Kiitos <3

*Sisältää mainoslinkkejä

Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoitani, jotka kommentoitte edelliseen postaukseeni. Sain taas monestakin kommentista paljon vertaistukea ja uusia näkökulmia. Oli taas helpottavaa huomata että en ole yksin ajatuksieni kanssa. Joukkoon mahtui myös se kiintiö kommentti ”onko lapsia pakko hankkia”, minkä koen joka kerta yhtä typeränä. Samanlailla voisin vastata miksi seurustelet jos riitelet jatkuvasti puolisosi kanssa… jos sun elämä on paskaa niin miksi ylipäänsä elät tai jotain muuta yhtä järkevää.. Mutta kun luin kommentteja niin ehkä ensimäisen kerran mulla tuli sellainen olo että joku ymmärtää mua. Joku kuka on kokenut saman kun minä. Jok kuka ei tuomitse vaan ymmärtää. Joku keneltä saan toivoa.

Oon ollut koko päivän hyvällä tuulella ja tehnyt vaikka mitä. Ja mikä parasta leikkinyt lasten kanssa koko päivän <3 Tässä vielä jatkoa ja paluuta Berliiniin.. 

Viimeinen päivä Berliinissä meni eläintarhassa ja kaupungilla hilluen. Berliinin eläintarha on kaiketi yksi maailman suurimmista ja sielä oli kaikenlaisia elukoita. Lapsista on hauska päälistellä eläimiä ja oli tuola sellaisiakin, mitä en ollut itsekkään koskaan nähnyt. Ilma oli todella kostea ja painostava ja taisi sitä pikkusen päivän aikana sataakkin. Ostettiin kaikki liput etukäteen jostain suomenkielisiltä sivuilta, millä päästiin edullisemmin, sekä aina jonon ohi. Toki mehän oltiin sielä ihan muina turisteina heti kun portit aukes, kun nahkaiset herätyskellot oli jo siinä viiden tienoilla täydessä iskussa eikä portilla ollut vielä silloin minkäänlaista jonoa. Eläintarha on helppoa maastoa ja rattailla kulkeminen sujui hyvin.

Eläintarhasta sai vuokrattua sellaisia kärryjä, mitkä otettiin lapsille vielä rattaiden lisäksi, koska kulkemista tuli taas paljon. Kartta oli aika epäselvä ja välillä tuntui, että pyörittiin ympyrää, mutta lähestulkoon kaikki eläimet tuli nähtyä.

Kuvan mekko TÄÄLTÄ*

Parasta ehdottomasti oli päästä itse ruokkimaan eläimiä. Sellaisesta automaatista sai ostaa jotain papanoita, mitä sai syöttää erilaisille pikkueläimille. Saatiin monet naurut ja jopa itse uskaltauduin niitä ruokkimaan. Päivä vei taas veronsa kilometrien suhteen ja illalla koko porukalla lähestulkoon kaaduttiin sänkyyn. Juusolla oli puhelimessa jokin taxi appi, millä se pystyi tilaamaan meille sitten aamuksi taksin tarvittavilla höysteillä ja se sujui todella kivuttomasti.

Lennot oli ajallaan ja turvatarkastus sujui todella näppärästi. Saksassa saa pitää rattaita koneen portille asti, mikä helpottaa aivan suunnattomasti matkustusta ainakin meidän perheellä. Reisussa oli ihanaa, mutta oli myös ihana palata takaisin kotiin, vaikken näitä sateita tilannutkaan. Suomen kesä on kyllä yks iso vitsi ja jotenkin naurattaa joka päivä kun katson ulos, että mitähän esimerkiksi tolla auringonotto lavetilla takapihalla teen, kun vaan sataa.

Sain eilen monta to-do listan asiaa hoidettua, josta oon ihan super ylpeä. Pyykkikoppa on taas reissun jälkeen tyhjä ja sain keittiön oikein jynssattyä, sekä pesutilat. Pienestä sitä ihminen tulee onnelliseksi. Töihin sain kanssa muutaman asian hoidettua ja vihdoin maksettua laskut…. Mulla jäi Berliinin hotellihuoneeseen mun pankkitunnutkset ja jouduin eilen hakemaan konttorista uudet. Viikko olisi ollut aivan liian pitkä aika odottaa niitä tulevan postin kautta.

Paljon mulla on taas uusia suunnitelmia syksyä ajatelleen ja tässä voisi alkaa taas pikkuhiljaa suunnittelemaan uudenlaisia projekteja. Pysyy todellakin mieli virkeänä. Mulla on ollut kohta melkein vuoden mun keverin auto vuokralla, joka asu hetkellisesti ulkomailla ja perjantaina on sen palautuspäivä. Sitten alkaakin taas skootteri elämä ja pakko toivoa että säät suosii. On taas erilaista opetella siihen, että auto ei ole pihassa valmiina sua odottamassa. Ehkä me selvitään nyt kesän läpi ja kai mun sitten pakko myöntyä omaan autoon. Mun maku ja tarpeet riitelee tässä asiassa pahasti keskenää. Meillä on pakko olla sellainen auto, mihin saa lisäpenkkejä tarpeen vaatiessa, että autoon mahtuu joskus joku muukin kun vain oma perhe.. Tunnetusti ne autot ei aina välttämättä ole niitä omaa silmää visuaalisesti ehkä eniten miellyttävimpiä.

Onneksi näinä pimeinä iltoina voi fiilistellä ja poltella vaikka kynttilöitä*, jos ei muuta keksi 😉 psst. Kannatta käydä Kekäleen* sivuilla. Sielä on paljon esimerkiksi laadukkaita Minirodinin lastenvaatteita nyt ALE hinnoin. Shoppailemaan TÄÄLTÄ*

Lue edellinen postaus: En jäisi mistään hinnasta hoitovapaalle

-Umppu

En jäisi mistään hinnasta hoitovapaalle

*Sisältää mainoslinkkejä

Tämä on aihe, mikä saa varmaan monen karvat nousemaan pystyyn. Todellakin en jäisi mistään hinnasta hoitovapaalle on tekstini otsikko ja kirjoitan ja kerron syyn miksi. Mää oon jo pienestä asti tottunut sellaiseen aktiiviseen elämään. Tietyllä tapaa rakastan niitä rutiineita ja sitä tavallista arkea. Mun arkeen kuuluu työnteko. Olen ollut nyt viimeisen 2-3 vuotta töistä pois enemmän tai vähemmän. Olen ollut siitä suuren osan äitiyslomalla kotona ja tehnyt mahdollisuuksien mukaan töitä.

Vivianin ja Viken välissä olin muutaman kuukauden normaalisti töissä ennenkuin jäin kokonaan äitiyslomalle. Kotona on välillä todella ihanaa ja välillä ihan rehellisesti sanottuna perseestä. Kello on nyt 21.22 kun istahdan tavallaan ensimäisen kerran niin etten ole ”palvelemassa ketään”. Sana on aika karu, mutta käytän sitä silti. Tätä asiaa on todella vaikea pukea sanoiksi saati ilmaista kirjoituksen muodossa. Haluan heti tähän alkuun sanoa, että mulle on aivan sama onko joku kotona hoitamassa lapsiaan koko elämän. Se on mulle yhdentekevää, mutta nostan kädet ilmaan ja sanon että minä en ainakaan.

Mää en oo se pullantuoksuinen kotiäiti, enkä missään nimessä mikään kodinhengetär. Mua välillä stressaa ihan hirveesti olla täällä.  Vikke täyttää nyt 7kk ja siitä ajasta on ihan oikeasti ollut 5 päivää, kun ollaan voitu olla ulkona koko päivä. Täällä kotona kaatuu seinät päälle ja ne on nyt kaatunut juuri mun päälle. Mää huomaan itsessäni sellaisia piirteitä, mitä en halua olevan olemassa ja tiedän, että niitä ei olisi ainakaan niin paljon, jos kävisin töissä. Tiedän myös että ulkoilu on pukeutumis kysymys, mutta muutaman tunnin unilla se on paljon enemmän. En myöskään allekirjoita lausetta ne on vaan tekosyitä, vaan kehoitan mielummin tulemaan kokeilemaan ;).

Mun fiiliksiä on ehkä jonkun vaikea ymmärtää, eikä niitä tarvikkaan ymmärtää kenenkään muun kun mun itse. Rakastan touhuta lasten kanssa, mutta en aina tässä tilassa missä aina satunnaisesti oon. Yhden lapsen äiti tuskin voi samaistua tähän tilanteeseen ja voin ehkä sitä hieman avata mitä sillä tarkoitan..

Mikä on ihanempaa kun suukotella vauvan varpaita ja lässyttää? Varsinkin kun toinen vastaa sun hymyyn ja hekottelee..  Meillä samaan aikaan pauhaa tiskikone, pyykinpesukone, tv, soiva lelu, joku roikkuu sun hiuksissa, saat jalkapallon päähän etkä kuule omia ajatuksia. Se on kaukana siitä vaaleanpunaisesta tai sinisestä  seesteisestä vauvahuumasta Mulla on tullut nyt sellainen ”vaihe” että haluan olla välillä minä itse vaan.


Haluan pukea sellaiset vaatteet kun haluan miettimättä kestääkö ne oksennusta, räkää, ruokaa, pissaa, kakkaa, (imetyksen on nyt saanut jättää pois), kyykistelyä ja huomiomatta mitä materiaalia ne on. Onko ne mahdollisesti liian liukkaat kun otan lapset syliin jne. Haluan käyttää välillä meikkiä, hajuvettä ja kammata hiukseni nätiksi, niin ettei niihin kukaan koske, revi, roiku vaan ne saa vaan olla. Jonkun mielestä saatan kuulostaa itsekkäältä, mutta siihen voin vain todeta että itsehän minä eläämäni elän eikä kukaan muu.

Lapset kasvaa hurjaa vauhtia ja sitä on ihana seurata. En silti tarkoita että haluaisin niitä asioita ohittaa tai niillä ei olisi mitään merkitystä vaan päinvastoin. Saan itse määrittää työaikani ja se on yrittäjyyden yksi mahtavimmista puolista. Välillä vaan menee kuppi nurin. Nostan todellakin hattua niille äideille, jotka ovat kotona ja mietinkin aina mitenkä sitä rallia jaksaa vuodesta toiseen. Joskus on vaan ajateltava myös omaa itseään. Toki tiedän monta äitiä, jotka ovat kotona ja valittaa jatkuvasti, mutta ei tee asialle mitään. Sekin on surullista.

Mää edelleen odotan sitä hetkeä, kun päästään Juuson kanssa kaksin jonnekkin. Sellaista hetkeä ei ole hetkeen ollut. Moni sanoo kuinka parisuhteelle pitää antaa aikaa, mutta sekin on helpommin sanottu kun tehty. Ei ainakaan meillä ole oven takana jonoa ihmisistä kuka haluaa ottaa kaikki kolme vaikka pidennetyn viikonlopun ajaksi lapset hoitoon hahaha… Hoitajan pitää myös olla sellainen turvallinen että me voitaisiin oikeesti vähän nauttia eikä väijyä puhelin kourassa kokoaikaa.. No täähän on silkkaa toiveajatelua haha.

Mää haluun välillä tuoksua mun lempi tuoksulta Chanelin Mademoisellilta*, jolloinka tunnen itseni taas eläväksi <3 En muista koska olen viimeksi käyttänyt edes deodoranttia, mutta nyt hankin itselleni sellaisen samaa sarjaa <3  löydät sen TÄÄLTÄ* Nordicfeelin* sivuilta voit shoppailla itsellesi kaikkea ihanaa. Sieltä löysät hajuvesia ja kauneudenhoitotuotteita. Sielä on myös nyt muutamia upeita tarjouksia, jotka kannattaa käydä tsekkamassa.

En siis sano ettenkä välillä viihtyisi kotona, vaan nyt on se aika että tarvitsen jotain ihan muuta välillä. Lasten myötä ne oma menot karsiintuu, mikä on aika tavallista. Kun lapset taas kasvaa voin niitä omia juttuja haalia taas pikkuhiljaa enemmän elämään. Mulle on tehnyt hyvää päästä välillä sinne fustraan, mistä en ihan heti luovu. Ajatukset on ainakin tunnin ihan todellakin minussa itsessäni ja se on aivoillekkin hyvää mielikylpyä.

Lue edellinen postaus: Kaupunkiloma lasten kanssa uhka vaiko mahdollisuus?

-Umppu