Suhtautuminen omaan painoon

Pro Elite Team

Omaan painoon suhtautuminen on yksi vaikeista asioista. Otetaan esimerkkinä vaikka kuvassa vasemalla pro kilpailijamme Heidi Sorsa, joka on suunnilleen saman mittainen kuin minä. Heidin kisapaino oli Expossa muistaakseni 55kg, joka on mun suurin off paino. Heidillä on ehkä se 10 vuotta sali treenaamista enemmän kun mulla ja mun kisapaino oli siinä 45kg. Puhuttiin Minnan kanssa kuinka paljon on vuodessa mahdollista saada lihasta ja n 1kg/per vuosi on hyvä kehitys vauhti. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Lihas painaa kuitenkin enemmän kun läski.

Tässä ollaankin sitten kisojen jälkeen pikku turpeessa. Jos vertatte esim meidän käsiä niin huomaatte eron, eli Heidin hauis on jäätävä verrattuna mun hauikseen :). Vaaka ei ole aina se oikea asia seuraamaan kehitysta vaan usein peili kertoo totuuden. Laji on henkisesti oikeasti paljon rankempaa, kun fyysisesti ja sen ymmärtää vasta kun on muutamat kisat takana. Kuulenkin mielellään tarinoita Minnalta ja Heidiltä, sillä heillä on kokemusta niin hyvistä, kun huonoistakin hetkistä. Ehkä ne pitää vaan jokaisen omakohtaisesti kokea.

Tässä jokainen varmaan huomaa eron, joka tapahtui omalla kohdallani viikossa, eli se 10 kg tuli, että nassahti. Tää oli näin jälkeenpäin puituna mun itsetunnolle yksi vaikeimmista asioista, jonka kanssa kamppailen edelleen. Kun totut itseesi dieetillä ja silloin varsinkin tuijotat itseäsi peilistä normaalia enemmän, ja kisojen jälkeen palaat siihen normaaliin painoon tunnet olosi lihavaksi vaikka se onkin se UMPPU mikä olin ennen. Kroppa vaatii kisojen jälkeen kunnon palautumisen, sillä dieetti vie kehon äärimmilleen.

Mikään ei myöskään ole mahdotonta, jos vain uskoo itseensä ja tekee sitä mitä itse haluaa. Tätä on turha tehdä, jollekkin muulle, koska tuskin koskaan silloin tulet nousemaan lavalle. Moni jättää leikin kesken ihan viimetipassa, jotkut jopa kisapäivänä. Siksi toivonkin niiden nuorten puolesta, jotka ovat aloittaneet bikini fitneksen, miettivän myös asioiden kääntöpuolta. Itse olin vielä 20 vuotiaana niin riippuvainen ystävistä ja etenkin niiden mielipiteistä ja en olisi ollut valmis todellakaan kyseiseen lajiin. Laji vaatii niin paljon muutakin kun ne bikinit, glitterit, kynnet, ripset sun muut. Ne on se sivu juttu, mikä tulee kisoihin valmistatuessa. Itse laji on treenaamista verenmaku suussa ei mitään muuta. Nuorella on etuna rasvan nopea palaminen, jos sitä edes on ollenkaan, mutta itse pullahdus voi olla vielä pahempi kun 30 vuotiaalla 🙂 Näin se menee ja mää lopetan murehtimisen niistä Itse olen valmentanut 14-16 vuotiaita voimistelijoita ja tiedän kuinka tunteella ne elää ja tunteilla, joita ei vielä osaa hallita, mutta oon tän sanonut ääneen, eli mustakaa mun sanoneen 🙂 🙂

Siinä on juurikin läski ja lihas, josta aiemmin höpötin, eli mustakaa, vaikka syöt oikein ja trenaat ei se paino aina välttämättä laske vaan saattaa nousta, mutta kehon koostumus muuttuu. Kohta muuten alkaa Jutta ja superdieetit uus tuotantokausi, ja siinä on tällä kertaa vaan isoja ihmisiä. Katsokaa ihmeessä, jos sieltä saa vähän kipinää. Kuntoilu pitää olla itselle mieluista puuhaa ja kaikista ei siihen oo. Osa ei mene koskan elämässään sen mukavuusasten yli ja usein juuri ne ihmiset on juuri niitä pahimpia arvostelijoita ja valitettavan usein he ovat juuri niitä, jotka eivät ole omaan elämäänsä tyytyväisiä. Itse olen määrätietoinen ja tiedän mitä haluan. Tiedän myös yrittäjänä ja äitinä, että mikään ei tule ilmaiseksi ja niitä takapakkeja tulee aina elämässä, mutta ne ovat asioita mitkä vie sinua eteenpäin. Voin väittää, että lähes kaikki naiset haluavat näyttä mielummin hyvältä, kun tuntea itsessään olavan aina jotain vialla. Voivottelu on aivan turhaa, jos et tee asialle jotain. Ennen ihailin laihoja ihmisiä, mutta en enään ja nyt tiedän mikä on se mun unelma vartalo ja mihin voin vaikuttaa vain minä

Huomenna on Nora Vuorion (team Nora) järjestämä fitness leiri Salossa, jonne matkaamme biancaneven Elinan kanssa samalla kyydillä. Elina tulee puhumaan leirille bikineistä ja mää meen imeen tietoo. Siitä sitten huomenissa lisää. Mukavaa Lauantaita
-Umps

primebody

5 vastausta artikkeliin “Suhtautuminen omaan painoon”

  1. mitä mieltä olet, kun olen 18 vuotias tyttö, ja tällä hetkellä vähän ylipainoinen ja olen todellakin innostunut aivan täysin liikunnasta ja treenaamisesta ja olen myös kiinnostunut syömään oikein ja tunnen vihdoin että olen oikealla tiellä, mutta ystäväni eivät tunnu ymmärtävän että haluan muuttaa elämäni terveellisemmäksi ja aikani kuluuu koulussa sekä salilla eikä ole enää paljon vapaa aikaa nähdä kavereita enkä halua viikonloppuisin baariinkaan lähteä. tuntuu että ystäväni hylkäävät minut eikä ymmärrä minua, mitä teen 🙁

  2. Ihana kommentti 🙂 kyllä ne ”ystävät hylkää myös 39 vuotiaita, ja silloin voit todeta että ne ei ole sun ystäviä koska ei arvosta sitä mitä teet! Jatka omaa polkua ja varmasti saat treenamisen myötä uusia ystäviä! Älä ainakaan luovuta <3

  3. en todellakaan luovuta, sinun blogisi on suurin motivaatio lähteeni kun olet niin upea ihminen! vaikka itselläni tavoitteena on vain terveellinen elämä ja hyvä olo ja se kunto ja ulkonäkö siinä tulee vain sitten mukana:) no ehkä pitää vain päästää irti niistä ”ystävistä” vaikka on aina kuvitellut että he tulevat aina olemaan ystäviäni ja tukenani …:/ ja toivottavasti löydän uusia ihania ystäviä joilla on samat kiinnostuksen kohteet! 🙂

  4. Kiva kun kerrot avoimesti myös näistä ongelmakohdista. Miten muuten yleensä suhtaudut rakkaaseen seuralaiseen nimeltä vaaka? Itse olin melkein puoli vuotta käymättä vaa’alla, koska se ei ole kovin olennaista jos on tarkoitus kasvattaa lihasta vaan peili kertoo enemmän ja teki kyllä ihan hyvää. Jotenkin niin vaikeaa pitää vaaka sellaisena välineenä ettei se vaikuttaisi liiaksi fiiliksiin.Oli muuten jännä nähdä sut eilen kisalavan ulkopuolella, kun oon vaan blogia seuraillut (avajaisissa). Odotan mielenkiinnolla seuraavaa kisakuntoasi. Tsemppiä jatkoon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta