ympäri vuoden. kun olen päässyt lajiin sisälle paremmin voin vaan todeta, että minä en kuulu siihen sakkiin. Jos syön yhdenkin suklaapatukan töröttää se mun perseessä seuraavana aamuna, eli imen kaikki itseeni. Jos olen päässyt tavoitteeseni 1 viikko -5kg olen tyytyväinen ja se juurikin kertoo, kuinka mun kroppa kerää sitä nestettä. Syitä on myös monia, sillä dieetillä teen hulluna aeroobista, jonka jätän muuten vähemmälle. Toki voin sitä tehdä ympäri vuoden kokoajan, mutta se on mun kohdalla niin kuluttavaa, eli energia on pois perhe-elämästä mikä on nyt se ykkös juttu.

Ihanaa, kun on jo 2 dieettiä takana, niin en stressaa juuri mistään siihen liittyvästä ja nautin tästä aivan erilailla. En tee niitä virheitä, mitä viimekerralla vaan oon vahvempi ja viisaampi.

Tänään treenasin jalkoja ja vähän jo etukäteen jännitti kylki, miten se reagoi. Prässi oli oikeesti aika tuskaa ja teinkin aika hitaasti liikkeet, ettei vaan tuu mitään. Muissa liikkeissä se ei haitannut menoa ollenkaan. Joku saattaa välillä ihmetellä mun virityksiä, kun mulla on alla se kylkituki, siinä päällä vyö ja siinä vielä se mun ”pinkki vyölaukku” missä on mun soitin. Ei oo ainakaan tuesta kiinni hahahah.

Tosiaan nyt on maksettu lisenssi vuodelle 2013 ja Fitness Classiciin ilmoittauduttu(miten toi sana kirjoitetaan) ja kaikki muu on kunnossa, ennän vaan noi ”muutama kilo off ja sitten taas mennään 🙂 Kisathan menee niin, että kaikki saman sarjan osallistujat pamahtaa lavalle yhtäaikaa. Siinä sitten vertaillaan ja vertaillaan ja vielä vähän vertaillaan. Osa tippuu jo tässä vaiheessa pois, eli kaikki ei edes pääse esittämään T-kävelyä. Se lavalla olo ilman musiikkia ja asennossa seisominen ei ole helppoo. Itse vedän tutun kokovartalo krampin ja hyvä kun edes pystyn vaihtamaan asentoja 😉 Usein on pieni breikki ennen finaalia, jonka jälkeen on taas breikki enne palkintojen jakoo.

Valmistaudun jo henkisesti siihen teini hysteriaan takahuoneessa ja ajattelinkin hankkia beltorit radiolla. Usein kisoissa saatan jutella jonkun kanssa tai vaihtaa pari sanaa, mutta se hihittely ja panikointi saa mut raivon partaalle. Kisa on kisa ja sinne mennään kilpaileen, eikä hakeen kavereita. Kun kisat on ohi on aivan eri juttu jutella muiden kanssa ja vaihtaa kuulumisia yms. Lajin harrastajiin on mukava tutustua, mutta itselläni kisat ei ole se oikea paikka.

-Umppu

primebody

Yksi vastaus artikkeliin “Relaa…”

  1. Ihanaa! Rakastan blogiasi juuri rehellisyytesi takia!! Tuot esiin hyvät, mutta myös huonotkin asiat ja arvostan sitä. Suurin osa muista blogeista on täynnä sitä hehkutusta kuinka ihanaa tämä kaikki on, mutta huonoista treeneistä tai päivistä ei uskalleta puhua.Olet ihana esikuva, juuri tuollaisena, koska olen itse samaa tyyppiä, yksikin ylimääräinen suupala kertyy minulla keskivartaloon välittömästi.. dieetillä minulla käy samoin, eka viikolla hurjat nesteet pudotukset ja sitten itse rasva tirisemään 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta