Tarviiko olla hullu käydessään terapiassa?

Viikonloppu on ollut aivan täydellinen säiden puolesta. Uskotteko että nyt on vasta toukokuu ja hyvällä  säkällä tätä on vielä edessä monta kuukautta. Mulle valo merkitsee todella paljon. Se auttaa mua jaksamaan ihan eri tavalla, kun se pimeä syksy ja alku talvi ilman lunta.

Mää oon aiemminkin kirjoittanut siitä kuinka vaikeeta välillä raskaista asioista on selvitä yksin. Jos elämässä tapahtuu jotain odottamatonta, mikä muuttaa sun koko elämän niin usein siitä eteenpäin meneminen yksin voi olla liian raskasta. Ihmisillä on sellainen kuva päässään että esimerkiksi terapiassa käyvä ihminen on jotenkin hullu. Se ei todellakaan pidä paikkaansa missään suhteessa.

Mun mielestä ihan jokaiselle ihmiselle olisi enemmän kun tervetullutta käydä terapiassa. Se ei tarkoita sitä että elämässä tarvitsee olla ongelmia. Se voi auttaa vaikka ihan tavalliseen kysymykseen kuka minä olen.

Mää oon käynyt jo useamman vuoden terapiassa. Mulla oli aiemmin hieman intensiivisempi jakso psykoterapiaa, missä avasin monta solmua esimerkiksi siihen ”minkälainen esimies ja pomo olen”. Kuinka saan luotua hyvän työilmapiirin ja kuinka määrittelen työhöni liittyviä asioita. Myös käsittelin omaa jääräpäisyyttäni ja opettelin pienin askelin antamaan muiden asioille ja ideoille tilaa, etten olisi aina päälle päsmäröimässä. Mietin kuinka olisin parempi kuuntelija ja kuinka voisin asettua toisen asemaan paremmin. Kuinka opin hyväksymään että jonkun toisen yritin parhaani ei ole sama kun mun  tapa yrittää parhaani.

Elämäni raskaimman vuoden (vauvavuoden) aikana hakeuduin taas terapiaan. Nyt kyseessä oli ratkaisukeskeinen psykoterapia. Se on auttanut mua ihan valtavasti pääseen eteenpäin.

Sielä ei tungeta sanoja mun suuhun vaan tehdään erilaisia kysymyksiä, minkä takaa oikeastaan paljastuu mun oma ratkaisu asialle, mitä en ehkä ole löytänyt tai osannut kaivaa. Mää oon kehittynyt valtavasti eteenpäin ihmisenä siinä, että olen valmis elämässäni muutoksiin. Muutokset ei pelota mua. Olen myös opetellut luopumaan asioista, jotta saan tilalle uusia asioita.

Se miksi tästä kirjoitan on, että haluaisin ihmisten ymmärtävän kuinka terapia usein parantaa huomattavasti elämänlaatua. Mää saan välillä tänne blogiin sellaisi kommentteja että mietin todella pitkään, kuinka jollain ihmisellä on paha olla. En suinkaan sitä että nyt minä loukkaanuin, kun mua arvosteltiin.  Olen myös saanut lukijoilta sähköpostia missä he pyytävät anteeksi rumia kommenttejaan ja kertovat kuinka silloin elivät kamalassa parisuhteessa, vaikeassa elämäntilanteessa  tai missä milloinkin ja minä henkilönä ärsytin (koska elämäni oli heidän silmissä sellaista mitä he olisivat itse halunneet elää) ja muhun oli helppo purkaa sitä omaa pahaa oloa.

Tavallaan anteeksipyyntö tuntui hyvältä ja tietenkin annoin anteeksi, mutta toisaalta tuntui kohtuuttomalta että minä olen se henkilö kehenkä purettiin se oma paha olo. Minä joka olen täysin ulkopuolinen tässä asiassa. Näitä tapauksia on kymmeniä, missä olen saanut viestiä ja anteeksipyyntöjä. Toisaalta mahtavaa että joku voi jälkikäteen pyytää anteeksi ja sanoa että tein väärin. Se on juurikin sitä eteenpäin menemistä omassa elämässä.

Mää kuulin taas viimeviikolta ihan uskomattomia juttuja mun ja mun mieheni parisuhteesta… sellaisia missä ei ole ainuttakaan totuudensiementä.

Mää oon aina kuvitellut että meillä on ihan tavallinen parisuhde, mutta näiden juttujen jälkeen tajusin että meillä on itse asiassa todella onnellinen parisuhde. Se ilmeisesti jotain ärsyttää niin paljon että joku koittaa sitä hieman huonolla menestyksellä sabotoida.

No me emme siitä välitä, eikä se vaikuta onneksi meihin. Meillä on pitkä ja tasapainoinen suhde. Ollaan koettu yhdessä niin paljon sekä hyviä, että huonoja asioita että se on tehnyt meistä todella vahvan parin. Meillä ei ole salaisuuksia vaan pystymme keskustelemaan avoimesti kaikista asioista.  Jos nappaisin Juuson puhelimen ei sielä olisi mitään sellaista mistä en tietäisi ja sama toisinpäin. Toki tämän elämäntilanteen myötä sitä kahdenkeskistä aikaa kaipaa enemmän, mutta sekin että molemmat tiedostaa tämän hetken auttaa meitä yhdessä eteenpäin.

Ihan samanlailla parisuhteessa kun ihmissuhteissa ylipäänsä pitää käsitellä ne asiat. Toisella rankka lapsuus voi vaikuttaa koko elämään ja usein aina sen ylipääsemiseen tarvitaan terapiaa. Terapia ei ole missään tapauksessa häpeä vaan se on rohkeutta.

Se kertoo myös siitä että ihminen haluaa päästä eteenpäin ja kehittyä. Olemaan parempi ihminen. Se että pystyy myöntämään omat ongelmansa ja heikkoudet ja miettimään niitä syvällisemmin ammattilaisen kautta auttaa parempaan elämään.

Ei kaikesta tarvitse aina yksin selvitä, mutta se on väärin että purkaa sen pahan olon johonkin toiseen ja vielä sellaiseen kuka ei liity asiaan. Kadehtimisella ei pitkälle pötki tässä elämässä. Se on vielä loppupeleissä todella kuluttavaa ja negatiivista.

Vaatteet Biancaneve* Housut* Takki*

kuvat Noora Näppilä

Lue edellinen postaus: Minut nimettiin reheväksi naiseksi

 

-Umppu

Minut nimettiin reheväksi naiseksi

Olin tuossa kuukausi takaperin Kauneus ja Terveys lehden uimapuku kuvauksissa. Aluksi kun mua sinne pyydettiin niin mietin, että ”ai mää vai”. Enhän minä ole 179cm pitkä ja paina 50kiloa sitten millään. Mitenkä minä voin esiintyä uimapukumallina. Kolmen lapsen äiti, joka on kaukana siitä totutusta mallinvartalosta. Jos ajattelen ihan rehellisesti niin mulle on käynyt miljoona kertaa niin, että katson jotain muotikuvaa tai katalogia ja ihastun vaatteeseen. Tilaan sen postimyynnistä kotiin ja kun puen sitä päälleni niin tajuan, että hei… ei tää nyt näytä yhtään samalta mun päällä, kun sen totutun pitkän ja hoikan mallin.

Mallinvartaloisia ihmisä Suomessa on paljon vähemmän kun sellaisia tavallisia naisia. Tai no mikä oikeastaan määrittelee tavallisen naisen. Musta oli hauska kun sain viestiä että lehti on ilmestynyt niin Juuso nauraen sano että kuva otsikko.. luulin aluks että se oli vitsi, mutta ei ollut. ”Istuvat uikkarit rehevälle naiselle”.  Mää olin hirveen otettu siitä, että mua pyydettiin mukaan näihin kuvauksiin, koska olen jo pitkään halunnut tuoda esille sitä, että nainen voi olla kaunis iästään ja koostaan huolimatta. Miksi meidän ylipäänsä pitäisi mahtua johonkin muotiin, kun geenit on se mikä määrittelee minkälaisia meistä tulee. Musta tiedettiin jo ennen syntymää että pitkää musta ei tuu. Painoon ja muuhun ulkonäköön toki jokainen vaikuttaa elintavoillaan, mutta kuitenkin.

Mallina oleminen oli hauskaa ja tunsin oloni todella kauniiksi. Stylisti oli lennätetty ulkomailta ja mukana oli meikkaaja/kampaaja ja minä sain vain istua ja olla. Valehtelisin, jos sanoisin ettei päivä olut rankka. Sovitin varmaan 30 uima-asua niin hyvässä, kun pahassa. Seisoin monta tuntia tuulikoneen alla ja hymyilin.  Voi kertoa, että välillä on todella vaikea löytää itselle hyviä vaatteita rannalle ja vielä sellaisia, mitkä istuu. On paljon erilaisia ”some uikkareita”, jotka eivät todellakaan imartele lyhyttä ja hieman pehmeää vartaloani. Sovitinkin muutamaa sellaista ja ne oli aivan kamalat mun päällä.

On siis tärkeää löytää sellainen asu rannalle, missä tuntee olonsa kauniilta. Mulla myös itsellä vaikuttaa asun helppo pukeminen. En myöskään halua mitään erikoisia rusketusrajoja, vaikka joissain rata-asuissa on kauniita yksityiskohtia, niin mietin aina mihinkä käyttötarkoitukseen ne on tarkoitettu. Ehkä juurikin niihin some kuviin.

Mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä varovaisemmaksi tulen esimerkiksi oman ihoni suhteen. Jos mennään 10-vuotta taaksepäin niin kävin useita kertoja viikossa solkussa. Nyt en menisi solariumiin, vaikka maksettais. En ota ollekaan esim kasvoihin aurinkoa ja suojaan sen aina hatulla ja laseilla. Haluan näyttää hyvältä vielä koko loppuelämäni, enkä halua pilata ihoani liiallisella auringonpalvomisella. Osittain olen sen jo tehnyt kasvoilleni, mikä kaduttaa

 

 

Garnier Ambre solaire rasvat voit hankkia helposti tilaamalla ne House of Brandonilta ja ne tulevat parissa päivässä. Shoppaile TÄÄTÄ*

Suomessa on päästy nauttimaan helteistä ja siksi koen myös tärkeenä suojata täällä Suomessa ihoa auringolta. Meillä on lapsilla aina uimassa uv puvut ja hatut ja muuten ulkona on 50 suojakeroimella rasvaa. En käsitä mitenkä nuorempana vedin surutta ilman kertoimia ja otin jopa kellosta aikaa, koska käännyn rantatuolissa. Jos voin rasvanlevityksellä vaikuttaa siihen, etten sairastu melanoomaan, niin se on aika pieni asia. Myös se että meidän lapsilla on todella valkoinen iho niin pidän ehdottoman tärkeänä suojata sen asianmukaisesti. Moni kuvittelee ettei täällä Suomessa voi palaa tai tarvitse sen kummemmin suojautua, mutta yhtä tärkeää se on.

Tässä on mun omat suosikit auringonottoon. Petite cabinestista LPG hoidon yhteydessä sain hankittua juuri minulle sopivat rasvat. Kasvoille omansa ja iholle omansa. Molemmissa 50 kertoimet. Kuivaöljy kosteuttaa samalla ihoa eikä tunnu sellaiselta limaiselta iholla.

Tänään on jo ehditty touhuamaan. Ollaan haettu kukkia liikkeelle. Käyty kaupassa hankkimassa allas takapihalle. Kitketty puskia ja vaikka mitä. Tänään ajateltiin vielä korkata grilli. Kesä <3 -Umppu

 

Lue edellinen postaus: Näkikö joku mut telkkarissa?