Takapakkia ja terapiaa….

Mulla ei oo sellaista paikkaa mikä ei vois olla tulehtunu…. Nyt on toi otsaontelontulehdus ja mun naama on kun pallokalalla. Oon ollut muutaman päivän taas treenaamatta koska on noussut taas kuume ja nyt aion hoitaa itseni kunnolla terveeksi. Eilen oli niin kiire, etten edes ehtinyt postaan mitään. Mutta siis, mulla oli treffit Helsingissä The Lookin ihanan Susannan kanssa. Sitä enne kävin LPG:ssä Anulla ja siitä suorinta tietä matkaan.
Mulla on ollut Vilin syntymästä karmee napa, joka on saanut vähän damagee, siitä 30kg:sta mikä raskaana tuli. Kirjaimellisesti mun napa näyttää vanhan mummon persreijältä. Mun teinivillitys napakoru kasvoi ulos ja siihen väliin tuli iso arpi, joka mahan tyhjennettyä näytti karseelta. Mulla on Joulukuussa leikattu mun napa, mutta tulos on oikeasti epäonnistunut, ja tätä asiaa kävin selvittämässä voiko sille tehdä mitään. Aiempi leikkaus tehtiin siis Tampereella Koskiklinikalla.

Navasta otettiin kuvat, jotka lähetettiin leikkaavalle lääkärille arvioitavaksi. Mää niin odotan vastausta..

 Samalla mun huulet uusittiin. Lookissa saa aina ystävällistä palvelua ja he ovat alansa ammattilaisia. Kun huulet täytetään on ilme muutaman päivän duckface eli ankan-naama:) Siitä huulet pehmenee ja muuttuu luonnollisiksi. Tässä on ehkä jopa hieman karu kuva suoraan pistosten jälkeen

Mua on pienenä kiusattu koulussa siiä, kun hymyilin niin mulla näky pelkät ikenet 🙂 Kaikilla on varmaan jotain ”draumoja” lapsuudesta ja tää on mun ja nyt siihen on keksitty ratkaisu. Tässä on kuva päivä pistosten jälkeen

Yleensä seuraavana päivänä mulle tulee pieniä mustelmia, jotka lähtee muutamassa päivässä. Jonkun mielestä tämä on se turhamaisuuden huippu, mutta musta ei. Yli voi kuitenkin mennä kun esim kyseisessä kuvassa

Viime päivinä on ollut iloa, surua, naurua ja kyyneleitä. Oon miettinyt paljon asioita oppinut myös itsestäni muutaman asian. Joskus on hyvä katsoo peiliin ja miettiä ihan sitä omaa napaa ja mitä sielä näkyy. Toisen  kunnioittaminen on yksi hyvin tärkeä asia, missä jokaisella on parannettavaa. Tänään töiden jälkeen mentiin Koskisen kanssa ”terapia istunnolle Minnalle ja Kimmolle. Näissä fitness touhuissa on välillä hyvä purkaa sitä pahaa ulos ja saada hyvää sisään ja M&K omistaa vankan pohjan ja pitkän kokemuksen. Yks asia mikä on ollut mulle ihan älyttömän vaikee on tää mun uus olemus.
Liha-Ulla vaihtui Liha-pullaks. Mulla on kokoajan sellanen olo, että olisin kaksin käsin tunkenu ruokaa suuhun. Valitettavaa, mutta tämä on se normi tila ja se kisalook on ihan eri juttu. Tää kuva on otettu syyskuun lopussa

Bikini fitness Ulla-Riitta Koskinen

ja oikeesti kuvassa oon mää. Nyt tuntuu, että kaikki lihakset on kadonnut ja päällä on löllyvää ihraa. Edelleen ymmärrän niitä ihmisiä, ketkä kisaavat vain sen kerran, koska usko omaan itseensä menee kokonaan ja minäkuva vääristyy. Ehkä se tekeekin juuri sen eron niiden ”vahvojen” yksilöiden olemukseen, sillä he ottavat asian haasteena vastaan, eikä luovuta. Kun katson kuvaa niin voin sanoa WAU olen (kohta) 30v, lapsen äiti ja olen elämäni kunnossa, vaikka en juuri nyt. Olen tehnyt valtavasti töitä kroppani eteen ja niin aion tehdä jatkossakin.

 Tää onkin mun motto loppu vuoteen ja tällä mennään. Kunhan saan itteni kuntoon niin siitä se lähtee.

Ja tosiaan tästä en pääse yli. Oon niin fiiliksissä uudesta sarjasta ja saanen hehkuttaa meidän huippu Teamissä on jo 3 MänKändiä sportti fysiikkaan. Nimiä ei vielä tohdi paljastaa, mutta pojat saakin tottua meidän porukkaan, sillä sehän koostuu pelkistä naisista+Jari;) . Jari on kuitenkin ”yks meistä”. Jos multa kysytään niin näitä saa tulla enemmänkin hahahahaha. Joku kysykin millainen treeni tausta pitää olla yms. Ainut mitä voin sanoa on , jos rakenteeltaan on ns. kepukka eli laihiainen niin tarvii todella monta vuotta 🙂 Parempia neuvoja jakaa ne aidot valmentajat, jota valitettavasti minä en ole. Ainahan voin mielipiteeni sanoa 🙂 Sarjasta tulee varmaa ihan huippu suosittu ja oon ihan fiiliksissä. Tämä ja bikin on se tulevaisuuden juttu sano mun sanoneen.

Bikini fitness Ulla-Riitta Koskinen

Näinä vaikeina aikoina on ne arjen pienet asiat ihania ja piristävät päivää. Toi oikean puolimmainen kuva kertoo niistä pinistä asioista, mitkä on kuitenkin hyvin merkityksellisiä. Tuo epämääräisillä aakkosilla rustattu paperi piristi päivää <3<3<3 ja antoi aamulle hyvän alun. Koita aina tasaisin väliajoin muistaa niitä lähimmäisiäsi kestä välität. Kohtele ihmisiä niinkun haluat niiden kohtelevan sinua. Ja ARVOSTA niitä ketkä tekevät asioita puolestasi, ja varsinkin kun he eivät vaadi vastapalvelusta

(Haalarista se S on mulle nyt aika kiree paino on taas se 55 eli jos haluut lepposamman ota M)

-Umppu

primebody

6 vastausta artikkeliin “Takapakkia ja terapiaa….”

  1. Moi Umppu!Pakko kommentoida tähän.. Sä näytät hyvältä. Tässä hommassa oma silmä sokeutuu ja ite näkee itessään vaan ne huonot puolet. Ite tässä yritän itteeni kasvatella ja peilistä katsoo vaan säälittävä ruipelo.. Musta olis kiva kun olis vähän sitä ylimääräistä ympärillä, mutta mää vaan kutistun.. Ja oon kans tosi pieni, aina ollut. Ei anneta periks :)Terveisin yks tamperelainen fitnesslikka!

  2. Huippu blogi ja ihana kun ainakin mun mielestä kirjottelet niin usein. Sellanen kysymys vaan, että millon tunnet itsesi ns ”ihanimmaksi”, eli että peilistä katsoo sellanen nainen mikä haluatkin olla? 🙂 Mietin vaan, kun onko olo tukala/turvonnut silloin kun ei ole lavalla? Mä olisin ainakin aika maassa jos paino vaihtelisi paljon ja tulis just läski olo, eikä tuntisi itseään hehkeäksi ku tietyn aikaa vuodesta 😀

  3. NIIHÄN SE MENEE. kun kattelee liian kauan sitä luunaamaa peilistä on vaikee katsoa sitä normaalia naamaa :)Tohon koska tunnen itseni ihannimmaksi: Silloin kun olen terve ja maha ei ole turvoksissa :)Jaa palli sydän 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta