Pömppömaha, alaselkäkivut ja virtsankarkailu

*Sisältää mainoslinkkejä

Lähes 50%  synnyttäneistä naisista kärsii keskivartalon ongelmista. Olen kirjoittanut useastikkin siitä, kuinka raskauden jälkeinen liikkunta tulisi aloittaa maltillisesti. Ainakaan itse en ole kokenut palautuneeni 3kk synnytyksestä ja ehkä vähän kyseenalaistan neuvolan lääkärin tarkastusta, jossa annetaan lupa liikkua vanhaan tuttuun tapaan. Ajattelen että siinä katsotaan päällisin puolin että kaikki on kunnossa, mutta sen suurempaa tutkimusta ei tehdä. Jos yhtään tuntuu siltä että oma kunto epäilyttää niin suosittelen kääntymään esimerkiksi fyssari puoleen, joka olisi vielä esimerkiksi erikoistunut erkaumiin ym raskauteen liittyvään kehonhuoltoon.

Olen itse aloittanut liikunnan hyvin maltillisesti, koska onhan mulla koko loppu elämä aikaa liikkua. Mun uusimpana vaivana on tullut se, että herään yöllä siihen, että puren kaikin voimin hampaita yhteen. En tidä mistä se johtuu mutta se aiheuttaa mulle päänsärkyä ja niskakipua ja musta tntuu aamulla, että mun leuat on aivan puutuneet. Tämä on ihan uus vaiva, joka on alkanut vasta hetki sitten.

Kuva: Noora Näppilä
Kuva Noora Näppilä

Jos sinusta tuntuu siltä, että tarvitset vahvistusta keskivartaloon ja koet näistä jonkun ongelmaksi niin voin luvata teille vaivoihin hieman apua.

Kärsitkö pömppövatsasta? Entä alaselkäkivuista? Tai virtsankarkailusta?

SUPERSUOSITTU KUNTOUTA KESKIVARTALO -ÄITIKURSSI ALKAA TAAS 6.11.2017 Lupauksessa!

 

Monet äidit kärsivät raskauden ja synnytyksen aiheuttamista fyysisistä vaivoista (mm. selkäkipu, virtsankarkailu, erilaiset virheasennot), jotka haittaavat heidän päivittäistä elämäänsä, vaikeuttavat jaksamista ja henkistä hyvinvointia. Raskauden oletetaan aiheuttavan tiettyjä muutoksia, jotka hyväksytään osana uuden elämän alkua. Olemme kuitenkin vuosien valmennuksen ajan nähneet, että näin ei asian tarvitse olla. Elämänlaatua on mahdollista parantaa huomattavasti ja päästä eroon esim. selkävaivoista, yöllisestä hampaiden puremisesta ja virtsan- tai ulosteenkarkailusta.

Siksi olemme koonneet parhaat oppimme viiden viikon kestoiselle verkkokurssille, joka on suunnattu pääasiallisesti 0-12 kk sitten synnyttäneille naisille, mutta jos et ole koskaan treenannut synnytyksen jälkeen tai kaipaat aktivaatiota lantiopohjaan, on kurssi todella hyvä myös sinulle!

Voit lunastaa paikkasi TÄÄLTÄ*

Normaalisti kurssin hinta on 99e, mutta blogini lukijana saat sen hintaan 79e.

Kurssin opeilla saat tuntuman vatsa- ja lantionpohjanlihaksiin ja aktivoit ja energisoit koko kehoa. Kurssilla opit, mitä liikkeitä voit turvallisesti tehdä ja harjoittelu etenee progressiivisesti.Rakennamme vahvan tuen ja perustan keskivartaloon, joka toimii myös pohjana haastavamman liikunnan ja treeniliikkeiden tekemiselle turvallisesti jatkossa. Kurssin tavoitteena on lempeästi palauttaa voimaa ja tukea keskivartaloosi raskauden ja synnytyksen jälkeen.

Kuva Noora Näppilä
Kuva: Noora Näppilä
Kuva Noora Näppilä

Kun ikää tulee niin se oma keho alkaa vaatimaan enemmän ja jos sille ei tässä vaiheessa tee mitään niin seuraukset voivat olla hyvinkin vakavat. Itse lisään jatkuvasti liikunnan märää viikossa mahdollisuuksien mukaan ja siirryn pikkuhiljaa hieman kovempiin treeneihin. Oma tavoite on tällä hetkellä jaksaa ja voida paremmin ja nimenomaan sisäisesti.

Itselläni se 3 vuotta liikkumatta aktiivisesti oli kaikilla osa-alueilla ärsyttävää. Jotenkin myös miellän itse omasta kehosta välittämisen fiksuna asiana. Vaikka äitinä ymmärrän sen, että aika on välillä todella rajallinen niin koitan ainakin itse varata kalenterista aikaa liikkumiselle, jolloinka se tulee toteutettua. Kotona tehtävät asiat on monelle helpotus, koska lapsenvahtia ei aina ole mahdollisuutta saada.. Näin ainakin meillä.

Fiksu liikkuminen synnytyksen jälkeen on paras palautuminen.

Lue edellinen postaus: Mitä on kritiikki ja miksi sitä pitää ylipäänsä antaa?

-Umppu

 

 

 

Mitä on kritiikki ja miksi sitä pitää ylipäänsä antaa?

Kuva Noora Näppilä
Kuva Noora Näppilä

Nykyään mää mietin päivittäin sitä, että haluanko enää kirjoittaa blogia. Miksi ylipäänsä kirjoitan blogia? Ihan siitä syystä mietin näitä asioita, kun en jaksa olla päivittäin väärin ymmärretty ja arvosteltu. En jaksa selitellä, mutta en myöskään jaksa sitä jauhamista minkälainen ihminen olen, jonkun yhden ihmisen muodostaman kuvan perusteella. Me blogaajat olemme kaikki aivan tavallisia ihmisiä. Me osaamme rakastaa ja olla empaattisia ja meillä on myös tunteet. Mää todellakin ihmettelen ihmisten tekstinlukutaitoa ja sitä miksi halutaan kokea jonkun tuntemattoman  ihmisen kirjoitus aina niin henkilökohtaisesti ja aivan liian usein loukkaavana. Monna kirjoitti hyvän tekstin Väärinymmärtäjät

Meillä on kaikilla erilainen ajatusmaailma ja olkoon näin. Joku ei ymmärrä asioita mitä minä teen niin voin vain todeta että en itsekkään aina ymmärrä muiden tapoja, mutta mitä sillä on väliä. Usein mietin niitä ihmisiä, jotka kokee vaikka mun kirjoitukset juuri heille kohdistettuna vihana tai arvosteluna, että mitenkä se on edes mahdollista jos emme ole edes koskaan tavanneet? Mietin myös myös mitenkä voin kirjoittaa tekstin niin ettei siitä kukaan loukkaannu… aina on joku kuka pahoittaa mielensä. Loppupeleissä en voisi kirjoittaa mitään, koska olen aina jotain mieltä niinkuin meistä jokainen.

Voin melkein väittää että blogaaja ammattina on yksi vihatuimpia ammatteja politkkojen, parkkipirkkojen ja julkkisten kanssa. Kun esimerkiksi kirjoitin tekstin Milloin alastomuudesta tuli muotia

saan postausken kommentin: Se on aika jännää, että sanot ”itsevarman ihmisen ei tarvitse vilautella koko kansalle itseään” mutta lisäät itse instagramiin kuvia alusvaatteissa… Jos mun ig tiliä seuraa niin valehtelematta sanon, että saat kaivaa kuvia missä olen alusvaatteilla. Toki muutama postaus, mikä on koskenut oman kehon hyväksyntää niissä ole ollut alusvaatteilla, mutta niiden tarkoitus on ollut ihan joku muu, kun esitellä itseäni. Se ei ole minun ongelmani, jos joku haluaa ymmärtää sanomani väärin, mutta jos poseeraat kellastuneissa pikkareissa ja imetysliiveissä, niin kuvittelisin että sanoma menee perille ja ymmärretään, että kyse ei ole seksistä tai mistään muustakaan herutuksesta.

Mua kiinnostaa tietää mitä ylipäänsä on kritiikki ja miksi sitä pitää antaa? Miksi sitä pitää antaa jostain asiasta minkä on ymmärtänyt aivan väärin? Kun mua kehoitetaan lukemaan kirjoitus useaan otteeseen kirjoituvirheiden takia, niin kehoitankin kaikkia muitakin lukemaan tekstin useaan otteeseen ymmärtääkseen sen todellisen sisällön.

kuva Noora Näppilä
Kuva Noora Näppilä

 

Jos ajattelen ihan mun tavallista päivää, niin herään yleensä viiden aikaan lasten kanssa. Touhutaan yhdessä vaikka mitä aamulla ja hoidan niitä tavallisia arjen askareita (kun muut nukkuu). Pesen pyykkiä juon kahvia ja pidän lapsia sylissä….. Sitten lähdetään koko porukka töihin, päiväkotiin ja kouluun. Mulla on töissä aina kiire ja pitkien univajeiden takia olen aina aika uupunut, kun pääsen kotiin. Lapsilla on joku eroahdistus meneillään ja molemmat alkaa usein huutamaan heti kun astun ovesta sisään. Saatan istua lapset sylissä vaikka tunnin eteisessä, koska haluan että tilanne kotona on rauhallinen. Siinä leikitään, touhutaan syödään ja parin tunnin päästä aloitetaan iltatoimet. Nukuttaminen saattaa mennä ihan sujuvasti tai siihen voi mennä 1,5h aikaa.. Koskaan ei tiedä. Tämän jälkeen alkaa se mun oma aika ja usein uppoudun blogin pariin ja kirjoitan postauksen, mikä siinä hetkessä tuntuu siltä oikealta. Joskus oma-aika alkaa aiemmin koska vuoretellaan Juuson kannsa nukutus hommissa.  Olen poistanut kommenttien tulon omaan s-postiini, koska se jopa haittasi mun arkea ja näen ne vasta illalla kun kirjaudun niitä lukemaan.

Joskus nauran ja joskus ihan itken. En tajua miksi ihmiset ei voi vaan joskus olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa?  En myöskään tarkoita että minua tarvii kehua tai ylistää sen kummemmin tai aina olla samaa mieltä. Musta on asiallista korjata, jos esimerkiksi kirjoitan selkeästi jonkun virheen ”Suomessa on 500 mirjardia asukasta, mikä ei pidä paikkaansa. Palautteen voi antaa ihan asiallisesti että hei huomasitko muuten virheen sun tekstissä, mutta harvoin näin on. Yleensä kommentti kirjoitetaan ”joo nyt oli kyllä sulta aivan pohjanoteeraus sulta. Sitten siinä samassa haukutaan mun äitiys, ammattini, ulkonäkö, kirjoitustyyli, suvaitsevaisuus, empatia,  ja kaikki mahdolliset aisat mistä nyt keksitään huomauttaan. Mua ei usein edes kiinnosta vastata näihin mitään, mutta auta armias, jos joskus kommentoin jotain niin sieltä joku kommettipoliisi saa taas nallin perseeseen ja ja on heti kommentoimassa, että ”on se kumma kun et kestä yhtään kritiikkiä…

Kertokaa joku mulle mitä se kritiikki ihan oikeesti on.. Jos se on suoraan mun mollaamista ja haukkumista niin multa on joku mennyt ohi. Mun tekis mieli joskus nauhoittaa vlogi ja korjata kaikki vääryydet, koska niitä tulee päivittäin. Mää mietenkin usein että ketä ne ihmiset on, jotka kommentoi niitä rumia ja loukkaavia kommentteja ja miksi? Mitä se niille antaa? Tuleeko joka aamu hyvä fiilis siitä, että perkele kun pääsin taas tolle Umpulle vähän avautuun ja haukkun sitä. Mitä on mennyt siinä omassa elämänssä vikaan, että on niin paha olla. Mä joskus toivoisin että sellaisen paska kommentin kirjoittaja miettisi ihan oikeesti, että oonko mää syy hänen pahaan oloon, vai olisiko se syy mahdollisesti jossain muualla.

Kuva Noora Näppilä

Mulle tulee tasaisesti s-posteja missä pyydellään anteeks rumia, minuun henkilöityneitä ja  kirjoitettuja kommentteja mun blogiin.Kerrotaan kun mies on pettänyt, jättänyt, hakannut tai mitä ikinä onkaan tapahtunut. Toisaalta on hienoa, että edes joku on tajunnut että syys siihen omaan pahaan oloon en ole minä ja katuu tekojaan, mutta taas toisaalta nihin on todella ristiriitaista reagoida. Mulla tulee joka kerta paha mieli, kun luen mitä tahansa ja keneen tahansa kohdistunutta vihapostia…..

Vaikka julkista blogia kirjoitankin niin onko silloin oikeus suoltaa vaikka sun mitä mulle henkilökohtaisesti? Miksi ihmiset loukkaantuu nykyään joka asiasta. Miten jollain on aikaa väijyä täällä mun kommenttiboksissa päivät pitkät? Jos kirjoitan vaikka yleisesti asioista niin se ei tarkoita, että arvostelen juuri sitä Liisaa joka asuu Pieksämäellä, mutta jos Liisa kokee sen henkilökohtaisesti ja kirjoittaa mulle: että sääs saatanan lehmä niin se on osoitettu juuri mulle henkilökohtaisesti. Tää on asia mitä kuitenkaan ne kommentoijat eivät ymmärrä, mutta kirjoitan siitä silti. Miksei keskityttäisi elämässä niihin positiivisiin ja iloisiin asioihin, mitkä tuo meille onnea elämään?

Musta on ollut kivaa, kun olen saanut tehdä iloisen mielen kahdelle hiusarvonnan voittajille viikon sisään. On ihana tuottaa ihmisille iloa ja onnea. <3

Mun kuvan leggarit on Biancaneveltä TÄÄLTÄ*

Sopii mukavasti yhdistettynä sportahtavaan arki lookkiin. Nyt teillä lukijoilla on mahdollisuus tilata Biancaneven vaatteita kuun loppuun 15% koodilla UMPUNSYKSY . Koskee myös jo alennettuja tuotteita shoppaile TÄÄLTÄ*

Lue edellinen postaus: Millä piristää isää tulevana isänpäivänä (sis alekoodin)

Kiitos taas kuvista Noora Näppilälle @curiousnoora. Noora blogiin täältä

-Umppu