Fitness överit

Sairastan tautia Fitness överit 🙂 Liika on aina liikaa, joten nyt koitan keskittyä mielen tyhjentämiseen. Tämä päivä onkin mennyt chillaten ja piikkimatolla makaamalla. Piikkimatto kuulemma vähentää selluliittia 🙂 Lajia tulee nyt joka tuutista ja huomaan sen todella käyvän hermoilleni, en vaan voi sille mitään. Nyt siis homman nimi on se, että keskityn kirjaimellisesti vain itseeni ja omaan kehitykseen. Antaa hysterian vallita ja suljen silmät ja korvat siltä. Koitan välttää ihmisiä, jotka harrastaa fitness hulluutta 🙂 Toki olen itse ollut varmaan vuosi takaperin yhtä hullu ja raskas, ja näköjään mitä muut on joutunut mussa kestämään, joudun sen nyt itse kärsimään. Sori mun kaikki kaverit <3<3<3<3<3<3

Mää oon tänään decoreerannu ja meillehän on tullut jo joulukuusi ja kaikkia härpäkkeitä kotiin. Samoin Vilille asennettiin uusi sänky jne. Huomenna ajattelin mennä kevyesti polkemaan vaaka kuntopyörää, koska oon taas niin nesteinen leikkauksen jäljiltä. Haluan loppuvuoden olevan perhe keskeinen ja se tarkoittaa sitä, että aamut on pelkkää fitnesstä ja siihen se jääkin. En halua että mun elämä pyörii munanvalkuaisten ympärillä vaan haluan siinä olevan muutakin. Osa lajin harrastajista antautuu lajille 100% tarkoittaen, että koko elämä rakennetaan treenin ja ruokailujen ympärille, mutta miksi se tekisi musta yhtään sen huonompaa kilpailijaa tai lajin harrastajaa, vaikka en toimi todellakaan noin.

Mulle riittää se aamu ja se on sitten siinä. Sitten siirtyy työ vaihe, jossa keskityn pelkään työn tekoon ja yrityksen hoitamiseen ja kun työvaihe on ohi alkaa taas uus, eli perhe aika. Nautin kaikista ja ne kuuluu mun päivään jo rutiinimaisesti. Vaikka otan kaikki vakavasti en silti ota siitä sen kummempaa stressiä. kilpailuihin valmistautuminen on sitten eri juttu. Muutenkin olen huomannut olevani omantien kulkija. Vaikka teamistä saa paljon voimaa ja apua ainakun sitä tarvii, on kuitenkin hyvä muistaa että kilpailen yksilönä en joukkueena. Osa on läheisiä ja niiden kanssa jakaa paljonkin asioita. Teamissämme on onneks mun henkireikä Alona kuka on myös äiti ja ymmärtää niitä arjen asioita mitä taas ”lapsettomat” ei ymmärrä. Kuitenkin kaikki on samanarvoisia kilpailijoita,eikä kukaan ole ylitse muiden, en minä eikä kukaan muukaan

Katsotaan mitä ens vuosi tuo tullessaan niin harrastuksen, kun työnkin puolesta. Odotukset kunnon suhteen on kovat, mutta totuus paljastuu vasta loppu metreillä. Oon huomannut, että usein ne tyypit ketkä näyttää salilla todella hyviltä, ei aina välttämättä olekkaan hyviä sielä kisoissa. Kilpailu suoritukseen vaikuttaa niin moni asia, ja sen minkä olen päättänyt aion olla terve. Esiintyminen, lookki, väri yms on niin suuri osa sitä kaikkea, että pelkkä hyvä kunto ei riitä. Toivon todella, että kova työ palkitaan ”täydellisellä kunnolla” ja esiintymisellä, jota oon jo nyt tahkonut kun viimeistä päivää.
Treeni intoa kaikille tähän yli masentavaan pimeään talven alkuun. Toivottavasti pian tulisi lunta.
-Umppu

primebody

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta