Äidin vartalo

Tänään oli olkapäiden vuoro. En tiedä mikä oli, mutta hikoilin kun pieni sika salilla. Olkapäitä poltteli niin pirusti ja tuntu etten saanut sarjojen lopussa enää happea 🙂 Kyllä sieltä pikku paukaraa alkaa jo vähän erottumaan, mutta vielä on matkaa. Tänään en juossut aamulla lenkkiä, sillä eilen tein 2 ja huomenna ehdin vielä aamulla juokseen ennen töitä.

 Syyskuussa tulee 4 vuotta täyteen lapseni syntymästä ja aika on mennyt kun siivillä. Varsinki fitness lajeissa voi nostaa hattua eritoten jokaiselle ÄIDILLE, joka lavalle nousee. Tietenkin on hieman eroa saako lapsen 16 vuotiaana vaiko 35 vuotiaana. Mitä nuorempana, sitä nopeammin kroppa palautuu. On oikeasti ainakin omalla kohdallani ollut todella vaikeaa saada esim vatsan aluetta sellaiseen kuntoon mihin olen tyytyväinen. Synnytyksessä mun alavatsalihakset on revennyt, joita ei lääkärin mukaan saa millään liikkeellä takaisin yhteen. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että aina kun syö tulee alavatsaan sellainen pikku ”pömppö”. Ainut vaihtoehto on kuulemma hips to hips 🙂 Eli lanteelta lanteelle viilto, vatsalihasten ompelu yhteen ja haava kiinni. Ihan tommoseen operaatioon en ole valmis.

Tossa on kuva kesältä 2008 ja 2,5kk aikaa synnytykseen. Saan olla siitä onnekas, että vatsan alueelle ei tullut kun yksi arpi, joka on leikattu myöhemmin pois (ulos kasvaneen napakorun takia).  Raskauden jälkeen ainakin omalla kohdalla oli todella vaikeaa se aloittaminen. Vieraita kävi kokoajan ja herkkuja oli talo täynnä. En todellakaan ollut tyytyväinen omaan peilikuvaan. Yhteensä +30kg on nyt kuitenkin selätetty.  Koko kesä tuntui siltä, että oli mikro teipattu jeesusteipillä lanteille kiinni ja olo oli todella tukala. Mutta ei auttanut muu, kun aloittaa. Kävin todella pitkiä vaunu lenkkejä tuttavani kanssa, lähes joka päivä……. Ja mitään ei tapahtunut 🙂 Meinasin jo luovuttaa, kunnes yksi aamu vatsa oli poissa.  Osa äideistä tulee jo sairaalasta sen näköisinä, kun ei koskaan olisi ollutkaan raskaana. Itselle ei ihan niin käynyt. Jouduin vielä olemaan pyörätuolissa viikon, koska en pystynyt kävelemään. No ei siitä sen enempää.  Pää pointtini oli kuitenkin se, että kaikki siis on mahdollista

Päivän asu

Ihanaa viikonloppua kaikille. Innolla odotan jo sunnuntain treeni leiriä 🙂 pus Umppu

primebody

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta