Pääseekö kauniilla hymyllä pitkälle elämässä?

Muistatteko kun kirjoitin aiemmin minulle tehtävästä oikomishoidosta? Voit lukea siitä täältä: Huomaatko mun hammasraudat! Tai: Esteettistä hammashoitoa ja ienplastia. Mulla aloitettiin elokuussa esteettinen hammashoito. Kahden viime raskauden ajan mulla oli käytännössä kokoajan ientulehdus. Mun suu voi todella huonosti ja se oli välillä jopa niin arka etten pystynyt syömään kunnolla.  Kolme vuotta sen kanssa elin ja ei ollut hääviä. Olin päättänyt jo vuosia sitten että haluan hampaani kuntoon lapset tehtyäni ja edessä oli meno hammaslääkärin pakeille.

Olen aina inhonnut hammaslääkäriä. Lapsena multa  revittiin puolet hampaista ja kaikki mahdolliset härvelit on ollut suussa koko kouluajan. Oikomishoito keskittyi vain ylähampaisiin ja alahampaat jäivät vinoiksi.  Muistan kun oon joskus saanut lapsena jälki-istuntoa kun näytin hammaslääkärille keskaria :). Koskaan sieltä en hymyssä suin lähtenyt. Mää oon aina ihaillut ihmisillä valkoisia ja suoria hampaita ja sellaiset halusin myös itselleni. Puhtaat siistit hampaat luovat omasta mielestäni muutenkin sellaisen vaikutelman ihmisestä että hän pitää huolta itsestään. Myös kauniilla hymyllä pääsee pitkälle elämässä niin hassua kun se onkin.

Etsin paikkaa mihin Tampereella halusin mennä ja päädyin Tempo Dentiin. Voin suositella paikkaa lämpimästi. Asiakkaan toiveet huomioidaan ja toteutetaan. Itsehän jännitän hammaslääkäriä edelleen niin paljon, että yhtään pidemmällä käynnillä oon aivan hiestä märkä ja usein jopa tärisen. Silti täällä on ollut todella miellyttäviä ihan jokainen käynti ja ikuinen hammaslääkäri pelko alkaa olemaan tipotiessään. Ensin mulla paikattiin 5 reikää hampaista ja yksi pilalle mennyt juurihoidettu hammas poistettiin. Olen edelleen ilman hammasta, joka myöhemmin asennetaan imblanttina oikomishoidon valmistuttua.

Hampaani on ollut alhaalta vinot ja halusin ne oiottavan. Kun alahampaita lähdetään suoristamaan pitää samalla muuttaa hieman ylähampaiden muotoa, että purenta säilyy ja hammasrivistö näyttää fiksulta. Muutaman konsultaatiokäynnin jälkeen päädyttiin  kohdallani invisaling oikomishoitoon. Se on huomaamaton oikomishoitomuoto, missä hammasrivistöä muokataan läpinäkyvien kalvojen avulla. Elokuussa aloitettu hoito on nyt lopuillaan ja kalvoja on enää jäljellä kahdet. Kalvot vaihdetaan viikon välein. Niiden kanssa ei voi syödä tai juoda muutakun vettä.  Ne otetaan aina pois ruokailun yhteydessä. Hyvänä sivuvaikutuksena ne on myös tehnyt totaali lopun napostelusta. Kalvot eivät sinänsä näy suusta tai ainakaan kukaan ei ole mulle niistä koskaan mitään huomauttanut. Hieman ne tuntuu ja ässä saattaa vähän suhista, mutta muuten ne on ollut helppo käyttää. Toki tällä mun muistilla oon sitten tiputellut niitä ihan mihin sattuu. Välillä ne on ollut työpaikan matolla ja pitkin katua. Kerran ne löyty myös postilaatikolta.. Kalvojen mukana tulee säilytysrasia, minne ne kuuluu aina laittaa poistamisen jälkeen, mutta sitä en koskaan  muista.

vasen ilman ja oikea kalvoilla

Näiden viimeisten kalvojen jälkeen mulle laitetaan passiviset kalvot, eli sellaiset mitkä ylläpitää valmista lopputulosta. Olen ilmeisesti narskutellut öisin hampaitani ja hampaat on siitä syystä kuluneet. Mulla on myös hulluina nuoruusvuosina ollut kielikoru, jota oon heilutellut hampaiden välissä ja hampaiden alapinnat on varmasti siitäkin syystä kuluneet. Passiivisten kalvojen jälkeen koko oikomishoito on ohi. Sen jälkeen hampaiden reunoja tasoitellaan ja mutoillaan muovin avulla. Vaikka aluksi ajattelin, että hermot ehtii jo mennä ennekuin lopuutulos on edes jotenkin havaittavissa, niin nyt ollaan jo lähellä.

