Nyt se ihme on maailmassa <3

15311461_10154333259699118_505893976_oTuttinauha Raskauskeijusta

No niin mistäs sitä oikein aloittaisinkaan…. Varmasti luvassa on muutama vauva aiheinen postaus jatkossa 🙂

Tostaina mulla oli aika sairaalaan. Tarkoitus oli tehdä kontrolli leikkauksesta ja miettiä mahdollista synnytyksen käynnistämistä. Vaikka itse leikkaus oli ihan helvettiä, niin torstaina vointi oli jo paljon parempi ja olin innoissani, koska pystyin jopa itse kävelemään. En halunnut enää lähteä kotiin vaan halusin, että synnytys käynnistetään. Mulle laitettiin ballonki ja menin sen kanssa käynnistysosastolle odotelemaan. Alkuun ei tapahtunut mitään, mutta sitten alkoi supistuksen ja niitä tuli säännöölisesn epäsäännöllisesti 5-10 min välein. Olin päättänyt, että tänään se syntyy…

15293351_10154333263154118_1776827292_o 15321684_10154333263104118_941580252_o

Mulla kävikin hyvä säkä, että hoitaja olikin mun tuttu ja sain aivan loistavaa palvelua. Supistuksen tiheni ja alkoi olemaan todella kivuliaita. Ballonki oli tehnyt tehtävänsä ja homma oli alkanut. Ballonki yleensä harvoin käynnistää synnytyksen, mutta mun kohdalla se toimi. Kun se poistettiin mulla alkoi aivan kamalat supistukset, joiden luulin johtuvan alkuun poistosta. Hakkasin kelloo ja sanoin, että nyt sattuu niin perkeleesti ja siitä lähdettiin synnytysosastolle. Viesti Juusolle, että tuu asap homma käynnissä.

Mun kivut oli kamalat ja hetki meni, että sain spinaali puudutuksen. sitä ennen todella pelkäsin, että kuolen. Kun puudutus oli laitettu tunsin, että kaikki paikat ei ollut ihan puutuneet. Kivut tuli todella äkkiä takaisin ja aloin saamaan kipukouristuksia. Huusin ja ulvoin ja kirosin kaikki maailman kirosanat. Juuso oli jo tullut paikalle ja koitti rauhoitella mua, mutta se kipu oli jotain aivan järkyttävää.

Sain uuden spinaalin, mikä olikin sitten jotain aivan muuta kun se edellinen… Menin niin rennoks eikä mua sattunut minnekkään. Sanoin vaan Juusolle, että mulla taitaa tulla nyt kakka niin kätilö huusi, että pää näkyvissä…  Jos mulla olis ollut sellainen puudutus koko synnytyksen ajan olisin ollut taivaassa.

15271556_10154333261954118_1775318784_o 15292794_10154333261804118_1572629308_o 15292826_10154333262579118_1646209239_o 15293271_10154333262809118_2072481021_o

Osaa varmasti kiinnostaa, että mites se hanuri… se voi ihan hyvin ja on itseasiassa aika hyvin parantunut onneksi. Muutenkaan ei tullut mitään repeymiä ja laitettiin vain yksi tikki joten kaikkki on tosi jees ja oma vointi tilanteeseen nähden täys 10.

Me päästiin potilashotelliin, jota suosittelen kaikille. Kirjoitan siitä sitten myöhemmin lisää. Täällä me taas tutustutaan imetykseen, mistä tekee hieman haastavan jälkisupistukset. Hyvin on lähtenyt käyntiin ja apu on seinän takana <3.

15302405_10154333260379118_1965164004_o 15321540_10154333260769118_1612837248_o 15321610_10154333262964118_1004750881_o 15321636_10154333261364118_963036627_o 15354108_10154333259469118_2014030587_o

 

Koko perhe oli täällä viime yön ja voin kertoa, että pikku härdelli oli ilmassa.. Vivian veti oikein kunnon shown… Huomenna on kotiinlähdön aika  ja totutteleminen arkeen <3. Oon saanut kamalasti onnitteluja ja kyselyitä, mutta kaikkiin en ole vaan jaksanut vastata.. Niille on sitten oma aikansa…

  • UMPPU

Terveisiä perseestä!

Sisältää synnytys juttuja

Otsikko kertoo mistä on kirjaimellisesti kyse

Sitä oli taas eilen sairaala reissu… Olin jotenkin todella toiveikkaana lähtemässä sairaalaan, kun kuvittelin mielessäni Sunnuntain hoitajan sanat: tule parin päivän päästä takaisin jos ei helpota niin käynnistetään synnytys… Sunnuntaina  erikoislääkäri sanoi, että nyt koitetaan hoitaa vaivaa lääkkeillä ja sitä ei voi leikata ennen synnytystä… Eilen oli taas eri lääkäri (gynekologi) joka sanoi että vaiva pitää hoitaa pois alta ennen synnytystä. Oltiin siis eilen sairaalassa varmaan 5 tuntia….

Aluksi otetaan aina niille käyrille. Niissä ei ollut mitään. Vauvalla kaikki on hyvin ja sunnuntain ultrassakaan ei ollut mitään. Pää on jo alaspäin ja sielä se odottaa ulospääsyä. Käyrien jälkeen mentiin odotteleen. Se on aika tuskaista kun ei voi istua. Sunnuntaina saadut lääkkeet ei siis ole auttanut mitään. Ne puuduttaa hieman, mutta ei ne poista kipua joka hiipii takaisin puudutuksen loppuessa. Kävely on todella kivuliasta enkä voinut muutenkaan tehdä juuri mitään.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Kun vihdoin päästiin lääkärille oli ”tuomio” heti hänellä selvä. Ensiksi hoidetaan (ne helvetin pukamat) ja sitten vasta synnytys.. En voinut käsittää koko tilannetta. Kun kipu on niin kovaa että vaan itket ja kun olet päässäsi kuvitellut pääseväsi osastolle ja alat synnyttään niin se mikä sua vähiten siinä tilanteessa kiinnosta on sun persreikä.

Toki tässä tilanteessa luotan ammattilaiseen, mutta mietin miksei tätä tehty esim silloin sunnuntaina. Oliko niin, että silloin ei vain ollut ketään paikalla, kun sairaalan käytävät oli kun aavetalo?  Toinen sanoo, että ei voi leikata ja toinen on heti leikkaamassa. Lääkäri soitti kirurgille ja taas odoteltiin…. Leikkaus tehtiin Acutan puolella luulisin, että ihan yleislääkärin vastaanotolla.. Musta tuntuu, että koko sairaala on nähnyt jo mun napin, kun sitä on pitänyt esitellä joka paikassa. Siihen sitten vaan lavetille makamaan, puudutusaine hanuriin ja sitten sieltä puristettiin kaikki verihyytymät pois. (vittu, saatana, perkele, helvetti)

Kamalaa…….. todellakin pahempaa kun synnytys. Se sattu aivan helvetisti ja tuntui  leikkauksen jälkeen, että joku olisi kaatanut siipikastiketta suoraan sinne. Siinä taas sitten poraat ittes hengiltä. Se kipu oli jotain niin karmivaa. Lääkäri sanoi, että tunnin päästä muistat mua lämmöllä…. Voin kertoa kun tässä on tällä uudella ”peräreijällä” nukuttu yks yö niin en muistele häntä edelleenkään lämmöllä. Tuskin koskaan :).  Kipu on pahempi kun sairaalaan mennessä. Mulla pitäis olla Torstaina käynnistysaika. Mua sattuu. Oon turhautunut ja mua ensimäisen kerran pelottaa koko synnytys.

Lääkäreiltä niin eri versiot koko asiasta. Kaikki puhuu eri kieltä ja sanoo ihan eri juttuja. Ketä uskon? mitä tapahtuu? Koko eilinen päivä meni itkiessä ja ajattelin, että no aamulla varmaan olo helpottaa.. Koko yö oli ihan kamala, paitsi ne pätkät mitkä sain nukuttua. Kipu on niin kova ja kamala että jos synnytys käynnistyisi nyt luonnollisesti niin varmaan kuolisin. Tunteet heittelee laidasta laitaan ja en tiedä mitenkä päin olisin. Mietin oloa millainen se on synnytyksen jälkeen. Joudunko taas pyörätuoliin, niinkuin Vilistä?

Vivian haluaisi olla sylissä, enkä pysty nostamaan mitään. Juuso on kovilla kun oon niin kireenä ja raivoon sille kokoajan, vaikka se ei kun koita vaan mua auttaa. Pyydän joka toisessa lauseessa siltä anteeks ja joka toisessa raivoon. Oon tosi  väsynyt tähän kaikkeen ja mietinkin kuinka mulla riittää voimat koko synnytykseen. Mietin, että miks mulle piti käydä näin kun koko raskaus on muuten mennyt niin hyvin. Huomenna on Vivianin joulujuhla aamusta, jonne olisi tarkoitus mennä ja siitä lähteä sitten sairaalaan.

Kuinka jaksan vauvan kanssa? Saanko tämän molli viritteisen fiiliksen tästä nousemaan? Jaksanko olla äiti? Kyllä sitä miettii ja kelaa monia asioita ja vielä kun on se muu perhe tässä mukana niin se tuleva vauva arki on hieman erilaista, kun esim esikoisen kanssa. Et sano muille, että äiti tässä menee vähän lepäämään, vaan silloin kun joku lapsista nukkuu on pyykit sun muut ruoan laitot. Onneksi meillä ollaan toistaiseksi terveitä <3

SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Mää on vaan niin loppu tähän koko hommaan.. Mun on  pakko repiä jotain huumoria tästä koko hommasta, mutta sekin on aika haastavaa. Sohvaan on varman syöpynyt kohta mun kehon kuva, kun et voi kun maata.. Vaikka tuskin kaikkia ihmisiä kiinnostaa toisten alapää, niin haluan tällä kirjoituksella kertoa että synnytys ei ole todellakaan mikään läpihuuto juttu. Vaivoja voi tulla laidasta laitaan ja kaikki ei todellakaan suju aina suunnitelmien mukaan. Kehoitan ihmisiä hankkimaan lapset nuorena, kun on enemmän voimia ja varmasti silloin välttyy moneltakin vaivalta. Mitä vanhemmaksi tulee niin riskit kasvaa ja vaivat lisääntyy.  On myös hienoa, että toisille ei raskaudessa tapahdu yhtään mitään ja kaikke menee hyvin. (mielessäni silti ajattelen, että noi ei tiedä synnytyksestä mittän 😉 )

Torstai on toivoa täynnä ja silloin alkaa jojoulukuu <3 Koitan pysyä huomiseen edes jotenkin järjissäni-

Umppu