Muistatte varmaan kun kerroin sortuneeni tupakkaan. Olen polttanut aika nuoresta asti. Toki raskauksien aikana on ollut taukoja, mutta jotenkin siinä stressitilassa unettomuutta vastaan taistelleesa hain lohtua siitä tupakasta, vaikka tiesin että  ei se siinä mitään auta. Inhoan sen hajua, mikä tarttuu vaatteisiin ja tupakka on myös sellainen minkä polttamisen haistaa ihmisen hengityksestä heti. Tupakasta ei ole oikestaan mitään hyvää sanottavaa muutakun joskus sitä polttamalla on tutustunut uusiin ihmisiin, mutta siinä ne hyvät asiat sitten onkin. Päätin että kun lapset alkaa nukkumaan yönsä niin lopetan polttamisen.  Nyt lapset nukkuu suurimmaksi osaksi. Ja mitenkä tupakanpoltto liittyy ylipäänsä tähän mun hammasoperaatioon niin selvennänä vähän. Kun hampaita hieman siistitään muovin avulla niin muovi on aina muovi ja tupakka voi värjätä sen pinnan. En halua että omaan vuoden päästä  ruskea valko raidalliset hampaat. Jos haluan kauniin valkoisen hymyn on myös tupakanpoltto lopetettava.

Kirjoitan vielä hammasprojektista, kun se on kokonaan valmis. -umppu

Kuvaus: Noora Näppilä

lue edellinen postaus: Mikä on ES jonne?

Mikä on ES jonne?

Kun kuuntelen vanhimman lapseni juttuja niin pakko ihan rehellisesti myöntää että en tajua puoliakaan mistä he kavereiden kanssa keskustelee. Suurelta osalta sanat ja sanonnat tulee varmasti nykyisestä pelimaailmasta ja slangeista mitä esimerkiksi youtubettajat käyttävät. Varmaan toi slangi sanakin on jo aivan ”rip”. Mää en itse äitinä halua ihan muumioitua ja koitan olla edes jotenkin mukana lasten touhuissa. Kerran päätin olla retee mutsi ja painoin jossain tilanteessa ”dapin” ja siitä se riemu vasta syntyi.

Meillä on nykyään Vilin kanssa mukavasti kahdenkeskistä aikaa. Mää haen sen melki joka päivä reeneistä ja siinä on hyvää aikaa automatkalla jutella. Tänään kun ajeltiin Lielahdesta kotiin päin niin Vili sano että kato äiti: Tossa on ES jonne!  Mun oli pakko kysyä että anteeks mikä? Jonne sanan jo jotenkin tiedostan ja sen merkityksen, mutta ES oli ihan uutta. No mitä ES jonne sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä että on joku tyyppi ”eli jonne”…. en muuten tiedä kirjoitetaanko se tässä tilanteessa isolla vai pienellä, mutta siis tämä jonne juo energiajuomaa (euroshopper eli ES) ja siitä tulee tämä nimitys.

Mää oon jotenkin kuvitellut olevani aika ”nuorekas” äiti mutta välillä tuntuu että oon monessakin asiassa aivan pihalla. Ollaan taas menossa maaliskuussa tubetourille ja ehkä oon taas vähän viisaampi ja mukana meiningissä. Haluan kuitenkin ymmärtää mistä lapseni puhuu.

Sitten jos mennään tässä jonne asiassa eteenpäin niin tiedättekö mikä on ES jonne pärisee? No ei siitä sen enempää. Oon kuulemma ihan noobi. Tässä väkisinkin miettii omaa lapsuuttaan ja erilaisia sanontoja. En muista juuri muuta, kun että sytkä oli stendari tai stenkku. Aika väsyneitä vai mitä?

Jonnekkin on kadonnut se mun pieni autoilla leikkivä tähtisilmä. Aika menee lasten kanssa hurjaa vauhtia eteenpäin ja sitä koittaa elää mukana hetkessä ja pysyä perässä kaikessa touhussa.

Kerran ihmettelin mitenkä yläkerrasta voi kuulua niin hirvee möykkä, vaikka Vili on sielä yksin. Syy selvisi piankin. Poikien uusin juttu on soittaa kaverille FaceTime puhelu ja pelata jotain peliä yhdessä, mutta eri kodeista. Samaa peliä voi ilmeisesti pelata kutsumalla (tai siis mulla ei oo oikeesti mitään käryä miten) toinen siihen mukaan. On tää meno mennyt aikamoiseks.

Kuvaus Noora Näppilä

Mulla on kuvissa päällä mun aivan ihana karvatakki*. Koodilla JACETS20* on kaikki takit -20% Se on yllättävän lämmin ja ihanan kevyt ja pehmeä päällä. Takki löytyy House of Brandonilta*. Kuvissa näkyvät punaiset housut* ovat myös ihanan kevyet ja mukava pieni piristys talveen. Olenkin asettanut itselleni tavoitteeksi että yhtä mustaa vaatetta kohden hankin viisi värillistä, koska kyllästyin siihen että vaatekaappini on aivan musta. Värikkäät vaatteet myös piristää kummasti omaa fiilistä. Shoppailemaan valikoimaan pääset TÄÄLTÄ*

Lue edellinen postaus: Toisen tuki on otettu ensin toiselta pois

-Umppu